Ajankohtaista

Pakkausälyä

torstai 26. syyskuu 2019

TEKSTI: Heikki Manner

Näihin asti pakkauksissa on ollut kovin vähän älyä, ne ovat vain olla möllöttäneet ruuan ympärillä. Joistain on nähnyt läpi, tai sitten ei. Muutamat älykkäimmät ovat vaihtaneet väriä ympäristön lämpötilan muuttuessa.
Pakkausten älylle asettaa rajat vain mielikuvitus. Älykkäät pakkaukset voivat ratkaista monta tämän päivän ongelmaa alkoholin myyntirajoituksista lasten ja vanhusten hoitoon.
Alkoholijuomia saa vähittäismyydä vain yhdeksästä yhdeksään. Älypullo tietää kellonajan ja suostuu menemään asiakkaan ostoskoriin vain sallittuna aikana. Alaikäisille tai päihtyneille myynti on kielletty, älyholi lähtee vain selvän ja täysi-ikäisen ostoskoriin. Liian päihtyneelle tai auton rattiin aikovalle älypullo ei edes aukene.

Kansanterveydelle vahingollisen lihomisen ja ylipaino-ongelman ratkaisevat älypakkaukset. Viihde-elintarvikkeiden kuten sipsien pakkaukset tunnistavat syöjän painoindeksin ja sallivat syömisen vain normaalipainoisille. Kehittyneimmät versiot eivät edes lähde kaupasta ylipainoisten mukaan.
Diabetesta sairastavien elämä helpottuu, kun sokeripitoisten tuotteiden pakkaukset mittaavat etänä veren sokerin ja sallivat tuotteen syömistä vain sen mukaisesti. Kananmunia munivat vastaisuudessa erityiset älykanat, jotka varustavat kuoren kolesterolimittauksella. Kuori ei rikkoonnu, jos veren kolesterolipitoisuus on jo ennestään korkea.

Lastenruuat on ryhmitelty syöjän iän mukaan. Tulevaisuuden älypakkaukset kertovat lapselle ikään sopivan iltasadun ja laulavat tuutulaulun, jolloin vanhemmille vapautuu aikaa vaikkapa parisuhteen hoitoon.
Opiskelijoiden stressi helpottuu älypakkauksilla, sillä tonnikalapurkki voidaan ohjelmoida kertaamaan seuraavan tentin tärpit.
Vanhustenhoidon ongelmat ratkaistaan älypakkauksilla, jotka hälyttävät sukulaisille tai viranomaisille, jos vanhus ei ole syönyt tarpeeksi tai meinaa karata omille teilleen 100-vuotiaana.
Luonnon roskaaminen loppuu tyystin, kun kehitetään pakkaus, joka kieltäytyy irtoamasta kuluttajan kädestä, ellei lähellä ole sopiva kierrätyskeräysastia. Muovipakkaukset tarrautuvat kuluttajaan kiinni, jos niistä yritetään päästä eroon liian lähellä vesistöjä. Versiot 2.0 menevät itse oikeaan keräysastiaan.
Pula-aikaan Suomessa säännösteltiin elintarvikkeita erityisillä säännöstelykupongeilla. Tulevaisuuden kriisiaikojen muonapakkaus antaa vain säännöstellyn päiväannoksen, eikä salli enempää päivittäistä syömistä.

Älypakkaukset ratkaisevat ikuiset ruokavaliokiistat; lihapakkaus ei avaudu vegaaneille eikä salaattipussi vannoutuneille lihansyöjille.
Ranskassa on kaupoissa alkoholijuomapulloja, joissa on hedelmä, useimmiten omena tai päärynä pullon sisällä. Pullot ripustetaan puihin, kun hedelmät ovat vielä pieniä raakileita.
Koska Suomi on suuri elintarvikekartongin tuottajamaa ja tuohi täydellinen pakkausmateriaali, aromi-, neste- ja ilmatiivis, sitä tuottamaan pitää jalostaa erityinen itsepakkaava koivulaji, Betula boxis. Se kasvattaa tuohta muistuttavan kartonkikuoren lähelle tuodun ruuan ympärille. Kuusi, Picea cartongiensis, puolestaan kasvattaa ruskean kuoren ekopakattavien tuotteiden ympärille, kun ne ripustetaan puuhun.
Näillä itsestään pakkaavilla, uusilla älykkäillä puulajeilla voidaan ratkaista myös aluepoliittiset kehittämiskiistat, ruokatehtaat kun pitää viedä metsään. Toki voi käydä päinvastoinkin, jos kehitetään elintarviketehtaassa lisääntyvä puusolumassa, joka kasvaa tuotteen ympärille.

Kirjoittaja on Kehittyvä Elintarvike -lehden vakituinen avustaja ja Elintarviketieteiden Seuran kunniajäsen.



Tutkimuksella vastauksia elintarvikealan kestävyysongelmiin

torstai 26. syyskuu 2019

TEKSTI: apulaisprofessori Hanna L. Tuomisto, Kestävyystieteen instituutti (HELSUS), Helsingin yliopisto

Kestävän ravitsemuksen turvaaminen asettaa elintarvikealalle haasteita tulevaisuudessa. Tuore hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportti korostaa ruuantuotannon, maankäytön ja ilmastonmuutoksen välisiä yhteyksiä. Ruokajärjestelmien on arvioitu tuottavan noin 20−30 prosenttia kaikista ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä.
Toisaalta myös ilmastonmuutos vaikuttaa ruokajärjestelmiin, sillä maataloustuotanto on altis säiden muutoksille. Kuivuuden, rankkasateiden, myrskyjen ja muiden säiden ääri-ilmiöiden on ennustettu lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä. Tästä johtuen osa nykyisistä maatalousalueista saattaa muuttua täysin käyttökelvottomiksi, ja muualla joudutaan varautumaan suuriin satovaihteluihin.

Tutkimukset osoittavat, että siirtyminen kasviperäisiin ruokavalioihin voisi auttaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja vähentämään haitallisia ympäristövaikutuksia. Kuluttajien ruokailutottumusten hidas muutos on suurimpia haasteita kasvispainotteisten ruokavalioiden edistämisessä. Kotieläintuotteita muistuttavat, vaihtoehtoiset elintarvikkeet helpottavat tätä muutosta, sillä kuluttajat voivat valmistaa niistä tuttuja aterioita.
Kasvisperäiset kotieläintuotteiden korvikkeet ovat herättäneet laajaa kiinnostusta niin Suomessa kuin maailmallakin, mutta niiden markkinaosuus on merkittävästä kasvusta huolimatta marginaalinen. Syitä voi olla monia, kuten korvaavien tuotteiden korkea hinta sekä kuluttajien tyytymättömyys tuotteiden makuun tai koostumukseen.
Elintarvikealan tutkimuksen ja kehityksen avulla voidaan tuottaa uusia, terveellisiä, maukkaita ja hinnaltaan kilpailukykyisiä kotieläintuotteiden korvaajia. Uusista raaka-aineista erityisesti levät, sienet ja soluviljelyllä tuotettavat proteiinit tarjoavat innovaatiomahdollisuuksia kuluttajia kiinnostaville proteiinirikkaille tuotteille.
Soluviljellyn lihan markkinoille tuloa saamme todennäköisesti odottaa vielä pitkään, mutta mikrobien tuottamien proteiinien teollisen mittakaavan tuotanto näyttää lupaavalta jo lähitulevaisuudessa. Mikrobien avulla voidaan tuottaa esimerkiksi maitoproteiini kaseiinia sekä kananmunan valkuaisen proteiinia albumiinia ilman kotieläimiä. Näillä proteiineilla voidaan parantaa kotieläintuotteita korvaavien elintarvikkeiden koostumusta ja lisätä tuotteiden houkuttelevuutta.

Uusien elintarvikkeiden kehittelyssä on tärkeää arvioida myös tuotteiden ympäristökestävyys. Eläinperäisiä raaka-aineita sisältämättömillä tuotteilla ei ole automaattisesti pienempi ympäristöjalanjälki kuin kotieläintuotteilla. Kestävyyteen vaikuttavat raaka-aineiden ja niiden alkuperän lisäksi myös tuotteen prosessoinnista syntyvät päästöt, pakkausmateriaalit, ruokahävikki ja kuljetukset. Kotieläintuotteiden korvikkeet vaativat usein prosessointia, joten siihen käytettävän energian lähteellä on suora vaikutus tuotteen hiilijalanjälkeen.
Vesijalanjälki korostuu kasveista esimerkiksi avokadolla ja pähkinöillä. Palmuöljyn ja soijapapujen tuotantoon raivataan laajamittaisesti sademetsiä trooppisilla alueilla, mikä aiheuttaa luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. Kasvintuotannolla voi olla myös merkittäviä paikallisia ympäristövaikutuksia, kuten vesistöjen rehevöitymistä peltojen ravinnehuuhtoutumien vuoksi tai juomaveden saastumista liiallisen kasvinsuojeluaineiden käytön seurauksena.
Kattavan ympäristövaikutustarkastelun lisäksi elintarvikkeiden kestävyysmittaukset olisi syytä laajentaa usein vähäiselle huomiolle jäävään sosiaaliseen kestävyyteen. Tällöin arvioidaan vaikutuksia ihmisoikeuksiin, työoloihin, kulttuuriperintöön, yhteiskunnallisiin seurauksiin ja hallintoon. Erityisesti tuontituotteiden osalta vähimmäisvaatimukset sosiaalisen kestävyyden tasosta auttaisivat parantamaan ruuan tuottajamaissa elävien ja työskentelevien ihmisten elinoloja.

Elinkaariarviointimenetelmä on tehokas työkalu tuotteiden ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten tarkasteluun tuotantovaiheiden aikana raaka-aineiden valmistuksesta jätteiden käsittelyyn. Menetelmällä voidaan tunnistaa tuotantoprosessin kuormittavimmat vaiheet ja vertailla vaihtoehtoisia raaka-aineita ja prosesseja. Elinkaariarviointi tuotekehityksessä auttaa varmistamaan elintarvikkeiden kokonaiskestävyyden.
Kestävyystekijät huomioiva tuotekehitys on tärkeä osa elintarvikealan tulevaisuuden haasteiden ratkaisua, mutta se ei yksinään riitä. Lisäksi tarvitaan monitieteistä tutkimusta ruokajärjestämän kestävyysmuutoksen saavuttamiseksi.



Keltainen keräyslaatikko haastaa uusiin muoviratkaisuihin

torstai 26. syyskuu 2019

TEKSTI: tutkimusjohtaja Tiina Nakari-Setälä, VTT Oy

Taloyhtiömme aloitti muovin keräämisen kevättalvella, ja asukkaat ovat joutuneet opettelemaan uusia käytäntöjä arkielämässä. Olen havainnut, että perheemme saldo on isohko muovikassi viikossa, ja valtaosa muovijätteestä on peräisin elintarvikepakkauksista.
Tilanne on sama koko EU:ssa. Elintarvikepakkaukset muodostavat jopa lähes puolet muovijätteestä. Ylipakataanko siis elintarvikkeita ja miksi juuri muoviin?
Pakkaus on välttämätön osa nykyaikaista elintarviketuotetta: se suojaa, parantaa tuotteen säilyvyyttä ja mahdollistaa tehokkaan logistiikan. Muovi hoitaa nämä tehtävät erinomaisesti. Muovin suoritusominaisuudet ovat hyvät, sen hinta on edullinen, ja sitä on helppo työstää.
Muovi on siis oikea ihmeaine. Vai onko? Kun muovipakkaus on tehnyt tehtävänsä, siitä muodostuu yllättäen roska, jolle on vaikea löytää oikeaa sijoituspaikkaa tai jatkokäyttöä. Pahimmillaan muovipakkaus tai -kääre heitetään luontoon, ja se päätyy mikromuovina ruokalautaselle. Kuluttajien välinpitämättömään asenteeseen ei välttämättä auta edes panttijärjestelmä.

Muovihaasteeseen on pyritty vastaamaan keräysvelvoitteilla. Niinpä meidänkin taloyhtiömme roskakatokseen ilmestyi keltainen roska-astia muoville. Ensi vuodesta alkaen ei enää riitä muovin kerääminen, vaan jätemuovi pitää kierrättää uusiomuoviksi. Kierrätys energiaksi ei enää voi olla yksinomainen ratkaisu. Matka nykyisestä 30 prosentin kierrätysasteesta 70−80 prosentin perinteiseen materiaalien kierrätystasoon on vielä pitkä.
Jotta tavoite saavutetaan, tarvitaan uusia kierrätysratkaisuja. Muovien tunnistusta ja lajittelua voidaan tehostaa keinoälyn ja robotiikan avulla. Jätemuovin jalostusteknologioitakin toki on, ja niitä kehitetään koko ajan lisää. On mekaanisia, kemiallisia ja jopa mikrobeja ja entsyymejä hyödyntäviä jalostusprosesseja. VTT kehittää näitä kaikkia. Esimerkiksi kaasutus- ja pyrolyysikonseptit ovat jo pilotointivaiheessa ja mahdollistavat tulevaisuudessa jätemuovin kierrätyksen uusiomuoviksi.
Kierrätysongelman ytimessä ovat kuitenkin muovien monimuotoisuus ja muovipakkausten yhdistelmämateriaalit. Esimerkiksi elintarvikkeissa käytetyt monikerrosmuovit ovat kierrättämisen kannalta hankalia. Meidän ei oikeastaan pitäisikään puhua muovista vaan muoveista monikossa.

Öljypohjaisista valtamuoveista valmistetuille pakkauksille on olemassa vaihtoehtoja. Kaupallisina tuotteina löytyy erilaisia biopohjaisia muoveja. Monet niistä ovat kemiallisilta ominaisuuksiltaan identtisiä valtamuovien kanssa ja kierrätettävissä. Osa on kompostoituvia. Myös ne kuuluvat EU:n määritelmän mukaisesti muoveihin, mutta koska niillä ei ole kierrätysjärjestelmiä, niiden käyttö halutaan rajoittaa erikoistapauksiin.
Merkittävimmäksi muovin korvaajaksi jäävät kuitupohjaiset tuotteet. Perinteiset paperi- ja kartonkipakkaukset ovat meille kaikille tuttuja. Taipuisiko selluloosakuitu myös muoviksi?
VTT on kehittänyt menetelmiä, joiden avulla selluloosasta saadaan lämpömuokattavaa, ja sen työstäminen onnistuu perinteisillä muovintyöstökoneilla. Materiaalista tehtyjä kalvoja voidaan yhdistää monikerrosrakenteiksi toisen, nanoselluloosapohjaisen kalvon kanssa. Jo kolmesta kerroksesta tehty pakkauskalvo riittää suojaamaan elintarvikkeen vesihöyryltä, rasvalta ja hapelta. Se sopii niinkin vaativan tuotteen pakkaamiseen kuin suklaa.
Myös ohut kartonki saadaan nykyteknologialla venymään. Muovattava kartonki voi korvata jatkossa muoveja esimerkiksi leikkelepakkauksissa. Ja mikä parasta, pakkaus voidaan käytön jälkeen viedä paperin ja kartongin keräysastiaan, mistä sen matka jatkuu uuteen kuitutuotteeseen.

Muovihaasteen ratkaisemiseksi on kolme hyvää keinoa: kierrätä, korvaa ja keksi uudelleen. Haastetaan itsemme ja toisemme viemään muoviroskat keltaiseen keräyslaatikkoon, yritykset tuomaan korvaavia materiaaliratkaisuja markkinoille, ja elintarviketeollisuus keksimään uusia tapoja vähentää pakkaustarvetta.
Teknologia on suuri mahdollistaja. Jo nyt voi aavistaa tuloillaan olevan älykkään ja ketterän ruuan tuotannon ja jakelun järjestelmän, joka vastaa tulevaisuuden kuluttajien monimuotoisiin tarpeisiin. Sen myötä myös elintarvikepakkaaminen muuttuu. Visionääri miettii jo miten.



KE 4/2019, pääkirjoitus: Ilmastonmuutos vauhdittaa pakkauskehitystä

torstai 26. syyskuu 2019

Ilmastonmuutos on tuonut uutta virtaa pakkaustutkimukseen ja -kehitykseen. Kiivaimman tutkimuksen kohteena ovat kartonki ja muovipakkaukset, joista etenkin jälkimmäisissä riittää työtä tutkijoilla ja yrityksissä.

VTT kiteyttää muoviongelman ratkaisuksi kolme hyvää keinoa: kierrätä, korvaa ja keksi uudelleen. Tämän lehden sivuilla kerrotaan, mitä se tarkoittaa käytännössä.

Itä-Suomen yliopistossa on meneillään mikromuovitutkimuksia, joissa selvitetään muun muassa talousveden ja elintarvikkeiden mikromuoveja sekä mikro- ja nanomuovien vaikutuksia työhygieniaan.

Muovijäte kiinnostaa myös raaka-aineena, mutta muutos edellyttää isoja investointeja muun muassa muovien keräykseen, kierrätyslaitoksiin ja uusiutuvan raaka-aineen tuotantoon.

LÄHES VIIKOITTAIN tulee uutisia, joissa kerrotaan, miten elintarvikeyritykset ovat ottaneet käyttöön ympäristöystävällisempiä pakkauksia ja käytäntöjä. Muun muassa HKScan korvaa muovirasioiden mustan värin toisilla väreillä.

K-ryhmä on tuonut asiakkaidensa käyttöön mittarin, joka kertoo ruokaostosten hiilijalanjäljen. K-Ostokset auttaa asiakkaita seuraamaan myös ostostensa kotimaisuustasoa. S-ryhmän omien merkkien muovisiin tiivistemehupulloihin tulee pantti. Palautuspulloista syntyy kierrätyksellä muun muassa uusia pulloja ja sadetakkeja.

Luonnonvarakeskus on laskenut Juustoportin koko tuotantoketjun hiilijalanjäljen kasvinviljelystä valmiiseen tuotteeseen asti. Laskelmien perusteella yritys hyvittää Vapaan lehmän maitojen ja maitojuomien hiilijalanjäljen muun muassa investoimalla energiatehokkaampiin keittimiin ja metsänistutukseen Afrikassa. Yritys kartoittaa myös kotimaisia kompensaatiohankkeita.

Nestlé on tuonut markkinoille täysin kierrätetystä PET-muovista valmistetun vesipullon. Arla Foods tuo markkinoille kuudessa maassa, myös Suomessa, 600 miljoonaa uusiutuvista materiaaleista valmistettua maitotölkkiä ja 560 miljoonaa kierrätettävää jugurttipurkkia ja tuottaa 7 330 tonnia vähemmän hiilidioksidia.

TEHTÄVÄÄ RIITTÄÄ myös päättäjillä ja kansalaisilla. RuokaMinimi hankkeen loppuraportin mukaan ruokavalion ilmastovaikutusta voidaan vähentää 30–40 prosenttia ruokavaliota muuttamalla ja huolehtimalla peltojen hiilivarastosta. Ilmastohyötyjä tuottava ruokavaliomuutos mullistaisi maa- ja elintarviketalouden ja edellyttäisi uusia arvoketjuja ja investointeja kasviperäisten tuotteiden tuotantoon.

Kunnissa ja kodeissa saadaan näkyviä tuloksia etenkin jätteiden lajittelulla. Helsingin seudun ympäristöpalvelut on tutkinut pääkaupunkiseudun kodeissa syntyvän sekajätteen määrää ja koostumusta vuodesta 2007 alkaen. Muovipakkausten määrä sekajätteessä on vähentynyt selvästi sen jälkeen, kun HSY käynnisti muovipakkausten keräyksen taloyhtiöissä. Myös sekajätteen kokonaismäärä on vähentynyt.

Syyskuun Ruokahävikkiviikolla muistutettiin, että noin kolmannes ruokahävikistä syntyy kotitalouksissa. Meistä jokainen voi tehdä asialle jotakin omassa arjessaan. Lähtökohtana on ruuan ja sen tekijöiden arvostus. Siksi oli ilahduttavaa juhlia suomalaisen ruuan päivää ensimmäistä kertaa 4. syyskuuta. Puhdas, turvallinen ja maukas suomalainen ruoka on päivänsä ansainnut.

Pirjo Huhtakangas

Kirjoittaja on Kehittyvä Elintarvike -lehden toimituspäällikkö ja vt. päätoimittaja sekä Elintarviketieteiden Seuran kunniajäsen.



KE 3/2019, kolumni, Kestävä ruuantuotanto on järkevää ja tehokasta

torstai 06. kesäkuu 2019

TEKSTI: toimitusjohtaja Eljas Jokinen, Soilfood Oy

Ajatellessani aiemmin tehokasta ja järkevää ruuantuotantoa, tulivat ensimmäisenä mieleen laajat peltoaukeat, suuret traktorit ja leveät työkoneet. Tehokkuutta oli se, kuinka paljon pellolla saatiin aikaiseksi tunnissa ja kuinka paljon satoa hehtaari tuotti. Kyseessä oli insinööritieteen, teknisten ratkaisuiden ja työtehon näkökulmasta perusteltu tapa arvioida tehokkuutta. Jälkiviisaana voin todeta olleeni väärässä ja hakoteillä.
Ennen isännät ja emännät kävivät maamieskoulussa, jossa opinnot pyörivät maanviljelyn ympärillä. Nykyisin valmistutaan kasvinviljelytieteistä. Sama terminen virhe on siirtynyt puheisiimme. Puhumme ruuan tuottajista emmekä niinkään enää maanviljelijöistä.
Kasvinviljelyssä pyritään suuriin satoihin, useimmiten keinolla millä hyvänsä. Tekniskemiallisen keinovalikoiman avulla pystymme hallitsemaan tautipainetta ja korren kasvua sekä tiristämään peltohehtaarilta kiloja puimurin kitaan vuosi vuodelta enemmän. Havainto kirpasta tai kasvitaudista ratkaistaan nostamalla kasvinsuojeluaineruisku traktorin perään. Seuraukset voivat olla kuitenkin kohtalokkaat, ja ratkaisut ovat kuin laastarilla parannettaisiin mätäpaisetta.

Maanviljelyssä on kyse siitä, että yksittäisen satokasvin sijaan huomio kiinnitetään maaperään. Ruokimme maan pieneliöitä, kun emme ravitse vain kasvia, vaan kiinnitämme huomion myös maaperän ravinnetarpeisiin. Tämän ansiosta maaperä ruokkii kasvin ravinnetarpeita lisäten samalla luonnon monimuotoisuutta ja vahvistaen kasvuston kestävyyttä tauti- ja tuholaispainetta vastaan. Jos kasvustossa havaitaan kasvitauti, etsitään varsinainen juurisyy, eikä takerruta vain oireen hoitamiseen.
Vuosikymmenet olemme luottaneet kasvinviljelyn ideologiaan, ja se näkyy peltomaissamme. Multavuus peltomailla on laskenut. Tutkimusten mukaan suomalaiselta pellolta hajoaa ilmakehään vuosittain noin 220 kiloa hiiltä hehtaarilta. Vuotuisella tasolla tämä on valtava määrä ja päästö. Samalla orgaanisen aineksen pitoisuudet pelloilla pienenevät.
Tilanne on saanut monen huolestumaan. Tänään maatalouden tutkijan, neuvojan ja viljelijän suurennuslasin alle mahtuu sadon lisäksi usein maaperän hyvinvointi. Ratkaisuja haetaan myös kemiallisteknisten ratkaisujen ulkopuolelta etsien juurisyitä pelkkien oireiden sijasta. Yhä useampi pohtii ongelmia lapion kanssa pellolla peltomaata tunnustellen ja haistellen.

Hyvän ja terveen maan tuoksun tunnistaa kyllä. Luulenpa, että tuoksun tunnistaminen on jopa ihmisen geeneissä, koska ravitsevalla maaperällä on ollut ruuantuotannon kehitykselle suuri merkitys. Tästä esimerkkinä ovat villien kasvilajien ottaminen peltoviljelyyn sekä viikinkien ryöstöretkien ja siirtokuntien perustaminen nykyiseen Englantiin, jossa maaperä oli multavaa karuun pohjolaan verrattuna.
Maaperän eliöstön hyvinvointi vaikuttaa peltolohkoa laajemmalle. Kun orgaanisen aineksen määrä on alhainen, pellon rakenne on huono. Huonosta rakenteesta seuraa peltomaan eroosio, joka kuljettaa mukanaan ravinteita ojiin ja vesistöihin aiheuttaen ravinnepäästöjä ja pistekuormitusta.
Vastaavasti pieneliöiden toiminta parantaa maan rakennetta. Pieneliöiden massa sitoo maan pieniä murusia yhteen suuremmiksi muruiksi, jotka ovat pieniin murusiin verrattuna huomattavasti vähemmän alttiita eroosiolle. Tällöin peltomaa pidättää paremmin ravinteita, ja ravinnepäästöt vesistöihin pienenevät.

Pikavoittoja ei ole olemassa maataloudessakaan. Maan multavuuden nosto yksin ei ole ainoa ratkaisu ravinnevalumien hallintaan. Maanparannuskuitujen tai muun orgaanisen aineksen käytön lisäksi maatalouden ravinnepäästöjen pienentyminen edellyttää kokonaisvaltaista ajattelua ja systeemitason muutosta toimintaan. Monipuoliset viljelykierrot nurmi- ja palkokasveineen, talviaikainen kasvipeitteisyys ja maatalouden tuotantorakenteen tasapainottaminen, oikein mitoitetut lannoitusmäärät ja kevennetty muokkaus ovat avaimia kestävään ja tuottavaan maanviljelyyn.
Maaperässä piilee ratkaisu tämän hetken polttavimpaan ongelmaan. Kun maata viljellään oikein, siitä saadaan tehtyä hiilinielu. Vaihtamalla kemialliset tuotantopanokset hiilipitoisista sivuviroista valmistettuihin tuotantopanoksiin sivuvirtojen sisältämä hiili päätyy peltoon sen sijaan, että se polttamisen seurauksena päätyisi hiilidioksidipäästöinä ilmakehään. Kestävä ruuantuotanto on mahdollista, kunhan muistamme viljellä maata.