Oivallusta ja uudelleenajattelua
Kiertotalous vaatii jossain määrin asioiden ajattelua uudelleen. Ihmiset eivät ehkä mielellään syö hyönteisproteiinia, mutta lohi ei juuri piittaa siitä, mistä lajista rehupelletin proteiini on peräisin.
Toiset eläimet ovat osa ruokajärjestelmäämme monella eri tavalla. Me kasvatamme niitä ruuaksi ja toisaalta ruokimme sekä tuotantoeläimiä että rakkaita perheenjäseniämme. Yhä useampi lemmikin omistaja haluaa tarjota eläimelle parasta saatavilla olevaa ruokaa. Premium-lemmikkiruuille on kysyntää.
Lemmikkiruuat ja kalanrehut ovat merkittäviä käyttökohteita sekä kärpäsentoukista tuotetulle proteiinille että siipikarja- ja höyhenjauhoille.
Rehut ovat myös nopea reitti markkinoille. Sen lisäksi, että eläinkuluttajan hyväksyntä on helpommin saavutettu kuin ihmisen, myöskään uuselintarvikelupaa ei tarvita kuten ihmisille suunnatuissa elintarvikkeissa. Sama pätee myös uusiin kasviperäisiin tuotteisiin kuten myko- tai nurmiproteiiniin.
En ihmettelisi, jos kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua samat ainesosat olisivat turvallisiksi katsottuja, sallittuja ja jossain määrin myös kuluttajien hyväksymiä. Mutta juuri tällä hetkellä se reitti markkinoille ei ole auki.
Eläinkuluttajan hyväksyntä on helpommin saavutettu kuin ihmisen.
Tuotantoeläimet ovat osa ruokajärjestelmäämme myös lannoitteen lähteinä. Lannalla olisi suuri potentiaali kierrätyslannoitteiden raaka-aineena. Tarvitaan kuitenkin vielä kaupallisesti kannattavia keinoja saada se helposti siirrettävään ja varastoitavaan muotoon.
Eräs keino on muuntaa lanta kaasuksi. Biokaasulaitoksia on suunnitteilla tai rakenteilla kymmeniä eri puolille maata. Kaasulaitokset tuottavat kaasun lisäksi lannoitetta, joka palautetaan lantaa toimittaville tiloille. Nesteytetyn kaasun jakeluverkosto laajenee vähitellen, ja esimerkiksi maitoautot kulkevat jatkossa yhä useammin biometaanin voimin.
Suuria kaasulaitoshankkeita on meneillään ainakin Kiuruvedellä, Nivalassa ja Oripäässä. Oripään laitos, joka on vielä suunnittelupöydällä, käsittelisi valmistuessaan yli 600 000 tonnia varsinaissuomalaista tuotantoeläinten lantaa. Rehevöityvän Saaristomeren tilan parantamiseksi laitos voisi olla hyvinkin merkittävä.
Datakeskusinvestoinnit ymmärrettävästi kiinnostavat kuntia, jotka saavat niistä yhteisöverotuottoja. Suomi kiinnostaa datakeskusten sijoituspaikkana, koska täällä on tarjolla suhteellisen edullista energiaa.
Datakeskusten hintana on kuitenkin kantaverkon rasittuminen. Tarvitaan uusia siirtoyhteyksiä. Sähköä riittää, mutta sen hinta voi nousta. Myös teollisuushankkeiden jonotusajat verkkoon saattavat venyä.
Fingrid investoi kantaverkkoon yli viisi miljardia euroa lähimmän kymmenen vuoden aikana. Fingridin kantaverkon kehittämisestä vastaava johtaja Jussi Jyrinsalo kertoo jutussamme, millaisin keinoin tilannetta voi ratkoa.
Elina Teerijoki
päätoimittaja
Kommentit