Ajankohtaista

Vaikuta siihen, mitä Suomi syö tulevaisuudessa!

torstai 12. joulukuu 2019

Teksti: toimitusjohtaja Pia Pohja, Elintarviketeollisuusliitto

Peruskoulussa opiskelin valinnaisena aineena kotitaloutta. Minusta piti tulla kotitalousopettaja. Lukiossa valitsin pitkän matematiikan, kemian ja fysiikan, koska tulevaisuudeksi oli vaihtunut lastenlääkärin tärkeä työ. Mikä lie muutti mielen lukioaikana, mutta kirjoitusten jälkeen vahva näkemykseni oli, että kauppakorkeakoulun kautta löytäisin oikean uran itselleni.
Kauppakorkeakoulun ovi ei auennut, ja opiskelin välissä merkonomiksi idänkaupan linjalta. Kauppaopisto kansantalouden ja kirjanpidon opintoineen osoitti, että kauppakorkeakoulu ei ole minua varten ja seuraava tavoite olisi yliopisto-opinnot valtiotieteen alalla. Pyrin ja pääsin Turun yliopistoon lukemaan sosiaalipolitiikkaa.
Ei tullut kotitalousopettajaa, lastenlääkäriä, ekonomia eikä idänkaupan tietäjää, mutta koskaan en katunut mitään opintoja. Uskon, että kaikki koulutus rakentaa sitä osaamispankkia, jota työelämässä voi hyödyntää. Nyt hyödynnän oppejani elintarvikealalla.

Elintarviketeollisuuden työtehtävissä tarvitaan monipuolista osaamispankkia ja erilaisia osaajia. Ala työllistää kädentaitojen osaajia, tekniikan taitajia sekä monia muita asiantuntijoita. Elintarviketeollisuus on koko ajan enemmän tuotekehitystä, ravitsemusasiantuntemusta, innovointia, myyntiä ja markkinointia, viestintää, prosessien ohjausta, teknologioiden kehittämistä, vastuullisuutta.
Ruoka-alan töihin voi kouluttautua montaa eri reittiä. Ala tarvitsee uusia osaajia kaikilta koulutusasteilta: työssäoppijoista, ammattiopinnoista ja ammattikorkeakouluista valmistuneista aina yliopistokoulutuksen saaneisiin. Elintarvikeyrityksiin työllistytään hyvin myös monilla muilla koulutustaustoilla.
Koska ruokaa syödään joka päivä, elintarviketeollisuus on moniin muihin aloihin verrattuna vakaa työllistäjä. Suomessa on lähes 1 800 elintarviketeollisuuden toimipaikkaa, joissa valmistetaan erilaisia ruokia ja juomia. Niissä työskentelee noin 38 000 henkilöä erilaisissa, haastavissa työtehtävissä.
Ala kehittyy jatkuvasti ja yritykset tarvitsevat osaavaa työvoimaa. Suhdannebarometreissä on jo jonkin aikaa toistunut sama viesti yrityksistä; työntekijäpula on jo nyt totta. Pulaa ei ole pelkästään elintarvikealan tuotannon työntekijöistä, vaan laajasti erilaisista ammattilaisista.

Nuorten mielikuvissa suomalaiset elintarvikealan brändit ovat listojen kärkipäässä ja arvostettuja. Nuorten tulevaisuusraportissa elintarvikealaa pidettiin toimialana, joka toteuttaa tärkeitä asioita (41 % vastaajista). Mutta kun nuorilta kysytään heidän haluaan työskennellä alalla, mielipiteissä tapahtuu suuri muutos. Nuorten mielestä elintarvikeala ei ole kiinnostava.
Elintarviketeollisuus on järjestänyt yhdessä jäsenyritystensä kanssa jo pitkään vuosittaisen Maistuva päivä tapahtuman. Nykyään jo viikoksi venähtänyt tempaus tekee suomalaisia elintarvikealan yrityksiä ja osaajia tutuiksi yläkoulu-, lukio- ja ammattioppilaitosikäisille nuorille.
Haluamme vaikuttaa nuorten mielikuviin elintarviketeollisuudesta ja nostaa alan arvostusta. On myös tärkeää saada nuoria hakeutumaan elintarvikealan koulutuksiin. Maistuva päivä on erinomainen tapa tehdä yrityksiä ja niissä tehtävää työtä näkyväksi nuorille. Tutustuminen saattaa hyvinkin johtaa kesätyöhön, mielenkiintoon alan opintoja kohtaan ja työllistymiseen ruoka-alalla.

Suomalainen elintarvikealan osaaminen on huipputasoa. Innovatiivinen ja vastuullinen ruuantuotanto mahdollistaa kilpailukykyisen elintarviketeollisuuden, joka innovoi, investoi, työllistää ja tuottaa lisäarvoa kansantaloudelle.
Mielikuva elintarviketeollisuudesta on monesti kovin kapea ja näyttäytyy usein ihmisten mielissä ja mediassa suoja-asusteisiin pukeutuneina liukuhihnalla työskentelevinä teollisuustyöntekijöinä. Meidän kaikkien alalla toimivien työtä tarvitaan elintarvikealan kiinnostavuuden lisäämiseksi, sillä jokainen meistä on käyntikortti elintarvikealalle. Ollaan ylpeitä alastamme ja osaamisestamme.
Jos nuori Pia miettisi nykypäivän Pian tiedoilla koulutusvaihtoehtoja, valinta todennäköisesti kohdistuisi siihen ensimmäiseen unelma-ammattiin – kotitalousopettajan koulutukseen. Mutta opettamisen sijaan lähtisin kasvattamaan työkokemustani elintarvikealan kehitys- ja innovaatiotöissä. Kiva, että pääsin alalle kuitenkin nykyisellä osaamisellani ja saan tehdä työtä, jolla on merkitystä.



KE 6/2019, pääkirjoitus: Tulevaisuuden tekijöitä tarvitaan myös vientiin

torstai 12. joulukuu 2019

Monet nykynuoret ovat yrittäjähenkisiä ja suuntautuvat heti kansainvälisiin tehtäviin. Markkinointi- ja vienti-into ei ole ainakaan heistä kiinni. Tämä pätee myös elintarvikealan opiskelijoihin, vastavalmistuneisiin ja työuran alussa oleviin alan ammattilaisiin.

Halu päästä mielenkiintoisiin tehtäviin ja kansainvälistyä näkyy myös Elintarviketieteiden Seuran (ETS) järjestämissä mentorointitilaisuuksissa. Seura on järjestänyt mentorointeja lähinnä opintojensa loppuvaiheessa oleville elintarvikealan korkeakouluopiskelijoille vuodesta 2014 lähtien.

Vuonna 2016 teemana oli Tutkinnoista kansainvälisille markkinoille. Vuosina 2018−2019 Tehoa työnhakuun -mentorointikiertue on suuntautunut pääkaupunkiseudun lisäksi Turkuun, Kuopioon ja Seinäjoelle. Kiertue jatkuu ensi vuonna.

Myös ETS:n seminaarit ja vierailut ovat koulutustilaisuuksia, joista opiskelijat voivat ammentaa uutta tietoa. Tänä syksynä seminaarien aiheina ovat olleet muun muassa kiertotalous, muovipakkaukset ja ilmastotalkoot. Toukokuussa 2020 Aistivaraisen tutkimuksen jaosto ja ETS järjestävät European Sensory Science Societyn Taste of Creativity -symposiumin Helsingissä.

Valtakunnallinen yrityskummiverkosto tarjoaa apuaan pienyrittäjille. Verkostossa on tuhat aktiivista kummia, jotka haluavat siirtää liiketoimintaosaamistaan vapaaehtoistyönä. Yksi heistä on diplomi-insinööri Aimo Jussila, joka on työskennellyt yrityskummina Pirkanmaalla kymmenisen vuotta. Hän määrittelee hyvän yrityskummin ominaisuuksiksi kuuntelu- ja keskustelutaidon. Yrityskummikin on mentori.

Pienetkin yritykset vievät tuotteitaan tai palvelujaan ulkomaille. Suomen elintarvikevienti on kasvanut kuluvan vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla 13,7 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Kasvua on etenkin Saksassa ja Kiinassa.

Business Finlandin toimialajohtaja Esa Wrang patistaa yrityksiä näkemään viennin strategisena liiketoimintana, ei vain taktisena lisämyyntinä. Elintarvikeviennissä vauhtiin päässeiden suomalaisyritysten toimitusjohtajat vakuuttavat, että arktisuus myy maailmalla. Uutta pontta vientiin on saatu tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan puolukka ehkäisee erityisesti lihavuutta ja matala-asteista tulehdusta.

Suomi on kansainvälisesti arvostettu muotoilumaa myös palvelujen muotoilussa. Palvelumuotoilutoimisto Hellonin perustajan Jaakko Wäänäsen mukaan pitää ymmärtää, mistä yritysten tuottama asiakaskokemus muodostuu, millaisia odotuksia ja tarpeita erilaisilla kohderyhmillä on ja miten näiden tietojen pohjalta luodaan kestävää ja erottuvaa liiketoimintaa.

*Ennen kuin aikuistuva nuori *pääsee kokeilemaan osaamistaan työelämässä, kannattaa opinnot saattaa loppuun. Helsingin yliopiston vanhojen pääaineiden mukaan opiskelevien pitää valmistua 1.7.2020 mennessä. Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa heitä on 1 100, joista elintarviketieteiden vanhojen pääaineiden ja ravitsemustieteen pääaineen opiskelijoita on yhteensä noin 250. Osa heistä siirtynee vuonna 2017 alkaneisiin uusiin maisteriohjelmiin.

Tiedekunta tukee vanhojen pääaineiden mukaisten opintojen saattamista loppuun tarjoamalla opiskelijoille muun muassa gradujen lisäohjausta ja teknistä apua lopputyön kokeellisen työn suorittamiseen. Valmistuneita odottaa mielenkiintoinen ja usein palkitseva ura elintarvikealalla: moni näkee oman työn jäljen valmiina tuotteina kaupan hyllyssä.

Pirjo Huhtakangas

Kirjoittaja on Kehittyvä Elintarvike -lehden toimituspäällikkö ja vt. päätoimittaja sekä Elintarviketieteiden Seuran kunniajäsen.



KE 5/2019, pääkirjoitus: Uuden ajan kynnyksellä

torstai 31. lokakuu 2019

Valtioneuvoston kanslian tilaaman Ruoan riskit -tutkimuksen mukaan ruuan ravitsemukselliset tekijät peittoavat muut riskit. Maa ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm tähdentää kolumnissa, että huono ravitsemus sairastuttaa ihmisiä satakertaisesti ruuan mikrobeihin ja kemikaaleihin verrattuna. Hän kysyy, ovatko yhteiskunnan panokset ravitsemusneuvontaan ja -politiikkaan roimasti alimitoitettuja?

Laatujohtaja Anne Palorant HKScanilta toivoo, että suomalaiset olisivat ylpeitä kotimaisten elintarvikkeiden turvallisuudesta ja laadusta. Esimerkiksi kiinalaisille on uutta, että ihmiset ja eläimet juovat samaa vettä.

Salicon (ent. Apetit Ruoka) laatu- ja tutkimuspäällikkö Anssi Vuorinen osallistui IV International Conference on Fresh-Cut Produce -konferenssiin elokuussa Kiinassa. Siellä herätti ihmetystä suomalainen käytäntö pestä tuotantoon menevät kasvikset pelkällä puhtaalla vedellä. Vuorinen joutui vakuuttelemaan, että Suomessa ei käytetä mitään muuta keinoa mikrobimäärän vähentämiseen. Maailmalla vallitseva käytäntö on vihannesten klooripesu.

KANSAINVÄLISESTI TÄRKEÄ ASIA on elintarvikepetosten torjunta. Food Fraud Vulnerability Assesment -työkalulla voi arvioida oman työorganisaationsa haavoittuvuutta ja kykyä torjua elintarvikepetoksia. Sen on kehittänyt voittoa tavoittelematon yhteisö. Toimialapäällikkö Mari Lukkariniemi Elintarviketeollisuusliitosta kertoo, ettei toimija useinkaan tiedä, kuinka monella eri tavalla raaka-aineita voidaan väärentää.

Euroopassa tehdään töitä muun muassa tärkkelyspitoisten elintarvikkeiden akryyliamidipitoisuuden vähentämiseksi. Akryyliamidiasetus velvoittaa toimijoita vähentämään pitoisuuksia muun muassa kahvin, perunatuotteiden, leivän ja aamiaismurojen valmistuksessa. EU:ssa suunnitellaan nyt sitovia enimmäispitoisuuksia herkkien kuluttajaryhmien tuotteisiin, kuten pikkulasten ruokiin.

TÄMÄ NUMERO on myös lehden 30-vuotisjuhlanumero. Printtilehden lisäksi kaikille avoimet verkkosivut ovat palvelleet elintarvikealan ammattitiedosta kiinnostuneita vuodesta 2009 alkaen. Uudet, nykyaikaiset ja monikäyttöiset verkkosivut ovat työn alla ja avautuvat ensi keväänä.

Jo nykyisillä verkkosivuilla on vuodessa noin 50 000 kävijää, joista yli kolmannes on 25−34-vuotiaita ja vajaa kolmannes 18−24-vuotiaita. Eniten kävijöitä on lehtiarkistossa, josta voi etsiä itseä kiinnostavia juttuja hakutoiminnolla. Sivustolle palaavista puolet käy siellä 2−4 viikon välein, neljännes 1−2 kuukauden välein.

VIIMEISTÄÄN NYT RUOKAAN ja kaikkeen muuhunkin ihmisen elämässä vaikuttaa ilmastonmuutos. Varttuneemmat muistavat 1970-luvun alun öljykriisin ja mustan kiven likaamat ympäristöt Suomen lähialueillakin. Ympäristöasioissa on menty paljon eteenpäin, mutta ei ilmaston mittakaavassa.

Elintarvikeala hillitsee ilmastonmuutoksen vaikutuksia ponnekkaammin uusien tutkimustietojen ja kokeilujen siivittämänä. Materiaali- ja energiatehokkuuteen ala on jo panostanut, nyt tavoitteena on hiilineutraali ruokaketju.

Uuden ajan kynnyksellä on syytä katsoa tulevaisuuteen tarkalla silmällä. Ihmiset tarvitsevat joka päivä ravitsevaa ja hyvänmakuista ruokaa, mutta miten ja missä se tulevaisuudessa tehdään, on jo toinen kysymys. Palataanko paikallisuuteen ja perusarvoihin, vai hyödynnetäänkö uudenlaisia teknologioita. Nämä eivät välttämättä sulje pois toisiaan.

Pirjo Huhtakangas

Kirjoittaja on Kehittyvä Elintarvike -lehden toimituspäällikkö ja vt. päätoimittaja sekä Elintarviketieteiden Seuran kunniajäsen.



Auditoijan sertifioijan auktorisoija

torstai 31. lokakuu 2019

Todistetut, tarkastetut ja laillistetut, siis sertifoidut, auditoidut ja auktorisoidut, toimijat tuottavat nykyisin todistettua, turvallista, tarkastettua ja laillista ruokaa. Yrityksiä ja tuotantoprosesseja syynäävät auditoijat, sertifioijat ja erilaiset tarkastajat. Tilejä syynäävät tilintarkastajatkin ovat nykyään auktorisoituja.
Sertifioinneista on tullut välttämättömyys liki kaikilla aloilla, ojasta allikkoon ja alkutuotannosta kauppaan. On erilaisia ISOja, FSSCeitä, BRCeitä, G.A.P:ia, GFSI:iä, IFS:iä, IOP:ia, HACCPista nyt puhumattakaan. On Totuus Toimistoa, Norjalaista Totuutta ja jos jonkinmoista rekisteriä omien terveys- ja elintarviketarkastajien lisäksi. On syntynyt uusi ruuanluokittajien ammattikunta.
Luomun pitää olla luomuksi todistettua, mutta tavanomainen tuotantokin pitää jollain tavalla todistaa. Ennen riitti, kun jälkikasvu lapsuuden ja nuoruuden sukutilalla työskenneltyään ilmoitti jatkavansa tilanpitoa, nyt maanviljelijälläkin pitää olla sertifioitu loppututkinto. Itäisessä naapurissa palkittiin aikoinaan kylän parhaita lypsäjiä. Siihen riitti, että he olivat työssä pätevöityneitä. Nyt robottiaikaan myös lypsämiseen vaaditaan koulutus ja maakunnan parhaan lypsäjän tutkinto, vaikka varsinainen lypsäjä on robotti.
Lehmätkin ovat rekisterissä ja joutuvat suorittamaan jonkin tutkinnon, jotta tiedetään, mitä eläimiä pätevöitynyt ja sertifioitu lypsäjä lypsää. Puutavaran, selluloosan ja paperin valmistuksessa käytettyjen puiden pitää olla sertifioituja, metsästä nyt puhumattakaan.
Auditoijia, sertifioijia, auktorisoijia ja tarkastajia lappaa tuotantolaitoksissa yhtenään. Parissa kuukaudessa voi pahassa lykyssä olla parikymmentä erilaista tarkastusta, kun lasketaan myös virallisten omaisten tekemät käynnit. Monessa yrityksessä vähintään yhden henkilön työaika menee standardien seuraamiseen, tarkastusten läpivientiin ja poikkeamien alapoikkeamien sivuhuomautusten reunakommenttien juurisyiden syynäämiseen ja korjaamiseen.
Virallistettu toimintojärjestelmä on toimijalleen kallis ja virallistajalle hyvä liiketoiminta. Elintarvikeyrityksen toimintaa ei voi enää aloittaa kuka tahansa turisti, eikä edes alaa tuntematon juristi.

Mutta kuka sertifioijat ja auditoijat on tehtäväänsä auktorisoinut eli todennut päteväksi? Historia sitä tuskin on tehnyt, vaikka laivanluokittaja Norjalaisen Totuuden juuret juontavat 1860-luvulle. Monet standardit ja järjestelmät ovat varsin tuoreita, Brittiläinen Vähittäiskaupan Yhteenliittymäkin on perustettu vasta parikymmentä vuotta sitten. Kuka auditoi sertifioijat, jotta tiedetään, että heidän auditointi- ja sertifiointiprosessinsa on kunnossa, hyvien tuotantotapojen mukainen ja muodollisesti pätevä? Tehdäänkö avoin itseauditointi vai salainen sisäinen sertifiointi?
Koko tämän virallistamis-, todistamis- ja tarkastamissirkuksen sanotaan alkaneen avaruuslennoista, kun haluttiin varmistaa, että raketit menevät tarkoitettuun kohteeseen ja kyydissä olevien olioiden ruoka on turvallista. Sittemmin todettiin, että koko homma on niin kallista, että lopetetaan koko touhu – tai laitetaan ainakin tauolle, kunnes siihen on varaa.

Sitä mukaa kuin virallistetut toimintojärjestelmät ovat yleistyneet, julkisuudessa ja tilastoissa näkyvät poikkeamat, ruuasta sairastumisten ja elintarvikkeiden takaisinvetojen määrä on lisääntynyt. Vähittäiskaupan Yhteenliittymän kotimaassa maitovälitteiset epidemiat ovat tuplaantuneet 2000-luvulla.
Tietenkin voisi ajatella, että sertifioinnit toimivat. Vaan entäpä jos tarkastajien, auditoijien ja sertifioijien mukana leviää jokin vielä tuntematon laatuvirus tai ennemminkin laaduton virus, joka tuudittaa uskoon, että kaikki on kunnossa, kun meillä on auditoitu toimintojärjestelmä ja sertifioitu laatujärjestelmä? Siispä nekin virukset pitää saadaan hallintaan, niiden hallitsemiseen luoda standardi, ja ne pitää auditoida ja sertifioida.

Teksti: Heikki Manner

Kirjoittaja on lehden vakituinen avustaja ja Elintarviketieteiden Seuran kunniajäsen.



Elintarvikkeiden turvallisuuden haasteita

torstai 31. lokakuu 2019

Kuluttajat ovat eniten huolissaan antibioottien ja kasvinsuojeluaineiden jäämistä, ympäristömyrkyistä sekä lisäaineista huhtikuussa 2019 julkaistun Eurobarometrin mukaan. Näin ovat EU:n, Norjan ja Sveitsin kansalaiset vastanneet kysyttäessä huolenastetta ennalta määritetyistä aiheista.
Huoli Suomessa kulutetun ruuan antibioottijäämien suhteen on turha, vaikka antibioottien tarpeeton käyttö ja sen aikaansaama antibioottiresistenttiys on vakavasti otettava terveydellinen vaara. Suomessa käytetään mikrobilääkkeitä vain tuotantoeläinten hyvinvoinnin varmistamiseksi, ja määrät ovat monin verroin pienempiä kuin esimerkiksi Espanjassa, Italiassa, Saksassa tai Puolassa. Antibioottijäämiä ei suomalaisessa lihassa ole. Tämän lisäksi kasvinsuojeluaineiden jäämien aiheuttama terveysvaara on pieni.

Tuoreimpien selvitysten mukaan kasvinsuojeluaineiden jäämille määritettyjen raja-arvojen ylittäneitä elintarvikkeita oli vuonna 2017 vain neljä prosenttia. Joko EU-maista tai EU:n ulkopuolelta tuoduissa tuoreissa hedelmissä ja marjoissa sekä tuoreissa vihanneksissa on maahantulotarkastuksissa havaittu kasvinsuojeluaineiden jäämiä yli sallitun enimmäismäärän. Nämä tuotteet eivät kuitenkaan pääse Suomen markkinoille.
Myöskään lisäaineista kuluttajan ei tarvitse olla huolissaan, sillä terveydellisen haitan riski kasvaa vain ylitettäessä lisäaineen hyväksyttävä päiväsaanti. Tämä on mahdollista esimerkiksi, jos lapsen ruokavalio sisältää runsaasti lihavalmisteita, joissa on nitriittiä tai paljon mehuja ja hilloja, joissa on bentsoehappoa. Kuluttajan huolen hälventäminen viestimällä onnistuneesti elintarviketurvallisuuden hyvästä tasosta Suomessa on kuitenkin vaikea tehtävä, koska kuluttajaa hämmennetään erilaisilla todellista tietoa vailla olevilla käsityksillä.

Vierasaineista kuten ympäristömyrkky dioksiinia ja sen kaltaisia yhdisteitä esiintyy erityisesti kaloissa, muun muassa silakassa ja lohessa, ja raskasmetalleja kuten metyylielohopeaa hauessa. Dioksiinin osalta altistus on vähentynyt, mutta Ruokaviraston suositukset tiettyjen kalojen syönnin rajoituksista ovat edelleen voimassa.
Yleisemmin EU:ssa toteutetaan lakisääteisesti kasvisten ja elävien eläinten sekä eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaa. Vierasaineina valvotaan dioksiinin ja raskasmetallien lisäksi esimerkiksi viljan ja viljavalmisteiden homemyrkkyjä, savustettujen elintarvikkeiden PAH-pitoisuuksia sekä lehtivihannesten nitraattia. Tulokset osoittavat, että kotimaassa tuotetut tuotteet eivät sisällä kuluttajalle vaarallisia määriä kemiallisia aineita. Myös sellaisten ympäristömyrkkyjen, joille ei toistaiseksi ole asetettu lainsäädännöllistä enimmäismäärää, kuten perfluoratut pintakäsittelyaineet ja bromatut palontorjunta-aineet, pitoisuus elintarvikkeissa on pääsääntöisesti erittäin pieni.

Elintarvikevalvonta on riskiperusteista: valvonnan toimet kohdistetaan sinne, missä riskit ovat arviolta suurimmat. Suuri merkitys elintarviketurvallisuuden ylläpitämisessä on myös toimijoiden omavalvonnalla. Euroopassa toimii myös elintarvikkeita ja rehuja koskeva nopea hälytysjärjestelmä (RASFF = Rapid Alert System for Food and Feed).
RASFF-seurannan mukaan mikrobiologisista vaaroista yleisimmät koskevat Salmonellan saastuttamia kasvi- ja eläintuotteita ja kemiallisista vaaroista yleisimmät homemyrkky aflatoksiinin saastuttamia pähkinöitä, pähkinää sisältäviä elintarvikkeita ja siemeniä.

Väestönkasvu, ilmastonmuutos ja ruokahävikki mutkistavat elintarviketurvallisuuden hallintaa. Uudet bioteknologian, synteettisen biologian ja nanoteknologian menetelmät tulevat osaltaan lisäämään riskinarvioinnin monimutkaisuutta. Elintarvikkeiden uudet raaka-aineet edellyttävät turvallisuuden hyväksyntää uuselintarvikkeina ennen markkinoille tuloa. Niitä ovat muun muassa erilaiset kasvikunnan sivuvirrat tai hyönteisjakeet sekä ruuan ainesosien tuotanto soluviljelynä.
Uusi tieteellinen tieto elintarvikkeiden ainesosien vaikutuksesta terveyteen on tarpeen myös arvioitaessa erilaisten aineiden kumulatiivisia vaikutuksia. Oma ongelmansa on ruokapetosten kasvava määrä myös Suomessa. Vakavia terveyshaittoja aiheuttavien ruokapetosten ohella huomiota tulee kiinnittää siihen, että kuluttajaa ei harhaanjohdeta virheellisellä tiedolla elintarvikkeen ainesosista tai niiden vaikutuksista ihmisen fysiologisiin toimintoihin.

Teksti: professori (ravinnon turvallisuus), EFSAn tieteellinen asiantuntija Marina Heinonen, Helsingin yliopiston elintarvike- ja ravitsemustieteiden osasto

Lisätietoja:
ec.europa.eu/food/safety/
efsa.europa.eu/
ruokavirasto.fi