Pääkirjoitus

Nro 6 / 2013: ”Tonneilla” kilpailuetua

keskiviikko 11. joulukuu 2013

Kuusi vuotta sitten Elintarviketieteiden Seuran 60-vuotisjuhlissa eräs alan konkari haastoi onnitteluissaan seuran jäseniä. Hän tuntui olevan kyllästynyt niin sanottuihin ”ton-elintarvikkeisiin”, ja kutsui niitä ”vaivaisruuaksi”. Puhuja tarkoitti kaikkia niitä elintarviketuotteita, joista oli poistettu jotakin ja jotka oli merkitty joillakin seuraavista määreistä: rasvaton, laktoositon, sokeriton, viljaton, maidoton, pähkinätön, kolesteroliton, gluteeniton, hiivaton… Lista oli jo siihen aikaan varsin pitkä.

Kuuden vuoden aikana uusia ”tonneja” on tullut lisää: Myynnissä on entisten lisäksi muun muassa lisäaineettomia, säilöntäaineettomia, ilman natriumglutamaattia valmistettuja, e-koodittomia ja geenimuuntelemattomia tuotteita.

Mutta onko näistä ton-elintarvikkeista yksikään ”vaivaisruokaa”? Eivät ainakaan kaikki. Päinvastoin, ne estävät vaivojen syntymistä. Kuluttajien tarpeet ovat moninaiset. Esimerkiksi joku ei voi syödä sairastumatta gluteeni- tai laktoosipitoisia ruokia, jolloin gluteenittomat ja laktoosittomat vaihtoehdot ovat kullanarvoisia. Sitä paitsi tarjolla on ollut kiitettävästi niin kuusi vuotta sitten kuin tänäkin päivänä aivan muuntelematonta perusruokaa. Jos joku ei halua ton-ruokaa, voi hän aivan vapaasti valita ruokansa niin sanotusti ”kaikilla mausteilla”.

Itse asiassa ton-elintarvikkeet voivat avata ja ovat jo avanneet uusia markkinoita myös kansainvälisesti. Suomalaiset ovat olleet edelläkävijöitä erityisruokavalioon soveltuvien tuotteiden ja niiden valmistusteknologian kehittämisessä. Maailman markkinoilla on kysyntää näille tuotteille ja teknologioille.

Syyskuussa osallistuin eduskunnassa GMO-vapaa Suomi Summitiin, jossa puhui muutama kansanedustaja ja USA:n markkinoita tuntevat henkilöt. Useimpien puhujien kanta perustellusti oli se, että suomalaisen ruuan erityisominaisuus, puhtaus, katoaa, jos Suomi hyväksyy GMO:n. Suomalainen ruoka putoaa halpojen elintarvikkeiden joukkoon ja menettää kansainvälisesti kilpailukykyään. Lisäksi GMO:sta on tulossa kirosana, jota kuluttaja ei liitä mihinkään hyvään.

Onneksi muutamat suomalaiset elintarvikeyritykset ovat kieltäneet tuottajiltaan GMO-rehun käytön. Olisi nimittäin harmillista, jos kaikki elintarviketarjonta perustuisi yhteen menetelmään. Jatkossakin on hyvä olla erilaisia vaihtoehtoja tarjolla, myös ton-ruokia.

On myös hienoa, että suomalaisessa lihantuotannossa ei käytetä kasvuhormoneja tai antibiootteja. Olen nimittäin vakuuttunut, että erilaisilla ”tonneilla”, myös merkinnällä hormoniton, antibiootiton ja geenimuuntelematon, on mahdollisuus lisätä suomalaisten yritysten kilpailukykyä yhä vaativimmilla kuluttajamarkkinoilla.
Uskallusta, yrittäjyyttä ja eväitä rohkeaan markkinointiin tarvitaan, jos mieli kasvattaa suomalaisen elintarvikealan kilpailukykyä. Niin vanhat kuin uudet ”tonnit” kunniaan!

Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT