Ajankohtaista

Auditoijan sertifioijan auktorisoija

torstai 31. lokakuu 2019

Todistetut, tarkastetut ja laillistetut, siis sertifoidut, auditoidut ja auktorisoidut, toimijat tuottavat nykyisin todistettua, turvallista, tarkastettua ja laillista ruokaa. Yrityksiä ja tuotantoprosesseja syynäävät auditoijat, sertifioijat ja erilaiset tarkastajat. Tilejä syynäävät tilintarkastajatkin ovat nykyään auktorisoituja.
Sertifioinneista on tullut välttämättömyys liki kaikilla aloilla, ojasta allikkoon ja alkutuotannosta kauppaan. On erilaisia ISOja, FSSCeitä, BRCeitä, G.A.P:ia, GFSI:iä, IFS:iä, IOP:ia, HACCPista nyt puhumattakaan. On Totuus Toimistoa, Norjalaista Totuutta ja jos jonkinmoista rekisteriä omien terveys- ja elintarviketarkastajien lisäksi. On syntynyt uusi ruuanluokittajien ammattikunta.
Luomun pitää olla luomuksi todistettua, mutta tavanomainen tuotantokin pitää jollain tavalla todistaa. Ennen riitti, kun jälkikasvu lapsuuden ja nuoruuden sukutilalla työskenneltyään ilmoitti jatkavansa tilanpitoa, nyt maanviljelijälläkin pitää olla sertifioitu loppututkinto. Itäisessä naapurissa palkittiin aikoinaan kylän parhaita lypsäjiä. Siihen riitti, että he olivat työssä pätevöityneitä. Nyt robottiaikaan myös lypsämiseen vaaditaan koulutus ja maakunnan parhaan lypsäjän tutkinto, vaikka varsinainen lypsäjä on robotti.
Lehmätkin ovat rekisterissä ja joutuvat suorittamaan jonkin tutkinnon, jotta tiedetään, mitä eläimiä pätevöitynyt ja sertifioitu lypsäjä lypsää. Puutavaran, selluloosan ja paperin valmistuksessa käytettyjen puiden pitää olla sertifioituja, metsästä nyt puhumattakaan.
Auditoijia, sertifioijia, auktorisoijia ja tarkastajia lappaa tuotantolaitoksissa yhtenään. Parissa kuukaudessa voi pahassa lykyssä olla parikymmentä erilaista tarkastusta, kun lasketaan myös virallisten omaisten tekemät käynnit. Monessa yrityksessä vähintään yhden henkilön työaika menee standardien seuraamiseen, tarkastusten läpivientiin ja poikkeamien alapoikkeamien sivuhuomautusten reunakommenttien juurisyiden syynäämiseen ja korjaamiseen.
Virallistettu toimintojärjestelmä on toimijalleen kallis ja virallistajalle hyvä liiketoiminta. Elintarvikeyrityksen toimintaa ei voi enää aloittaa kuka tahansa turisti, eikä edes alaa tuntematon juristi.

Mutta kuka sertifioijat ja auditoijat on tehtäväänsä auktorisoinut eli todennut päteväksi? Historia sitä tuskin on tehnyt, vaikka laivanluokittaja Norjalaisen Totuuden juuret juontavat 1860-luvulle. Monet standardit ja järjestelmät ovat varsin tuoreita, Brittiläinen Vähittäiskaupan Yhteenliittymäkin on perustettu vasta parikymmentä vuotta sitten. Kuka auditoi sertifioijat, jotta tiedetään, että heidän auditointi- ja sertifiointiprosessinsa on kunnossa, hyvien tuotantotapojen mukainen ja muodollisesti pätevä? Tehdäänkö avoin itseauditointi vai salainen sisäinen sertifiointi?
Koko tämän virallistamis-, todistamis- ja tarkastamissirkuksen sanotaan alkaneen avaruuslennoista, kun haluttiin varmistaa, että raketit menevät tarkoitettuun kohteeseen ja kyydissä olevien olioiden ruoka on turvallista. Sittemmin todettiin, että koko homma on niin kallista, että lopetetaan koko touhu – tai laitetaan ainakin tauolle, kunnes siihen on varaa.

Sitä mukaa kuin virallistetut toimintojärjestelmät ovat yleistyneet, julkisuudessa ja tilastoissa näkyvät poikkeamat, ruuasta sairastumisten ja elintarvikkeiden takaisinvetojen määrä on lisääntynyt. Vähittäiskaupan Yhteenliittymän kotimaassa maitovälitteiset epidemiat ovat tuplaantuneet 2000-luvulla.
Tietenkin voisi ajatella, että sertifioinnit toimivat. Vaan entäpä jos tarkastajien, auditoijien ja sertifioijien mukana leviää jokin vielä tuntematon laatuvirus tai ennemminkin laaduton virus, joka tuudittaa uskoon, että kaikki on kunnossa, kun meillä on auditoitu toimintojärjestelmä ja sertifioitu laatujärjestelmä? Siispä nekin virukset pitää saadaan hallintaan, niiden hallitsemiseen luoda standardi, ja ne pitää auditoida ja sertifioida.

Teksti: Heikki Manner

Kirjoittaja on lehden vakituinen avustaja ja Elintarviketieteiden Seuran kunniajäsen.