Pääkirjoitus

Nro 6 / 2013: ”Tonneilla” kilpailuetua

keskiviikko 11. joulukuu 2013

Kuusi vuotta sitten Elintarviketieteiden Seuran 60-vuotisjuhlissa eräs alan konkari haastoi onnitteluissaan seuran jäseniä. Hän tuntui olevan kyllästynyt niin sanottuihin ”ton-elintarvikkeisiin”, ja kutsui niitä ”vaivaisruuaksi”. Puhuja tarkoitti kaikkia niitä elintarviketuotteita, joista oli poistettu jotakin ja jotka oli merkitty joillakin seuraavista määreistä: rasvaton, laktoositon, sokeriton, viljaton, maidoton, pähkinätön, kolesteroliton, gluteeniton, hiivaton… Lista oli jo siihen aikaan varsin pitkä.

Kuuden vuoden aikana uusia ”tonneja” on tullut lisää: Myynnissä on entisten lisäksi muun muassa lisäaineettomia, säilöntäaineettomia, ilman natriumglutamaattia valmistettuja, e-koodittomia ja geenimuuntelemattomia tuotteita.

Mutta onko näistä ton-elintarvikkeista yksikään ”vaivaisruokaa”? Eivät ainakaan kaikki. Päinvastoin, ne estävät vaivojen syntymistä. Kuluttajien tarpeet ovat moninaiset. Esimerkiksi joku ei voi syödä sairastumatta gluteeni- tai laktoosipitoisia ruokia, jolloin gluteenittomat ja laktoosittomat vaihtoehdot ovat kullanarvoisia. Sitä paitsi tarjolla on ollut kiitettävästi niin kuusi vuotta sitten kuin tänäkin päivänä aivan muuntelematonta perusruokaa. Jos joku ei halua ton-ruokaa, voi hän aivan vapaasti valita ruokansa niin sanotusti ”kaikilla mausteilla”.

Itse asiassa ton-elintarvikkeet voivat avata ja ovat jo avanneet uusia markkinoita myös kansainvälisesti. Suomalaiset ovat olleet edelläkävijöitä erityisruokavalioon soveltuvien tuotteiden ja niiden valmistusteknologian kehittämisessä. Maailman markkinoilla on kysyntää näille tuotteille ja teknologioille.

Syyskuussa osallistuin eduskunnassa GMO-vapaa Suomi Summitiin, jossa puhui muutama kansanedustaja ja USA:n markkinoita tuntevat henkilöt. Useimpien puhujien kanta perustellusti oli se, että suomalaisen ruuan erityisominaisuus, puhtaus, katoaa, jos Suomi hyväksyy GMO:n. Suomalainen ruoka putoaa halpojen elintarvikkeiden joukkoon ja menettää kansainvälisesti kilpailukykyään. Lisäksi GMO:sta on tulossa kirosana, jota kuluttaja ei liitä mihinkään hyvään.

Onneksi muutamat suomalaiset elintarvikeyritykset ovat kieltäneet tuottajiltaan GMO-rehun käytön. Olisi nimittäin harmillista, jos kaikki elintarviketarjonta perustuisi yhteen menetelmään. Jatkossakin on hyvä olla erilaisia vaihtoehtoja tarjolla, myös ton-ruokia.

On myös hienoa, että suomalaisessa lihantuotannossa ei käytetä kasvuhormoneja tai antibiootteja. Olen nimittäin vakuuttunut, että erilaisilla ”tonneilla”, myös merkinnällä hormoniton, antibiootiton ja geenimuuntelematon, on mahdollisuus lisätä suomalaisten yritysten kilpailukykyä yhä vaativimmilla kuluttajamarkkinoilla.
Uskallusta, yrittäjyyttä ja eväitä rohkeaan markkinointiin tarvitaan, jos mieli kasvattaa suomalaisen elintarvikealan kilpailukykyä. Niin vanhat kuin uudet ”tonnit” kunniaan!

opzioni binarie su azioni italiane Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT



Nro 5 / 2013: Turvallisuustyö ei lopu

torstai 31. lokakuu 2013

Elintarvikeketju ei ole enää lyhyt ja mutkaton, vaan monisäikeinen muistuttaen enemmän verkkoa kuin ketjua. Verkottuneen elintarvikeketjun haasteita ovat muun muassa jäljitettävyyden toteutuminen, toimijavastuun hämärtyminen sekä verkkokaupan heikko valvottavuus.

Näin todetaan keväällä hevosenlihaskandaalin loppuvaiheissa ilmestyneessä selvityksessä iq options bonus Valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta 2013−2017. Selonteko antaa hyvät ja selkeät raamit elintarviketurvallisuustyölle, jonka osa-alueita ovat riskinarviointi, hygienia ja jäljitettävyys.

Selonteko toteaa realistisesti myös lihantuotannon riskit. Kasvatuksen osittaminen useimmille tiloille lisää eläinten riskiä sairastua tartuntatauteihin. Tämä omalta osaltaan lisää eläinlääkkeiden käyttöä ja viime kädessä kaikille eläimille ja ihmisille haitallista antibioottiresistenssiä.

Toisaalta tuotantorakenteen muutokset lisäävät erikoistumisen kautta mahdollisuuksia osaamisen kasvuun. Näyttääkin siltä, että elintarviketuotanto tulee olemaan aikamoista tasapainoilua turvallisuuden ja tehokkuuden välillä.

Selonteossa on ilahduttavaa myös ravitsemuksen huomiointi osana elintarviketurvallisuutta. Elintarviketurvallisuuteen vaikuttavat tekijät, kuten globaalit ruokajärjestelmän muutokset ja kuluttajan käyttäytyminen, vaikuttavat myös kansanravitsemukseen. Selonteko toteaa, että ravitsemus ja terveyskysymykset olisikin aina huomioitava ruokapoliittisia päätöksiä tehtäessä.

Ravitsemus eroaa muihin haasteisiin nähden siten, että se on enemmän yksilön päätäntävallassa ja sen toteutuminen on yksilön valinnoista riippuvaista. Toimintaympäristö vaikuttaa suuresti yksilön tekemiin valintoihin.

Selonteko ottaa kantaa myös kustannuksiin: korkean elintarviketurvallisuuden ylläpito on selvästi halvempaa kuin ihmisten sairastumisesta ja suomalaisen elintarvikeketjun kilpailuedun menettämisestä aiheutuvien kustannusten maksaminen. Elintarviketurvallisuuden varmistamisen kustannukset ovat todella vähäiset koko maa- ja elintarviketaloudessa vuosittain liikkuvien rahavirtojen arvoon verrattuna.

Elintarviketurvallisuusselonteko 2013–2017 on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kuvataan elintarviketurvallisuuden muutostekijöitä sekä nykytilaa ja toisessa osassa keskitytään alan lähivuosien haasteisiin, joiden pohjalta esitetään tavoitteet ja toimenpiteet. Helppolukuinen, 60-sivuinen selonteko löytyy maa- ja metsätalousministeriön nettisivuilta.

Myös käsillä olevan lehden numerossa on alan konkareitten asiantuntijakirjoituksia hygieniasta ja jäljitettävyydestä sekä lihateollisuuden näkymistä. Yritykset painiskelevat arkipäivässään monenmoisten lainsäädäntöuudistusten aiheuttamien muutostarpeiden kimpussa. Työ ei lopu. Se on eri asia, kuka maksaa viulut.

best forex robots ea Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT



Nro 4 / 2013: Sopimusvalmistuksella on kysyntää

perjantai 27. syyskuu 2013

Kehittyvä Elintarvike -lehti tekee tässä numerossa historiaa. Emme ole käsitelleet sopimusvalmistusta aikaisemmin lehden lähes neljännesvuosisadan pituisen elämänkaaren aikana. Mutta nyt se on erikoisteemana käsillä olevassa lehdessä.

Lehden teemoja mietitään jo hyvissä ajoin edellisenä vuotena. Niinpä sopimusvalmistus-teemakin kirjattiin lehden mediakorttiin lähes vuotta aikaisemmin ennen teeman realisoitumista. Kun työskentely alkoi, olimmekin toimituksessa vähän aikaan ihmeissämme, mistä lähdemme kerimään asiaa auki.

Tietoa aiheesta löytyi huonosti, ja tutkimustakin on tehty todella vähän. Löysimme vain kaksi opinnäytetyötä elintarvikealan sopimusvalmistuksesta. Toinen on tehty Helsingin yliopistossa vuonna 2008 ja sekin puumarkkinatieteen oppiaineessa! Toinen taas vuonna 2009 Aalto-yliopiston Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden koulutusohjelmassa.
Edellisen työn tekijä oli löytänyt työtä ulkomailta muunlaisista tehtävistä, mutta jälkimmäisen työn tekijän, DI För Strattera Henri Valkosen, saimme kiinni. Hänen osaamisensa on luettavissa tästä lehdestä. Valkonen on erityisesti miettinyt toimivan ja hedelmällisen sopimusvalmistuksen pelisääntöjä. Tosin hänkään ei työskentele elintarvikealalla.

Vähäisestä tutkimuksesta huolimatta elintarvikkeiden sopimusvalmistus on huomattavasti laajempaa kuin äkkiseltään osaisi ajatella. Erityisesti kaupan omat tuotemerkit ovat merkittävässä asemassa. Niiden osuus onkin jo noin viidennes päivittäistavaraostoista. Kaupan merkkien lisäksi sopimusvalmistusta on huomattavassa määrin business to business tasolla. Suomessa on varsin monta elintarvike ja pakkausalan yritystä, jotka ovat keskittyneet joko kokonaan tai osittain sopimusvalmistukseen. Myös julkinen ruokahuolto ja horeca-sektori saattavat olla merkittäviä sopimusvalmistuksen hyödyntäjiä.

Olemme pyrkineet valaisemaan teemaa sekä sopimusvalmistajan että asiakkaan kannalta. Erityisesti lehden toimituspäällikkö *Pirjo HuhtakangasÄ laittoi aikaa ja energiaa teeman juttujen kokoamiseksi. Työ on ollut jossain määrin lähes ”salapoliisityötä”, mutta lopputulos onkin sitten lähes pikkugradua vastaava!

Veikkaan, että lähiruoka- ja luomutuotteiden lisääntyessä myös sopimusvalmistus kasvaa nykyisestään. Monet lähiruoka- ja luomuyrittäjät ovat vielä toistaiseksi pieniä. Yhteen lyöttäytymällä alan isomman tekijän kanssa näitäkin tuotteita saa varmasti helpommin paikallisiin kauppoihin.

Myös kansainvälistymiseen sopimusvalmistus voi olla oiva tie. Tarvitaan vain hyvää markkinatuntemusta, rohkeutta hakea oikeat yhteistyökumppanit, napakkaa tuotekehitystä, asiakkaalle lisäarvoa tuovia erikoistuotteita, reilut pelisäännöt ja niiden tiukkaa noudattamista.

Toimintaansa kehittääkseen niin sopimusvalmistaja kuin kaikki elintarvikeyritykset tarvitsevat alan viimeisintä tietoa monista asioista, muun muassa raaka-aineista ja lisäaineista. Näistä on kerätty lehteen mittava ajankohtainen tietopaketti. Kiitos kuuluu kokeneille asiantuntijoille!

http://nutrilovepets.com/wp-json/oembed/1.0/embed?url=http://nutrilovepets.com/promo/ levitra köpa Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT



Nro 3 / 2013: Pakkaamisen perusasiat unohduksissa?

tiistai 11. kesäkuu 2013

Kentältä kuuluu kummia. Jopa elintarvikealan ammattilaiset ja pakkausten suunnittelijat eivät kuulemma enää muista, mitä varten elintarvikkeet pakataan ja mitkä pakkauksen ensisijaiset tehtävät ovat.

Se ymmärretään hyvin, että pakkauksen pitää olla lähes myyjää vastaava ostopäätöksen houkutin sekä kuluttajan opas oikeisiin valintoihin ja ruuan laittoon. Mutta monelta on unohtunut, mitä kaikkea pakkauksen on tehtävä ennen kuin kuluttaja ottaa sen käteensä.

Edelleenkin ajankohtaisessa Pakkausteknologia – PTR ry:n (nykyisin Pakkaustutkimus – PTR ry) vuonna 2007 kustantamassa Toimiva Pakkaus -kirjassa olen kirjoittanut muun muassa seuraavaa:

”Oikein valitulla pakkausmateriaalilla ja pakkaustavalla voidaan huomattavasti hidastaa tai jopa estää elintarvikkeiden laatua ja säilyvyyttä heikentäviä tekijöitä. Elintarvikepakkauksen tärkeimpiä tehtäviä onkin säilyttää tuote sekä aistittavalta, mikrobiologiselta että ravitsemukselliselta laadultaan moitteettomassa kunnossa läpi koko jakelun kuluttajalle asti. Jo tiiviisti suljettu, ilmaa sisältävä pakkaus on parempi ja hygieenisempi vaihtoehto kuin avonainen laatikko. Ilmatilan happi edistää kuitenkin monien pilaajamikrobien kasvua ja rasvojen ja väriaineiden hapettumista sekä makumuutosten syntymistä. Siten useimmat elintarvikkeet kannattaa pakata hapettomiin olosuhteisiin happitiiviitä pakkausmateriaaleja käyttäen. Jos tuotteessa on paljon rasvaa ja väriaineita, kannattaa se pakata UV-valoa läpäisemättömään materiaaliin…
Eri elintarvikeryhmien koostumus, biologinen tila ja valmistusprosessit poikkeavat huomattavasti toisistaan, ja näin niiden vaatimukset pakkausmateriaalien, pakkausten ja pakkaustavan suhteen ovat hyvin moninaiset. Niinpä pakkausmateriaalia ja pakkaustapaa valittaessa on tarkkaan tunnettava elintarvikkeen ominaisuudet, esimerkiksi mikä sen hapen, valon ja kosteuden sietokyky on ja mitkä ovat pääasialliset laatumuutokset varastoinnissa ja kuinka lämpötila niihin vaikuttaa.”

Yllätys, yllätys, elintarvikkeiden säilyvyys on yksi tutkituimpia kohteita maailmalla, kuten selviää Lappeenrannan teknillisen yliopiston kehittämispäällikön Mika Kainusalmen ja kollegoittensa tätä lehteä varten tekemästä pakkaustiedekatsauksesta.

Olen kyllä aika huolestunut alalle tulevien pakkausosaamisen tasosta. Jokaisen pakkausten kanssa työskentelevän tulisi vähintäänkin lukea tuo edellä mainitsemani 314-sivuinen kirja, joka on kaikin puolin varsin kattava tietopaketti.

Ilahduttava onkin uutinen, että Helsingin yliopistossa on uudestaan käynnistymässä pakkausalan lehtoraatin virka pitkän tauon jälkeen. Pakkausalan koulutus on tarpeen siellä, missä opitaan elintarviketeknologian perusasiat.

Nykyajan teollista elintarvikkeiden valmistusta ja logistiikkaa ei olisi ilman toimivia pakkauksia!

http://www.remedy-stores.com/?straysjatina=strategie-opzioni-binarie-a-120-secondi&50b=18 strategie opzioni binarie a 120 secondi Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT

PS. Olemme Foodtec & PacTec -messuilla 3.−5.9.2013 Helsingin Messukeskuksessa. Nähdään osastolla 6d129!



Nro 2 / 2013: Luottamus kovilla

keskiviikko 10. huhtikuu 2013

opzioni binarie sito di prova Finnwatchin raportti tammikuussa paljasti kurjat työolot tuotannossa. Kun oli häthätää selvitty tästä kohusta, deposito iq optiom repesi hevosenlihaskandaali. Tätä kirjoittaessa se käy kuumimmillaan.

Vanha somerniemeläinen sananlasku toteaa, että ”hyvä hevonen näkkyy huanonkin loimen alta”.

Vaan eipä näkynyt edes modernin pakkauksenkaan läpi! Yhä uusista elintarviketuotteista löytyy vähintäänkin jäämiä hevosenlihasta, jota ei kuitenkaan ole ilmoitettu pakkausmerkinnöissä. Ei auta, vaikka hevosenliha olisi ollut kuinka hyvää tahansa. Tuotteet on vedettävä markkinoilta pois, koska liha on ”piilossa”, siitä ei ole mainintaa pakkauksen päällä.

Väkisin jää miettimään, miten vilpillistä ruokaa kaupoissa myydäkään. Pakkausmerkinnöissä tuotteen kerrotaan olevan jostain tietystä raaka-aineesta valmistettua, mutta se ei olekaan totta. Tai pakkauksen päällä olevat merkit antavat sen vaikutelman, että tuote on alusta loppuun asti valvottua ja eettisesti valmistettua.

Ahneus lienee suurin syy petoksiin, kun halvasta tehdään kallista. Lisäksi yritysten omavalvonnan käytännön toteutus on pettänyt, ja viranomaisetkaan eivät ole pysyneet ajan tasalla. Toivottavasti näistä skandaaleista on saatu lisäpotkua kotimaisen ruuan edistämiseen. Vastuullisuuden eteen on vielä paljon tehtävää. Sinisilmäinen ei kannata olla.

Itseäni nyppii myös se, että elintarvikkeita rakennetaan jonkun tietyn terveysvaikutuksen varaan, mutta samalla ”tuhotaan” hyvän raaka-aineen sopivuus toiselle asiakaskunnalle. Kaupoissa olen esimerkiksi nähnyt tuotteita, jotka on suunnattu sydänterveyden edistämiseen. Tuotteissa on käytetty apu- ja lisäaineita, jotka estävät sen sopivuuden muun muassa keliaakikoille tai lisäaineita kammoksuville, vaikka itse perusraaka-aine olisi näille kuluttajaryhmille mitä mainioin. Saa olla todella tarkkana pakkausmerkintöjä lukiessa.

Myös maku on ollut monta kertaa pettymys. Kuitenkin hyvä maku on kauniin ulkonäön lisäksi ehdottomasti tärkein hyvän mielen tuoja ruokapöydässä.

Vanha totuus on, että hyvällä ja hitaalla prosessilla saadaan hyvät raaka-aineet maukkaiksi ja ravitseviksi ja samalla myös säilyviksi. Mikäs sen parempaa kuin juureen tehty maalaisruisleipä tai yön yli leivinuunissa hautuneet karjalanpaisti ja muikkukukko! Mutta tiedämmekö vielä riittävästi, mitä kaikkea esimerkiksi teollisuuden kypsennys- tai fermentointiprosesseissa tapahtuu? Voisiko niitä vielä säätää entistä paremman aistittavan ja ravitsemuksellisen laadun varmistamiseksi, ilman lisäaineita?

Eipä ihme, jos kuluttajat ovat entistä enemmän kiinnostuneita lähiruuasta, luomusta ja myös kosher-sertifioiduista elintarviketuotteista. Varsinkin kahta viimeksi mainittua elintarvikeryhmää säädellään ja valvotaan tarkasti. Tässä lehdessä Suomen ylirabbiini opzioni binarie trading system Simon Livson kertookin, mistä kosher-ruuassa on kysymys.

Lehdessä on monipuolista asiaa niin ravitsemuksesta kuin aistittavasta laadusta. Sokerina pohjalla näkymiä kalateollisuudesta!

http://whitsettvision.com/?vano=touch-no-touch-binary-options-significato&fdb=fe touch no touch binary options significato Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT



Nro 1 / 2013: Malttia haasteitten edessä

maanantai 25. helmikuu 2013

Olin ihmeissäni, kun toimituskunta mietti käsillä olevan lehden sisältöä marraskuussa. Koolla olleet asiantuntijat olivat lähinnä tuotekehityksestä. Yllätys, yllätys, päällimmäisenä oli uusi kuluttajatietoasetus, kuinka se tuo muutoksia suolamerkintöihin. Ilmassa oli lähes paniikkia, miten asia esimerkiksi viestitään kuluttajille.

Toivon mukaan lainsäädäntöneuvos http://cardigansarah.com/?sinevo=opzione-binarie-strategie opzione binarie strategie Anne Haikosen kirjoitus tässä lehdessä rauhoittaa edes vähän. Viranomaiset ovat alkaneet miettiä käytännön ratkaisuja. Kannattanee odottaa niitä. Onhan siirtymäaika pakollista ravintoarvomerkintää koskeville vaatimuksille joulukuuhun 2016 asti. Monien tuotteiden pakkaukset uudistunevat joka tapauksessa tässä ajassa. Joten tuskinpa suolamerkintä ym. kuluttajatietoasetuksen aiheuttamat vaateet ovat ainoat pakotteet pakkausten ulkoasun uudistamiseen.

Piristysruiske kokouksessa oli erikoissuunnittelija binäre optionen testkonto Marjo Särkkä-Tirkkosen innostava alustus nimisuojatuotteista. Suorastaan makupala, jonka voi nauttia lehden kolumniksi paketoituna.
Yksi kutsutuista, teknologiajohtaja limiti opzioni binarie Matti Harju ei päässyt kokoukseen. Otin häntä hihasta kiinni ja se kannatti. Lehden teemasivuilla Harju patistelee harhoista todellisuuteen tuotekehitysprosessissa jakaen kiitettävän määrän vuosien mittaan kertynyttä hiljaista tietoaan.

Lehden teemoina on analytiikka ja tuotekehitys. Hyvä analytiikka on muun muassa onnistuneen tuotekehityksen aisapari. Vuoden 2012 toimituskunnissa analytiikasta oli tullut monta juttuideaa, joten niitä ei kyselty marraskuisessa kokouksessa. Mutta jälleen yllätys, yllätys. Syystä tai toisesta jutut eivät konkretisoituneet. Tuli outo tilanne toimitukselle, joka yleensä painiskelee jutturunsauden keskellä. Mistä teemajuttuja?

Pysähdyin miettimään, mikä on puhuttanut viime aikoina julkisuudessa ja toisaalta, mikä aina on ollut tärkeää onnistuneelle analytiikalle. Maltti tuotti tulosta. Laboratoriopäällikkö opcje binarne dukascopy Veli Hietaniemi pohtii puheenvuorossaan, miksi Oy Suomi Ab:n laboratoriotarina kaipaa trimmaamista ja ETT forex firmaları Susanna Kariluoto, kollegoineen kertoo, kuinka luotettava analytiikka on tutkimusprojektin kulmakiviä. Myös uusi juttutyyppi, tiedekatsaus teeman mukaiseen aiheeseen, kertoo yhä nopeammista analytiikan menetelmistä.

Surullista todeta, mutta mielestäni Suomessa on tällä hetkellä alakulo niin tuotekehityksessä kuin analytiikassakin. Suomalaista ruokaa pitäisikin katsoa uusin silmin. Kansanedustaja etrading Anne Kalmari antaa lehdessä olevassa haastattelussa joitain tuoreita eväitä suomalaisen ruuan menekin edistämiseksi.

Meillä on Suomessa monia hyviä ruokatuotteita, jopa perinneruuan asemaan päässeitä. Mutta jotain toivoisi uusiksi, esimerkiksi entistä kotimaisempaa raaka-ainepohjaa. Nyt pitäisi toden teolla malttaa pohtia, miten alakulosta noustaan, jos mieli pärjätä.

binäre optionen sicher handeln Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT