Pääkirjoitus

Nro 2 / 2013: Luottamus kovilla

keskiviikko 10. huhtikuu 2013

Finnwatchin raportti tammikuussa paljasti kurjat työolot tuotannossa. Kun oli häthätää selvitty tästä kohusta, repesi hevosenlihaskandaali. Tätä kirjoittaessa se käy kuumimmillaan.

Vanha somerniemeläinen sananlasku toteaa, että ”hyvä hevonen näkkyy huanonkin loimen alta”.

Vaan eipä näkynyt edes modernin pakkauksenkaan läpi! Yhä uusista elintarviketuotteista löytyy vähintäänkin jäämiä hevosenlihasta, jota ei kuitenkaan ole ilmoitettu pakkausmerkinnöissä. Ei auta, vaikka hevosenliha olisi ollut kuinka hyvää tahansa. Tuotteet on vedettävä markkinoilta pois, koska liha on ”piilossa”, siitä ei ole mainintaa pakkauksen päällä.

Väkisin jää miettimään, miten vilpillistä ruokaa kaupoissa myydäkään. Pakkausmerkinnöissä tuotteen kerrotaan olevan jostain tietystä raaka-aineesta valmistettua, mutta se ei olekaan totta. Tai pakkauksen päällä olevat merkit antavat sen vaikutelman, että tuote on alusta loppuun asti valvottua ja eettisesti valmistettua.

Ahneus lienee suurin syy petoksiin, kun halvasta tehdään kallista. Lisäksi yritysten omavalvonnan käytännön toteutus on pettänyt, ja viranomaisetkaan eivät ole pysyneet ajan tasalla. Toivottavasti näistä skandaaleista on saatu lisäpotkua kotimaisen ruuan edistämiseen. Vastuullisuuden eteen on vielä paljon tehtävää. Sinisilmäinen ei kannata olla.

Itseäni nyppii myös se, että elintarvikkeita rakennetaan jonkun tietyn terveysvaikutuksen varaan, mutta samalla ”tuhotaan” hyvän raaka-aineen sopivuus toiselle asiakaskunnalle. Kaupoissa olen esimerkiksi nähnyt tuotteita, jotka on suunnattu sydänterveyden edistämiseen. Tuotteissa on käytetty apu- ja lisäaineita, jotka estävät sen sopivuuden muun muassa keliaakikoille tai lisäaineita kammoksuville, vaikka itse perusraaka-aine olisi näille kuluttajaryhmille mitä mainioin. Saa olla todella tarkkana pakkausmerkintöjä lukiessa.

Myös maku on ollut monta kertaa pettymys. Kuitenkin hyvä maku on kauniin ulkonäön lisäksi ehdottomasti tärkein hyvän mielen tuoja ruokapöydässä.

Vanha totuus on, että hyvällä ja hitaalla prosessilla saadaan hyvät raaka-aineet maukkaiksi ja ravitseviksi ja samalla myös säilyviksi. Mikäs sen parempaa kuin juureen tehty maalaisruisleipä tai yön yli leivinuunissa hautuneet karjalanpaisti ja muikkukukko! Mutta tiedämmekö vielä riittävästi, mitä kaikkea esimerkiksi teollisuuden kypsennys- tai fermentointiprosesseissa tapahtuu? Voisiko niitä vielä säätää entistä paremman aistittavan ja ravitsemuksellisen laadun varmistamiseksi, ilman lisäaineita?

Eipä ihme, jos kuluttajat ovat entistä enemmän kiinnostuneita lähiruuasta, luomusta ja myös kosher-sertifioiduista elintarviketuotteista. Varsinkin kahta viimeksi mainittua elintarvikeryhmää säädellään ja valvotaan tarkasti. Tässä lehdessä Suomen ylirabbiini Simon Livson kertookin, mistä kosher-ruuassa on kysymys.

Lehdessä on monipuolista asiaa niin ravitsemuksesta kuin aistittavasta laadusta. Sokerina pohjalla näkymiä kalateollisuudesta!

Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT