Pääkirjoitus

Nro 2 / 2011: Kyseenalaistuksista uuteen nousuun

maanantai 18. huhtikuu 2011

Terveys lautasella, väärennettyä ruokaa, kumous keittiössä, aitoa ruokaa… Lähes joka viikko on joko TV:ssa lehdissä tai kirjoissa joku kohuotsikko ruuasta. Tehomaataloutta ja teollista ruokaa on piiskattu kuin vierasta sikaa.

”Hyvää kypsä kylmänäkin”, sanottiin kansan parissa aikanaan Hämeenlinnassa. Niinhän se on. Teollisuus osaa tehdä kypsää ruokaa niin, että sitä voi turvallisesti, ilman akuuttia ruokamyrkytystä, syödä vaikka lämmittämättä. Ja ruoka vielä maistuukin!

Suomessa on vähän ruokamyrkytysepidemioita. Ja jos on, ne yleensä kulminoituvat enemmän ja vähemmän kypsentämättömään tai vähän kypsennettyyn ruokaan, kuten porkkanaraaste tai kylmäsavustettu kala.

Mutta siitä huolimatta ruoka ja ruuan laatu ovat joutuneet monen toimittajan tehosyynin kohteeksi. TV-ohjelmat ja kirjat ovat ehkä vähän kärjistäneetkin asioita, mutta on todettava, ettei savua ilman tulta. Ehkä jossakin kohtaa homma on mennyt överiksi. Ongelmat eivät niinkään ole mikrobiologisella, vaan kemiallisella puolella. On liikaa ja liian montaa erilaista lisäainetta samassa tuotteessa, vääränlaisia rasvoja, sokeria rasvan tilalla, kemiallisia makeutusaineita… kyllähän näitä riittää. Myös monet tuotenimet ovat usein harhaanjohtavia.

Lähiomaiseni sairastuttua muutama vuosi sitten vakaviin kansantauteihin, olen tarkkaillut entistä tarkemmin tuoteselosteita ja tuotenimiä. Toimittajien havainnot ovat valitettavan usein totta. Mutta se ilahduttaa, että Suomen kaupoista löytyy kyllä runsaasti ravitsemuksellisesti hyviä, vähän lisäaineita sisältäviä, maukkaita, hyvin säilyviä elintarvikkeita, kun vaan viitsii etsiä. Eli kyllä teollisuus osaa tehdä vaikka kuinka hyvää ilman poppaskonsteja. Eivätkä tuotteet, ei edes luomu, aina ole edes kalliimpia! Ja jos tuote maksaakin vähän enemmän, maukkaus korvaa menetetyn rahan.

Kiinnitin huomiota jo tammikuussa Eviran pääjohtajan Jaana Husu-Kallion terveisiin Helsingin yliopiston lihateknologian opetuksen ja tutkimuksen 50-vuotisjuhlaseminaarissa. Hän vahvisti sanomansa maaliskuussa Eviran Tänään pöydällä -kolumnissaan ”Ruoanlaittoa vai lisäaineita”: Husu-Kallio on kuluttajana hyvin kriittinen lisäaineiden suhteen. Ruuanlaitosta pitävänä hän suosii raaka-aineista itse tehtyä ruokaa ja luomua aina, kun se sopii ruokasuunnitelmiin ja sitä on saatavilla.

Jos Suomen ruokaturvallisuudesta vastaava ylin henkilö on tätä mieltä, niin sen pitäisi herätellä meitä itse kutakin. Ja monet ovat jo heränneetkin.

Prosessit, laatu & ravitsemus on tämän lehden teema. Prosesseissa ja hyvissä raaka-aineissa on monen tuotteen hyvän maun ja ravitsemuksellisuuden juju. Olen surrut lähes viimeiset kymmenen vuotta sitä, että Suomessa elintarvikealan prosessitutkimus kutistuu kutistumistaan. Mutta onneksi on vielä valoa jossakin päin. Tämän lehden pääjuttu on ETT Susanna Kariluodon artikkeli folaatin rikastamisesta bioprosessien keinoin. Kannattaa lukea!

Teeman lisäksi lehdessä on muutakin mukavaa asiaa, mm. kognitiivisesta ergonomiasta ja yrityksen perustamisesta.

Raija Ahvenainen-Rantala

päätoimittaja, TkT