32 Tavaraliikenteen päästöille tekeillä yhteinen laskentamenetelmä

Erikoistutkija Kari Mäkelä VTT:ltä arvioi, että Eurooppaan ei saada yhteistä, virallista tavaraliikenteen päästölaskuria, mutta parhaillaan on tekeillä päästöjen yhteinen laskentamenetelmä.

Liikennepäästöjen asiantuntija Kari Mäkelä on mukana Euroopan CEN-standardisoinnissa, jossa yritetään sopia pelisäännöt Euroopan tasolla.

– Esimerkiksi se, miten jaetaan päästöt matkustajien ja rahdin kesken, mitkä kaikki osiot otetaan laskentaan mukaan, miten huomioidaan terminaalit, kuormitusasteet, paluukuormat, sähköntuotanto jne., Mäkelä selvittää.

Yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan, sillä liikenteen päästölaskureita on jo olemassa. VTT:llä on tuotettu LIPASTO -laskentajärjestelmä, joka kattaa Suomen liikenteen päästöinventaariomallin lisäksi työkoneiden inventaariomallin (TYKO) ja yksikköpäästötiedot.

Osoitteesta http://lipasto.vtt.fi/yksikkopaastot/linkit.htm on mm. päästölaskurilinkkejä, kuten EcoPassenger ja EcoTransIT, joka koskee tavaraliikennettä. Laskurin on kehittänyt saksalainen IFEU ja maksanut puolen tusinaa eurooppalaista rautatieyhtiötä ja Rautatieunioni (UIC). Laskuri on vapaasti käytettävissä internetissä osoitteessa http://www.ecotransit.org. Lisäksi eri yhtiöillä on omia kuljetusvälineitään koskevia laskureita.

EcoTransIT -laskuri sisältää koko Euroopan tieverkon navigaattorien tapaan sekä rautatieverkon asemineen. Mäkelä arvioi, että ohjelma on sinänsä luotettava eikä ainakaan tarkoituksella harhaanjohtava.

– Huonoin osio on laivaliikenne, josta puuttuvat monet VTT:n sivuilla olevat laivatyypit, kuten autolautat. VTT pyrkii tekemään yhteistyötä heidän kanssaan tämän osion parantamiseksi.

VTT:n yksikköpäästösivut ainutlaatuiset

VTT:n yksikköpäästösivuilla (http://lipasto.vtt.fi/yksikkopaastot/index.htm) on runsaasti tietoa eri liikennevälineiden päästöistä tavaratonnia ja matkustajaa kohden.

Sivustolla esitetään esim. laivaliikenteestä päästöt laivakilometriä kohden, päästöt laivassa kulkevaa konttia kohden ja lopuksi kontin sisällä olevaa nettolastia kohden. Tavaran tuottaja tarvitsee nimenomaan nettolastin päästötietoa, mutta sitä eivät esimerkiksi varustamot mielellään kerro, koska luku on varsinkin laivojen kontti- ja perävaunukuljetuksissa erittäin suuri.

Mäkelän mukaan VTT:n sivujen kaltaisia julkisia, kaikkia liikennemuotoja koskevia lukuja ei löydy muualta.

– Laskureissa on se ongelma, että ne eivät ole kovin läpinäkyviä. Kun saa kuljetusketjun päästötulokset, ei ole varmuutta, mistä kaikista oletuksista on kyse. Laskentamenetelmistä ja kertoimista ei ole juurikaan sovittu, Mäkelä sanoo.

Esimerkiksi EcoTransIT:ssä käytetään kunkin rautatieyhtiön ilmoitusta sähköntuotannon päästöistä.

– Tämä tarkoittaa, että kun juna siirtyy Saksasta Ruotsiin, sen hiilidioksidipäästöt pienenevät neljänteenkymmenenteen osaan, Mäkelä selittää.

Eurooppalainen menetelmästandardi on tarkoitus saada aikaan kolmessa vuodessa. Tänä syksynä tehdään ensimmäinen tekstiluonnos, mutta menee aikaa, ennen kuin laajan aihepiirin sisältö saadaan sovittua.

– Menetelmät sinänsä voivat olla hyvinkin sovellettavissa vaikka maailmanlaajuisesti. Vielä ei ole varmuutta siitä, tuotetaanko standardin oletusarvot LIPASTO:n tavoin eri päästöille ja ajoneuvoille. Se on suuri työ ja edellyttäisi myös jatkuvaa päivitystä, Mäkelä kertoo.

Yhteinen, virallinen laskumoottori jää haaveeksi

Alun perin standardointityössä oli tavoitteena yhteisen laskurin tekeminen, mutta se todettiin nopeasti mahdottomaksi. Nyt standardin päätarkoituksena on luoda menetelmä, jolla kuljetuspalvelujen tuottajat voisivat laskea yhtenäisellä tavalla kuljetustensa kasvihuonekaasupäästöt.

– Tällöin operatiivinen data tulisi yrityksen omista tietokannoista ja vain laskentamenetelmä olisi yhteinen. Vielä on hakusessa, keille kaikille menetelmiä ja oletusdatoja tuotettaisiin. Tarve on erilainen lehdistön edustajalla, kuljetusyrityksellä ja kansalaisella. On myös eri asia verrata kahta eri liikennemuotoa jollakin matkalla ja kokonaisia kuljetusketjuja lukemattomine vaihtoehtoineen, Mäkelä huomauttaa.

Hänen mukaansa on todennäköistä, että standardisointilaitos ei tule hyväksymään tai suosittelemaan mitään laskuria “viralliseksi”. Luultavasti jokin tarpeeksi suuri ja kattava laskuri tulee olemaan ylitse muiden. EcoTransIT:llä on siihen hyvät mahdollisuudet, koska se on ensimmäinen ja jo melko hyvä laskuri.

– Jos sen taakse menee suuri määrä tutkimuslaitoksia ja datan tuottajia, se on myös ylivertainen. Yksi mahdollisuus on, että EU havahtuu laskumoottorin tarpeellisuuteen ja teetättää suurella rahalla sellaisen. Se tie on kuitenkin hyvin hidas. Arvioni mukaan kahden vuoden sisällä hyvä laskuri on käytettävissä, Mäkelä uskoo.

Pirjo Huhtakangas