Arvioiva lukeminen kansalaistaidoksi

Vielä 1990-luvulla tiedonsaannin kulmakivet olivat kotiin kannettu sanomalehti ja illan uutislähetys televisiosta. Nykyään enemmistö meistä saa tietoa netin kautta. Lehtitalojen tarjoamat digilehdet tai verkkosivut tarjoilevat vielä melko lailla samaa sisältöä kuin kotiin kannetut painetut lehdet, mutta yhä useammin tieto leviää sosiaalisen median uutisvirrassa tai jopa tubettajan kertomana. Sosiaalisen median voimaan perustuvat nykyään myös useimmat markkinointikampanjat.

Tiedon valtava määrä ja rajoittamattomat mahdollisuudet avaavat mahdollisuuksia niin hyvään kuin pahaankin. Siinä missä ennen luotettiin painetun sanan julkaisijaan, on nyt jokaisen kuluttajan itse toimittava tiedon luotettavuuden, ajantasaisuuden ja sopivuuden arvioijana.

Edes kuviin ja videoihin ei enää voi luottaa sinisilmäisesti, sillä digitaalisen materiaalin manipulointi ja tiedon väärentäminen onnistuvat jo kotikonsteinkin. Tämä asettaakin kuluttajalle haasteen: Ketä minun pitäisi uskoa? Mihin perustan päätökseni ja valintani?

Tiedon arvioinnin monimutkaisuudesta on monia esimerkkejä. Yksi esimerkki on lokakuussa 2020 julkaistu kaurajuomavalmistaja Oatlyn Maitomyytit-kampanja, jossa esiteltiin 20 väitettä maidon kuluttamista vastaan. Heti ilmestyttyään kampanja herätti keskustelua eri medioissa, sillä se sisälsi vahvaa vastakkainasettelua. Kuluttajalle tämäntyyppiset kampanjat näyttäytyvät usein hyvin kaksijakoisina. Jos vain jompikumpi on oikeassa, kumpaa minun tulisi uskoa?

Tiedon arviointi on helppoa silloin, kun voimme selvästi osoittaa jonkin asian oikeaksi. Esimerkiksi Suomen virallinen pääkaupunki on Helsinki, väittivät muut mitä tahansa. Usein oikeellisuuden arviointi ei kuitenkaan ole näin suoraviivaista, kuten onneksi tämänkin kampanjan vasta-argumenteissa on tuotu esiin. Esimerkiksi tilastotieto voi kertoa eri asian sen mukaan, millaisia asioita huomioidaan. Kumpikaan annettu arvo ei siis ole väärin, vaan ne koostuvat eri tekijöistä.

Tällöin punnitaan meidän kuluttajien kriittinen lukutaito ja monilukutaito: miten pystymme tulkitsemaan kummankin osapuolen näkemyksiä, tarkastelemaan väitteiden luotettavuutta ja vertailemaan erilaisia näkemyksiä ja niihin liittyviä tavoitteita. Tällainen vertailu vaatii usein tiedon tarkastelua eri lähteistä ja eri medioista.

Nuoria tarkastelevassa PISA-tutkimuksessa on näkynyt trendi, että tiedon ymmärtämisen ja arvioinnin taidot ovat heikkenemässä. Vuosi sitten julkaistun kansainvälisen monilukutaitotutkimuksen (ICILS) mukaan vain kolme prosenttia suomalaisista kahdeksasluokkalaisista hallitsee erinomaisesti kriittisen ajattelun ja tiedon arvioinnin, kun he etsivät ja suodattavat tietoa verkkoympäristössä sekä luovat tiedon pohjalta uutta tekstiä jollekin kohderyhmälle.

Oppilaistamme reilu neljännes sijoittuu heikon monilukutaidon tasolle: he pystyvät löytämään netistä tietoa ja hyödyntämään sitä vain rajallisesti ja hyvin rutiininomaisissa tehtävissä. Heidän taitonsa eivät esimerkiksi riitä vertailemaan edellä mainitun Maitomyytit-kampanjan väitteitä, koska kriittisen arvioinnin toteuttaminen vaatisi täydentävän tiedon etsintää ja tietojen vertailua.

Heikoimmat lukijamme eivät myöskään havaitse Maitomyytit-kampanjan kaupallisuutta, johon luonnollisesti aina liittyy oman tuotteen myynnin lisääminen ja viestinnän rakentaminen tätä tavoitetta tukemaan. Tällöin he tekevät tunneperäisen valinnan tiedon sijaan.

Tiedon alkuperää, luotettavuutta ja tarkoitusta – esimerkiksi sitä, onko tiedon alkuperä uutinen, kaupallinen kampanja tai jopa valeuutinen – on arvioitava myös silloin, kun jakaa muiden tuottamaa tietoa eteenpäin. Joissain tapauksissa virheellisen ja loukkaavan tiedon jakaminen voi olla jopa rangaistava teko. Myös tässä on nuorisollamme petrattavaa, sillä yhä useampi nuori jakaa sosiaalisessa mediassa eteenpäin muilta saatua tai heidän itsensä muokkaamaa tietoa.

Kouluissa tulisikin opettaa nykyistä enemmän kriittistä lukemista. Teknologia on mahdollistanut sen, että voimme vaivattomasti etsiä vaikkapa ruokatuotteiden tuotetietoja, allergeenejä, energiamääriä jne. Erilaisiin tuotteisiin ja palveluihin kuuluu kuitenkin paljon muutakin viestintää. Meidän on osattava tarkastella kriittisesti eri medioista saamaamme tietoa. On tärkeää oppia jo nuorena pohtimaan asioita eri näkökulmista – ja tätä pohdintaa kaivataan lisää myös kouluihin.

Meille on tarjolla tietoa enemmän kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Mutta onko meillä taitoa ottaa tuo tieto vastaan niin, että me pystymme rakentamaan oman näkemyksemme ja tekemään valintoja, jotka palvelevat sekä yksilön että yhteiskunnan tavoitteita ja hyvinvointia?