Pääkirjoitus

Nro 6 / 2014: Kurkistus kulissien taakse

torstai 11. joulukuu 2014

köpa Viagra på faktura Vapaaehtoistyötä, etätyötä, työtä vuorotta, työskentelyä vaatehuoneessa, makuuhuoneessa, mökin keittiössä ja bussissa, työvälineenä oma henkilökohtainen läppäri ja puhelin. Missä tällä tavalla on tehty tai tehdään hommia? Elintarviketieteiden Seuran kustantamassa Kehittyvä Elintarvike -ammattilehdessä!

piattaforme on line per opzioni binarie Ilman edellä kuvaamiani työtapoja tänä vuonna 25 vuotta täyttävä lehti olisi jäänyt syntymättä ja tekemättä aina näihin vuosiin asti.

http://clarionmusic.com/?kyzja=opzione-binaria-dei-prezzi-metodo-delle-differenze-finite&139=4e opzione binaria dei prezzi metodo delle differenze finite Ensimmäiset kymmenen vuotta, vuoteen 2000 asti lehteä tehtiin pelkästään päätoimittajan ja toimittajan kotona tai työpaikalla. Mainitusta vuodesta lähtien lehdellä on ollut yksi pieni toimistohuone Pasilan Huolintatalossa Elintarviketeollisuusliiton tiloissa, lähinnä palkatun toimituspäällikön käytössä.

migliori trading opzioni binarie Samassa huoneessa säilytettiin myös suurin osa seuran kirjallisesta materiaalista aina vuoden 2013 kevääseen asti, jolloin seuran assistentille vuokrattiin oma huone. *

Lehden toimitukseen vuonna 2001 osapäiväiseksi palkattu nykyinen päätoimittaja on tehnyt suurimman osan työstään kotonaan kerrostaloasunnon yhdessä makuuhuoneessa omilla koneillaan, ollen käytettävissä aamusta iltaan, välillä viikonloppuisinkin. Päätoimittajalle on muodostunut vankka käsitys etätyön iloista ja kiroista! Mutta niistä mahdollisesti toisen kerran lisää.

Kukas sitten työskentelee bussissa? Lehden ahkera kokopäiväinen toimituspäällikkö asuu vähän kauempana pääkaupunkiseudulta. Työmatkat sujuvat tietty mukavasti bussissa töitä tehden, mennen tullen. Päätoimittajakin osaa hyödyntää tämän ajan. Jos on soitettavaa, niin aamulla kannattaa soittaa bussiin, ettei kallista toimistoaikaa menee keskusteluihin!

Entäs ne vapaaehtoiset? Lehden asiantuntija-artikkelit ovat 25-vuotisen historian aikana syntyneet pääsääntöisesti vapaaehtoisvoimin, tosin päätoimittajan ja toimituspäällikön avustuksella ja sinnikkäällä editoinnilla. Myös lehden toimituskuntiin ja seuran hallituksiin on osallistunut vuosien saatossa lukematon määrä asiantuntijoita kauniilla kiitoksella ja kahvituksella.

Lehdellä on myös joukko päteviä, vakituisia avustajia, joiden merkitys varsinkin ulkomaan tuulahdusten osalta on aivan korvaamaton.

Kehittyvä Elintarvike lehden tehtävänä onkin tarjota uusinta asiantuntija ja tutkimustietoa eri teemoista, visioida tulevaa ja herättää keskustelua. Esimerkiksi tässä numerossa on asiaa erityisesti koulutuksesta, markkinoinnista ja kansainvälisestä kaupasta.

Vaikka lehti on tullut aikuisen ikään, vietämme juhlavuotta täysin työn merkeissä. Jokaisen numeron eteen on tehtävä lujasti töitä entistä kireämmällä taloudella. Lehden ilmoitusmyynnistä vastaava Infoteam Oy ansaitseekin kauniin kiitoksen mallikkaasta myyntityöstä. Lehden taiton ja painatuksen on hoitanut Vammalan Kirjapaino jo pitkälti toistakymmentä vuotta. Ulkoasu on kohentunut vuosien kuluessa hyvässä yhteistyössä ja rakentavasti keskustellen.

Lämmin kiitos kuuluu ennen kaikkea teille lukijat, seuran jäsenet, lehden tilaajat ja ilmoittajat. Te olette yhä uudelleen luoneet uskoa siihen, että lehteä kannattaa tehdä.
Nyt on aika hengähtää hetki ja pysähtyä Joulun ihmeen äärelle.

I want a Priligy prescription Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT

opzioni binarie consigli live * Kevättalvella 2013 toimituksen väki teki mittavan seuran papereitten seulonnan ja järjestelyn. Työn päätteeksi Seuran arkisto vuosilta 19472002 siirrettiin Pasilasta Kansallisarkistoon toukokuussa 2013.



Nro 5 / 2014: Elintarvikeala koukuttaa

torstai 30. lokakuu 2014

Jo kuusivuotiaana poimin mustikoita, puolukoita ja vadelmia jopa myyntiin asti. Liekö jo tällöin syntynyt alkukipinä elintarvikealalle! Marjanpoiminta oli hauskaa ja innostavaa. Vieläkään kesä ei ole mitään, jos ei pääse marjametsään. Ja olen huomannut, että vaikka maail­ma muuttuu, suomalaisten metsämarjojen arvostus sen kuin kasvaa.

Murrosiässä vietin monet kesät marjatilalla kitkien rikkaruohoja ja poimien marjoja. Sen jälkeen olin muutaman kesän harjoittelijana elintarviketeollisuudessa. Lopulta löysin pienen yliopistomutkan kautta itseni opiskelemasta elintarviketeknologiaa ja biotekniikka Teknillisessä korkeakoulussa (nykyinen Aalto-yliopisto).

Päivääkään en ole katunut valintaani, vaikka toki muutkin elämän osa-alueet kiinnostavat suuresti. Noin viisikymmentä vuotta on kulunut ensimmäisistä tienesteistä ja 35 vuotta valmistumisestani ammattiin. Aina vaan elintarvikeala tuntuu kiehtovalta.

Suurimman osan työelämästä olen viettänyt tutkimuksen piirissä kehittäen elintarvikeprosesseja ja pakkauksia. Oman työn ohessa, varsinkin uran alkuaikoina, olin mukana aistinvaraisen tutkimuksen raadissa maistelemassa ja haistelemassa uusia tuotteita tai säilyvyystestauksessa olleita elintarvikkeita.

Erityisen hauskaa oli, ettei mitään tehty harmaassa tutkijakammiossa, vaan käytännönläheisesti alan teollisuuden sekä muiden kotimaisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Siinä sivussa innostin ja sparrasin tutkimusryhmäni tutkijoita ja tutkimusavustajia sen kuin osasin.

Kaiken kukkuraksi väitöskirjan teko ja tekniikan tohtoriksi valmistuminen onnistui työn ohella, työnantajan myönteisellä kannustuksella.

Elintarviketieteiden Seuran jäseneksi liityin noin kolmekymmentä vuotta sitten. Viime vuodet olenkin katsellut elintarvikealaa päätoimittaen käsillä olevaa elintarvikealan Kehittyvä Elintarvike -ammattilehteä. Menossa ovat viimeiset vuodet työmarkkinoilla, mutta koen silti usein tervettä työniloa.

Lehden tehtävänä on tarjota uusinta asiantuntija- ja tutkimustietoa eri teemoista, visioida tulevaa ja herättää keskustelua. Tässä numerossa elintarvikeketju esittäytyy pellolta pöytään ryyditettynä ajankohtaisjutuilla analytiikasta, hygieniasta ja jäljitettävyydestä.

Lehdessä on myös runsaasti erilaisten elintarvikealan ammattilaisten urapolkukuvauksia. Toivottavasti ne innostavat ja synnyttävät kiinnostusta toimia elintarvikeketjussa tulevaisuudessakin.

Lehden kustantaja, Elintarviketieteiden Seura, yhdistää elintarvikealan ammattilaiset ja opiskelijat. Seuran eri jaostot tarjoavat valinnanvaraa toimia ja vaikuttaa elintarvikealan hyväksi. Kehittyvä Elintarvike -lehti kuuluu jäsenetuihin. Tervetuloa mukaan toimintaan!

Olen ylpeä suomalaisesta elintarvikeosaamisesta. Sille on kysyntää muuallakin maailmassa, aina Kiinaa myöten. Monet ovat löytäneet avun myös terveysongelmiinsa pitkälle kehitetyistä suomalaisista elintarvikeinnovaatioista, kuten ksylitolista, Benecolista, laktoosittomasta maitojuomasta tai gluteenittomista tuotteista.

Marja-alaltakin löytyy uutta tekemistä vielä pilvin pimein. Kukahan tuotteistaisi marjanpoiminnan ja tekisi siitä elämysmatkailua? Marjanpoimintakaan ei äkkiseltään käy tuosta noin vaan. On opittava tunnistamaan, mistä marjoja löytyy. On oltava taito poimia niitä, ettei jo metsässä synny hilloa. Myös näppäryyttä tarvitaan, jotta astia täyttyy. Myös lihakset pitää olla kunnossa, ja metsässä ne kuntoutuvat lisää!

köpa Viagra göteborg Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT



Nro 4 / 2014: Valmisruoka kunniaan yhteisillä ponnistuksilla?

maanantai 20. lokakuu 2014

Maksalaatikkoa, kaalilaatikkoa, mummon lihapullia, riisipiirakoita… ah, niin hyvää, makoisaa ja terveellistä. Mutta miten on? Onko tämä totuus sama kaikille?

Jokainen elintarvikealan ammattilainen tietää, että hyvistä raaka-aineista saadaan oikeilla teollisuusprosesseilla maukkaita, säilyviä ja turvallisia valmisruokia ja puolivalmisteita helpottamaan kuluttajan arkipäivän kiireitä ja monipuolistamaan ruokavaliota.

Parhaimmat premium-luokan ruuat eivät häviä ravintolaruualle. Perheelle ja vieraille on mahdollista kattaa näyttävä sunnuntaiateria teollisuuden tarjoamista vaihtoehdoista, toki ehkä vähän ”tuunattuna” henkilökohtaisten mieltymysten mukaan. Pakkaus kruunaa tuotteen ja on lisäksi usein osa tuotteen valmistus- ja kypsennysprosessia, kuten laatikkoruuilla.

Lyhyesti sanottuna: teollisuusprosesseilla ja pakkauksilla valmistuu kunnon ruokaa, jota voi hyvillä mielin tarjota kenelle tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa.

Mutta uskooko suuri yleisö ja niin sanottu populaarimedia tätä? Vähän väliä kuluttajille suunnattujen erilaisten lehtien ruokapalstoilta niin printissä kuin netissä löytyy selvästi mututuntumalla esitettyjä väitteitä, kuinka valmisruuat sisältävät paljon lisäaineita, transrasvoja ja suolaa! Juttujen kirjoittajat eivät ole vaivautuneet lukemaan pakkausten tuoteselosteita, eivätkä luota teollisuuden, eikä edes viranomaisten viestintään.

Jotakin pitäisi tehdä asiantilan korjaamiseksi! Totuus on, ettei vähittäiskaupoissa ja ammattikeittiöissä olisi nykyisen kaltaista monipuolista ruokavalikoimaa tarjolla, jos meillä ei olisi viljaa, lihaa, kalaa, maitoa, kasviksia, marjoja ja hedelmiä jalostavia yrityksiä.

Raakamaitojupakat ovat myös osoittaneet, että teollisuusprosesseilla voidaan välttää monia hankalia ruokamyrkytystapauksia. Maidon pastörointi ei todellakaan ole turhaa. Mitä pitempi aika lypsystä tai korjuusta on tuotteen kulutukseen, sitä välttämättömämpää on käsitellä raaka-ainetta säilyvyyttä lisäävällä prosessilla, esimerkiksi kuumentamalla nopeasti ja jäähdyttämällä tai pakastamalla. Säilöntäaineita ei välttämättä tarvita. Jos käytetään säilöntäaineita, ovat ne useimmiten niitä samoja aineita, mitä löytyy ruuaksi tarkoitetuissa raaka-aineissa, kuten puolukassa.

Sitä paitsi, raaka-aineitten käsittelyssä säilyvyyden parantamiseksi ei ole mitään uutta. Jo ammoisina aikoina ihmiset osasivat kuivata, fermentoida, kypsentää ja suolata raaka-aineita varmistaakseen ruuan saannin pitkän talven ajan! Teollisuus tekee samat hommat, mutta huomattavasti hallitummin.

Auttaisiko valmisruokatiedotus? Elintarvikeketjussa toimii ansiokkaasti monia teollisuuden tiedotusyksikköjä ja yleishyödyllisiä yhdistyksiä, kuten Leipätiedotus ry, Lihatiedotusyhdistys ry, Maito ja Terveys ry ja Pro Kala ry, jotka lisäävät kuluttajien ja muiden sidosryhmien tietämystä edustamiensa raaka-aineiden ja tuotteiden ravitsemuksellisesta merkityksestä ja käyttötavoista.

Myös valmisruoka-alan imago voisi kohota yleishyödyllisellä ja puolueettomalla tiedotusyksiköllä. Jos tässä olisi järkeä, kukahan pistäisi tuumasta toimeen?

binäre optionen handeln Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT



Nro 3 / 2014: Ruuan arvostusta 
on lisättävä

torstai 12. kesäkuu 2014

Luin pääsiäisenä talvella ilmestyneen MMM ja vegaani is anavar legal Eveliina Lundqvistin kirjoittaman rehellisen tuntuisen kirjan Salainen päiväkirja eläintiloilta. Päiväkirja syntyi Lundqvistin eläinhoitajaopiskeluihin liittyvien harjoittelujaksojen aikana, yhteensä 20 eri tilalta.
Kirja on karua kertomaa tuotantoeläinten oloista. Lihan, maidon ja kananmunien tuotanto on kaukana romantiikasta. Tosin tilojen välillä on suuriakin eroja. En ihmettele, jos jotkut eivät pysty syömään eläinkunnan tuotteita.
Syksyllä 2012 kirjoittamassaan teoksessa Syötäväksi kasvatetut taloustoimittaja opzioni binarie pro e contro Elina Lappalaisen tarjoamat parannusehdotukset suomalaisille eläintiloille ovat todella paikallaan.

Kukahan kirjoittaisi salaisen päiväkirjan viljelystiloilta ja puutarhoilta niin Suomessa kuin ulkomailla? Onko loppujen lopuksi vegaanien lautasella sen eettisempää ruokaa kuin lihaanienkaan lautasella?
Tosin kasvit eroavat eläimistä monella tavalla. Ne eivät yleensä kykene liikkumaan paikasta toiseen, vaan pysyvät koko elämänsä tietyllä kasvualustalla. Niillä ei ole lihaksia eikä myöskään hermosoluja. Kasvit ovat myös yleensä omavaraisia, sillä ne hankkivat tarvitsemansa energian yhteyttämisen avulla ja ravinteet ja veden juurilla.
Mutta näistä tosiseikoista huolimatta jotkut väittävät, että kasveillakin olisi tunteet. Lisäksi eettisyys on monitahoinen kysymys. Siihen vaikuttavat muun muassa torjunta-aineiden käyttö ja työvoiman kohtelu.

Ihminen on alun perin laitettu hallitsemaan maata ja eläimiä. Niin eläin- kuin kasvikunnan tuotteetkin on tarkoitettu ruuaksi. Tosiasiahan on, että jos mieli elää, on syötävä. Eikä suomalainenkaan ihan huonosti ole syönyt, kun elinajanodote on kasvanut noin parilla kymmenellä vuodella 1940-luvulta lähtien.
Mutta se on selvä, että ruokaa tulee tuottaa korkealla etiikalla läpi koko elintarvikeketjun. Eettiset näkökohdat on huomioitava jalostuksesta lähtien. Monet parjaavat geenitekniikkaa jalostuksessa, mutta kyllä perinteisilläkin jalostustekniikoilla on saatu aikaan karmeuksia. Esimerkiksi Belgiassa kehitetty lihakarjarotu belgiansininen on niin pitkälle jalostettu, että eläimen terveydelle on syntynyt vakavia ongelmia. Lihasmassa on suuri, joten eläimen luut eivät välttämättä kestä sitä. Poikimisessa on suuria vaikeuksia johtuen emon suurista peräpään lihaksista.
Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta onkin ottanut kielteisen kannan belgiansininen -rodun eläinaineksen tuontiin Suomeen. Hyvä niin.

Romantisoida ruuan tuotantoa ei ehkä kuitenkaan kannata, mutta ei mitätöidäkään ajatuksella ”mahdollisimman paljon keinolla millä hyvänsä”. Ylilyönneissä on useimmiten syynä väärä arvojärjestys, erityisesti kuluttajilla. Ruoka ei saisi maksaa oikeastaan mitään. Eipä ihme, jos monet tuottajat ovat väsyneitä ja turtuneita työhönsä. Arkipäivä on pelkkää tehtailua.
Vappuaattona olin mieheni kanssa pitkällä kävelylenkillä espoolaisissa maisemissa. Kuljimme ohi erään kaupungin viljelypalstan, jolla oli muutamia ihmisiä ahkeroimassa antaumuksella. Katseltuani hetken tajusin heidän kaikkien olevan maahanmuuttajia. Palstat olivat aidattuja ja siistejä. Tuli hyvä mieli. Kyllähän me suomalaisetkin kotiviljelemme, mutta ehkäpä voisimme haastaa kuluttajia enemmän tähän harrastukseen. Ruuan arvostus varmasti kohenisi kummasti.

var köper man Sildenafil Citrate Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT

köp Viagra 130 mg master PS. Kaunista, leppoisaa kesää! Vielä ehtii laittaa ryytimaan, puhumattakaan marjastuksesta ja sienestyksestä.

Perinteisilläkin jalostustekniikoilla on saatu aikaan karmeuksia.



Nro 2 / 2014: Jodi mietityttää

perjantai 25. huhtikuu 2014

Suomalaiset ovat jo vuosikymmeniä saaneet tarvittavan jodin pääasiassa ruokasuolasta ja maitotuotteista. Jälkimmäisten jodipitoisuus on varmistettu karjan rehun jodin lisäyksellä.

Lähisukulaiseni sairastui muutama vuosi sitten struumaan. Monisairaana ihmisenä hän on joutunut vähentämään suolan käyttöä ruuassa ja muutenkin syömään rajoitetusti. Hän on vakuuttunut, että struuma johtuu liian vähästä jodin saannista.

Struuma oli yleinen kansantauti vielä toisen maailman sodan jälkeen. Professori ja nobelisti http://paginas-web.mx/?yoga=registrazione-a-iq-option registrazione a iq option Artturi I. Virtanen tutki ruokasuolan joditusta 1930-luvun lopulta alkaen. Pitkälti hänen ansiostaan ruokasuolan joditus pääsi vähitellen käyntiin 1950-luvun taitteessa. Virtasen oman arvion mukaan taistelu jodin puolesta struumaa vastaan oli hänen elämänsä tärkeimpiä saavutuksia. Häntä arvostettiin myös maailmalla struuman syntyyn vaikuttavien luonnonaineiden tutkijana (Lähde: Touko Perko, Kalevankadun Akatemia, s. 184−186). Struuma poistuikin kansansairauksien joukosta.

Onko struumatapausten määrä nousussa? Sitä en saanut selville pienellä penkomisella, mutta kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien määrä on yli kaksinkertaistunut Suomessa noin kymmenen vuoden aikana. Asiantuntijoitten mukaan tämä johtunee siitä, että ihmisten ja ehkä lääkäreidenkin tietoisuus sairaudesta on lisääntynyt. Kilpirauhasen vajaatoimintaa myös tutkitaan innokkaasti.

Toisaalta muun muassa viime syksyn valtakunnallisilla ravitsemuspäivillä tuli esiin, että jodin saanti on laskussa. On viitteitä siitä, että jodin saanti osalla suomalaisista jää alle suositellun tason (150 µg/vrk). Syynä laskuun voi olla muun muassa kotiruuan valmistuksen vähentyminen ja vastaavasti teollisen valmisruuan lisääntyminen. Elintarviketeollisuuden käyttämä suola ei pääsääntöisesti ole jodioitua, eivätkä myöskään nykyään suositut ns. sormisuolat.

Vakava kysymys on, alkavatko kansalaiset kärsiä jodin puutteesta? Varsinkin kun uudet kansalliset ravitsemussuositukset kehottavat entisestään vähentämään suolan käyttöä. Lisäksi karjan rehujen jodipitoisuutta alennettiin vuonna 2005. EFSA on myös antanut vastoittain suosituksen nautojen ja siipikarjan rehujen ylimmän sallitun jodilisäyksen selvästä vähentämisestä.

Struuma voi kehittyä myös ruokavalion runsaan goitrogeenien vuoksi. Näitä esiintyy kaalikasveissa, useissa pavuissa, bataatissa, kassavassa ja maississa. Goitrogeenit hajoavat muun muassa ruuanvalmistuksen (liottamisen ja keittämisen) ja ruoansulatuksen yhteydessä. Imeytyneet goitrogeenit estävät kilpirauhashormonien muodostuksen. Ne aiheuttavat struuman ainoastaan sellaisilla alueilla, joissa ruuan jodipitoisuus on vähäinen ja ruokavaliossa on runsaasti päivittäin goitrogeeneja sisältäviä ruoka-aineita. Uudet ravitsemussuositukset kehottavat käyttämään myös paljon kasviksia. Vegaanithan ovat tunnetusti olleet jodin puutteen vaarassa.

Suomalaisten ravitsemuksessa on liian monta kilpirauhasen hyvinvointia vähentävää tekijää yhtä aikaa voimassa. Nyt tarvittaisiin nopeasti lisää tutkimusta, mikä suomalaisten jodin saanti on erityisesti riskiryhmissä, kuten lapset ja raskaana olevat naiset, ja kuinka paljon eri tuotteet sisältävät jodia. Lisäksi tulisi pohtia, voiko teollisuus ruveta käyttämään jodioitua suolaa ja pitäisikö jodia lisätä sormisuoloihin? Vastuullisuutta tämäkin!

Tastylia Order 20 MGtastylia uk Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT

come recuperare soldi opzioni binarie PS. Nähdään Elintarvikepäivässä 13.5.2014!



Nro 1 / 2014: Kuka tekee ruokamme?

torstai 27. helmikuu 2014

Elinkeinoelämä tutkimuslaitoksen Etlan arvion mukaan ravintola- ja suurtaloustyöntekijöiden ammattien arvioidaan häviävän tai niiden sisällön muuttuvan olennaisesti 73,2 prosentin todennäköisyydellä seuraavan 10–20 vuoden aikana. Siinäpä miettimistä! Tällä hetkellä tässä ammattiryhmässä on 42 130 työpaikkaa. Avustavien keittiötyötekijöiden ammatti häviää tai muuttuu 85 prosentin todennäköisyydellä. Siis tältäkin osin 18 153 työpaikkaa on muutoksessa.

Prosessityöntekijöitten kohtalo elintarviketeollisuudessa on vielä kovempi; todennäköisyys häviämiselle tai muutoksille on peräti 81,6 prosenttia. Tällä hetkellä tässä ammattiryhmässä on 16 320 työpaikkaa.

Ravintolapäälliköiden ja keittiöpäälliköiden tulevaisuus näyttää vähän helpommalta; todennäköisyys häviämiselle tai muutoksille on ensimmäiselle ryhmälle vain 8,3 prosenttia ja jälkimmäiselle 36,5 prosenttia.

Alkutuotannon ammattien häviäminen tai muuttuminen tapahtuu kaikilta osin yli 50 prosentin todennäköisyydellä. Parhaiten sijoittuivat pelto- ja avomaan viljelijät sekä hedelmäpuiden ja pensaiden kasvattajat 57 prosentin todennäköisyydellä.

Maa- ja metsätalouden johtajat sekä vesiviljely- ja kalatalouden johtajat voivat huokaista helpotuksesta. Todennäköisyys ammatin häviämiselle tai muutoksille on vain 4,7 prosenttia. Vielä parempi sijoitus on maa-, metsä- ja kalatalouden erityisasiantuntijoilla, todennäköisyys on vain 1,2 prosenttia.

Kaikkein valoisin tulevaisuus on ravitsemusalan erityisasian­tuntijoilla. Muutosten todennäköisyys on vain 0,4 prosenttia. Mutta näitä työpaikkoja on nykyisin vain 413, joten häviämiseen ei olisi varaakaan.

Väkisin alkaa miettiä, kuka tekee ruokamme tulevaisuudessa, millaisista raaka-aineista ja millä tavoin? Tosin Etla otti tulevaisuusselvityksessään huomioon ainoastaan tietotekniikan, ohjelmistojen ja robotiikan kehittymisen vaikutukset nykyisiin suomalaisiin työn sisältöihin. Eläköitymiseen, maahanmuuttoon tai nykyiseen työttömyyteen Etla ei ota kantaa.

Tulevatko robotit heilumaan niin pelloilla, navetassa, ruokateollisuudessa kuin ammattikeittiöissäkin? Koko homman ohjannee tietokone. Valkokaulustyöläinen korkeintaan joskus vilkaisee ruutuun varmistaakseen kaiken olevan hyvin. Näin jäänee aikaa uuden bisneksen tekoon? Toivottavasti.

Tai jospa ei enää tarvitakaan peltoja ja navetoita. Kaikki ruokavalmisteiden raaka-aineet tuotetaan tietokoneohjatulla reaktorilla. Mutta mistä raaka-aineet reaktoriin?

Ruoka-alan hurjimmat visiot herättävät monia kysymyksiä ja melkein pelottavat. Mutta nyt eletään vielä ”suht tavalliseen malliin”; ihmiset tekevät ruokaa koneiden ja laitteiden avulla varsin perinteisesti tuotetuista raaka-aineista. Mutta se on selvä, että ruuan valmistus teollisuudessa ja ammattikeittiöissä muuttuu yhä teknisemmäksi.

Syitä muutostarpeisiin on monia. Niitä ja vastauksia niihin esitellään tässä lehden numerossa erityisesti ammattikeittiöiden osalta. Myös ravitsemusalan erityisasiantuntijoilla takuuvarmasti riittää töitä, ainakin lähitulevaisuudessa, kun kansalliset ravitsemussuositukset ovat jälleen päivittyneet.

binäre optionen bester broker Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT

trading opzioni binarie cos\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\'è PS. Olemme Gastro-messuilla 19.−21.3.2014. 
Tervetuloa piipahtamaan osastollemme 7D48!