Sivuvirtojen valorisaatio vaatii osaamista ja yhteistyötä 

Suomalaiset ymmärtävät hyvin ruuan arvon. Erityisen hyvin sen ymmärtävät ruokajärjestelmässä toimivat, samoin sen, että mitään ei saisi mennä hukkaan. Usein kuitenkin jotain jää yli sivuvirraksi. 

Elintarviketeollisuus tekee jatkuvasti paljon töitä pyrkiessään tehokkaampaan sivutuotteiden ja sivuvirtojen hyödyntämiseen. Helpot ratkaisut onkin enimmäkseen jo tehty. Mitä pienempiä, satunnaisempia ja epätasalaatuisempia sivujakeet ovat, sitä haastavampaa on niiden kannattava hyödyntäminen. 

Parhaat sivuvirtojen hyödyntämisratkaisut vaativat usein eri toimijoiden yhteistyötä. Arvokomponentteja sisältäviä sivuvirtoja syntyy alkutuotannossa ja elintarviketeollisuudessa, mutta niiden hyödyntämisen kustannukset ovat usein korkeita kuljetuskustannusten ja biomassojen pilaantuvuuden vuoksi.  

Erikoistuneen elintarvikeyrityksen on järkevää keskittyä ydinbisnekseen. Potentiaaliset kumppanit, jotka voisivat prosessoida ja hyödyntää sivujakeita voivat olla kaukana sivuvirtojen synnyinsijoilta, eikä heitä ehkä tunneta. Hyödyntämisessä on huomioitava aina kokonaisratkaisu: on ymmärrettävä, millä tekniikoilla, millä edellytyksin ja millaisissa olosuhteissa sivuvirtojen prosessointi voidaan tehdä niin, että kaikki tulee hyödynnetyksi.      

Omintakeisia ratkaisuja sivuvirroista  

Linkosuon leipomolla syntyy monenlaisia sivuvirtoja. Linkosuon laadunohjaaja Tytti Tukiainen kertoo, että yritys teki vuonna 2018 Motivan materiaalikatselmuksen, jonka avulla on jo puututtu tärkeimpiin hävikkikohteisiin. Yrityksen vastuullisuusraportin mukaan vuonna 2021 leipomotoiminnasta syntyi hävikkiä keskimäärin yhdeksän prosenttia kaikista materiaalivirroista, vuositasolla noin 395 tonnia. 

Oikein käsiteltyinä nämä sivuvirrat voisivat sopia vaikkapa uusien elintarvikkeiden raaka-aineiksi, mutta ne olisi käsiteltävä nopeasti. Sivuvirtojen määrät ja syntyhetki vaihtelevat.  

Elokuun 2023 lopulla Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) bio- ja elintarviketekniikan opiskelijatiimit alkoivat ideoida ratkaisuja Linkosuon esittämiin haasteisiin tuotannon sivutuotteiden ja hävikin hyödyntämiseksi. Tavoitteena oli kehittää yllättäviäkin ratkaisuja muun muassa ylijäämäruisraskin, konejauhon ja hävikkileivän valorisaatioon.  

Linkosuo sai projektitöissä kotiin viemisiksi useita erilaisia ideoita muun muassa eläinrehun, teollisuuden sidosaineiden ja uusien tuoteideoiden muodossa.  

– Opiskelijoilta tuli esimerkiksi ideoita käyttää jauhoa maalin sidosaineena tai sienten kasvualustana ja käyttää ruisraskin happoja hyväksi puhdistuksissa. Näitä emme olisi itse koskaan tulleet miettineeksi, Tytti Tukiainen kertoo.  

Tukiaisen mukaan projektiaiheita on vielä tutkittava ja suunniteltava tarkemmin ennen mahdollista käyttöönottoa. Myös taloudellista puolta on pohdittava.