Pääkirjoitus

Nro 1 / 2010: Erilaisia näkemyksiä ruokavaliosta

perjantai 01. tammikuu 2010

Kun itse tai joku lähipiirissä sairastuu vakavaan kansansairauteen, kuten kakkostyypin diabetekseen, ihminen alkaa miettiä tosissaan, mitä suuhunsa laittaa. Veren sokerin pikamittaus kotioloissa paljastaa nopeasti, mitä ei kannata syödä: sokeria, valkoista vehnäjauhoa ja jauhoista perunaa sisältävät ruuat saavat ihmisen nopeasti sokerihumalaan! Mutta eipä mitään hiilihydraattipitoistakaan kannata ylen määrin hotkia. Kunnon perusruoka – täysjyväruisleipä, ilman lisäaineita, juurekset, kasvikset ja marjat, ilman sokeria, täydennettynä muun muassa kalalla, kananmunilla ja lihalla – on osoittautunut turvalliseksi. Voi syödä vatsansa täyteen ilman sokeri- ja paino-ongelmia. Toki kohtuullinen lääkitys tarvitaan.

Sairauden yllättäessä myös kaikki tieto ja näkemys, mikä on tarjolla, kiinnostaa. Julkisuudessa on jo useamman vuoden esiintynyt niin sanotun funktionaalisen lääketieteen puolestapuhujia. Vaikka ihan kaikesta ei voi olla heidän kanssaan samaa mieltä, niin kannattanee pitää se, mikä on hyvää. Heidän suosituksissaan on paljon yhtymäkohtia joko Itämeren tai Välimeren ruokavalioon. Useat heistä puhuvat vakuuttavasti lisäravinteiden, mm. D-vitamiinin ja antioksidantti alfalipoiinihapon puolesta ja suosittelevat käyttämään, varsinkin jos sairaus on päässyt iskemään.

Vuonna 2009 ilmestyi Duodecimin kustantamana Ravitsemushoito-opas, joka on tarkoitettu lääkäreille, sairaanhoitajille, terveydenhoitajille ja muille terveydenhuollon ammattihenkilöille käytännön ravitsemusneuvonnan tueksi. Pitkään luontaislääketieteen alalla toiminut tohtori Matti Tolonen pitää opasta hyvin tarpeellisena. Ehkäpä eri näkemysten edustajat alkavat pikku hiljaa löytää toisensa!

Näppituntumani on myös, että kemiallisesti muunneltua ja monilla lisäaineilla rakennettua ruokaa ei kannata suuhunsa laittaa. Siksi tarvitaan aika paljon viitseliäisyyttä tutkailla suurennuslasin kanssa pakkausten tuoteselosteita. Tuotenimi ei valitettavasti kerro koko totuutta!

Sokeri ja siirapit eivät varsinaisesti ole lisäaineita, mutta siltä ne tuntuvat, kun niitä on lisätty esimerkiksi tavalliseen perusleipään! Lisäaineilla ja niin sanotuilla ylimääräisillä valmistusaineilla lyhennetään prosessiaikoja ja säästetään raaka-aineissa. Mutta monet vanhat, perinteiset prosessit, kuten raskitus, ovat kuitenkin ylivertaisia sekä maun että terveellisyyden kannalta.

Lisäksi, jos saisin päättää, kaupan oleviin leipiin ei olisi lisätty vehnägluteenia. Viimeisimpien tutkimustietojen mukaan keliakiaa sairastaa Suomessa kaksi prosenttia väestöstä. Myös tuttavapiirissä yksi ja toinen on yhtäkkiä saanut kuulla potevansa keliakiaa.

Yksinkertainen, konstailematon, hellävaraisesti valmistettu ruoka on varmasti turvallisinta! Tulkoon siitä suomalainen trendi, ja jääköön se kulttuuriksi ruokapöytiimme!

Raija Ahvenainen-Rantala

päätoimittaja, TkT

PS1. Tämä numero pursuaa asiaa trendeistä, ravitsemuksesta ja ruokakulttuurista.
PS2. Tästä numerosta lähtien käynnistyy uusi talous- ja markkinapalsta.