Pääkirjoitus

Nro 3 / 2013: Pakkaamisen perusasiat unohduksissa?

tiistai 11. kesäkuu 2013

Kentältä kuuluu kummia. Jopa elintarvikealan ammattilaiset ja pakkausten suunnittelijat eivät kuulemma enää muista, mitä varten elintarvikkeet pakataan ja mitkä pakkauksen ensisijaiset tehtävät ovat.

Se ymmärretään hyvin, että pakkauksen pitää olla lähes myyjää vastaava ostopäätöksen houkutin sekä kuluttajan opas oikeisiin valintoihin ja ruuan laittoon. Mutta monelta on unohtunut, mitä kaikkea pakkauksen on tehtävä ennen kuin kuluttaja ottaa sen käteensä.

Edelleenkin ajankohtaisessa Pakkausteknologia – PTR ry:n (nykyisin Pakkaustutkimus – PTR ry) vuonna 2007 kustantamassa Toimiva Pakkaus -kirjassa olen kirjoittanut muun muassa seuraavaa:

”Oikein valitulla pakkausmateriaalilla ja pakkaustavalla voidaan huomattavasti hidastaa tai jopa estää elintarvikkeiden laatua ja säilyvyyttä heikentäviä tekijöitä. Elintarvikepakkauksen tärkeimpiä tehtäviä onkin säilyttää tuote sekä aistittavalta, mikrobiologiselta että ravitsemukselliselta laadultaan moitteettomassa kunnossa läpi koko jakelun kuluttajalle asti. Jo tiiviisti suljettu, ilmaa sisältävä pakkaus on parempi ja hygieenisempi vaihtoehto kuin avonainen laatikko. Ilmatilan happi edistää kuitenkin monien pilaajamikrobien kasvua ja rasvojen ja väriaineiden hapettumista sekä makumuutosten syntymistä. Siten useimmat elintarvikkeet kannattaa pakata hapettomiin olosuhteisiin happitiiviitä pakkausmateriaaleja käyttäen. Jos tuotteessa on paljon rasvaa ja väriaineita, kannattaa se pakata UV-valoa läpäisemättömään materiaaliin…
Eri elintarvikeryhmien koostumus, biologinen tila ja valmistusprosessit poikkeavat huomattavasti toisistaan, ja näin niiden vaatimukset pakkausmateriaalien, pakkausten ja pakkaustavan suhteen ovat hyvin moninaiset. Niinpä pakkausmateriaalia ja pakkaustapaa valittaessa on tarkkaan tunnettava elintarvikkeen ominaisuudet, esimerkiksi mikä sen hapen, valon ja kosteuden sietokyky on ja mitkä ovat pääasialliset laatumuutokset varastoinnissa ja kuinka lämpötila niihin vaikuttaa.”

Yllätys, yllätys, elintarvikkeiden säilyvyys on yksi tutkituimpia kohteita maailmalla, kuten selviää Lappeenrannan teknillisen yliopiston kehittämispäällikön Mika Kainusalmen ja kollegoittensa tätä lehteä varten tekemästä pakkaustiedekatsauksesta.

Olen kyllä aika huolestunut alalle tulevien pakkausosaamisen tasosta. Jokaisen pakkausten kanssa työskentelevän tulisi vähintäänkin lukea tuo edellä mainitsemani 314-sivuinen kirja, joka on kaikin puolin varsin kattava tietopaketti.

Ilahduttava onkin uutinen, että Helsingin yliopistossa on uudestaan käynnistymässä pakkausalan lehtoraatin virka pitkän tauon jälkeen. Pakkausalan koulutus on tarpeen siellä, missä opitaan elintarviketeknologian perusasiat.

Nykyajan teollista elintarvikkeiden valmistusta ja logistiikkaa ei olisi ilman toimivia pakkauksia!

Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT

PS. Olemme Foodtec & PacTec -messuilla 3.−5.9.2013 Helsingin Messukeskuksessa. Nähdään osastolla 6d129!