Vipupisteitä kestävämpään eläintuotantoon

Kotieläintuotantomme on monin tavoin kestämätöntä. Haasteet ovat moninaisia: tuotannon ilmastovaikutukset, luonnon monimuotoisuuden väheneminen, eläinten hyvinvointi ja terveys, eläintautien leviäminen, vesistöjen saastuminen, huoltovarmuus, maatilojen kannattavuuskriisi ja viljelijöiden jaksaminen.

Kestävyyden näkökulmasta ongelman ytimessä on, että eläintuotanto ei enää perustu alueellisen ympäristön kapasiteettiin ylläpitää eläin- ja tuotantomääriä. Eläimet eivät enää kuluta pelkästään ihmisten ruuaksi sopimattomia raaka-aineita ja viljelyyn sopimattomia alueita, vaan niiden ruuaksi kasvatetaan viljoja ja proteiinikasveja pelloilla, jossa voisi kasvattaa ihmisille kelpaavaa ruokaa, usein jopa maapallon toisella puolella.

Monimutkaisten järjestelmien muutos

Vaikka kotieläintuotannon ongelmat on tunnistettu jo pitkään, järjestelmää ei ole saatu siirrettyä kestävälle polulle. SustAnimalFood -tutkimushankkeessa mallinnetaan kestäviä eläintuotannon tapoja ja eko-kulttuurisesti kestäviä ruokavaliosuosituksia. Hankeen tarkoitus on tuottaa politiikkasuosituksia kestävämmän eläintuotannon kehittämiseksi.

Hankkeessa käytetään vipupiste-käsitettä, joka auttaa ymmärtämään, miksi monimutkaisia järjestelmiä on niin vaikeaa muuttaa. Vipupisteet jaotellaan pinnallisiin ja syviin. Esimerkki pinnallisesta vipupisteestä on yksittäisen maatalouspolitiikan tukimuodon kriteerit ja määrä. Monet kestävyyden edistämiseksi esitetyt ratkaisut kohdistuvat juuri pinnallisiin vipupisteisiin, mutta johtavat harvoin järjestelmätason murrokseen.

Syviksi vipupisteiksi luetaan järjestelmää ohjaavat säännöt ja tavoitteet. Syvien vipupisteiden päälle rakentuu järjestelmää ohjaava paradigma, eli sen taustalla vallitseva yleisesti hyväksytty ajattelutapa. Syviä vipupisteitä on vaikeampi muuttaa, mutta ilman niihin pureutumista kotieläintuotannon kestävyysmurros jää saavuttamatta. Aiemmissa tutkimuksissa kestävyysmurroksen syväksi vipupisteeksi on paikannettu esimerkiksi ihmisen ja luonnon välisen yhteyden katkeaminen.

1950-luvulta tähän päivään

Hankkeessa on perehdytty maatalouspolitiikan ja ravitsemuspolitiikan historiaan, jotta ymmärretään suomalaisia kotieläintuotantoa ohjaavia sääntöjä ja tavoitteita. Aineisto ulottuu 1950-luvusta nykyaikaan.

Suomalaisen maatalouspolitiikan keskeisiä tavoitteita ovat olleet omavaraisuuden takaaminen, maaseudun asuttaminen ja pienviljelijöiden tukeminen. Tavoitteet johtivat nopeasti keskeisten kotieläintuotteiden ylituotantoon, ja tuotannon tasapainottamisesta tuli olennainen osa maatalouspolitiikkaa.

Nykyisin tärkeitä tavoitteita ovat maataloustuotteiden hintojen määräytyminen vapailla markkinoilla, tilojen erikoistuminen, tilakoon kasvu, kestävä tehostaminen ja resurssien optimointi. Myös omavaraisuustavoite on taas noussut tärkeämmäksi, kun geopoliittiset kriisit ja muuttuva ilmasto ovat ohjanneet huomiota huoltovarmuuden ja kotieläintuotannon muutosjoustavuuden parantamiseen. Nämä tavoitteet voivat edistää ulkoisista tuotantopanoksista riippuvaisesta kotieläintuotannosta luopumista.

Suomalaisen ravitsemuspolitiikan tavoitteena taas on ollut hyvän ravitsemuksen takaaminen kansalaisille kotimaisilla tuotteilla. Siitä on siirrytty vuosikymmenten varrella kohti kansanterveyden ja ruokavalion kestävyyden korostamista.

Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa selvitetään miten nykyisen järjestelmän ominaispiirteitä tulisi muuttaa siirryttäessä kestävämpään kotieläintuotantoon sekä vaihtoehtoisia kestäviä eläintuotannon ja kulutuksen muotoja poikkitieteellisellä yhteistyöllä.

VIITEET:

Abson, D.J., Fischer, J., Leventon, J., Newig, J., Schomerus, T., et al. (2017). Leverage points for sustainability transformation. Ambio 2017, 46: 30–39.

Kaljonen, M., K. Karttunen, T. Kortetmäki (toim.) (2022). Reilu ruokamurros – polkuja kestävään ja oikeudenmukaiseen ruokajärjestelmään. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 38/2022. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Röös, E., Patel, M., Spångberg, J., Carlsson, G., Rydhmer, L. (2016). Limiting livestock production to pasture and by-products in a search for sustainable diets, Food Policy, 58, 1-13.

Swinburn, B.A., Boyd A., Kraak, V.I., Allender, S., Atkins, V.J., et al. (2019). The Global Syndemic of Obesity, Undernutrition, and Climate Change: The Lancet Commission Report. The Lancet (393, 10173), 791–846.

Kotieläintuotannon kestävä paikka (SustAnimalFood) -hanketta rahoittaa Suomen Akatemia. Hankkeen johtajana toimii Irina Herzon.