Kalajuttu 

Kala on suotavaa syötävää. Sitä pitäisi suodattaa vesistämme nykyistä enemmän, mutta tätä syötävää suodaan pöytiimme kotimaasta kovin vähän. Harvojen vielä pyydystävien kalastajien parasta ennen -päiväys on jo mennyt ja uusia on saatu saalistettua kovin vähän. Hankkeita kalastajien ja kalan lisäämiseksi on eri puolilla maata ollut viimeisen 50 vuoden aikana liki vuosittain – saalis vain on ollut kehnohko. 

Kalaa pitäisi arvostaa enemmän ja pitäisi syödä muutakin kuin arvokalaa. Norjan pullalohesta tuskin voidaan puhua arvokalana, sen verran halpaa se on liki viimeaikoihin asti ollut. Kasvatusolotkaan eivät kovin kuninkaallisia ole, lohien elämä ei näytä kovin kalatyypilliseltä. Lohi on jalostettu nopeakasvuiseksi, ravintoaineet eivät pysy kasvun kyydissä ja lohen ravintoarvon raportoidaan vuosien saatossa huonontuneen. Kasvatettua lohtakin pitääkin syödä sitten enemmän, jotta saa saman määrän ravintoaineita kuin ennen. 

Kotimaisen kalan arvostusta on pyritty lisäämään kalastushankkeiden lisäksi kehittämällä uusia kalatuotteita ja hakemalla nimisuojaa perinteisille kaloille, kuten Puruveden muikulle ja Kitkan viisaalle. Taannoiset menestysreseptikisaajat kalaleikkele ja kalamakkara näyttävät menettäneen hyllypaikkansa kaupoissa, sen sijaan erilaiset kotimaiset säilykkeet ovat säilyneet, Järkisärkiäkin on kohtalaisen järkevästi tarjolla, vaikka hinta ei ostajan mielestä aina ole järjellinen. Purkkikalaa voivat syödä karkkipulaa potevat lapset.  

Tuotekehityksessä on siis mahdollisuuksia. Lipeäkalan suosio hiipuu. Sitä voitaisiin nostaa täysin kotimaisella versiolla, Lievestuoreen lipeäkalalla. Jo kertaalleen kuivatetussa lipeälammessa lienee vielä niin paljon lipeää jäljellä, että ennallistamalla lammen kalankasvattamoksi voidaan työläs erillinen lipeäliotus jättää pois. Luomukin voi olla mahdollinen, onhan lipeälammen käytöstä ja täytöstä kulunut jo yli kolme vuotta.  

Keski-Suomen Maa- ja kotitaloushenkilöt voisivat hakea Lievestuoreen lipeäkalalle nimisuojan. Lipeäkalan esiasteen kapakalan käyttö jäisi pois ja voitaisiin harkita vaikka lääketeollisuutta kiinnostavan gaba-kalan kasvattamista. 

Kitkan viisaan pariksi pitää tuoda helpommin pyydyksiin käyvä Pöljän tyhmä, jonka voisi houkutella uimaan suoraan purkkiin. Erilaisiin menomestoihin kiireisille ihmisille pitää tarjota kiireessä marinoitua Huruveden muikkua. Itämerellisen Suruveden silakankin syöntirajoituksia on höllennetty, kun mereen laskettavien jätevesien dioksiinimäärät ovat pienentyneet. Elohopeaa sen sijaan vesistä vielä löytyy, niinpä pikkukalojen käyttöä luonnonmukaisena kuumemittarina pitää kehittää.

Kitkan viisaan pariksi pitää tuoda helpommin pyydyksiin käyvä Pöljän tyhmä.

 

Ruotsalaiset syövät hapansilakkaa, vaikka heitä ei yleisesti pidetä kovin happamina. Meillä on useita vedellä täyttyneitä hylättyjä kaivoksia, joissa on vielä mineraaleja jäljellä. Mineraalit liukenevat happameen liuokseen. Vihreää siirtymää voidaan edistää tuplasti, kun vanhoihin kaivoksiin perustetaan hapansilakkakasvattamoita. Vihreä siirtymä on silloin vähemmän hirveä. 

Kalapuikot ovat etenkin lapsiperheiden pikaruokaa, jolla kaikkoaa myös kuitupula, jos puikoissa on täysjyväpaneeraus. Kalapuikot ovat monikäyttöisiä, Kevätpörriäis-perinteen mukaan kalaäidit kutovat niillä lapsilleen talven varalle villapaitoja. Tasa-arvon aikana kutoa voi ja puikoissa olla myös toinen vanhemmaishenkilö.  

Japanilaiset syövät paljon kalaa, mutta tiettävästi vielä ei ole kehitetty kalaisia syömäpuikkoja. Ne olisivat kätevät ja jätteettömät, kun aterian päätteeksi voisi syödä aterimet. 

Jos kalan sulattamiseksi tarvitaan prosenttipitoisia liuottimia, käytetään valkoviiniä. Rapujen kanssa tarvitaan väkevämpiä eväitä, kun niillä on kova kitiinikuori. Juotavien erillinen hankkiminen näihin syötäviin on työlästä ja turhan kallista. Siksi alkoholiliuoksessa voitaisiin kasvattaa kännikaloja ja taskumatissa myydä taskurapuja, jolloin niiden syönti on helpompaa ja edullisempaa. 

Uusien kalastajien houkutteleminen vanhoilla vieheillä ei ole onnistunut. Niinpä pitää kokeilla uusia syöttejä, vaikka sitten kalavaletta.  

 
Kirjoittaja on lehden vakituinen avustaja, jonka ruuanvalmistuksen mittakaava on teollinen, mistä riittää huoltovarmuutta lähipiirillekin. Entisenä lisäainekauppiaana hän pyrkii vähentämään ikään kuin aineiden käyttöä edistämällä uusia hapatuksia. Vapaa-ajalla hän harrastaa kaikenlaisia kotkotuksia.