Ajankohtaista

KOULUTUKSELLA JA KOKEMUKSELLA ASIANTUNTIJAKSI

torstai 12. joulukuu 2019

Teksti: MMM Heikki Manner

Elintarvikealan ammatillinen koulutus muuttui viime vuonna. Koulutus kehittyy elintarvikealan kehitykseen verrattuna vastavirtaan. Ruuan pitää olla lähiruokaa, mutta koulutuksessa lähiopetusta vähennettiin ja loitonnettiin kauko-opetukseksi. Ennen opiskeltiin, nyt opiskelijalle tehdään henkilökohtainen HOKS, osaamisen kehittämissuunnitelma, jossa yritetään etäoppia työpaikoilla ja ottaa oppia aiemmista kenties jo unohtuneista lähiopinnoista.

Joskus muinoin oli leipureita, kondiittoreita ja meijeristejä, sittemmin erilaisia jalostajia, nyt elintarvikejalostuksen ammattitutkinnon suorittaneita henkilöitä. Alkoholin kulutuksen alenemaa kuvannee se, että viinituotannon ammattitutkinto poistui, vaikka viiniköynnökset viihtyvät jo meilläkin. Mestari-nimike sentään vielä säilyi, vaikka virallisesti se on elintarvikealan erikoisammattitutkinto. Tutkintoja voi suorittaa myös tutkinnolta näyttävänä näyttötutkintona.
Korkeammissa kouluissa muualla Euroopassa on jo tovin käytetty kolmivaiheista Bolognan mallia (kandidaatti, maisteri, tohtori). Nyt tämä koulutus – Bolognese − on otettu käyttöön myös meillä, mikä elintarvikealalle sopiikin erityisen hyvin.

Asiantuntijaksi voi pätevöityä kokemuksella, jolloin tulee kokemusasiantuntijaksi. Mutta siihenkin kokemusasiantuntijoiden yhdistys tarjoaa koulutusta. Toistamalla asioita riittävän kauan pätevöityy hokemusasiantuntijaksi. Näkemällä asioita erilaisessa valossa pätevöityy näkemysasiantuntijaksi. Sitä on erityisesti kokemusravintoneuvonnassa.
Monet pitkäaikaistyöttömät ovat pätevöityneet hakemusasiantuntijoiksi. Opiskeluaikaan tentissä tuntui usein siltä, kuin olisi pätevöitynyt tietämättömyysasiantuntijaksi. Tiukan ruokavalion noudattajat ovat usein sietämättömyysasiantuntijoita. Vain kotimarkkinoilla toimivissa elintarvikeyrityksissä on viemättömyysasiantuntijoita.

Koulutus tuottaa asiantuntijoita, ja heitä tarvitaan yhä enemmän. Vientikaupassa Aasian tuntijoita, lihateollisuudessa siantuntijoita, pakkausteollisuudessa rasiantuntijoita ja puhtaanapidossa liantuntijoita. Ravintoloissakin on hyvä olla lasin tuntijoita. Jotkut asiantuntijatehtävät sen sijaan ovat kadonneet. Ennen aikaan heinän teossa tarvittiin haasian tuntijoita. Nyt on taas se aika, jolloin itäisillä mailla logistisia ongelmia aikoinaan ratkaisivat aasien tuntijat.
Koulutus on ruokaketjussakin edellytys, liki kaikkiin työtehtäviin tarvitaan koulutus. Maanviljelijällä maatalouskoulutus, ruuantekijällä ruokakoulutus ja siivoojalla siivouskoulutus. Kun ennen niin vaatimattomalta kuulostaneisiin ammatteihin vaaditaan tutkinto, vaativampiin tehtäviin pääsee nyt kokemuksella, sillä työelämäprofessorilla ei tarvitse olla professorilta vaadittavaa koulutusta. On mielenkiintoista nähdä, millainen pätevyys vaaditaan ensimmäiseltä yöelämäprofessorilta.