Maanläheinen aistitutkija

Olen tuntenut jo vuosia tutkijan, joka pursuaa iloa, nöyryyttä, ystävällisyyttä ja myötäelämistä. Työkokemustaan vuosien varrelta hän kuvaa realistisesti: paperinpyörittelyä, hallintotehtäviä, budjetointia, neuvotteluja, rahoituksen hakemista, projektien johtamista ja hallinnointia, esimiestehtäviä, kongressi- ja kokousmatkoja, opetusta yliopistolla, luennointia kentällä, näytteiden keräämistä metsästä ja pelloilta, näytteiden valmistelua, tulosten keruuta ja analysointia, julkaisujen kirjoittamista, messuhommia, tv-haastatteluja, kokouksia, palkintojenjakotilaisuuksia, kahvinkeittoa, isännöintiä…

FT Mari Sandell syntyi halikkolaiseen maalaisperheeseen vuonna 1973. Isosisko- ja -veli olivat muuttaneet jo kotoa pois, joten käytännössä hän oli perheen ainut pikkulapsi. Maanviljelijä isä oli aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Äiti oli emäntä, jonka kanssa pikkutyttö kävi kylän Maatalousnaisten tilaisuuksissa.

− Pääosin ruoka oli lähellä tuotettua, mutta silloin ei vielä puhuttu lähiruuasta ‒ syötiin vain yhdessä hyvää ruokaa. Äiti leipoi leivät tuvan isossa leivinuunissa, kasvatti vihannekset, kalkkunoita ja possuja, jälkimmäiset osin myös ruuantähteillämme. Elimme kiertotaloudessa. Pihalta oli parin minuutin matka omaan metsään, jossa kasvoi suppilovahveroita, kantarelleja, lampaankääpiä, orakkaita, mustikoita ja puolukoita, Mari Sandell muistelee.

Sandell osallistui talon töihin jo pikkutyttönä. Hän keräsi äidille kuminoita pihapiirin ojanreunoilta pieneen Arabian kahvikuppiin sekä pussitti isän kanssa hernettä salolaisiin kauppoihin ja kunnan keittiöihin. Syyskuuhun kuuluivat perunannostotalkoot, jossa oli parisenkymmentä aikuista lapsineen.

− Myös lähialueen kouluissa ja perhepäivähoitopaikoissa syötiin äitini kasvattamaa perunaa. Lapsuuteni on täynnä ruokamuistoja, jotka nousevat elämyksinä usein mieleeni. Olen syntynyt ruokamaailmaan ja kasvanut siinä. En kyllä lapsena ajatellut päätyväni ruokaketjun kehittäjäksi ja elintarvikealan tutkijaksi. Minulla oli varhaislapsuudessa kaksi toiveammattia: opettaja tai rumpali.

Luonnontuotteiden keruusta aistitutkijaksi

Mari Sandell kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1992. Hän haki opiskelemaan biologiaa Turun yliopistoon ja päätyi biokemian laitokselle. Akateeminen koti löytyi Arcanumista, jossa hän viihtyi lähes 15 vuotta.

− Kasvoin luonnontieteilijäksi ja kannan sitä sielunmaisemaa edelleen. Siihen aikaan Turussa sai valita pääaineekseen biokemian, biotekniikan tai elintarvikekemian. Kuultuani ensimmäisen elintarvikekemian luennon, jonka piti professori Heikki Kallio, tiesin löytäneeni alani. En kuitenkaan ymmärtänyt vielä silloin, miten valtavan laaja elintarvikeala on.

Sandell valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1997 ja väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2002. Flavorikemian ja aistimisen dosentti hänestä tuli vuonna 2009. Kandityön aihe oli hajuaistin ihmeellisyys ja pro gradu käsitteli karjun kuvottavaa virhehajua. Väitöskirja pyöri moniulotteisessa mansikan flavorissa.

− En ajautunut aistimusten maailmaan sattumalta, sillä ruuan nautinnollisuus on ollut minulle aina tärkeä, mutta olin onnekkaasti oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Emolaitoksellani oli jo silloin käynnissä mielenkiintoisia projekteja, joiden avulla pääsin syventymään itseäni kiinnostaviin asioihin, Sandell kertoo.

Aktiivinen vaikuttaja

Sandell on ollut Turun yliopistossa erilaisissa määräaikaisissa työsuhteissa melkein 20 vuotta. Tehtävänimikkeitä on pitkä lista: tutkija, tutkimusassistentti, yliopistolehtori, yliopisto-opettaja, projektien päällikkö ja viime vuodet myös vastuullinen johtaja. Vuosina 2011−2016 hän työskenteli akatemiatutkijana. Pesti päättyi lokakuun lopussa.

Parhaillaan hän on Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen varajohtaja ja Aistit ja ruoka – tutkimustiimin vetäjä.

− Lisäksi olen useamman Tekes-hankkeen vastuullinen johtaja. Ohjaan myös väitöskirjoja ja maisteritason lopputöitä. Tutkimusohjelmamme laajat teemat ovat moniaistinen kokeminen ja ihmisen yksilöllisyys kokijana, ruuan kokeminen ja ruokakäyttäytyminen, ruuan aistittavien ominaisuuksien tutkimus sekä aistilähtöinen ruokakasvatus. Meneillään olevat projektit ovat sekä akateemisia että elinkeinoelämän kanssa verkottunutta tutkimusta, aistitutkija täsmentää.

Sandell ei ole jämähtänyt tutkijan kammioon. Hän sai akatemiapalkinnon yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta vuonna 2012.

− Itse asiassa olen monen tutkijan mielestä liiankin aktiivinen yhteistyössä elinkeinoelämän ja kuntien kanssa, turhan käytännönläheinen, Sandell nauraa.

Monipuolista vapaa-ajan viettoa

Aistitutkija rentoutuu soittamalla harmonia ja haitaria aina silloin tällöin. Keväisin hän purkaa paineita kotipuutarhassa. Hänellä on myös 10-vuotias poika. Perheen mäyräkoiranpentu tuo myös sisältöä vapaa-aikaan.

− Virtaa elämään saan, kun kävelen töissä viisi kerrosta portaita päivittäin useita kertoja ylös ja alas. Yritän myös ajatella positiivisesti. Perhe antaa hyvää perspektiiviä myös työelämään. Mottoni on ”Ruoka on parhaimmillaan päivän piriste!”

Sandell on myös Lounais-Suomen ruokakulttuuriyhdistys Kaffeli ry:n puheenjohtaja. Hänen mielestään ruoka-alalla on hyvä pöhinä päällä, ja ruoka näkyy kaikkialla.

− Otetaanpas ETS:n jäsenet kaikki ilo irti mahdollisuudesta ihmisten arjen ja juhlan tuottajina, hän patistaa.