Pääkirjoitus

Nro 6 / 2016: Ruoka uudistuu

torstai 15. joulukuu 2016

Aloittelin Kehittyvä Elintarvike -lehden päätoimittajan tehtävässä 16 vuotta sitten. Tässä ajassa on tapahtunut monia muutoksia suomalaisessa elintarviketarjonnassa. Osa muutoksista ilahduttaa, osa harmittaa.

Tuolloin vasta unelmoitiin lisäaineettomista lihavalmisteista. Nyt on tarjolla tuotteita, joissa ei ole mitään lisäaineita: ei nitriittiä, fosfaattia tai natriumglutamaattia. Ruokateollisuuden valmistamissa tuotteissa ei käytetty jodioitua suolaa, nyt se alkaa olla arkipäivää. Sokerin käyttöä lähes puolusteltiin, nyt sen määrää vähennetään reippaasti. Myös suolan määrää on vähennetty. Kaikki hyviä uudistuksia!

Mutta onko kemikaalikuorma pienentynyt? Siihen en osaa vastata. Mutta sen olen huomannut, että missä ennen oli sokeria, nyt on usein keinotekoisia makeutusaineita. Niitä käytetään jopa D-vitamiini- ja muissa lisäravinteissa. Tarkkana saa olla, jos haluaa välttää niitä.

Tietääkö loppujen lopuksi kukaan, mitä kaikkia riskejä makeutusaineet tuovat tulleessaan, varsinkin kun elimistöä ”ravitaan” useilla eri aineilla. Ainakin se harmi niistä on monille, että ne aiheuttavat ripulia suurissa määrin käytettynä, eivätkä ne välttämättä auta painonhallinnassa.

Vuosina 2015−2016 Elintarviketieteiden Seura teki kyselyn eri ryhmille aiheesta ”Mitä mieltä olet ruuasta ja terveydestä?”. Kuluttajia ja Horeca-puolen edustajia vihastutti sokerin määrä ja sen korvaaminen makeuttajilla. Tämä on syytä ottaa vakavasti.

Toinen harmittava aineryhmä ovat kemiallisesti modifioidut eli muunnetut tärkkelykset. Ymmärrän toki, että niitä käytetään tuotteen rakenteen säilymiseksi. Mutta kuinka paljon tiedetään esimerkiksi niitten sulavuudesta suolistossa? Ainakin allekirjoittanut saa vatsaongelmia.

Raaka-ainepuolella on tapahtunut myös myönteistä kehitystä. Tosin soijan käyttö eri muodoissaan harmittaa.

Luomu- ja lähiruoka ovat nyt todellisia vaihtoehtoja. Lihaa voi jo korvata kasvi- ja maitopohjaisilla proteiinilähteillä. Gluteenitonta ruokavaliota noudattaville on tarjolla uusia raaka-aineita, kuten kotimainen kvinoa tai perunapohjaiset valmisteet. Kasvisruokailu on todella helppoa monipuolisten pakastettujen ja kylmäsäilytettävien tuotteiden ansiosta.

Erityisesti iloitsen kotimaisten luonnontuotteiden, kuten marjojen ja sienten arvostuksen noususta, jopa vientituotteiksi asti.

Lehden toimitus kiittää lukijoita ja yhteistyökumppaneita kuluneesta vuodesta. Toivotamme joulurauhaa puhtaan ja konstailemattoman kotimaisen ruuan äärellä sekä hyvää mieltä uutena vuonna muuttuvassa maailmassa!

*Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT*



Nro 5 / 2016: Kohti kansainvälistyviä markkinoita

perjantai 28. lokakuu 2016

Elintarviketieteiden Seura (ETS) on innostanut koko lähes 70-vuotisen toimintansa ajan elintarvikealan opiskelijoita muun muassa myöntämällä stipendejä ansiokkaista opinnäytetöistä.

Vuonna 2014 seura toteutti opiskelijoille suunnatun Elintarvikeketju esittäytyy -kampanjan. Syksyllä 2015 opiskelijat kutsuttiin tulevaisuustreeneihin teemalla Tieteestä bisnestä.

Seuran prosessitekninen jaosto on järjestänyt useita suuren suosion saaneita mentorointitapahtumia opiskelijoille. Marraskuun kahdeksas päivä on seuraava tapahtuma teemalla Tutkinnosta kansainvälistyville markkinoille. Viime vuosina seura on tehnyt hyvää yhteistyötä myös Elintarvikeylioppilaiden Mentor-klubin kanssa.

Seura haluaa auttaa elintarvikealan opiskelijoita löytämään oman paikkansa joko kotimaisessa elintarviketeollisuudessa tai kansainvälistyvillä markkinoilla ja tukea suomalaisen elintarvikeviennin kehitystä myönteiseen suuntaan. Siksi tämän lehden numeron teemoiksi on valittu Koulutus & Kansainvälistyminen ja Vienti & Tuonti.

Lehden sivulla 6 on henkilökuva seuran elintarvikehygienian jaoston puheenjohtajasta Timo Niemisestä. Nieminen tekee päivätyötään Seinäjoen yliopistokeskuksessa. Siellä kansainvälisyyden lisääminen on tärkeä tavoite, johon pyritään muun muassa EU:n tutkimusrahoituksen avulla.

Kysyin häneltä, mihin koulutuksessa ja kansainvälistymisessä tulisi kiinnittää huomiota. Nieminen totesi, että Suomen kilpailukyvylle olisi varmasti edullista, että Suomesta lähdettäisiin hanakammin ulkomaille opiskelemaan ja työskentelemään.

Taloudellisten edellytysten luominen on hänen mielestään tärkeässä roolissa. Ainakin tutkijoille on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut tarjolle rahoituslähteitä, joiden tuella ulkomaille lähteminen helpottuu. Heitä kannustaa kansainvälistä yhteistyötä edellyttävä tutkimusrahoitus. Sen merkitys onkin kasvanut viime aikoina.

Nieminen painottaa, että rahan ja resurssien lisäksi kansainvälisyyden lisääminen edellyttää myös mahdollisimman yleistä ja laajalle leviävää muutosta ihmisten asenteissa. Se on kyllä tapahtumassa, mutta vie väistämättä aikaa.

Hän myös tietää omasta kokemuksesta, että ulkomaille lähtemisen yleisimpänä esteenä ovat perhesyyt. Niiden sovittaminen ulkomailla työskentelyn kanssa voi olla vaikeaa, eikä helppoja ratkaisuja välttämättä ole. Ehkä tässä on seuraava kehittämisen paikka matkalla kohti kansainvälistyviä markkinoita?

Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT



Nro 4 / 2016: Potkua prosessien kehitykseen

tiistai 13. syyskuu 2016

KE 4/2016 pääkirjoitus
Lehden sisällön suunnittelussa on tärkeää monipuolinen taustatyö. Tätäkin lehteä ideoidessa olen istunut tuntikausia netin ääressä ja kuunnellut esityksiä etsien tietoja, mitä eri tahoilla tapahtuu elintarvikeprosesseissa, koneissa, laitteissa, pakkaamisessa sekä logistiikassa. Luonnollisesti vierailin myös tutkimuslaitosten, korkeakoulujen, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sivustoilla.

Elintarvikeprosessien sekä elintarvikealan koneitten ja laitteitten tutkimus ja kehitys eivät koskaan ole olleet kovin laaja-alaisia suomalaisissa oppi- tai tutkimuslaitoksissa, vaan työ on tehty enimmäkseen elintarvikeyrityksissä sekä kone- ja laitevalmistajilla. Harmikseni huomasin, että tämä suunta jatkuu yhä vahvemmin. Jotkut oppilaitokset ovat jopa kokonaan luopuneet elintarvikeprosessitutkimuksesta.

Löysin ilahduttavia poikkeuksiakin. Esimerkiksi Hämeen ammattikorkeakoulussa (HAMK) elintarvikeprosessit ovat sijoittuneet hyvin, ja siellä ollaan ajan hermolla. Tässä lehdessä onkin varsin kattava insinööri (AMK) Arno Tevan ja lehtori Susanna Peltosen kirjoitus 3D-tulostuksesta, joka taitaa olla uusin tulokas elintarvikkeiden valmistukseen. Lisäksi on esitelty useita HAMKissa valmistuneita, elintarvikeprosesseja tutkineita opinnäytetöitä.

3D-tulostus elintarvikeprosesseissa tuntuu tällä hetkellä kiinnostavan monia, vaikka pahin pöhinä on takanapäin. Elintarvikepäivässä toukokuussa kävi ilmi, että muun muassa Aalto-yliopistossa ja VTT:llä kartoitetaan menetelmän käyttökelpoisuutta elintarvikkeiden valmistukseen. 3D on synnyttänyt Suomeen myös uusia yrityksiä.

Elintarvikkeiden valmistukseen on yritetty vuosien mittaan tuoda useita uusia valmistus- ja kypsennysmenetelmiä, joita on esitelty lehtemme aikaisemmissa numeroissa. Kaikilla niillä on omat plussansa ja miinuksensa. Niin on myös 3D-tulostuksella.

Veikkaan, että lähinnä pk-yritykset hyödyntävät sitä erilaisten erikoistuotteiden valmistukseen. Tuskinpa kotitaloudetkaan jaksavat kauan siitä innostua, ainakaan kiireiset perheenäidit. Tosin joku on sanonut, että kotitalouksissa käytetty leipäkone ei ole kaukana 3D-tulostuksesta. Teollisuusprosesseista ekstruusio on puolestaan 3D-tulostuksen edelläkävijä. Ei siis mitään täysin uutta auringon alla.

Teollisuudessa on monia käyttökelpoisia ja pitkään käytettyjä prosesseja, joiden optimoinnissa ja automatisoinnissa riittää työtä tutkijoille ja yrityksille. Uskon, että älyn lisääminen ja teollinen internet ovat avainmenetelmiä kehitystyössä. Elintarvike- ja it-alan asiantuntijoitten yhteistyötä on vain tiivistettävä entisestään.

*Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT*



Nro 3 / 2016: Kunnossapidolla resurssitehokkuutta

perjantai 17. kesäkuu 2016

Kaikki on rajallista: luonnonvarat, maaperän tuottokyky, ihmisten ja eläinten voimavarat, koneitten, laitteiden, rakennusten ja infrastruktuurin käyttöikä.

Luonnonvaroja ei voida käyttää loputtomasti, jos uutta ei synny tilalle. Maaperä ei tuota, jos sitä ei kunnosteta ja ravita. Ihmiset eivät jaksa ilman lepoa, oikeaa ravintoa ja kuntoutusta. Koneet eivät toimi ikuisesti ilman huoltoa. Rakennukset ja tiet kuluvat ja hajoavat, jos niitä ei korjata.

Vuosikymmeniä on tuhlattu kaikkea: luontoa, ruokaa, energiaa, materiaa ja ihmisiä. Terveystalon tuoreen kyselyn mukaan ikäsyrjintä alkaa jo 48-vuotiaana (Talouselämä 16/2016). Onneksi herääminen on alkanut. Näin ei voi enää jatkua.

Veikkaan, että hyvän ja ennakoivan kunnossapidon merkitys koko yhteiskunnassa tulee kasvamaan. Henkilöstön, laitteiden, rakennusten ja ympäristön oikea kunnossapito on resurssitehokkuutta parhaimmillaan ja säästää luonnonvaroja. Aina ei tarvita uutta, jos nykyinen remppaa. Korjauksella ja huollolla vanhakin nuortuu, saadaan lisää käyttöikää. Tämä pätee niin ihmisiin kuin rautaankin.

Kunnossapito ja työturvallisuus kulkevat käsi kädessä. Tapaturmiin johtavia virheitä syntyy enemmän, jos ihminen väsyy, ylirasittuu tai sairastuu. Turvallisuusriskit kasvavat väistämättä, jos koneet, rakennukset tai ympäristö ovat epäkunnossa. Kunnossapito ja varsinkin ennakoiva kunnossapito minimoi riskit.

Ennakoivaan ja nopeasti reagoivaan kunnossapitoon päästään, kun apuriksi otetaan digitalisaatio.

Digitalisaatio tarkoittaa digitaalitekniikan integrointia osaksi elämän jokapäiväisiä toimintoja hyödyntämällä kokonaisvaltaisesti digitoinnin mahdollisuuksia. Näin määrittelee sosiologian dosentti Timo Alasoini Työpoliittisessa Aikakauskirjassa 2/2015.

Digitointi puolestaan tarkoittaa analogisen informaation muuttamista digitaaliseen muotoon elektronisten välineiden avulla siten, että informaatiota voidaan käsitellä, varastoida ja siirtää digitaalipiirien sekä digitaalisten laitteiden ja tietoverkkojen avulla.

Alasoini toteaa myös, että digitalisaatiossa on kyse yhteiskunnallisesta prosessista, jossa hyödynnetään teknologisen kehityksen uusia mahdollisuuksia.

Digitalisaatio mahdollistaa puolestaan teollisen internetin, jossa laitteet ja järjestelmät vaihtavat keskenään tietoa reaaliaikaisesti.

Parhaimmillaan teollinen internet säästää resursseja ja vähentää hässäkkää. Rahaa riittää uuden kehittämiseen. Ihmiset voivat paremmin. Vähenevillä resursseilla saadaan enemmän aikaan. Ehkä sittenkin meillä on toivoa.

Hyvää kesää!

*Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT*



Nro 2 / 2016: Fossiilitaloudesta luovaan 
biotalouteen

perjantai 29. huhtikuu 2016

Maapallon ja ihmiskunnan tarkkaa ikää ei kukaan tiedä varmasti. Se on kuitenkin selvää, että enin osa ajasta on eletty biotaloudessa. Fossiilisista polttoaineista kivihiili lienee ensimmäisiä. Biologi ja tietokirjailija Jorma Keskitalo kertoo vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassaan Ihmiskunnan energiakriisi, että kivihiiltä on poltettu Kiinassa noin kaksi vuosituhatta. Euroopassa sitä alettiin käyttää keskiajalla.

Maaöljyn jalostus alkoi 1800-luvun puolivälissä, mutta 1900-luvun alkuun asti öljyä käytettiin lähinnä öljylamppujen valopetrolina.

Maakaasun käyttö alkoi yleistyä tekniikan paranemisen myötä toisen maailmansodan jälkeen. Vuoden 1973 öljykriisi ja samoihin aikoihin puhjennut ympäristöherätys antoivat sysäyksen etsiä kivihiilelle puhtaampia vaihtoehtoja.

Fossiilitaloutta on siis eletty suhteessa varsin lyhyt aika. Nyt se on tiensä päässä, jos ei nyt kokonaan, niin rajat ovat tulleet tiukasti vastaan. Ihmiskunnan kasvavaan ruuan, materian ja energian tarpeeseen kaivataan muunlaisia talouksia.

Biotalous ja kiertotalous nähdään ainakin osittaisina ratkaisuina kasvavien tarpeitten tyydyttämiseen. Elintarvikeketjun toimijat ovat nyt alkaneet tosissaan miettiä, mitä biotalous ja kiertotalous merkitsevät elintarviketeollisuudessa ja miten niistä otetaan hyöty irti. Euroopan komission kiertotalouspaketissa elintarvikeala on nostettu yhdeksi keskeiseksi toimialaksi.

Teollisen bioteknologian uskotaan myös tarjoavan ratkaisuja biotalouden kasvuun, ja digitalisaatio vauhdittaa biotalouden keksintöjä.

Myös tuotekehityksessä siirrytään fossiilisista tavoista luoviin keinoihin asiakasta kuunnellen. Vanhoja raaka-aineita hyödynnetään uusilla tavoilla, joista esimerkkinä on nopeassa ajassa kuuluisaksi tullut nyhtökaura.

Asiakastarpeesta tuotteeksi päästään integroidulla tuotekehitysprosessilla. Aistinvarainen tutkimus on siirtymässä kopista tilaan, joka jäljittelee mahdollisimman hyvin todellista ruokailutilannetta.

Trendeillä ratsastus ei välttämättä onnistu enää yksinään, varsinkin jos haluaa hankkeeseen julkista rahaa. Innovaatiorahoituskeskus Tekesin mukaan kansainvälinen kilpailu on siirtynyt yksittäisten yritysten kilpailusta entistä enemmän useiden yritysten ja muiden toimijoiden muodostamien ekosysteemien väliseksi kilpailuksi.

Tekes haluaa, että suomalaisyritykset ovat edelläkävijöitä uusilla bio- ja kiertotalouden kasvualueilla. Tavoitteena on saada innovatiivisia, kansainvälisiä bio- ja kiertotalouden liiketoimintaekosysteemejä.
Muutos fossiilitaloudesta luovaan biotalouteen on alkanut!

*Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT*



Nro 1 / 2016: Uudistumisella ja joustavuudella eteenpäin

perjantai 26. helmikuu 2016

PÄÄKIRJOITUS 1/2016

Uudistumisella ja joustavuudella eteenpäin

Vuosi sitten pääkirjoituksessa 1/2015 pohdiskelin analytiikka- ja laboratoriokentän myllerrystä. Tällä hetkellä ollaan piirun verran viisaampia. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran selvitysten mukaan nykyiset laboratoriopalvelut ovat pääosin riittäviä Suomessa. Alihankinnalla, uusilla hyvillä käytännöillä ja laboratorioiden sekä asiakkaiden joustavuudella voidaan varmistaa laboratoriopalvelujen riittävyys tulevaisuudessakin.

Tässä lehdessä Eviran ylitarkastaja Taija Rissanen toteaa kuitenkin, että toimivan yhteistyön jatkumiseksi harventuva ja muuttuva laboratoriokenttä vaatii joka tapauksessa asiakkailta uusia toimintatapoja kuten laboratoriopalveluille asetettavien kriteereiden määrittelyä, näytteenoton entistä tarkempaa suunnittelua, näytteiden lähettämistä ja pakkaamista.

Työtä helpottavat äskettäin ilmestyneet Eviran uusi ohje kemiallisista tutkimuksista elintarvikkeiden vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi ja Pohjoismainen elintarvikkeiden metodiikkakomitean menettelyohje Nro 12, joka sisältää sekä näytteenoton käytännön menettelytapoja että tilastollisia näytteenottosuunnitelmia.

Ylitarkastaja Marika Jestoin mukaan Eviran ohje antaa työkaluja vaarojen tunnistamiseen ja riskiperusteisen näytteenottotarpeen arvioimiseen. Laatupäällikkö Tuula Pirhonen ja tutkija Leena Lilleberg Evirasta kirjoittavat, että NMKL:n näytteenotto-ohje on tarkoitettu näytteenoton suunnittelijoille, näytteenottajille, laboratoriohenkilöstölle ja hallinnossa toimiville: kaikille, jotka ovat mukana elintarvikkeiden analysoinnissa ja tekemässä päätöksiä analyysitulosten perusteella.

Perinteisiä menetelmiä korvaavat, nopeat ja kustannustehokkaat analyysimenetelmät tuovat myös helpotusta kentälle. Esimerkkinä uusista menetelmistä on NMR-metabolomiikka, jolla voidaan jäljittää hunajan alkuperä.

Kaiken raamittaa toimiva elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmästandardi. Toisaalta hyvä laatu ja turvallisuus perustuvat oikein mitoitettuun puhtaanapitoon ja hygienian hallintaan. Ruralia-instituutin tutkimusjohtaja Timo Niemisen mukaan jokaisella riskillä voidaan ajatella olevan optimitaso, jossa riskin suuruus ja sen pienentämisen kustannukset ovat tasapainossa.

Valvontaa ja analysointia tarvitaan joka elämän sektorilla, jotta löytää suunnan uudistumiseen. Kehittyvä Elintarvike -lehden toimitus on omalta puoleltaan pyrkinyt valvomaan toimintaansa muuttuvan maailman keskellä. Pienen analyysin jälkeen päätimme hieman uudistaa lehden ulkoasua, sisältöä ja paperin laatua. Toivomme myös, että lehden lukijat hyödyntävät entistä paremmin lehden varsin monipuolisia kotisivuja. Odotamme palautettasi. Onnistuiko uudistus?

Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT