Pääkirjoitus

Nro 6 / 2015: Joulupöydän antimet

perjantai 11. joulukuu 2015

http://stmarysvancouver.ca/?victor=quando-si-puo-operare-con-opzioni-binarie quando si puo operare con opzioni binarie Menu on tärkeä osa ruokailua, varsinkin ravintolassa ja juhla-aterioilla. Kotona ruokailtaessa sitä harvoin on kirjoitettu paperille, mutta usein esittelemme varsinkin vieraille, mistä ateria koostuu.

Entinen emäntä kertoi pöydän ääressä ruokailijoille, että ”tämä on kotona tehtyä, tuokin on kotona valmistettua, jälkiruoka on myös kotitekoista itsepoimituista marjoista, mutta tuon valitettavasti jouduin ostamaan kaupasta”.

trading oline con le binarie Miten on nyt? Tulevana jouluna emäntä tai isäntä saattaakin esitellä pöydän antimia seuraavin sanoin: ”Kinkku on ostettu läheiseltä tilalta, peruna- ja juuresruokien raaka-aineet ovat kumppanuusmaatalouden tuotteita, joululeipä REKO-lähiruokaringistä, joulupuuro on reilun kaupan riisistä, hedelmät läheiseltä luomutilalta netin kautta tilattuna, kalavalmisteet ja rosolli lähikaupan herkkutiskistä, suklaat käsityöläisyrityksestä netin kautta tilattuna….”.

Tähän on tultu. Jouluruokia ei ole enää pitkään aikaan valmistettu ainoastaan kotona lähimarketista ostetuista tai omalla tilalla tuotetuista raaka-aineista. Joulupöydässä voi olla todella monen valmistajan tuotteita eri kanavia pitkin hankittuna, ja päälle päätteeksi ”tuunattuna”.

Reseptit omatekoisiin ruokiin ovat saattaneet löytyä pakkauksessa olevan QR (Quick response code) -koodin avulla. Toisaalta esimerkiksi joulupiparit on ollut ”ihan pakko leipoa” mummon käyttämän reseptin mukaan, jotta kotiin tulisi se ”oikean joulun tuoksu”.

Cialis apotek godkänd Ennen vanhaan joulunpyhien jälkeen tähteistä valmistettiin uusia ruokia, kuten hernerokkaa kinkun luusta. Muutenkin tähteet osattiin hyödyntää pitkin vuotta.

Elintason noustessa repsahdettiin pahasti, ja ruokahävikki kasvoi huimiin lukemiin. Nyt on onneksi Suomessa ja Euroopassa havahduttu hävikin vähentämiseen toden teolla.

Toivottavasti tänä jouluna osaamme itse kukin valmistaa, tai ostaa ruokaa oikean määrän ja hyödyntää tähteet oikein. Ehkä voimme tapaninpäivänä pyytää turvapaikanhakijoita lähellä olevasta vastaanottokeskuksesta ruokailemaan ja tutustumaan suomalaiseen joulunviettoon?

isis oggi notizie Minut pysäytti agronomi, MMM broker di opzioni binarie con paypal Laura Kihlströmin esitys Valtakunnallisilla Ravitsemuspäivillä lokakuussa. Esityksen otsikko oli Superfoodeja rikkaille ja roskaruokaa köyhille? Kihlströmin mukaan 7,3 miljardille ihmisille maailmassa riittäisi ruokaa 2 800 kilokalorin verran henkeä kohden päivittäin, jos nykyinen ruoka jakaantuisi tasan. Ruokaturvan tavoittelu jokaiselle maailman ihmisille kytkeytyy meidän, siis Sinun ja minun, valintoihin.

Kihlström nosti esimerkiksi muun muassa kvinoan. Boliviasta kotoisin oleva viljelykasvi sai lännessä superfoodin leiman muutamia vuosia sitten. Se johti siihen, että kvinoan kysyntä kasvoi maailmanmarkkinoilla valtavasti, jolloin sen hinta nousi liian korkeaksi monelle bolivialaiselle. Paikallinen, perinteinen ruokavalio korvautui jollakin muulla, kun kvinoaa ei ollut enää varaa ostaa.

Jos joulupöydässäsi on kvinoaa, huolehdithan, että se on Suomessa kasvatettua. Kun syömme oman maan tuotteita, varmistamme työpaikkoja Suomessa ja tiedämme, mitä syömme.

strategia centro di gravità opzioni binarie Raija Ahvenainen-Rantala
Köpa Viagra Vadstena päätoimittaja, TkT



Nro 5 / 2015: Mahdollisimman oikeaa tietoa kuluttajille

perjantai 30. lokakuu 2015

Oikea tieto elintarvikkeista on A ja O, olipa alan asiantuntija tai tavallinen kuluttaja. Lisäksi erityisesti alan asiantuntijoilla on vastuu jakaa mahdollisimman oikeaa tietoa ruuasta.

Mutta onko oikeaa tietoa olemassa, kun asiantuntijatkin ovat keskenään erimielisiä ja kuluttajat tuntuvat olevan paljon viisaampia kuin tiedekoulutuksen saaneet asiantuntijat?

Siksi aloin miettiä tarkemmin, mitä tieto on. Klassisen määritelmän mukaan tieto on ”hyvin perusteltu tosi uskomus”. Humanistisen ammattikorkeakoulun (HUMK) mukaan tietoa on monenlaista: kuultua, opittua, kirjoista ja lehdistä luettua, itse pääteltyä jne. Tulkitsemme asioita eri tavoin ja perustamme tulkintamme tilanteesta saatuihin satunnaisiin havaintoihin sekä aikaisempiin kokemuksiin. Arkihavainnot eivät useinkaan muodosta objektiivista totuutta asioista, koska arkiajattelu perustuu yksilön omiin havaintoihin (www.akatemia.org/projektit/tiedonhaku).

Arkitiedon vastakohtana tieteellinen tieto on perusteltua, tiedeyhteisössä tuotettua ja koeteltua. Tieteellisen ajattelun tunnuspiirteitä on kriittisyys. Tutkimustuloksista tulee tiedettä, kun ne ovat läpikäyneet tutkijayhteisön kritiikin ja osoittautuneet kestäviksi. Tieteellisessä tutkimuksessa käytetään yleisesti tunnettuja ja toistettavissa olevia menetelmiä.

Mutta yllätys, yllätys edellä kirjoitetun perään HUMKin sivuilla todetaan, ettei tieteellinen ajattelu ole välttämättä parempaa tai “hienompaa” kuin kokemukseen pohjautuva arkiajattelu. Tieteen keinot ovat alakohtaisesti erikoistuneita. Kaiken käsitteellistämisen ja tiedonkäsittelyn pohjana on inhimillinen kokemus maailmasta. Myös etiikka ohjaa ihmisen tiedonkäsittelyä.

Niinpä, tutkimustuloksia voi olla pilvin pimein, mutta osataanko ja halutaanko ne tulkita oikein? Tässäkö avain sen ymmärtämiseen, miksi tieteen väittämät ruuasta ja tavallisen kuluttajan kokemukset ja käsitykset eivät aina kohtaa toisiaan?

Ruokaketjun asiantuntijoitten pitäisi yhdistää tieteen tulokset ja kuluttajien arkikokemukset, varsinkin ravitsemuksesta. Nutrigenomiikka lienee vastaus tähän. Sehän tutkii ravinto- ja perintötekijöiden vuorovaikutuksia. Pitkän tähtäimen tavoitteena siintävät yksilölliset ravitsemussuositukset, sillä sama ravintoaine voi vaikuttaa eri tavoin geeniperimästä riippuen. Lisäksi ihmisen ikä, terveyden tila ja lääkitys vaikuttavat siihen, mitä kannattaa syödä.

Onneksi on monia asioita, joista ruoka-alan asiantuntijat alkavat olla keskenään samaa mieltä ja joihin moni kuluttajakin tuntuu yhtyvän. Suomalainen ruoka, olipa se sitten lihaa, maitoa, kalaa, viljaa, kasviksia tai hedelmiä, on puhdasta ja turvallista nauttia.
Näitten puolesta tehdään työtä myös vuonna 1947 perustetussa Elintarviketieteiden Seurassa. Seuran tiede- ja ammattilehti Kehittyvä Elintarvike pukee sanoiksi sen, mitä kentällä on havaittu, ja onnistuu joskus jopa ennakoimaan tulevaa. Kaikki tähtää oikean tiedon tuottamiseen jokaiselle kuluttajalle.

aprire un conto trader Raija Ahvenainen-Rantala
come giocare in borsa on line in azioni con opzioni päätoimittaja, TkT



Nro 4 / 2015

perjantai 25. syyskuu 2015

Tämän lehden teema on Tuotantotilat, Koneet & Laitteet ja erikoisteemana Puhtaanapito. Kumpikin aihepiiri koskettaa jokaista elintarvikeyrittäjää joka päivä yrityksen koosta riippumatta. Jos mainitut osa-alueet eivät ole kunnossa, toiminnasta ei tule yhtään mitään.

Huolestuttavaa on, kuinka vähän maassamme on tuotantotilojen, laitteiden sekä koneiden tutkimus- ja kehitystyötä elintarvikealan tutkimuslaitoksissa ja korkeakouluissa. Puhtaanapito on lähes yhtä heikoissa kantimissa lukuun ottamatta VTT:n osaamista, joka vastoittain on suurelta osin siirtynyt Tanskan Teknilliseen yliopistoon. Lähes kaikki osaaminen ja kehitystyö löytyvät pelkästään alan yrityksistä, joille onkin nostettava hattua. Suomalaista laite- ja konekehitystä sekä puhtaanapito-osaamista todella tarvitaan.

Lisäksi kentältä kuuluu kummia. Suomalaisessa elintarviketeollisuudessa on kuulemma paljon kallista kone- ja laitekantaa vajaakäytöllä. Kuitenkin jos joku, esimerkiksi aloitteleva start up -yritys, haluaisi lainata uusiin tuotekokeiluihinsa näitä tyhjän panttina seisovia koneita, se ei onnistu. Mitähän varten?

Vajaakäytössä olevia koneita on aina ollut. Tutkijanurani alussa vuonna 1980 yksi vastuullani oleva toimeksianto koski ratapakkauskonetta, jolle sen omistajalla ei ollut mitään käyttöä. Yrittäjä oli ostanut sen innoissaan, kun oli halvalla saanut, josko jotakin käyttöä olisi löytynyt.

Tehtävänäni oli löytää koneelle pakattavaa. Kone oli tietysti ihan väärässä paikassa, mutta onneksi loppujen lopuksi sille löytyi uusi omistaja, jolla oli sille muutakin merkitystä kuin nurkan koristeena. Toivon mukaan tällaista konekantaa ei kuitenkaan enää ole, vaan jokainen kone ja laite on harkitusti ostettu tarpeeseen.

Väitöskirjatutkimuksen kokeet 1980-luvun jälkipuoliskolla tein yhteistyössä alan yritysten kanssa. Aiheena oli lihavalmisteiden ja valmisruokien suojakaasupakkaaminen. Osa tuotteista pakattiin valmistajan tiloissa pakkauskoneilla, joissa oli suojakaasutusmahdollisuus, osa puolestaan pakkausmateriaalien toimittajalla.
Yhteistyö sujui, enkä muista, että yksikään koe olisi jäänyt tekemättä konepulan tai sulkeutuneitten ovien takia. Tuotannosta aina löytyi joku rako, jossa tuotenäytteet voitiin pakata asianmukaisesti. Voi niitä aikoja!

Mutta onneksi hätä ei ole tämän näköinen, vaikka toki toivon samanlaista sujuvaa yhteistyötä yrittäjien ja yrittäjien/tutkijoitten välille kuin noina nostalgisina aikoina ennen EU-jäsenyyttä. Eri puolilla Suomea on toiminnassa tai valmistumassa elintarvikealan koetehtaita tai pilottihalleja, jotka soveltuvat sekä monenlaiseen koetoimintaan että tuotteiden valmistukseen ja pakkaamiseen. Nyt kaikki tarvitsevat löytänevät helposti itselleen sopivat koneet lyhytaikaistakin kokeilua tai käyttöä varten, kiitos aktiivisten toimijoiden. Yhteistyöllä säästetään kustannuksissa.

*Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT*



Nro 3 / 2015: Peräänkuulutus jytkyille 
innovaatioille

perjantai 12. kesäkuu 2015

Poliittiseen kielenkäyttöön on jäänyt pysyvästi sana ”jytky”. Wiki-sanakirjan mukaan sana on murteellinen ja tarkoittaa substantiivikäytössä muun muassa jysäystä, kolahdusta, pamausta tai odottamatonta uutista. Adjektiivina käytettäessä sana tarkoittaa suurta, vankkaa ja mahtavaa.

Substantiivikäytössä sanan merkitys on kielteinen, ja siinä mielessähän sitä käytetäänkin. Jonkun menestys on häviäjälle jytky. Adjektiivikäytössä merkitys onkin jo huomattavasti myönteisempi.

Vaikka elintarvikealalla pöhistään paljon bio-, kierto- ja jakamistaloudesta, alalla ja alan tutkimuksessa vallitsee enemmänkin alakulo kuin suuri innostus ja uuden keksimisen ilo. Nyt todella tarvittaisiin uusia jytkyjä innovaatioita!

Suomen elintarviketutkimuksen kehitys alkoi vuonna 1916, kun Valion kemiallis-bakteriologinen laboratorio perustettiin silloisen toimitusjohtajan, tohtori guide binary optin it F.M. Pitkäniemen aloitteesta. Ymmärrettiin, että tiede on tarpeen meijeritalouden kehittämisessä.

Eikä kauaakaan, kun kolme vuotta myöhemmin laboratorioon palkattu tohtori ja myöhemmin kemian Nobel-palkinnon saavuttanut deklarera binära optioner Artturi Ilmari Virtanen teki jytkyt keksintönsä: AIV-suola vientivoin säilyvyyden varmistamiseksi ja AIV-säilörehun valmistusmenetelmä.

Loppujen lopuksi Virtanen toi pitkän uransa aikana monta jytkyä ideaa elintarvikealalle ja käynnisti useampia elintarviketieteenaloja.

Sen jälkeen moni muukin tieteentekijä on toki saanut aikaan jytkyjä innovaatioita, esimerkkeinä ksylitoli hammasterveyden edistämiseen, kasvistanoliesteri kolesterolin alentamiseen, laktoosin poisto meijerituotteista, juuston valmistuksesta jäljelle jäävän heran komponenttien rikastaminen erottelutekniikoilla ja hyödyntäminen elintarvikevalmisteissa, erilaisten maitohappobakteerien hyödyntäminen meijerituotteissa, kauran beetaglukaanin erottaminen ja hyödyntäminen elintarvikkeissa… Lista on pitkä.

Jytkyjä innovaatioita ovat mielestäni myös muun muassa jo 1950-luvulta markkinoilla olleet erilaiset laatikkoruuat, jotka valmistetaan suoraan pakkaukseensa, paistetaan ja jäähdytetään tehokkaasti samassa pakkauksessa sekä lopuksi kansitetaan. Tosin tätä ei tule heti ajatelleeksi arkipäiväisyytensä ja yksinkertaisuutensa takia.

Lisäksi elintarvikepakkaamisen huima kehitys 1970-luvulta lähtien on tukenut monen innovaation löytymistä ja tuotteiden kehittämistä.

Toivon alakulon olevan ohimenevää ja enemmän vain allekirjoittaneen päässä kuin kentällä. Tosin olen näkemässä lupauksia uusille jytkyille. Olen kaksi kertaa kuullut Verso Food Oy:n hallituksen puheenjohtajan opcion finanzas definicion Leena Saarisen esityksen härkäpavusta ja sen kansainvälisestikin ainutlaatuisesta tuotteistamisesta. Alustusten välillä oli aikaa kahdeksan kuukautta. Molemmilla kerroilla sytyin sisimmässäni. Jälkimmäinen alustus ei toistanut ensimmäistä, vaan asiat olivat menneet merkittävästi eteenpäin.

Tällä menolla ikivanha härkäpapu tulee olemaan monen innovatiivisen elintarviketuotteen raaka-aine. Härkäpaputuotteet sopivat myös vientituotteeksi. Lisäksi ne ovat jytky soijatuotteille.

Härkäpavulle on käymässä samoin kuin kauralle: alkujaan eläinten rehuna käytetystä raaka-aineesta syntyy moderneja, terveellisiä elintarvikkeita valistuneille kuluttajille. Upeita innovaatioita!

*Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT*



Nro 2 / 2015: Ei mitä tahansa raaka-aineita

perjantai 24. huhtikuu 2015

Maukkaat, ravitsevat ja turvalliset elintarvikkeet syntyvät vain priimoista raaka-aineista ja lainsäädännön mukaisista lisäaineista. Vesi on ehkä kaikkein tärkein elintarviketuotannon raaka-aine ja muutenkin tuiki tarpeellinen monissa kohdissa elintarvikeprosessia raaka-aineesta riippumatta. Vain muutama nautintoaine pärjää ilman vettä tai vesi on suorastaan niille pahaksi. Esimerkiksi suklaan valmistukseen vesi ei kuulu.

Ihan mitä tahansa vettä ei voida käyttää elintarviketuotannossa. Tammikuun lopulla maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) juhlittiin kansliapäällikön johdolla vuoden 2014 lopulla valmistunutta opasta Elintarviketeollisuus vesihuoltolaitoksen asiakkaana. Opas antaa suosituksia ja ohjeita elintarvikeyrityksen ja vesihuoltolaitoksen sujuvan asiakkuussuhteen järjestämiseksi.

MMM:n lisäksi opasta ovat olleet ansiokkaasti työstämässä Aalto-yliopisto, Elintarviketeollisuusliitto, Elintarviketurvallisuusvirasto, If Vahinkovakuutusyhtiö Oy, Kuntaliitto, Riihimäen Vesi, sosiaali- ja terveysministeriö, Valio Oy, Vesilaitosyhdistys ja ympäristöministeriö.

Oppaassa kuvataan elintarviketeollisuuden vesihuoltoa ja tarkastellaan sen oikeudellisia puitteita sekä hyviä käytäntöjä. Kohderyhmänä ovat kaikki vesihuolto- ja elintarvikealan toimijat.

Opas teki minuun syvän vaikutuksen, ja onhan se historial­lisestikin merkittävä. Näin laaja-alaista opasta vesihuollosta elintarvikeyrityksissä ei tiettävästi ole ennen tehty. Sen tulisikin olla oppimateriaalina kaikissa elintarvikealan oppilaitoksissa ja kurssitoimintaa harjoittavissa järjestöissä. Myös elintarvikeyrittäjyydestä kiinnostuneiden kannattaa tutustua huolella oppaan antiin.

Uskon, että opas auttaa yrityksiä ja yrittäjiä monen karikon yli sekä luo oikeaa kunnioitusta vettä ja vesihuoltoa kohtaan. Lisäksi sopimusten teko on aina hankalaa. Opas päättyy hienosti lähes ”kädestä pitäen” -ohjeisiin elintarvikeyrityksen vesihuoltosopimuksen sisällöstä. Ohjeita noudattamalla turhat tuumailut jäävät pois.

Elintarviketietoasetusta (EU) N:o 1169/2011 alettiin soveltaa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta 13.12.2014 lähtien. Ostosreissut ruokakauppaan ovat olleetkin varsin mielenkiintoisia, kun tuttujen tuotteiden pakkausten ulkonäkö on muuttunut. Ikääntymisestä huolimatta pakkausmerkintöjä on nyt helpompi lukea kuin ennen, mikä oli asetuksen yksi tavoite.

Mutta harmikseni olen todennut, että monen ruokapakkauk­sen visuaalisuus ja värit eivät olekaan enää niin houkuttelevia kuin aikaisemmin. Lisäksi jotkut tuotteet ovat aiheuttaneet pettymyksen: ei vain pakkausta ole muutettu, vaan myös tuotteen resepti on muuttunut, eikä välttämättä parempaan suuntaan. Tuotteen nimi on kuitenkin harhaanjohtavasti sama kuin ennen. Tämäkö oli elintarviketietoasetuksen tarkoitus?

Soijaa jossain muodossa on yhä useammassa tuotteessa. Harmillista. Tuote jää väkisin hyllyyn. Kärjistetysti sanottuna: paljon mieluummin syön kotimaista lihaa kuin ulkomaista soijatuotetta.

Uusia kotimaisia proteiinilähteitä alkaa olla pikkuhiljaa tarjolla. VTT:n, Luonnonvarakeskuksen ja Turun yliopiston tutkijat esittelevät tässä numerossa niiden viljely- ja tuotantomahdollisuuksia. Muutenkin kasvikunnan raaka-aineilla elintarviketuotannossa on vielä paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia. Vinkkejä tähän löytyy a online forex trading Margit Kojon haastattelusta.

Liha kuuluu edelleen suomaisten ruokalautaselle. Siksi toteutamme tässä lehden numerossa jo kolmannen kerran Lihateollisuus-erikoisteeman. Suomalainen liha on myös potentiaalinen vientituote.

Raaka-aineella on väliä!

köpa generisk Tadalafil online Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT



Nro 1 / 2015: Suomalaista analytiikkaa luotettavasti

perjantai 27. helmikuu 2015

Viime vuosina on tehty työtä ja puhuttu suomalaisen ruuan ja ruuantuotannon puolesta. Hyvä niin. Mutta vähemmälle on jäänyt keskustelu tutkimuksen, laboratoriotoiminnan, valvonnan ja elintarvikeanalytiikan kotimaisuudesta. Kentällä ollaan kuitenkin aidosti huolestuneita erityisesti tutkimuksen ja analytiikan tulevaisuudesta ja pelätään niiden siirtyvän halvemman työvoiman maihin.

Vuodenvaihteessa monet tutkimuslaitokset yhdistyivät keskenään ja henkilömääriä supistetaan muun muassa Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa ja Teknologian Tutkimuskeskus VTT Oy:ssä. Lisäksi loppui myös kunnallisten elintarvikelaboratorioiden siirtymäaika palvelujen myymisestä subventoituna ulkopuolisille asiakkaille. Tästä syystä moni elintarvikelaboratorio on joko myyty toiselle laboratoriolle tai laboratoriosta on muodostettu osakeyhtiö. Jotkut kunnalliset elintarvikelaboratoriot ovat lopettaneet kokonaan toimintansa.

Analytiikka- ja laboratoriokenttä on siis aikamoisessa myllerryksessä. Yksin aika näyttää, mitä muutokset merkitsevät kotimaiselle tutkimus-, laboratorio-, valvonta- ja analytiikkatoiminnalle.

Toisaalta tarpeet lisääntyvät koko ajan. Evirasta kerrotaan, että heille halutaan antaa lisää tehtäviä, esimerkiksi elintarvikeviennin edistämisen, maatalouspolitiikan toimeenpanon ja yritysneuvonnan tehtäviä. Elintarviketeollisuudessa halutaan analysoida yhä useampia yhdisteitä raaka-aineista ja lopputuotteesta. Pienemmät yritykset eivät kuitenkaan voi itse tehdä kaikkea, vaan ne tarvitsevat ulkopuolisia palveluja kohtuuhintaan mahdollisimman pienellä odotusajalla.

On siis tärkeää, että Suomessa ei toimi pelkästään laboratorion näytteiden vastaanotto- ja postitusyksikkö. Muuten uhkana on, että elintarvikeanalytiikan osaaminen ei enää säily Suomessa. Asiakkaillekin tämä merkitsisi vähintään palvelun joustamattomuutta.

Tässä lehden numerossa on ajatuksia herättävä juttu Elintarvikkeiden koostumustietokanta Finelin arvokkaasta päivitystyöstä. Finelin ylläpito ja päivitys eivät onnistu ilman luotettavia analyysituloksia. Mutta pöyristyttävä yllätys: ylläpidon keskeinen ongelma on jo vuosia ollut analyysitulosten saanti ja toistuvan, järjestelmällisen analyysitiedon kertymisen puute. Toimintaan on ollut vaikea saada rahoitusta, vaikka esitys kansalliseksi elintarvikkeiden analyysiohjelmaksi valmistui jo 2010.

Tästä syystä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos rahoitti itse analyysiohjelman ensimmäisen vaiheen ja nimesi kansallisen elintarvikkeiden koostumustietokannan seurantaryhmän ajalle 2014–2018. Ravintoaine-analyysejä ovat tehneetkin monet suomalaiset tutkimuslaitokset ja laboratoriot, mikä on hyvä esimerkki myös toimivasta yhteistyöstä.

Tarkka tieto elintarvikkeiden ravintoainesisällöstä on yhteinen tarve ja kuuluu siten riittävän julkisen rahoituksen piiriin, varsinkin kun koostumustietokantaa käytetään laajalti aina kuluttajiin asti.

Tehdään kaikki voitava varmistaaksemme kotimaisen elintarviketutkimuksen ja -analytiikan tulevaisuus!

youtube opzioni binarie segnale parabola Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT

http://www.nc-mentor.com/?deltabank=bekommt-man-den-gewinn-bei-bin%C3%A4re-optionen-zur%C3%BCck&4ad=66 bekommt man den gewinn bei binäre optionen zurück PS 1. Olemme Chembio-messuilla 18.−19.3.2015 Helsingissä. Meidät löytää Suomen Kemian Seuran osastolta. Kemian Seurat ja Elintarviketieteiden Seura järjestävät 19.3.messujen yhteydessä pidettävillä Kemian Päivillä seminaari Tieteen keinoin elintarvikeväärennöksiä osoittamassa. Tervetuloa!

beställa Sildenafil Citrate lagligt PS 2. Syksyllä 2014 julkaistu erikoisteema Elintarvikeketju esittäytyy löytyy klikkaamalla banneria lehden kotisivujen aloitusaukeamalla. Kerrothan tästä tietopaketista lähipiirissäsi olevalle, koulutusalaa miettivälle nuorelle!