Pääkirjoitus

Nro 6 / 2010: Kaikki lähtee koulutuksesta ja tutkimuksesta

sunnuntai 06. kesäkuu 2010

Valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta valmistui lokakuussa. Hallitus pitää Huomisen ruoka -strategiassa tärkeänä erityisesti koko suomalaisen ruokaketjun kannattavuutta ja kilpailukykyä ilmastonmuutoksen ja globaalin kilpailun tuomassa uudessa toimintaympäristössä. Ruokaketjun kuluttajalähtöistä tutkimusta, kehitystä ja innovaatioita sekä tutkimustulosten käytäntöön soveltamista tulisi myös tukea.

Hallituksen mielestä tärkeää on myös edistää elintarviketutkimusta kannustamalla verkottumista, tukea erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten yhteistyötä, vahvistaa julkisen sektorin ruokahankintaosaamista, tukea ruokakasvatusta, terveyttä edistäviä ruokavalintoja sekä luomu- ja lähiruokaa ja parantaa ministeriöiden välistä ruokapolitiikkayhteistyötä.

Ruokaketjun koulutuksen, tutkimuksen ja tiedonsiirtoketjun osalta hallitus pitää mm. seuraavia toimenpiteitä tärkeänä:

”Kohdennetaan resursseja elintarvikealan pienten ja keskisuurten yritysten tutkimukseen, kehittämiseen, monialaiseen toimintaan ja innovaatioihin. Edistetään yhteistyöverkostojen syntymistä. Turvataan resurssit pitkäjänteiseen elintarvikealan perustutkimukseen. Kannustetaan eri hallinnonalojen kesken elintarvikealantutkimusta tekevien tutkimuslaitosten koordinaatiota. Suunnataan resursseja valtion tutkimuslaitosten elintarvikealaan liittyvän innovaatiotoiminnan lisäämiseksi. Kohdennetaan hallinnonalan voimavaroja elintarviketutkimukseen, joka toimii yhteistyössä muiden alan toimijoiden kanssa.”

Ei siis kovin paljon uutta auringon alla! Kaikista seikoista on puhuttu jo pitkään. Se on sitten eri asia, mikä on päässyt käytännön toiminnan tasolle. Osa on, osa ei. Entisenä tutkijana voin todeta, että jo 90-luvun puolivälissä oli turha hakea kansallisia ja kansainvälisiä tutkimusrahoja, jos hankkeessa ei ollut aitoa yhteistyötä ja innovaatiohakuisuutta eri toimijoiden kanssa.

Elintarviketieteiden seurassa olemme olleet huolestuneita ruokaturvasta ja huoltovarmuudesta. Ilokseni hallitus pitää selonteossaan tärkeänä, että alueellista huoltovarmuutta lisätään erityisesti vahvistamalla tilojen toimintakykyä poikkeusoloissa ja parantamalla maatilojen huoltovarmuutta sähkön ja muun energian saannissa sekä tietoverkkojen toimivuudessa. Lisäksi hallitus painottaa, että rehuvalkuaisomavaraisuutta tulisi nostaa erityisesti sikojen ja siipikarjan ruokinnassa sekä varmistaa huoltovarmuuden ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta tärkeiden kasvien kansallinen tutkimus.

Jotta nämä kaikki kauaskantoiset suuntaukset voisivat ihan oikeasti toteutua, tarvitaan jatkuvuutta. Kaikki on paljolti kiinni seuraavasta hallitusohjelmasta. Ennen kaikkea oikein kohdennettu koulutus ja tutkimus ovat A ja O pärjätäksemme kiristyvässä globaalissa kilpailussa.

Joka tapauksessa työ suomalaisen ruokaketjun hyväksi jatkuu. Muun muassa oikealla viestinnällä ja viestinnän menetelmillä tulee olemaan suuri merkitys kansalaisten hyvinvoinnin edistämisessä. Lisäksi tarvitaan napakkaa, innostavaa johtamista. Näihin kaikkiin teemoihin voit kurkistaa tässä lehdessä.

Suomalaista joulurauhaa ja -ruokaa toivotellen

Raija Ahvenainen-Rantala

päätoimittaja, TkT