Pääkirjoitus

Nro 5 / 2015: Mahdollisimman oikeaa tietoa kuluttajille

perjantai 30. lokakuu 2015

Oikea tieto elintarvikkeista on A ja O, olipa alan asiantuntija tai tavallinen kuluttaja. Lisäksi erityisesti alan asiantuntijoilla on vastuu jakaa mahdollisimman oikeaa tietoa ruuasta.

Mutta onko oikeaa tietoa olemassa, kun asiantuntijatkin ovat keskenään erimielisiä ja kuluttajat tuntuvat olevan paljon viisaampia kuin tiedekoulutuksen saaneet asiantuntijat?

Siksi aloin miettiä tarkemmin, mitä tieto on. Klassisen määritelmän mukaan tieto on ”hyvin perusteltu tosi uskomus”. Humanistisen ammattikorkeakoulun (HUMK) mukaan tietoa on monenlaista: kuultua, opittua, kirjoista ja lehdistä luettua, itse pääteltyä jne. Tulkitsemme asioita eri tavoin ja perustamme tulkintamme tilanteesta saatuihin satunnaisiin havaintoihin sekä aikaisempiin kokemuksiin. Arkihavainnot eivät useinkaan muodosta objektiivista totuutta asioista, koska arkiajattelu perustuu yksilön omiin havaintoihin (www.akatemia.org/projektit/tiedonhaku).

Arkitiedon vastakohtana tieteellinen tieto on perusteltua, tiedeyhteisössä tuotettua ja koeteltua. Tieteellisen ajattelun tunnuspiirteitä on kriittisyys. Tutkimustuloksista tulee tiedettä, kun ne ovat läpikäyneet tutkijayhteisön kritiikin ja osoittautuneet kestäviksi. Tieteellisessä tutkimuksessa käytetään yleisesti tunnettuja ja toistettavissa olevia menetelmiä.

Mutta yllätys, yllätys edellä kirjoitetun perään HUMKin sivuilla todetaan, ettei tieteellinen ajattelu ole välttämättä parempaa tai “hienompaa” kuin kokemukseen pohjautuva arkiajattelu. Tieteen keinot ovat alakohtaisesti erikoistuneita. Kaiken käsitteellistämisen ja tiedonkäsittelyn pohjana on inhimillinen kokemus maailmasta. Myös etiikka ohjaa ihmisen tiedonkäsittelyä.

Niinpä, tutkimustuloksia voi olla pilvin pimein, mutta osataanko ja halutaanko ne tulkita oikein? Tässäkö avain sen ymmärtämiseen, miksi tieteen väittämät ruuasta ja tavallisen kuluttajan kokemukset ja käsitykset eivät aina kohtaa toisiaan?

Ruokaketjun asiantuntijoitten pitäisi yhdistää tieteen tulokset ja kuluttajien arkikokemukset, varsinkin ravitsemuksesta. Nutrigenomiikka lienee vastaus tähän. Sehän tutkii ravinto- ja perintötekijöiden vuorovaikutuksia. Pitkän tähtäimen tavoitteena siintävät yksilölliset ravitsemussuositukset, sillä sama ravintoaine voi vaikuttaa eri tavoin geeniperimästä riippuen. Lisäksi ihmisen ikä, terveyden tila ja lääkitys vaikuttavat siihen, mitä kannattaa syödä.

Onneksi on monia asioita, joista ruoka-alan asiantuntijat alkavat olla keskenään samaa mieltä ja joihin moni kuluttajakin tuntuu yhtyvän. Suomalainen ruoka, olipa se sitten lihaa, maitoa, kalaa, viljaa, kasviksia tai hedelmiä, on puhdasta ja turvallista nauttia.
Näitten puolesta tehdään työtä myös vuonna 1947 perustetussa Elintarviketieteiden Seurassa. Seuran tiede- ja ammattilehti Kehittyvä Elintarvike pukee sanoiksi sen, mitä kentällä on havaittu, ja onnistuu joskus jopa ennakoimaan tulevaa. Kaikki tähtää oikean tiedon tuottamiseen jokaiselle kuluttajalle.

Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT