Kontaminantit ovat hallittavissa
Kontaminanttien riskinhallinta on oletusnormi nykyisillä elintarvikemarkkinoilla. Sen osoittaminen vastaa sekä kuluttajien että myös B2B-asiakkaiden odotuksiin ja vaatimuksiin.
Riittävä ja onnistunut kontaminanttien riskinhallinta elintarvikeketjussa kannattaa, koska sillä voidaan osaltaan varmistua korkeasta elintarviketurvallisuuden tasosta. Tämä vastaa myös kuluttajien odotuksiin: kuluttajat oikeutetusti edellyttävät, että ruokaketju tuottaa vain turvallisia elintarvikkeita ja että tämä on myös osoitettavissa.
Huolellinen kontaminanttien riskinhallinta osaltaan vähentää myös elintarvikkeiden takaisinvetoja: esimerkiksi vuonna 2014 jopa 26 prosenttia (>800 kpl) kaikista elintarvikkeita ja rehuja koskevan nopean hälytysjärjestelmän (RASFF) ilmoituksista liittyi kontaminantteihin. Osa näistä olisi todennäköisesti ollut ennalta estettävissä oikeilla ja riittävillä hallintatoimenpiteillä.
Lainsäädännöllä varmistetaan turvalliset elintarvikkeet
Lainsäädäntö on keskeisin vierasaineisiin liittyvä riskinhallinnan keino. Vierasainelainsäädännöllä pyritään korkeaan kuluttajansuojaan niin, että elintarvikkeet ovat turvallisia kaikille kuluttajille ‒ jokaisena päivänä, koko eliniän ajan.
Kontaminanteille voidaan asettaa sallitut enimmäismäärät, kun niitä tiedetään esiintyvän elintarvikkeissa korkeina pitoisuuksina. Sallittu enimmäismäärä voidaan katsoa tarpeelliseksi myös pienemmille pitoisuuksille, jos kokonaisaltistuminen eri lähteistä on vaarassa nousta tasolle, josta voi olla kuluttajalle haittaa. Elintarvikkeiden vierasaineiden enimmäismäärät on asetettu Euroopan komission asetuksessa N:o 1881/2006. Jäsenvaltioilla ei ole mahdollisuutta siihen liittyviin kansallisiin joustoihin tai tulkintoihin, vaan asetustasoinen säädös on sellaisenaan voimassa kaikkialla.
Vierasaineasetuksessa suurimmat sallitut enimmäismäärät on asetettu vain tietyille vierasaine-elintarvike/elintarvikeryhmä -yhdistelmille. Lainsäädännöllisen enimmäismäärän ylittyminen tarkoittaa sitä, että elintarviketta ei saa tuoda markkinoille, eikä sitä saa käyttää elintarvikkeen ainesosana. Komission vierasaineasetuksen lisäksi Suomessa on edelleen voimassa kansallinen asetus elintarvikkeiden vierasaineista (KTMa 237/2002), ja elintarvikkeiden radioaktiivisten aineiden määriä rajoittaa Euroopan komission suositus 2003/274/Euratom.
| Vierasaineet, joille on asetettu enimmäismääriä ((EY) N:o 1881/2006) | Esimerkkejä elintarvikkeista, joissa näitä vierasaineita voi esiintyä* |
| Nitraatti | lehtivihannekset |
| Hometoksiini aflatoksiinit okratoksiini A patuliini deoksinivalenoli zearalenoni fumonisiinit (HT2- ja T2 -toksiinit)** sitriniini torajyväpahkat (ja ergotalkaloidit) | pähkinät, kuivatut hedelmät ja viljat mausteet, kahvi ja rusinat omenamehut ja -soseet viljat ja viljatuotteet viljat ja viljatuotteet maissi ja maissituotteet viljat ja viljatuotteet punariisivalmisteet viljat ja viljatuotteet (erit. ruis) |
| Metallit lyijy kadmium elohopea epäorgaaniset tinayhdisteet arseeni (epäorgaaninen) | sisäelimet, kala, äyriäiset, viljat ja sienet sisäelimet, kala, äyriäiset, viljat, sienet ja kaakao kala säilykehedelmät riisi ja riisivalmisteet |
| Dioksiinit ja polyklooratut bifenyylit | kala |
| Polysykliset aromaattiset hiilivedyt | savustetut tuotteet ja öljyt |
| Melamiini | maitojauhe (väärennös) |
| Luontaiset kasvitoksiinit erukahappo tropaanialkaloidit | kasviöljyt ja -rasvat durra, hirssi, tattari ja niitä sisältävät tuotteet |
| 3-monoklooripropeeni-1,2-dioli | soijakastikkeet ja -hydrolysaatit |
*HUOM! Enimmäismääriä on asetettu myös muille elintarvikkeille.
** Toistaiseksi ei ole enimmäismääriä, vain nk. indikatiiviset arvot (2013/165/EU)
Lainsäädännöllisiä enimmäismääriä ei ole asetettu kaikille vierasaineille. Vastaavasti vierasaineille ei ole asetettu enimmäismääriä kaikissa elintarvikkeissa. Tämä ei kuitenkaan poista elintarvikealan toimijan vastuuta näiden tuotteiden turvallisuudesta. On huomattava, että myös näissä tilanteissa voidaan tarvittaessa kieltää saattamasta elintarviketta markkinoille yleisen elintarvikeasetuksen nojalla.
Vaaran tunnistaminen ja riskinhallinta välttämätöntä
Kontaminanttien mahdolliset vaarat kulminoituvat käytännössä kahteen osa-alueeseen: raaka-aineisiin ja tuotantoprosesseihin. On erittäin tärkeää tunnistaa huolellisesti vaarat kummallakin osa-alueella omavalvontasuunnitelman laadinnan periaatteiden mukaisesti.
Onnistuneen vaara-analyysin tueksi voi olla hyvä tehdä omaan toimintaan liittyviä kysymyksiä, kuten onko käytössä olevilla raaka-aineilla olemassa tunnistettua kontaminanttiriskiä, onko raaka-aine alueelta, jossa todennäköisyys jonkin kontaminantin esiintymiseen on suuri, voiko raaka-aineessa esiintyä jotakin tunnistettua luontaista toksiinia, onko säilytysolosuhteilla vaikutusta kontaminanttien esiintyvyyteen ja/tai pitoisuuksiin sekä onko elintarvikkeen valmistuksessa käytössä prosesseja, joissa voi muodostua kontaminantteja.
Kontaminanttivaarojen tunnistamisen tueksi materiaalia löytyy muun muassa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSAn ja Elintarviketurvallisuusviraston Eviran internet-sivuilta.
Elintarvikeketjun eri vaiheisiin voivat soveltua hyvinkin erilaiset kontaminanttien riskinhallintakeinot (Taulukko 2.). Keskeistä on löytää tarkoituksenmukaiset hallintakeinot omaan toimintaan sekä soveltaa niitä siten, että elintarvikkeen turvallisuudesta voidaan varmistua.
| Tuotantovaihe | Esimerkkejä riskinhallintakeinoista |
| Alkutuotanto | kasvuympäristön erityispiirteet huomioidaan ympäristön (paikallisen) kuormittuminen maataloustekniset käytännöt lajikevalinta viljelykierto maanmuokkaus- ja viljelykäytännöt lannoitus varastointiolosuhteet lämpötilan ja kosteuden hallinta perehdytys keräilijöiden opastus (turvalliset kasvi- ja sienilajit sekä keruualueet) kemialliset analyysit (tarvittaessa) |
| Valmistus, jakelu, myynti, tuonti… | hankintasopimukset tai laatusertifikaatit vaaditaan dokumentit ja varmistetaan niihin sitoutuminen sopimusviljely ja -tuotanto sovitaan käytännöt ja varmistetaan niihin sitoutuminen auditoinnit prosessiolosuhteiden optimointi ja hallinta kemialliset analyysit käyttöohjeet/varoitusmerkinnät riittävien ja oikeiden tietojen antaminen kuluttajille elintarvikkeen turvallista käyttöä varten |
Valvontatietojen julkistamisjärjestelmän (Oiva) mukaisia tarkastusohjeita voi myös hyödyntää arvioitaessa omien riskinhallintakeinojen laajuutta ja riittävyyttä. Kontaminantteja koskevat arviointiohjeet ovat samat sekä ilmoitetuille että hyväksytyille elintarvikehuoneistoille: ympäristöstä peräisin olevat vierasaineet (tarkastusohje 17.13), hometoksiinit (17.14), prosessissa muodostuvat vierasaineet (17.15) ja muut vierasaineet (17.15).
Kontaminanttien riskinhallinta – quo vadis?
Tulevaisuudessa kontaminanttien riskinhallinnan merkitys ja laajuus eivät vähene. Analyyttisten menetelmien kehittyessä havaitaan yhä pienempiä pitoisuuksia, ja kontaminantteja löydetään myös sellaisissa elintarvikkeissa, joissa niitä ei ole aikaisemmin ajateltu esiintyvän. Lisäksi havaitaan ”uusia” kontaminantteja eli yhdisteitä, joita ei ole aikaisemmin tunnistettu kontaminanteiksi. Myös yhdisteiden haittavaikutuksista saadaan yhä tarkempaa tietoa toksikologisten menetelmien kehittyessä.
Tämä kokonaisuus asettaa lisävaateita myös riskiviestinnälle, jotta esimerkiksi kuluttajille voidaan välittää oikeaa tietoa kemiallisista vaaroista, niiden vaikutuksista ja todennäköisyydestä toteutua. Riskianalyysin tulee lähtökohtaisesti perustua tieteelliseen, tutkittuun näyttöön. Siksi riskinarvioinnin menetelmien on kehityttävä edelleen erityisesti nk. hyöty-haitta-menetelmien osalta, jotta tässä voidaan onnistua menestyneesti.
Kontaminantteihin liittyvää lainsäädäntöä toteutetaan jatkossa mahdollisesti myös uudenlaisilla tavoilla. Tämä on tarpeen, sillä nykyisten, lähes 200 yksittäisen vierasaine-elintarvike-enimmäismääräyhdistelmän hallittavuus sekä toimijan omavalvonnassa että viranomaisvalvonnassa on erittäin vaativaa. Indikaatioita uusista kontaminanttiriskinhallinnan tulokulmista tuo akryyliamidi. Sen osalta Euroopan komissio on päätymässä enimmäismäärien asettamisen sijasta pakolliseen riskinhallintaan toimijan omavalvonnassa.
Elintarvikkeiden turvallisuus voidaan varmistaa huolellisella vaara-analyysillä ja oikeilla hallintakeinoilla, vaikka potentiaalisia kontaminantteja on valtava määrä. Kontaminanttien riskinhallinta vaatii perehtymistä ja huolellisuutta, mutta tämä pätee kaikkiin muihinkin omavalvonnalla hallittaviin vaaroihin. Sen pitäisi olla osa normaalia tuotekehitysprosessia, ja sen merkitys kasvanee entisestään bio- ja kiertotalouden innovaatioiden lisääntyessä.
Kontaminanttien hallinta ja siihen liittyvä osaaminen ovat kuitenkin Suomessa hyvällä tasolla. Pidetään tästä jatkossakin kiinni, ja tehdään siitä suomalaisen elintarvikeketjun vahvuustekijä!
Kontaminantit: mitä, missä, miksi, ja mitä sitten?
Elintarvikkeiden kemiallisista vaaroista kirjoitetaan ajoittain hyvinkin huomiota herättäviä otsikoita. Myös kuluttajat mieltävät kemialliset vaarat yhdeksi suurimmista elintarvikkeisiin liittyvistä uhkista. Tämä on ymmärrettävää, sillä vaaran hahmottaminen ja riskin ymmärtäminen vaikeutuvat, kun haittavaikutukset eivät ole välittömiä, vaan seurausta pitkäaikaisesta, toistuvasta ja riittävän suuresta altistuksesta.
Elintarvikkeiden vierasaineilla eli kontaminanteilla tarkoitetaan aineita, joita ei ole tarkoituksella lisätty elintarvikkeisiin, mutta joita niissä kuitenkin saattaa esiintyä esimerkiksi valmistuksen tai muun käsittelyvaiheen seurauksena tai ympäristön saastumisen vuoksi. Vierasaineet voivat riittävän suurina pitoisuuksina tehdä elintarvikkeen ihmisen terveydelle vahingolliseksi ja elintarvikkeeksi kelpaamattomaksi.
Vierasaineiden aiheuttamat välittömät haittavaikutukset ovat nykyisin erittäin harvinaisia. Sen sijaan pitkäaikaisaltistuksesta aiheutuvat haittavaikutukset ovat mahdollisia. Yhdisteestä riippuen kontaminanteilla on erilaisia terveydellisiä vaikutuksia, joista osa voi olla erittäin vakavia. Joidenkin vierasaineiden tiedetään aiheuttavan syöpää, joidenkin taas neurologisia tai hormonaalisia haittavaikutuksia, jos altistus on riittävän suurta riittävän pitkän ajan.
Kontaminanttien esiintymistä elintarvikkeissa ei voida estää täysin. Siksi noudatetaan nk. ALARA-periaatetta (As Low As Reasonably Available). ALARA velvoittaa toimijoita pyrkimään niin pieniin kontaminanttipitoisuuksiin kuin on kohtuullisesti saavutettavissa hyvät käytännöt huomioiden. Toimijoille onkin laadittu erilaisia ohjeistuksia, jos esimerkiksi viljelyllä, prosessoinnilla tai muilla toimenpiteillä on mahdollista vaikuttaa kontaminanttien pitoisuuksiin.
Vierasaineita voi esiintyä kaikissa elintarvikkeissa. Käytännössä kuitenkin tietyt kontaminantit ovat yleisimpiä tietyntyyppisissä elintarvikkeissa. Esimerkiksi raskasmetallit sekä dioksiinit ja PCB-yhdisteet ovat tyypillisiä pyydetyn kalan kontaminantteja, kun taas hometoksiinit ovat tavallisia viljoissa ja viljatuotteissa.
Kemiallisen turvallisuuden konkari eläkkeelle
Elintarvikkeiden kemiallisen turvallisuuden kehittämisessä ansioitunut elintarvikeylitarkastaja Liisa Rajakangas jäi eläkkeelle 1.2.2017. Silloin tuli kuluneeksi päivälleen 33 vuotta siitä, kun hän aloitti työt Elinkeinohallituksessa vastuualueenaan elintarvikelisäaineita koskevan lainsäädännön valmistelu ja valvonnan kehittäminen. Siihen aikaan lainsäädännön valmistelu oli vielä kansallista työtä, mutta mallia ja osviittaa otettiin CODEXin standardeista ja EY:n lainsäädännöstä.
Rajakangas siirtyi vuonna 1994 kauppa- ja teollisuusministeriöön, johon lisäainelainsäädännön valmistelu oli siirtynyt samassa yhteydessä, kun ensimmäinen Elintarvikevirasto perustettiin vuonna 1990. Myöhemmin hänen vastuualueeksi tulivat vierasaineet ja elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvat materiaalit ja tarvikkeet. Hallinnon uudelleenjärjestelyt veivät Rajakankaan tehtävineen maa- ja metsätalousministeriöön, johon koottiin kaikki elintarvikelainsäädäntötyö vuoden 2008 alusta.
Liisa Rajakangas tunnetaan iloisena, rauhallisena ja asioita monilta eri puolilta tarkastelevana asiantuntijana. Hän on erittäin pidetty yhteistyökumppani sekä viranomaisten että sidosryhmien parissa. Hän on tehnyt monipuolisen ja ansiokkaan työuran valtion hallinnossa.
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira kiittää Rajakangasta tiiviistä ja erinomaisesti sujuneesta yhteistyöstä vuosien varrella sekä toivottaa kaikkea hyvää alkaneille eläkevuosille.
Suosittelemme artikkelia
