Pääkirjoitus

Nro 6 / 2012: Arvon hekin ansaitsevat

perjantai 14. joulukuu 2012

Tämä lehden numero on täynnä asiaa elintarvikkeen vierestä. Teemana on koulutus, työhyvinvointi & johtaminen. Kaikki ovat aiheita, joista jatkuvasti toivotaan juttuja lehteen, vaikka ne eivät olekaan suoraan elintarvikeasiaa. Niinhän se on, että elintarvikeketjussa toimivien ammattilaisten koulutuksen, työhyvinvoinnin ja johtamisen pitää olla kunnossa, jos mieli jaksaa tehdä laadukkaita tuotteita tuotetietoisille ja yhä vaativammille kuluttajille.

Vaikka peruskoulutus on kunnossa, niin maailman muuttuessa täydennyskoulutusta tarvitaan. Ajanmukainen täsmäkoulutus parantaa myös johtamiskäytäntöjä ja lisää työhyvinvointia. Eläkeikien noustessa työelämässä on yhä enemmän varsin korkeassa iässäkin olevia työntekijöitä, joiden tulisi pärjätä eri tavalla ajattelevien nuorten, ns. Y-sukupolven kanssa. Ja luonnollisesti tietysti päinvastoin!

Viime aikoina olemme joutuneet lukemaan surullisia uutisia yt-neuvotteluista ja irtisanomisista tähän asti hyvin menestyneissäkin elintarvikeyrityksissä. Ja moni ammattilainen on kokenut potkut suoraan nahoissaan. Syitä irtisanomisiin on varmasti monia, ja useimmat syyt lienevät pinnan alla, suuren yleisön tavoittamattomissa. Toivoa vain voi, että syynä ei ainakaan olisi väärä pelko, hätiköinti ja toivottomuus.

Uskon, että hyvällä ennakoivalla täydennyskoulutuksella ja johtamisella on mahdollisuus tehdä uudelleen suuntauksia niin ajoissa, että irtisanomisiin ei tarvitsisi mennä. Ja toisaalta asianmukainen koulutus ja johtaminen parantavat työhyvinvointia, jolloin työntekijät jaksavat puhaltaa yhteen hiileen ja jopa innovoida arkisen työn keskellä.

Tänä päivänä kuluttajat pyritään saamaan tuotekehitykseen mukaan, mutta miten ovat yrityksen ns. linjatyöntekijät? Kuunnellaanko heitä? Eihän vai käy niin, että potkujen myötä pannaan ulos myös monta hyvää ideaa ja myös sitä perustaa, mihin laadukkaat elintarvikkeet ovat kautta aikojen perustuneet?

Kuka muuten opettaa Y-sukupolven ihmiset samaan vastuullisuuteen, mikä monissa vanhemmissa työntekijöissä on nähtävissä? Suomessa on pitkälti vaikuttanut sotien jälkeinen jälleenrakentamisen meininki. Ollaanko se vähitellen menettämässä? Onko itsekkyys ja oman edun tavoittelu syrjäyttämässä elintarvikealallakin vuosikymmenien saatossa syntyneen pääoman?

Joulun lähestyessä monet kuitenkin pysähtyvät pohtimaan elämän arvoja. Tosin pinnallisuus ja markkinahumu saattavat antaa äkkiseltään aivan toisen kuvan siitä, mikä ihmiselle on tärkeää. Toivon mukaan vuoden vaihtuessa meillä elintarvikealan ammattilaisilla on entistä suurempi into taistella kotimaisen laadukkaan ruuan puolesta. Se onnistuu vain arvostamalla ammattilaisia, kuuntelemalla heitä.

Ja jos nyt niin pahasti kävisi, että vielä joudutaan irtisanomisiin, niin autetaan työtöntä ammattilaista auttamaan itseään elämässä eteenpäin. Ketään ei saa jättää tyhjän päälle. Auttaminen on viimeinen kiitos ansioituneelle, selkänahkansa yhteisen hyvän eteen antaneelle työntekijälle. Arvon hekin ansaitsevat!

Raija Ahvenainen-Rantala

päätoimittaja, TkT


Nro 5 / 2012: Juhlavuotta vietetään yrittäjyyden merkeissä

maanantai 12. marraskuu 2012

Elintarviketieteiden Seura täyttää tänä vuonna 65 vuotta. Sen tiimoilta toteutettiin ennen kesälomia jäsenkysely. Kyselyn vapaamuotoisissa vastauksissa oli toive seuran roolista elintarvikealan kehittäjänä.

Seuran hallitus päättikin jo keväällä järjestää juhlaseminaarin yrittäjyydestä. Uskomme kotimaisen yrittäjyyden olevan tärkeää tuleville sukupolville. Lehden ilmestyessä tilaisuus on juuri toteutettu. Seminaarin annista kerromme ensi numerossa.

Myös käsillä olevan lehden juhlasivuilla esitellään myönteisiä yrityscaseja ja kerrotaan, miten EU jatkossa rahoittaa tutkimustoimintaa. Lisäksi jäsenkyselyn tehnyt tutkija Yrjö Lauha Focus Master Oy:stä esittelee tulokset ja kommentoi niitä, ja seuran puheenjohtaja Eila Järvenpää arvioi tuloksia.

Mutta tässä lehdessä on paljon muutakin, mikä enemmän ja vähemmän liittyy yrittäjyyteen ja toisaalta vastaa jäsenkyselyssä tulleeseen haasteeseen. Toivottiin muun muassa tarttumista ajankohtaisiin asioihin ja kannanottoja.

Seuran kunniapuheenjohtaja Kari Salminen on jälleen ansiokkaasti harrastanut tutkivaa journalismia ja kertoo puheenvuorossaan, mistä vastoittain uutisoidussa kolesterolitutkimuksessa on oikeasti kyse. Itsekin pitkään tutkimustyöstä leipäni saaneena olen täysin tyrmistynyt kyseessä olevan tutkimuksen raportoinnista ja tulosten tulkinnasta. Toimittajien ei tule todellakaan uskoa kaikkea, mitä tiedotustilaisuuksissa hehkutetaan. On mentävä asioitten alkulähteelle!

Seuran varapuheenjohtaja Heikki Manner puolestaan ravistelee puheenvuorossaan elintarvikevalvontaa. Professori Matti Hannuksela avaa ristiallergioitten salaisuuksia antaen vinkkejä tuotekehitykseen. Professori Miia Lindström kirjoittaa raakamaidon turvallisuudesta, muutamia esimerkkejä lehden jutuista mainitakseni.

Lehden tekeminenkin on jonkin sortin yrittäjyyttä. Elämmehän lähes kokonaan ilmoitustulojen varassa. Siksi haluamme kuunnella herkällä korvalla niin lukijoita, kirjoittajia kuin ilmoittajiakin.

Kyselyssä toivottiin lisää tutkimusta ja taloutta käsitteleviä juttuja. Ensi vuoden alusta aloitamme uuden palstan, jossa eri tieteen tekijät esittelevät maailmalla syntyneitä alan tuloksia. Talous & Markkina -palsta lehdessä on jo ollutkin pari vuotta. Haluamme kehittää palstaa edelleen yhdessä seuran elintarvikealan talous -ja markkinajaoston ja kirjoittajien kanssa.

Jotkut kyselyyn vastaajista olivat sitä mieltä, että lehti on ulkoasultaan vanhanaikainen. Niinpä jo nelosnumerosta lähtien kevensimme muutamia vakiopalstoja.

Saattaa kuulostaa kliseeltä, muta haluan uskoa, että seurassa olemme yhdessä enemmän kuin kukaan meistä yksinään. Ja kaiken huippuna, kun toiminta suurimmaksi osaksi perustuu vapaaehtoisuuteen, niin saa vapaasti laulaa sen lauluja, jonka leipää syö. Joten tule mukaan, vaikuttamaan yhdessä!

Raija Ahvenainen-Rantala

päätoimittaja, TkT

PS 1. Tervetuloa moikkaamaan meitä Eläinlääkäripäivillä 28.−30.11. Helsingissä. Olemme osastolla A11.

PS 2. Anna palautetta, odotamme sitä!



Nro 4 / 2012: Ei vain yhtä ratkaisua

perjantai 28. syyskuu 2012

Harvaan ongelmaan ja haasteeseen on olemassa vain yksi ratkaisu. Tosin elintarvikealalla on välillä siltä tuntunut. Kymmenkunta vuotta sitten terveysvaikutteisia elintarvikkeita pidettiin koko elintarvikebisneksen kulmakivenä. Viime aikojen kylmät tuulet EFSAn suunnalta ovat kuitenkin lopullisesti osoittaneet tämän uskomuksen hauraaksi.

Tällä hetkellä luomu ja varsinkin lähiruoka ovat joidenkin mielestä ainoa oikea tapa toimia. Kannatan itsekin lämpimästi molempia konsepteja. Mutta pelkästään niitten varaan elintarvikebisnes ei voi rakentua. Tai sitten Suomessa täytyisi tavalla tai toisella alkaa viljellä muun muassa kahvi- ja teepensaita. Tuskinpa olemme valmiita luopumaan kahvista muuta kuin pakon alla. Joistain hedelmistäkin ja norjalaisesta lohesta luopuisimme helpommin.

Myös energia-alalla on aika ajoin saanut sen vaikutelman, että tulevaisuus on atomivoimaloissa ja muilla energialähteillä on korkeintaan marginaalinen merkitys. Viime aikoina on puolestaan bioenergia nostettu ylitse muiden. Tosin kuivuuden runnellessa muun muassa USA:n maissipeltoja muunlaistakin puhetta on alkanut esiintyä.

Helsingin yliopiston projektitutkija, FT Jorma Keskitalo on kirjoittanut herättelevän kirjan Ihmiskunnan energiakriisi. Mikäli häneen on uskominen, tarvitaan vielä monia vuosikymmeniä kaikkia mahdollisia energialähteitä, jos aiotaan pysyä kasvulinjalla. Tosin se onkin eri juttu, onko jatkuva kasvu enää ylipäätänsä mahdollista.

Joka tapauksessa energiaa on edelleen säästettävä, missä vain voidaan. Myös elintarvikeketjussa, muun muassa koneitten ja laitteitten osalta sekä logistiikassa on varmasti vielä paljon tehostamisen varaa energian käytössä.

Kokonaisuuden hallinta alkutuotannosta kuluttajan pöytään tulee olemaan entistä tärkeämpää. Mihinkään tuhlaukseen, saatikka ahneuteen meillä ei enää ole varaa, jos mielitään pärjätä.

Ruokavaliomme perustana tulisi olla yksinkertainen kotimainen ruoka kaikessa monipuolisuudessaan, höystettynä joillakin ulkomaisilla tuotteilla. Ja tietenkin kotimaisilla laitteilla ja kotimaisella energialla valmistettuna.

Olisiko nyt aika panostaa suomalaiseen elintarvikealan koneitten kehittämiseen ja valmistukseen? Tervehenkisiä Pelle Pelottomia tästä maasta kyllä löytyy, se selviää tämän lehden jutuista. Erityisesti pksektori kaipaa uusia, heille räätälöityjä laitteita. Niille olisi varmasti maailmallakin kysyntää, kuten muutama vuosi sitten Foodtec-palkinnon saanut tuoretuotteiden käsittelylaitteiden valmistukseen erikoistunut Forsfood Oy on osoittanut. Huomattava osa heidän tuotannostaan menee vientiin. Tähän työhön tarvitaan koko elintarvikeketju, myös rahoittajat.

Raija Ahvenainen-Rantala

päätoimittaja, TkT

PS 1. Kiitos, jos vastasit jäsenkyselyyn keväällä. Tulokset ja niiden tarkastelu ovat seuraavassa lehden numerossa.

PS 2. Kävitkö marjametsässä kuluneen kesän aikana? Nyt vielä ehtii puolukkaan ja karpaloon.



Nro 3 / 2012: Analyysiä, pakkauksia ja pakkausanalyysiä

perjantai 21. syyskuu 2012

Joku aika sitten luin Gummeruksen kustantaman opuksen Syötkö riskiruokaa,jossa ranskalainen syöpälääkäri David Khayatin paljastaa ruuan terveysvaikutuksia syövän ehkäisyn ja vähän hoidonkin kannalta. Kirja perustuu noin 30 vuoden pohdintaan, tiedonkeruuseen ja järjen käyttöön.

Ilman hyvää analytiikka Khayatilla sen paremmin kuin meilläkään ei olisi luotettavaa tietoa ruuan terveysvaikutuksista tai riskeistä. Luotettavaa analytiikkaa tarvitaan niin tuotanto-olosuhteiden, veden, raaka-aineitten, pakkausmateriaalien ja tuotteen kanssa kosketukseen tulevien pintojen kuin lopputuotteenkin tutkimiseen. Analytiikka tulee apuun myös silloin, kun tulee tuotevalituksia. Omavalvontakaan ei toimi ilman analyysejä. Suurin osa analyyttisistä tarpeista kumpuaa lainsäädännön asettamista vaatimuksista.

Olen ollut elintarvikealalla kohta 40 vuotta. Tänä aikana analyyttiset menetelmät ovat kehittyneet huimasti niin tekniikan kuin tarkkuudenkin puolesta. Mutta edelleen tarvitaan kehittämistä, muun muassa pikamenetelmiä ei ole vielä riittävästi teollisuuden tarpeisiin, kuten Pirjo Alho-Lehto toteaa kolumnissaan.

Ja kuluttajakin haluaisi tietää jotain tuotteesta, vai haluaako? Älyteknologiaa pakkauksiin on kehitetty Suomessa noin neljännesvuosisata, ja aina aika ajoin on kyselty myös kuluttajien halukkuutta teknologiaan. Vastaukset ovat olleet pääosin myönteisiä. Mutta siitä huolimatta älypakkauksia ei vielä ole, vaikka teknologia jo hallitaankin. Missä syy? Uskon, että jos lainsäädäntö määräisi älyä pakkauksiin, sitä olisi jo runsaasti. Useimmat valvontaan ja seurantaan liittyvät toiminnot mitä ilmeisimmin tarvitsevat taakseen lainsäädännön tuomat velvoitteet.

Vaikka älypakkaukset eivät vielä ole ottaneetkaan tuulta purjeisiinsa ja globaalit tuulet ovat ravistelleet pakkausteollisuuttakin, Suomessa on edelleen syytä terveeseen ylpeyteen pakkausalalla. Kotimaisissa yrityksissä on vahvaa pakkausalan osaamista materiaaleissa, painatuksessa, teknologiassa, muotoilussa, suunnittelussa ja tutkimuksessa. Suomalaisia pakkauksia löytyy joka mantereelta, ja monilla pakkausalan konserneilla on kymmeniä tehtaita eri puolilla maailmaa.

Lisäksi Suomeen on juuri rakennettu tai ollaan rakentamassa uusia pakkaustehtaitasekä kotimaisten että ulkomaisten yritysten toteuttamana. Monet kotimaiset pakkausratkaisut ovat saavuttaneet maailmanmainetta voittaessaan erilaisia kilpailuja.

Kädessäsi on taas aikamoinen lukupaketti, tällä kertaa analytiikasta, jäljitettävyydestäja pakkausteollisuudesta. Mutta muutakin mukavaa lehdestä löytyy.Muun muassa pitkäaikainen ETS-aktivisti Mauri Yli-Kyyny haastaa teknologit kehittävään vuoropuheluun, mutta mistä?

Raija Ahvenainen-Rantala

päätoimittaja, TkT

PS 1. Alussa mainitsemani kirja on helppotajuinen ja luotettavan tuntuinen pikakurssi
syövän synnystä ja keinoista estää syöpää. Sopii hyvin kesälukemiseksi.

PS 2. ETS ja Kehittyvä Elintarvike -lehti ovat mukana Pakkaus 2012 -messuilla Suomen
Messukeskuksessa 26.–27.9.2012. Tervetuloa osastolle 3a27.

Ps 3. Elintarviketieteiden Seuran 65-vuotisjuhlaseminaari pidetään Helsingissä
30.10. Laitathan päivämäärän kalenteriisi!



Nro 2 / 2012: Laadukasta kotimaista ruokaa ilman luomuakin

perjantai 21. syyskuu 2012

Olin ilahtunut muutama viikko sitten, kun sain käsiini Kaisu ja Leena Avotien kirjoittaman ja Wsoyn kustantaman kirjan Saarioinen Kartanosta elintarvikekonserniksi. Lukaisin sen samalta istumalta.

Saarioisen toiminta 1950-luvulla kiteytyi ydinajatukseen ”Maataloutta ja teollisuutta käsi kädessä”. Liikeidea luotsasi Saarioisten toimintaa aina 1980-luvulle asti.

Näinhän se on kaikessa ruokateollisuudessa tänäkin päivänä, vaikka sitä ei aina noin ytimekkäästi ilmaistakaan. Ilman hyviä raaka-aineita on turha yrittää tehdä laadukkaita, säilyviä ja turvallisia tuotteita. Parhaiten homma onnistuu, kun elintarvikevalmistajalla on avoin ja tiivis yhteistyö maataloustuottajan kanssa.

Tänä talvena luomutuotanto on ollut esillä eri tilaisuuksissa. Jotkut uskovat luomun kovaankin lisääntymiseen, toiset taas epäilevät. MTT:n tammikuun lopulla julkistettu Luomu 50 -raportti on kuitenkin karua kertomaa: luomuviljelyn pitäisi lisääntyä kymmenen prosentin vuosivauhdilla, jotta luomutuotanto laajenisi 50 prosentin viljelyalaan vuoteen 2030 mennessä, mikä oli Maabrändityöryhmän asettama tavoite.
Onhan se hyvä, kun tavoitteet laitetaan korkealle. Se ehkä ”potkii” asiaa eteenpäin, ja saadaan ainakin jotain aikaiseksi.

Mutta onko unohdettu, että jo vuosia suomalainen viljely ja karjanhoito ovat olleet hyvin järkiperäisiä. Lannoitteita, torjunta-aineita, hyönteismyrkkyjä ja lääkkeitä ei käytetä summittaisesti, ikään kuin varmuuden vuoksi, vaan tarpeeseen. Ensin tutkitaan, sitten vasta lannoitetaan, ruiskutetaan tai lääkitään.
Olinkin hämmästynyt kuullessani eräässä tilaisuudessa varsin arvostetun henkilön sanovan, että Suomessa pitäisi kehittää luomun ja tavanomaisen välille uusi tuotantomuoto. Toivottavasti käsitin vain väärin. Kuten edellä totesin, mielestäni meillä on jo tuo välimuoto, mitä hienosti kutsutaan termillä integrated production, suomeksi täsmäviljely.

Luotsasin VTT:llä 90-luvun jälkipuoliskolla elintarvikkeiden minimal processing -tutkimusohjelmaa. Ohjelmassa oli mukana yrityksiä, jotka jo silloin käyttivät tuotannossaan täsmäviljelyllä tuotettuja kotimaisia raaka-aineita.

Näkisinkin enemmin kehittämisen tarvetta viestinnässä. Suomessa on jo nyt hyvät raaka-aineet ja pitkälle kehitettyä osaamista koko elintarvikeketjussa. Näitä seikkoja tulisi pitää rohkeammin esillä tuotteiden markkinoinnissa ja elintarvikkeiden viennissä, kiinnostavalla ja luottamusta herättävällä tavalla. Tosin ilahduttavia poikkeuksia on, esimerkiksi Atrian ”Vapaana kasvanut. Kun pihvinautaa ei kytketä kertaakaan, saadaan aikaan ihmeitä.”

Tällöin suomalaiset eivät muuta haluakaan kuin lähiruokaa tai ainakin kotimaista – ruokaa omasta maasta, kuten uusittu Hyvää Suomesta -merkki viestii.

Raija Ahvenainen-Rantala

päätoimittaja, TkT

PS 1. Nähdään Elintarvikepäivässä 8.5.

PS 2. Alussa mainitsemani kirja kannattaa lukea vaikkapa kesälomalla. Se antaa perspektiiviä nykypäivään.



Nro 1 / 2012: Lupaavia panostuksia joukkoruokailuun

perjantai 24. helmikuu 2012

Kouluruuan laatu ja senioreitten ruokailu ovat olleet jo pitkään syynin alla. Viimeisimmän vuosikymmenen aikana on toteutettu monenlaista kehityshanketta, muun muassa Sitran Järkipalaa-hanke ja seitsemän eri ministeriön Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma (Sre). Myös Leipätiedotus on ollut kiitettävän aktiivinen hyvän kouluruokailun edistäjänä.

Mutta nyt on selvästi nostettu uusi vaihde päälle. Lapsille ja ikääntyneille halutaan tarjota entistä miellyttävämpää ja ravitsevampaa ruokaa. Ja erityisesti lapset halutaan saada syömään nykyistä monipuolisemmin.

Professori Hely Tuorila on viime kuukausina luennoinut eri tilaisuuksissa, miten lasten syömistä voi ohjata monin myönteisin keinoin. Lehden pääjuttu avaa näitä näkökulmia.

Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry:n toteuttamassa alakoululaisten ruokakulttuurihankkeessa Tiedosta taidoksi kokeiltiin menestyksellä uusia terveyskasvatuksen toimintamalleja.

Suurtalousalan yhteistyöjärjestö FIDA ry määrittelee vuoden 2012 aikana kriteerit uudelle kouluruokadiplomille. Diplomin voi saada koulu, jossa ruokailu on järjestetty ravitsemuksellisesti, kasvatuksellisesti ja ympäristölle kestävällä tavalla.

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö Elo järjestää ensimmäisen valtakunnallisen kouluruokakilpailun. Kilpailun suosio on yllättänyt järjestäjän. Suomen parasta koulukeittiötiimiä etsitään kilpailun finaalissa, joka järjestetään Helsingissä Gastro -messuilla 16. maaliskuuta.

Ruoka- ja siivouspalveluihin erikoistunut Blue Service Partners toteutti loka-marraskuussa Ympäristön ystävä -teemaviikon 16 koulussa ympäri Suomen. Teemaviikolla vähennettiin biojätettä ja ennakkoluuloja. Pois heitetyn ruuan määrä väheni merkittävästi, ja vanhemmat yllättyivät myönteisesti koululounaan hyvästä laadusta.

Monissa kunnissa tehdään tosissaan töitä lähi- ja luomuruuan lisäämiseksi koulujen tarjonnassa.
Ikääntyneitten ateriapalvelujen kohentamiseksi on käynnissä useita hankkeita, muun muassa suomalainen Seniori-Sapuska ja EU-hanke Bio Life.

Suuri huolenaihe on, kuka ruuan valmistaa tulevaisuuden ammattikeittiöissä. Ruuanvalmistus on monessa mielessä muuttunut kuumennusprosessin hallinnaksi, kuten asiantuntija Milja Virtanen summaa artikkelissaan.

Tekniikka lisääntyy keittiöissä ja yhä useampi keittiö muistuttaa lähes tehdasta. Teknistä ammattitaitoa tarvitaan yhä enemmän. Enää ei riitä, että jauhopeukalo heiluu, ja makuaisti toimii. Kolmatta vuotta jatkuvalla Herkkuammatti -kampanjallaan FIDA ry haluaakin edistää ammattikeittiöiden imagoa erityisesti ammattia valitsevien nuorten silmissä.

Tästä kaikesta ja vähän muustakin käsillä olevassa lehdessä.

Raija Ahvenainen-Rantala

päätoimittaja, TkT

PS 1. Tästä numerosta lähtien konsultti Mikko Sihvonen arvioi puheenvuorossaan ajan ilmiöitä talouden näkökulmasta Talous & Markkina -palstalla.

PS 2. Lehden tilaushintoja on tarkistettu vuoden alusta lähtien huomioiden 9 %:n arvonlisävero. Iloksenne voin todeta, että lehden veroton hinta on piirun verran alempi kuin viime vuonna.

PS 3. Olemme Gastro-messuilla 14.−16.3. Tervetuloa vierailemaan osastolla 6d63!