Elintarvikelain kokonaisuudistus etenee

Maa- ja metsätalousministeriö asetti keväällä 2016 elintarvikelain kokonaisuudistusta koskevan hankkeen. Elintarvikelain uudistuksen tavoitteena on vähentää lainsäädännöstä elintarvikealan toimijoille ja valvontaviranomaisille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa siten, että edelleen varmistetaan elintarviketurvallisuuden korkea taso.

Lainvalmistelu tehdään ministeriössä virkatyönä, mutta viranomaisia ja sidosryhmiä on kuultu ja kuullaan edelleen aina tarvittaessa. Osa kuulemisista on ollut suppeampia, tiettyyn asiakokonaisuuteen keskittyviä. Lisäksi on järjestetty useita laajoja kuulemistilaisuuksia. Yksi tällainen laaja kuuleminen järjestetään toukokuun alussa.

Lakiehdotus on tarkoitus lähettää lausuntokierrokselle alkukesästä 2018. Lausuntokierrokselle lähetettävään pakettiin pyritään liittämään myös alustavat luonnokset uuden elintarvikelain nojalla annettavista keskeisistä asetuksista. Tavoitteena on, että uusi elintarvikelaki annettaisiin vuoden 2019 aikana ja sitä alettaisiin soveltaa vuoden 2020 alussa.

Päällekkäisyydet tarkoitus karsia

Elintarvikesektorin muuttunut toimintaympäristö asettaa uusia haasteita sekä elintarvikealan toimijoille että valvontaviranomaisille. Tästä johtuvia lainsäädännön muutostarpeita arvioidaan elintarvikelain uudistuksen yhteydessä. Samassa yhteydessä uudistetaan myös lain nojalla annetut alemmanasteiset säädökset. Tavoitteena on, että jatkossa elintarvikelain nojalla annettuja asetuksia olisi selkeästi nykyistä vähemmän.

Elintarvikelaki uudistetaan EU-lainsäädännön asettamissa puitteissa. Erityisesti otetaan huomioon elintarvikeketjun virallista valvontaa koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/625 vaatimukset. Kaikki EU-lainsäädännön kanssa päällekkäiset säännökset on tarkoitus karsia kansallisesta lainsäädännöstä. Terminologiassa pyritään mahdollisimman suureen yhdenmukaisuuteen EU-lainsäädännön kanssa.

Ruokavirasto ja maakuntauudistus huomioon

Elintarvikelain uudistuksen yhteydessä otetaan huomioon vuoden 2019 alussa aloittavan uuden Ruokaviraston perustaminen sekä vuoden 2020 alussa tuleva maakuntauudistus. Maakuntauudistuksen aikataulun viivästyminen on osaltaan vaikuttanut myös elintarvikelain kokonaisuudistuksen valmisteluun. Nykyisin kunnissa ja aluehallintovirastoissa olevat elintarvikevalvonnan tehtävät siirtyvät lähes kokonaan maakuntiin. Uutta elintarvikelakia ei ole järkevää antaa, ennen kuin maakuntauudistukseen liittyvä lainsäädäntö on vahvistettu.

Elintarvikelain uudistamista koskevissa keskusteluissa on noussut korostetusti esille, että olennaisen tärkeää on löytää tasapaino elintarviketurvallisuuden varmistamisen ja elintarvikealan toimintaedellytysten turvaamisen kesken. Virallisen valvonnan osalta keskeistä on valvonnan vaikuttavuus. Valvonnasta on tultava lisäarvoa.

Valvonnan fokusta pyritään siirtämään entistä enemmän elintarvikehuoneistosta varsinaiseen elintarviketoimintaan. Joudutaan miettimään, missä elintarvikeketjun vaiheessa valvontaa on järkevintä ja tehokkainta tehdä. Lisäksi joudutaan arvioimaan, miten valvonnan rajalliset resurssit on järkevintä kohdentaa niin, että pystytään valvomaan sekä sitä toimijoiden suurta joukkoa, joka lähtökohtaisesti hoitaa asiansa hyvin että pientä vähemmistöä, joka huijaa ihan tietoisesti.

Vuotuinen, riskiperusteinen valvontamaksu

Maksujen periminen viranomaisvalvonnasta on yksi valvonnan toimeenpanon väline. Hallitusohjelman linjausten mukaisesti myös elintarvikevalvonnan valvontamaksuja pyritään kehittämään siten, että maksuilla saataisiin katettua nykyistä paremmin valvonnan ylläpidosta ja toimeenpanosta aiheutuvia kustannuksia.

Maakuntien tekemästä elintarvikevalvonnasta ehdotetaan perittäväksi vuosittainen valvontamaksu, jonka suuruus määräytyisi valvontakohteen riskiperusteisen valvontatarpeen pohjalta. Veroluonteisen maksun suuruudesta säädettäisiin lainsäädännössä, koska maakunnilla ei ainakaan näillä näkymin ole verotusoikeutta.

Viranomaisvalvonta on muutakin kuin valvontakäynnit. Vuotuisella valvontamaksulla mahdollistettaisiin kaikkien toimijoiden palvelu, vaikka valvontaviranomainen ei vuosittain kävisikään kaikissa valvontakohteissa. Elintarvikelain kokonaisuudistuksen yhteydessä käydyissä keskusteluissa on todettu, että asiansa hyvin hoitava toimija hyötyy valvonnasta myös silloin, kun valvontaa tehdään sellaisen toimijan luona, joka ei hoida asioitaan yhtä hyvin.

Riskiperusteisuus konkreettisemmaksi

Elintarviketoiminnan ja -valvonnan riskiperusteisuus kirjattiin elintarvikelakiin vuonna 2011 tehdyllä muutoksella. Eri yhteyksissä on todettu, että riskiperusteisuus ei ole kaikilta osin jalkautunut käytännön toimintaan. Riskiperusteisuus on kuitenkin periaate, josta halutaan pitää kiinni ja jota korostetaan myös EU:n uudessa valvonta-asetuksessa (EU) 2017/625.

Elintarvikelain uudistamisen yhteydessä mietitään, miten riskiperusteisuus saataisiin konkretisoitua aiempaa paremmin. Käydyissä keskusteluissa on noussut esille myös huoli siitä, mitä tapahtuu valvonnan yhdenmukaisuudelle, jos kovin paljon joustetaan riskiperusteisesti. Tässä yhteydessä on tärkeää pitää mielessä, että olennaista on yhdenmukainen käsitys tavoitteesta, joka on kuluttajan terveyden ja taloudellisten etujen suojaaminen. Tavoite voidaan saavuttaa erilaisilla keinoilla.