Ohjeistus yhdenmukaiseen ympäristöjalanjäljen laskentaan on rakentumassa

Ruuan hiilijalanjälkiväittämät ja ympäristövaikutukset ovat nousseet esille julkisessa keskustelussa. Myös hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on nostanut ruuan ja sen kulutusmuutokset yhdeksi keskeiseksi keinoksi taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Tieteelliset artikkelit ruuan elinkaariarvioinnista (Life Cycle Assessment, LCA) pullistelevat uusia menetelmiä, laskentatapoja ja tuloksia sekä ruokatuotteiden ja ruokavalioiden että tuotannon ja kulutuksen ympäristöjalanjälkien näkökulmasta.

Yritysten arvoketjuissa tavoitellaan hiilineutraaliutta. Tahtoa pienentää ruuan ympäristövaikutuksia on olemassa, mutta ruokatuotteiden hiili- ja ympäristöjalanjälkien yhdenmukaiseen mittaamiseen on matkaa.

Tavoitteena yhdenmukainen tieto ja viestintä

Standardointi ja laskenta kehittyvät jatkuvasti. Haasteena on kuitenkin LCA-laskentatapojen tarjoama runsas ratkaisumahdollisuuksien määrä laskennan useissa kohdissa, mikä heikentää tulosten vertailukelpoisuutta. Hankkeessa etsitään vastauksia esimerkiksi siihen, sisällytetäänkö maaperän hiilivarastot tai potentiaaliset hiilinielut laskentaan ja millä tavoin. Tai miten päästöjä allokoidaan sivuvirtatilanteissa ja millä periaattein kiertotaloustilanteissa.

Poliittisen ja yritysten päätöksenteon sekä viestinnän elintarvikkeiden ympäristöjalanjäljistä tulisi olla yhtenäistä ja vertailukelpoista. Yhdenmukaistamista tavoitteleva laaja LCAFoodPrint-työ käynnistyi vuonna 2021 ja päättyy kesällä 2024.

Kansallisen työn lähtökohtana on Euroopan komission työ tuotteiden ympäristöjalanjälkien arviointiin (Product Environmental Footprint, PEF). Sillä on monia vahvuuksia. Komissio tulee todennäköisesti ajamaan sitä, että jatkossa yritysten on toteutettava laskenta PEF-arvioinnin mukaisesti, mikäli ne haluavat tehdä elinkaaripohjaisia ympäristöjalanjälkiväittämiä.

PEF koostuu yleisohjeista ja yksittäisistä tuoteryhmäkohtaisista ohjeista (PEFCR), joista LCAFoodPrint-hankkeessa valmistuu raportti.

Vertailukelpoisuus yli tuoteryhmien

PEF ei pyri tuoteryhmien väliseen vertailukelpoisuuteen. Olennaista on kuitenkin saada elintarvikkeiden ympäristöjalanjälkiä koskevat pääperiaatteet yhdenmukaiseksi siten, että laskennat ovat vertailukelpoisia tuoteryhmien välillä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ravitsemuksellisesti poikkeavia tuotteita voitaisiin suoraan verrata toisiinsa.

Vaikka PEFissä on joitain ristiriitoja ja epäselvyyksiä, se on silti ruoka-alan ohjeistus, jolla voisi saada LCA-laskennat kansainvälisesti vertailukelpoisiksi. LCAFoodPrint -hanke rajoittuu hiili- ja vesijalanjäljen rehevöittävien vaikutuksien laskennan ohjeistukseen.

Hiilijalanjälki ei yksin riitä

Työ tähtää siihen, että alan kotimaiset toimijat määrittäisivät ja viestisivät elintarvikkeiden ympäristöjalanjäljistä vertailukelpoisella tavalla, erityisesti tuodessaan tietoja julkisiksi ja ympäristöväittämiksi. Työn toivotaan helpottavan ja edistävän hiilijalanjälkilaskennan lisäksi muidenkin mittareiden laskentaa.

Hankkeessa valmistuu yleisohje LCA-menetelmään, joka linjaa muun muassa allokoinnit, rajaukset, tiedon laatuvaatimukset sekä joukon esimerkiksi eläin- ja kasvituotantoa koskevia laskentakaavoja.

Mukana olevat yritykset pääsevät tutustumaan pitkin hanketta useisiin ongelmakohtiin ja niiden ratkaisuihin. Yritysten osallistuminen nopeuttaa työn jalkauttamista alalle, ja lähtötietojen keruu viljelytoimista ja ketjujen prosesseista helpottuu. Tietoja tarvitaan niin sopimusviljelijöiden lannoitteiden käytöstä kuin maalajeista ja sadoistakin.

Tavoitteena selkeä kuluttajaviestintä

Yhteistyö on tärkeää LCAFoodPrint -hankkeelle ja yrityksille. Mukana on 30 yritystä, muun muassa Atria Suomi Oy, Kesko Oyj ja Paulig Group. Yritykset odottavat tuotteiden ympäristösuorituskyvyn laskentamenetelmien ja viestintäohjeistusten yhtenäistämistä oman tekemisen, arvoketjun ja kuluttajaviestinnän kehittämiseksi.

– Haluamme tukea ja mahdollistaa ilmastoviisaat valinnat. Vertailukelpoista tietoa tarvitaan, jotta voidaan osoittaa vastuulliset valinnat ja helpottaa kuluttajien valintaa, toteaa Keskon kehityspäällikkö Laura Ihanainen.

Yritykset saavat arvokasta tutkimustietoa ja vertaistukea, hanke yrityksiltä käytännön näkökulman laskentaan.

– Tarjoamme käytännön kokemuksia laskennasta ja viestinnästä sekä näkemyksiämme viitekehyksen soveltamisesta arvoketjussamme, kertoo Pauligin vastuullisuusohjelman päällikkö Anna-Leena Teppo.

Ympäristökestävyyden kehityspäällikkö Teija Paavola Atrialta tarkentaa, että yritykset ovat kädet savessa käytännön tuotannon kanssa.

– Tiedämme tuotannon parhaiten, tutkimusryhmä hallitsee tieteelliset perusteet. Avoin vuoropuhelu teollisuuden ja tutkimuksen välillä auttaa molempia eteenpäin, hän vakuuttaa.

Viivi Wanhalinna

Maatalouden hiili-euro-ohjelman tavoitteet ja sisältö

Luonnonvarakeskuksessa laadittiin maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta Maatalouden hiili-euro-ohjelma (HERO). Tavoitteena on vähentää maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä 29 prosenttia (4,6 Mt CO₂-ekv.) vuosina 2020–2035 ja parantaa maatilojen taloutta ja ruokaturvaa.

Ohjelmaan valittiin keinot kustannusvaikuttavuuden näkökulmasta siten, että päästötavoitteisiin päästään edullisemmin verrattuna EU:n päästöoikeuksien hintoihin (50–70 €/t Mt CO₂-ekv. vuosina 2020–2022).

Kohtuuhintaisia päästövähennyksiä saadaan turvemailta säätösalaojituksella, heikkokuntoisten peltojen metsityksellä ja erilaisiksi kosteikoiksi vettämisellä sekä vähentämällä viljan viljelyä. Merkittävä osa kivennäismaista on mahdollista muuttaa hiilen lähteestä hiilinieluksi käyttämällä entistä satoisampia ja pitenevään kasvukauteen soveltuvia lajikkeita, lannoittamalla ja käyttämällä kasvinsuojeluaineita tarkasti, monipuolistamalla viljelykiertoja, täsmäviljelyllä, tehostamalla typpilannoitusta ja viljelemällä kerääjä- ja saneerauskasveja.

Julkisen ohjauksen osuus tavoitteiden saavuttamisessa on merkittävä, mutta se ei yksin riitä, vaikka ohjausta parannetaan ja sen resursseja lisätään. Viljelijöitä on kannustettava ja ohjattava eri toimin erityisesti maan hiilen säilyttämiseen ja lisäämiseen. Myös ruokateollisuudelta tarvitaan kannustimia ja ohjelmia.

On tärkeää koota ja jakaa hyviä käytäntöjä toimien toteutuksesta sekä laskea vaikutuksia maatilakohtaisiin päästöihin. Satoisuuden, viljelykiertojen ja kasvinsuojelun kehittäminen ja uusiutuva energia vahvistavat ruokaketjuja, ruokaturvaa ja tilojen taloutta sekä vähentävät ilmastopäästöjä.

Heikki Lehtonen
tutkimusprofessori
Luonnonvarakeskus

Lähde:

Lehtonen, H. 2022. Ruoantuotannon hiili-euro-ohjelma (HERO). Luonnonvarakeskuksen tekemä työ Maa- ja metsätalousministeriölle. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja. 67 s.