Pääkirjoitus

Nro 6 / 2012: Arvon hekin ansaitsevat

perjantai 14. joulukuu 2012

Tämä lehden numero on täynnä asiaa elintarvikkeen vierestä. Teemana on koulutus, työhyvinvointi & johtaminen. Kaikki ovat aiheita, joista jatkuvasti toivotaan juttuja lehteen, vaikka ne eivät olekaan suoraan elintarvikeasiaa. Niinhän se on, että elintarvikeketjussa toimivien ammattilaisten koulutuksen, työhyvinvoinnin ja johtamisen pitää olla kunnossa, jos mieli jaksaa tehdä laadukkaita tuotteita tuotetietoisille ja yhä vaativammille kuluttajille.

Vaikka peruskoulutus on kunnossa, niin maailman muuttuessa täydennyskoulutusta tarvitaan. Ajanmukainen täsmäkoulutus parantaa myös johtamiskäytäntöjä ja lisää työhyvinvointia. Eläkeikien noustessa työelämässä on yhä enemmän varsin korkeassa iässäkin olevia työntekijöitä, joiden tulisi pärjätä eri tavalla ajattelevien nuorten, ns. Y-sukupolven kanssa. Ja luonnollisesti tietysti päinvastoin!

Viime aikoina olemme joutuneet lukemaan surullisia uutisia yt-neuvotteluista ja irtisanomisista tähän asti hyvin menestyneissäkin elintarvikeyrityksissä. Ja moni ammattilainen on kokenut potkut suoraan nahoissaan. Syitä irtisanomisiin on varmasti monia, ja useimmat syyt lienevät pinnan alla, suuren yleisön tavoittamattomissa. Toivoa vain voi, että syynä ei ainakaan olisi väärä pelko, hätiköinti ja toivottomuus.

Uskon, että hyvällä ennakoivalla täydennyskoulutuksella ja johtamisella on mahdollisuus tehdä uudelleen suuntauksia niin ajoissa, että irtisanomisiin ei tarvitsisi mennä. Ja toisaalta asianmukainen koulutus ja johtaminen parantavat työhyvinvointia, jolloin työntekijät jaksavat puhaltaa yhteen hiileen ja jopa innovoida arkisen työn keskellä.

Tänä päivänä kuluttajat pyritään saamaan tuotekehitykseen mukaan, mutta miten ovat yrityksen ns. linjatyöntekijät? Kuunnellaanko heitä? Eihän vai käy niin, että potkujen myötä pannaan ulos myös monta hyvää ideaa ja myös sitä perustaa, mihin laadukkaat elintarvikkeet ovat kautta aikojen perustuneet?

Kuka muuten opettaa Y-sukupolven ihmiset samaan vastuullisuuteen, mikä monissa vanhemmissa työntekijöissä on nähtävissä? Suomessa on pitkälti vaikuttanut sotien jälkeinen jälleenrakentamisen meininki. Ollaanko se vähitellen menettämässä? Onko itsekkyys ja oman edun tavoittelu syrjäyttämässä elintarvikealallakin vuosikymmenien saatossa syntyneen pääoman?

Joulun lähestyessä monet kuitenkin pysähtyvät pohtimaan elämän arvoja. Tosin pinnallisuus ja markkinahumu saattavat antaa äkkiseltään aivan toisen kuvan siitä, mikä ihmiselle on tärkeää. Toivon mukaan vuoden vaihtuessa meillä elintarvikealan ammattilaisilla on entistä suurempi into taistella kotimaisen laadukkaan ruuan puolesta. Se onnistuu vain arvostamalla ammattilaisia, kuuntelemalla heitä.

Ja jos nyt niin pahasti kävisi, että vielä joudutaan irtisanomisiin, niin autetaan työtöntä ammattilaista auttamaan itseään elämässä eteenpäin. Ketään ei saa jättää tyhjän päälle. Auttaminen on viimeinen kiitos ansioituneelle, selkänahkansa yhteisen hyvän eteen antaneelle työntekijälle. Arvon hekin ansaitsevat!

Raija Ahvenainen-Rantala

päätoimittaja, TkT