Mikromuoveilta ei voi välttyä

Mikromuoveja on löydetty muun muassa elintarvikkeista, juomavedestä sekä sisä- ja ulkoilmasta. Ympäristöstä niitä on löydetty lähes kaikkialta meri-, järvi- ja jokivesistä, arktisen jään sisältä, sedimenteistä, jätevedestä, maaperästä sekä eliöistä, myös ihmisistä.

Kansainvälisten arvioiden mukaan ihmisten altistuminen mikromuoveille on tällä hetkellä kuitenkin niin vähäistä, ettei siitä nykytietämyksellä aiheudu riskiä ihmisten terveydelle.

Suomen ympäristökeskus ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ovat koonneet tutkimustietoa muoveista Muovien haitalliset ympäristö- ja terveysvaikutukset sekä mahdollisuudet niiden vähentämiseksi -hankkeessa, jonka on rahoittanut ympäristöministeriö.

Monta altistusreittiä

Mikromuoveja on löydetty Euroopasta ja maailmalta monista jokapäiväisistä elintarvikkeista ja juomista, mutta suomalaisten saantilähteistä ei ole tarkkaa tietoa. Suurimmat yksittäiset mikromuovipitoisuudet on havaittu paljon vettä suodattavista simpukoista ja äyriäisistä, mutta myös pullotetusta vedestä, hunajasta, oluesta, maitotuotteista, sokerista ja ruokasuolasta on löytynyt mikromuoveja.

Alustavan selvityksen mukaan suomalaiset talousvedet sisältävät vähän mikromuoveja. Niitä voi päätyä ruokaan tai juomaan myös muovisista noutopakkauksista ja astioista väärien valmistustapojen vuoksi tai säilytyksen aikana.

Hengityksen kautta altistutaan arviolta eniten synteettisistä tekstiileistä ja autonrenkaista irtoaville mikromuovihiukkasille. On myös arveltu, että kosmetiikan ja hygieniatuotteiden nanokokoiset muovipartikkelit saattavat imeytyä varsinkin vaurioituneen ihon läpi.

Suun kautta saaduista mikromuoveista suurin osa poistuu ihmisestä ulosteen mukana, ja vain alle prosentin arvioidaan imeytyvän suoliston limakalvojen läpi elimistöön. Hengitysteiden mikromuovikertymät poistuvat suurimmaksi osaksi hengitysteiden itsepuhdistumismekanismin kautta. Pienempien nanopartikkeleiden epäillään kuitenkin voivan imeytyä suoliston ja keuhkojen limakalvojen läpi verenkiertoon. Mikromuoveja on viimeaikaisten tutkimusten perusteella löydetty muun muassa ihmisten keuhkoista ja istukoista sekä äskettäin myös verestä.

Mikromuoveja on löydetty kaikista tutkituista ihmisperäisistä ulostenäytteistä, mutta tulehduksellisia suolistosairauksia potevien ulosteissa niitä on ollut lähes 50 prosenttia enemmän kuin terveillä henkilöillä. Mikromuovia on löytynyt eniten noutoruokaa ja pullotettua vettä usein käyttävien henkilöiden ulosteista. Lisäksi suurimmat yksittäiset pitoisuudet on havaittu yksivuotiaiden vauvojen ulosteista, sillä vauvat altistuvat mikro- ja nanomuoveille ryömiessään lattialla sekä muovisten lelujen ja ruokailuvälineiden kautta.

Terveyshaittoja ei vielä tunneta

Mikro- ja nanomuovien vaikutuksia ihmisten terveyteen ei vielä kattavasti tunneta. Koe-eläintutkimuksista ja solumalleista on saatu viitteitä siitä, että kudosten ja solujen sisällä mikromuovit käynnistävät tulehdusreaktioita, aiheuttavat hapettavaa stressiä ja häiritsevät aineenvaihduntaa.

Suurina pitoisuuksina eläinkokeissa ne voivat aiheuttaa hiukkastoksisuutta, suolistovaikutuksia ja muovien kulkeutumista kudoksiin, erityisesti maksaan. Lisäksi eläinkokeissa on havaintoja muun muassa neuro- ja lisääntymistoksisuudesta sekä epäilyjä muoveihin tarttuneiden kemikaalien ja mikro-organismien vaikutuksista. Ihmisillä näitä vaikutuksia ei ole havaittu.

Tarkoituksella muoveihin lisättyjen haitallisten kemikaalien epäillään aiheuttavan jopa suurimman osan mikromuovien mahdollisesta toksisuudesta, mutta tietoa tarvitaan lisää. Mikromuoveihin ympäristöstä kertyneiden kemikaalien aiheuttamat riskit on puolestaan arvioitu pieniksi.

Toistaiseksi tutkimukset eivät osoita suoraa terveysriskiä ihmisille ympäristöstä saatavilla mikromuovipitoisuuksilla, mutta mikro- ja nanomuoveja sisältävälle pölylle altistuneilla työntekijöillä on havaittu hengityselinoireita ja -sairauksia.

Terveysvaikutusten selvittämiseksi tarvitaan tutkimuksia todellisia olosuhteita vastaavilla annosmäärillä ja muovityypeillä. Erityisesti nanokokoisten muovien terveysvaikutuksia pitäisi selvittää, koska ne pystyvät läpäisemään helpommin elimistön puolustusmekanismeja.

Mikromuovien mahdollisista suolistovaikutuksista tarvitaan niin ikään lisää tutkimustietoa. Tutkimukset pitäisi myös kohdistua erityisesti herkempiin ryhmiin kuten pieniin lapsiin, joilla muovialtistuminen saattaa olla aikuisväestöä suurempaa.

Juttu pohjautuu Muovien haitalliset ympäristö- ja terveysvaikutukset sekä mahdollisuudet niiden vähentämiseksi -hankkeen tekemään selvitykseen. Hankkeen nettisivusto ja infografiikat löytyvät osoitteesta materiaalitkiertoon.fi/Muovit