Soijanakkosuo
Lehden ollessa jo menossa painoon EU-parlamentista kantautui uutinen: mepit olivat päätyneet kannattamaan esitystä, jonka mukaan liha-sanaa ja tiettyjä tuotteen muotoiluun viittaavia termejä ei saisi käyttää kasvipohjaisista tuotteista.
Vegeburgerit, kasvismakkarat ja seitanleikkeet pitäisi siis nimetä uudelleen, jos lain sisältö pysyy samana kansallisten neuvotteluprosessienkin jälkeen.
Olen aina ajatellut, että makkara on käyttöliittymä eikä muistuta raaka-ainettaan, vaan pikemminkin sen vahvuus on erilaisten raaka-aineiden prosessointi. Makkaran muotoisia eläimiä ei ole, vaan liharaaka-aineet muotoillaan perusteellisesti valmistusvaiheessa. Sama koskee kasviksia, kalaa, sieniproteiinia tai mistä hyvänsä makkaratuote valmistetaankaan.
Netin irvileuat pääsivät saman tien vauhtiin. Hedelmäliha pois mehupurkeista! Saako silakkapihviä sanoa pihviksi? Voiko asiakaan enää koskaan tämän jälkeen olla pihvi?
Kielipelaaja nauttii sanansäilän huiskinnasta, mutta rehellisesti en tiedä, selventääkö päätös kuluttajan valintaympäristöä vai ei. Näen vastassa lähinnä loputtoman nimikikkailun suon – ja monet perinteiset ruuat, jotka muodoltaan ovat samannäköisiä kuin monet lihatuotteet.
On varsin tulkinnanvaraista, milloin jokin ilmaus on riittävän vakiintunut, jotta kuluttaja sen ymmärtää. Kasvispihvit ainakin muistan jo lapsuudestani, josta on millä tahansa mittarilla laskien pitkä aika.
Saksasta tuotuja soijanakkeja sai ostaa suomalaisista kaupoista jo 1990-luvun alussa. Nimeäminen oli haaste jo silloin, koskapa niitä myytiin nimellä soijanakko.
Uuselintarvikkeilla tulee olla todennettua käyttöhistoriaa EU:ssa ennen vuotta 1997. Ainakin sen vaatimuksen täyttävät kasvispihvit ja soijanakit.
Suomessa on olemassa parin vuoden takainen korkeimman oikeuden päätös vegetuotteiden tuotenimistä. Silloin kanta oli, että Kasvilihapulla-nimeä ei saanut käyttää, koska kasviliha ei ole vakiintunut ilmaus ja voi siksi johtaa kuluttajaa harhaan. Burgerpihvi-sanaa taas oli hyväksyttävää käyttää myös kasvipohjaisesta tuotteesta.
Voiko asiakaan enää olla pihvi?
Nimille on helppo hekotella, mutta huolestuttavampaa on, että meppien äänestyspäätös kertoo myös teknologiavastaisuudesta. Samassa äänestyksessä kiellettiin solutuotetun lihan kutsuminen lihaksi, vaikka se koostuu samanlaisista eläinsoluista kuin eläinten liha.
Kun muu maailma edistää uusien ruuantuotantoteknologioiden tuloa markkinoille, EU:ssa vallitseva jarrutustrendi on huolestuttava.
Päätöksiä voi peilata myös EAT-Lancet-komission tuoreeseen raporttiin, jonka mukaan nykyisen ruuantuotannon vaikutukset ylittävät viisi kriittistä planeetan kantokyvyn rajaa.
Nimeäminen on pohjimmiltaan reviiritaistelua, mutta tieteen valossa kasvipohjaisia ei kannattaisi jarrutella edes nimikikkailun verran. Kuluttaja varmasti myös löytää lihatuotteensa kasvisburgerien seasta.
Elina Teerijoki
päätoimittaja