Pääkirjoitus

Nro 6 / 2015: Joulupöydän antimet

perjantai 11. joulukuu 2015

Menu on tärkeä osa ruokailua, varsinkin ravintolassa ja juhla-aterioilla. Kotona ruokailtaessa sitä harvoin on kirjoitettu paperille, mutta usein esittelemme varsinkin vieraille, mistä ateria koostuu.

Entinen emäntä kertoi pöydän ääressä ruokailijoille, että ”tämä on kotona tehtyä, tuokin on kotona valmistettua, jälkiruoka on myös kotitekoista itsepoimituista marjoista, mutta tuon valitettavasti jouduin ostamaan kaupasta”.

Miten on nyt? Tulevana jouluna emäntä tai isäntä saattaakin esitellä pöydän antimia seuraavin sanoin: ”Kinkku on ostettu läheiseltä tilalta, peruna- ja juuresruokien raaka-aineet ovat kumppanuusmaatalouden tuotteita, joululeipä REKO-lähiruokaringistä, joulupuuro on reilun kaupan riisistä, hedelmät läheiseltä luomutilalta netin kautta tilattuna, kalavalmisteet ja rosolli lähikaupan herkkutiskistä, suklaat käsityöläisyrityksestä netin kautta tilattuna….”.

Tähän on tultu. Jouluruokia ei ole enää pitkään aikaan valmistettu ainoastaan kotona lähimarketista ostetuista tai omalla tilalla tuotetuista raaka-aineista. Joulupöydässä voi olla todella monen valmistajan tuotteita eri kanavia pitkin hankittuna, ja päälle päätteeksi ”tuunattuna”.

Reseptit omatekoisiin ruokiin ovat saattaneet löytyä pakkauksessa olevan QR (Quick response code) -koodin avulla. Toisaalta esimerkiksi joulupiparit on ollut ”ihan pakko leipoa” mummon käyttämän reseptin mukaan, jotta kotiin tulisi se ”oikean joulun tuoksu”.

Ennen vanhaan joulunpyhien jälkeen tähteistä valmistettiin uusia ruokia, kuten hernerokkaa kinkun luusta. Muutenkin tähteet osattiin hyödyntää pitkin vuotta.

Elintason noustessa repsahdettiin pahasti, ja ruokahävikki kasvoi huimiin lukemiin. Nyt on onneksi Suomessa ja Euroopassa havahduttu hävikin vähentämiseen toden teolla.

Toivottavasti tänä jouluna osaamme itse kukin valmistaa, tai ostaa ruokaa oikean määrän ja hyödyntää tähteet oikein. Ehkä voimme tapaninpäivänä pyytää turvapaikanhakijoita lähellä olevasta vastaanottokeskuksesta ruokailemaan ja tutustumaan suomalaiseen joulunviettoon?

Minut pysäytti agronomi, MMM Laura Kihlströmin esitys Valtakunnallisilla Ravitsemuspäivillä lokakuussa. Esityksen otsikko oli Superfoodeja rikkaille ja roskaruokaa köyhille? Kihlströmin mukaan 7,3 miljardille ihmisille maailmassa riittäisi ruokaa 2 800 kilokalorin verran henkeä kohden päivittäin, jos nykyinen ruoka jakaantuisi tasan. Ruokaturvan tavoittelu jokaiselle maailman ihmisille kytkeytyy meidän, siis Sinun ja minun, valintoihin.

Kihlström nosti esimerkiksi muun muassa kvinoan. Boliviasta kotoisin oleva viljelykasvi sai lännessä superfoodin leiman muutamia vuosia sitten. Se johti siihen, että kvinoan kysyntä kasvoi maailmanmarkkinoilla valtavasti, jolloin sen hinta nousi liian korkeaksi monelle bolivialaiselle. Paikallinen, perinteinen ruokavalio korvautui jollakin muulla, kun kvinoaa ei ollut enää varaa ostaa.

Jos joulupöydässäsi on kvinoaa, huolehdithan, että se on Suomessa kasvatettua. Kun syömme oman maan tuotteita, varmistamme työpaikkoja Suomessa ja tiedämme, mitä syömme.

Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT