Pääkirjoitus

Nro 6 / 2011: Uutta virettä elintarvikemenoon

tiistai 13. joulukuu 2011

Tämän numeron teema on Markkinointi & Kansainvälinen kauppa. En kuitenkaan ota sen enempää kantaa tähän teemaan. Riittää, kun lehden hyvät asiantuntijakirjoitukset tuovat useita näkökulmia aiheeseen.

Tosin luen tällä hetkellä Kustannusosakeyhtiö Siltalan kustantamaa Seppo Konttisen kirjaa Suomalainen ruokalasku. Kirja ravistelee ruokaketjua samaan malliin kuin aikaisemmin tänä vuonna ilmestyneet ja lehden Uutuuskirjoja-palstalla esittelemäni opukset. Joten jos kaipaat joulun pyhiksi sielunsopukoita värisyttävää luettavaa, niin tuo kirja ei jätä kylmäksi.

En ota myöskään kantaa maa- ja metsätalousministeriön asettaman Elintarvikeketjun neuvottelukunnan aikaansaamaan Ruokaketjun toimenpideohjelmaan, joka julkistettiin lokakuun puolessavälissä. Toivon vain, että kaikki suunniteltu toteutuu. Toimenpideohjelmaan voi tutustua Laatuketjun kotisivuilla.

Tämä vuosi on ollut monella tavalla raskas ruokaketjun toimijoille, mutta onneksi hyviäkin uutisia on alkanut kuulua, lähinnä vientimarkkinoitten suunnalta. Mutta en mene tähänkään sen enempää.

Joulun alla moni miettii, että mitähän hyvää voisin tehdä lähimmäiselleni. Niin ainakin vielä uskon, huolimatta yhä pahenevasta ahneudesta. Vuosikin ehtii vaihtua ennen, kuin seuraava lehden numero ilmestyy. Yksi ja toinen pohtii, mihin olen aikani käyttänyt? Onko se kaikki järkevää, mitä teen? Olisiko vuoden vaihtuessa hyvä löytää uusia kujeita vai porskutellaanko vanhaan malliin?

Olin lokakuun lopulla Finnish & Businessin (FiBS), kehitysyhteistyöjärjestö Kepan ja Suomen luonnonsuojeluliiton iltapäiväseminaarissa Yritysten ja kansalaisjärjestöjen uudet yhteistyömuodot. Oli ilahduttavaa kuulla niin järjestöjen kuin yritysten esityksiä hedelmällisestä yhteistyöstä maailman parantamiseksi ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi.

Miltä tuntuisi ajatus siitä, että yrityksessäsi kerran kuussa jokainen työntekijä voisi työajalla tunnin verran palvella lähimmäispuhelimessa? Tai yrityksesi toimittaisi tuoretta ruokaa suoraan järjestölle, joka ruokkii vähävaraisia? Tänä päivänähän nuo järjestöt jakavat pääasiassa kauppojen tiskeistä poistettuja, vanhentumassa olevia ruokapakkauksia.

Elintarviketieteiden Seura ei ole kansalaisjärjestö. Palvelemme kuitenkin koko elintarvikealaa, puolueettomasti, ilman voiton tavoittelua. Kaipaatko verkottumista tai haluaisitko purkaa energiaasi yhteisen hyvän ja paremman elintarviketulevaisuuden eteen? Työtä riittää, ja vapaaehtoisia kaivataan.

Tämäkin lehti on syntynyt suurelta osin vapaaehtoisvoimin. Tiesitkö, että asiantuntijakirjoittajamme eivät yleensä saa mitään korvausta artikkeleistaan?

Yhteistyössä on voimaa ja tulevaisuutta!

Raija Ahvenainen-Rantala

päätoimittaja, TkT

PS. Uutuuskirjapalstalla on vinkkejä hyviksi joululahjoiksi!



Nro 5 / 2011: Kuka lähtee viidellä eurolla töihin?

perjantai 28. lokakuu 2011

Maataloudessa ei koskaan ole ollut helppoa. Mutta nyt kuluneen vuoden aikana uutiset ovat synkistyneet kovaa vauhtia. Moni sika- ja nautatilallinen vähintäänkin harkitsee lopettamista. Eikä ihme. MTT:n selvitysten mukaan tuottajahintojen nousu ei riitä paikkaamaan kohonneita tuotantokustannuksia. Tärkeimmät tuotantopanokset, lannoitteet, polttoaineet ja rehut, kallistuvat kymmeniä prosentteja viime vuodesta.

MTT ennustaa, että tänä vuonna maatiloilla saavutetaan vain 35 prosenttia yrittäjätulotavoitteesta. No, ainahan voi käydä missä vaan, ettei asetettuja tavoitteita saavuteta. Mutta mitä tämä tarkoittaa maatalousyrittäjälle: hän saa viiden euron korvauksen työtunnille ja 2,2 prosentin koron omalle pääomalle. Lähtisitkö tällä korvauksella töihin?

Silloin kun uutiset nautatilojen lopettamisesta tulivat eetteriin ja Nivalassa tilalliset pitivät hätäkokoustaan, sanoin jollekin kollegalleni, että pitäisikö meidän lähteä barrikadeille suomalaisen ruuan puolesta. Ei ole järjen hiventä liikkeellä, jos annetaan kotimaisen lihantuotannon loppua.

Elintarviketieteiden Seurassa olemme jo pitemmän aikaan olleet huolestuneita kotimaisen raaka-aineen saatavuudesta. Mutta nyt tuntuu olevan jo lähes kansallinen hätätila. Miten tähän on tultu? Siinä onkin miettimisen paikka. Asiat tuskin selviävät sillä, että syytellään milloin ketäkin, EU:ta, keskittynyttä kauppaa, teollisuutta, kuluttajaa…

Nyt tulisi todella kaikkien ottaa järki käteen, istua yhteisen pöydän ääreen ja katsoa, että jokainen toimija ruokaketjussa alkutuotannosta kauppaan ja loppukäyttäjälle asti saa kohtuullisen korvauksen työstään. Muuten meillä on vaihtoehtona ulkomaiset raaka-aineet ja hyvin pian pelkästään monikansallisten yritysten tuottama ruoka. Tätä tuskin kukaan haluaa.

Ainakin suorastaan räjähtäen kasvanut kiinnostus luomuun ja lähiruokaan kertoo siitä, että kotimaisen ruuan arvostus on huimasti nousussa. Selvästi on myös nähtävissä, että perinteiset ruuan valmistusmenetelmät otetaan uudelleen käyttöön käsi kädessä luomun ja lähiruuan kanssa, ja on jo otettukin muun muassa monissa pienleipomoissa. Niillä saadaan aikaan maukasta, säilyvää ruokaa vähemmillä lisäaineilla ja poppaskonsteilla.

Ollaan siis jossain määrin menossa kohti vanhaa, mutta toki uusin keinoin ja uudella osaamisella, kuten entistä parempi hygienian hallinta, jäähdytystekniikat, ITteknologia sekä uudet ja tehokkaat logistiikka- ja pakkausmenetelmät. Luomulle ja lähiruualle on tähän asti lähes hymähdelty. Niin tehtiin aikanaan ympäristöasioissakin, mutta lopulta ne oli pakko ottaa tosissaan huomioon. Olisiko nyt murros käynnissä luomun ja lähiruuan suhteen: ne ottavat pysyvästi paikkansa kotimaisessa ruokaketjussa!

Lehti on täynnä järeää asiaa valmistus- ja lisäaineista, vedestä ja leipomoteollisuudesta mukaan lukien ripaus ravitsemusta erityisesti karppauksen suhteen. Annathan palautetta!

Raija Ahvenainen-Rantala

päätoimittaja, TkT

PS. Olemme 26.–28.10.2011 Tampereella Elintarviketeollisuusmessuilla osastolla A60. Tervetuloa piipahtamaan!



Nro 4 / 2011: Pakkaamista ei tarvitse pyytää anteeksi

maanantai 24. lokakuu 2011

Yli 30 vuotta sitten aloin ensimmäisen kerran todella miettiä pakkaamisen roolia elintarvikkeissa. Huonon työllisyystilanteen takia olin valmistumiseni jälkeen pari kuukautta jäätelötehtaan pakkaamossa vuorotyössä. Kahden kuukauden työkokemuksen pohjalta osasin vastata VTT:n työpaikkahaastattelussa esitettyihin pakkauksia koskeviin kysymyksiin.

Luit oikein. Tuo lyhyt työkokemus oli laittanut harmaat aivosolut liikkeelle. Korkeakoulussa pakkaukset eivät nimittäin tuohon aikaan olleet luento-ohjelmassa mukana.

Pian tutkijana aloitettuani kuitenkin huomasin, että pakkaaminen joutuu koko ajan olemaan puolustusasemissa tyylillä ”olen se välttämätön paha, anteeksi kun olen olemassa”. Maassamme ei ollut montaakaan pakkausalan asiantuntijaa.

Onneksi näistä ajoista on menty paljon eteenpäin. Pakkaustutkimus – PTR ry perustettiin 1980-luvulla. Korkeakoulutasoista opetusta ja tutkimusta pakkaamisesta on niin Viikissä kuin Lappeenrannassa. Alalle on tullut runsaasti uusia asiantuntijoita. Tiesitkö esimerkiksi, että vuosina 2008–2010 toteutetun, Tekesin pakkausalueelle kohdistuneen Futupack-aktivoinnin tuloksena alalle saatiin aktivoitua noin 40 pakkauksiin keskittynyttä tutkijaa?

Mutta kun tarkalla korvalla kuuntelee, edelleenkin pakkaukset joutuvat olemaan anteeksipyyntöasemissa. Nykyisestä hallitusohjelmastakaan en onnistunut juuri löytämään pakkauksia. Tehokasta logistiikkaa ei kuitenkaan synny ilman pakkauksia. Sekä toimivat kuluttaja- ja kuljetuspakkaukset että lavat ja rullakot ovat jakelun ja varastoinnin kulmakiviä! Eikä siinä kaikki, pakkauksen tehtävät ovat todella moninaiset.

Hallitusohjelma kuitenkin lupaa, että kuluttajille turvataan oikeus tietää ruuan alkuperä, tuotantotapa ja koostumus perusteluna se, että elintarvikkeiden jäljitettävyys parantaa kuluttajien luottamusta. Tässä pakkauksilla on keskeinen rooli. Hallitusohjelma toteaakin, että avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi ja toimenpiteiden pohjaksi tehdään selvitys elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä. Hallituksen tavoite suomalaisten elintarvikkeiden, luomu- ja erikoistuotteiden jalostuksen, markkinoinnin ja viennin tehostamisesta ei myöskään onnistu ilman tehokkaita pakkauksia.

Luin kesälomallani Worldwatch-instituutin Maailman tila 2011 -raporttia teemalla, kuinka maailma ruokitaan. Pitkin kirjaa tulee esiin se, että nälän poistamiseksi monissa tapauksissa riittää, että jo tuotettu ruoka käytetään paremmin hyödyksi. Tehokkaat varastointi- ja pakkausmenetelmät ovat siis A ja O.

Ratkaisut voivat olla yksinkertaisia ja edullisia. Esimerkiksi halvat muovikassit pitävät pitkäpavut kuivina ja tuholaiset loitolla. Paremmin rakennetuissa siiloissa vilja pysyy laadukkaana, ja aurinkokuivaus säilyttää hedelmät vitamiineineen. Ja tietysti viimeisessä esimerkissä hyvä pakkaus estää tuotteita kostumasta uudelleen!

Raija Ahvenainen-Rantala

päätoimittaja, TkT


Nro 3 / 2011: Keinoa vai kloonia?

perjantai 27. toukokuu 2011

Toivottavasti ei kumpaakaan! Mistä on kysymys? Lihastapa tietenkin. Maailmanlaajuisen ruokapulan lisääntyessä aidon lihan korvikkeeksi on ehdoteltu niin reaktorissa tuotettua keinolihaa kuin kloonieläimiä. Tiettävästi vielä niitä ei ole kaupoissa, mutta puheet niitten puolesta lisääntyvät huolestuttavasti.Mutta aitoa ruuan pitää olla, lihankin!

Lihasta saa myös monenlaisia maukkaita valmisteita. Valmisteiden koostamiseksi sekä säilyvyyden ja turvallisuuden varmistamiseksi teollisuus on oppinut myös käyttämään lisäaineita kohtuullisesti ja vastuullisesti, oikeita määriä oikeisiin tarpeisiin. Ja tämä hyvä suuntaus jatkuu tulevina päivinä.

Harva meistä enää jaksaa muistaa, että vielä sotien jälkeenkin teurastuksen jälkeen liha jouduttiin usein säilyttämään kyllästetyssä suolaliuoksessa. Lihateknologian, kylmätekniikan ja pakkaustekniikoitten kehittyessä alkukantaisista säilytysmenetelmistä on voitu luopua. Näitten myötä suolan saanti on pienentynyt huomattavasti terveellisempään suuntaan ja lihavalmisteiden tarjonta on monipuolistunut huikeasti turvallisuudesta tinkimättä.

Suomessa on paljon syvällistä liha-alan osaamista. Tätä pääomaa alettiin koota varsinkin Helsingin yliopiston lihateknologian opetuksen ja tutkimuksen käynnistyessä 50 vuotta sitten. Suomalainen lihateollisuus onkin pärjännyt kohtuullisesti maailman muuttuessa. Tästä on kiittäminen niin edesmennyttä professori Fritz Niinivaaraa kuin nykyistä lihateknologian professoria Eero Puolannetta ja hänen tiimiään. He ovat tehneet merkittävän päivätyön.

Mutta jatkuuko tämä hyvä kehitys? Olen ollut ja olemme myös Elintarviketieteiden Seurassa huolestuneita ”niin sanottujen perinteisten” elintarvikealan osaajien puolesta. Koulutetaanko heitä riittävästi tulevina vuosina? Riittääkö tutkijoita pitämään alan kehitystä yllä?

Ilahduttava uutinen on, että kevään korvilla Lihateollisuuden tutkimuslaitos sai tauon jälkeen uuden kokopäivätoimisen johtajan, ETT Pekka Turkin. Hän on myös edellä mainittujen professoreitten kasvatteja.

Liha-alan tulevaisuus on kuitenkin nyt vaakalaudalla. Ei vähiten sen takia, että me kuluttajat haluamme halpoja elintarvikkeita. Hyvästä, turvallisesta ja vastuullisesti tuotetusta ruuasta, niin lihasta kuin muistakin tuotteista, kannattaa kuitenkin maksaa oikea hinta. Jos rehellisesti ajattelemme, tuskinpa kenenkään talous vielä kaatuu, jos ruokakorin osuus talouden kokonaismenoista olisi muutaman prosenttiyksikön enemmän kuin nykyisin. Ehkäpä vähemmän tarvitaan lääkkeitä ja ravitsemusta täydentäviä valmisteita, jolloin myös lisäainekuorma elimistössä pienenee.

Haastan jokaista hyvän ruuan ystävää taistelemaan luonnollisesti ja eettisesti tuotettujen elintarvikkeitten puolesta. Tasapainoiseen ruokavalioon kuuluu myös aito liha ja aidosta lihasta tehdyt valmisteet kohtuullisessa määrin.

Raija Ahvenainen-Rantala

päätoimittaja, TkT

PS. Syksy on lähempänä kuin arvaammekaan. Olemme Elintarviketeollisuusmessuilla Tampereella 26.–28.10.2011. Tervetuloa osastolle A 60!



Nro 2 / 2011: Kyseenalaistuksista uuteen nousuun

maanantai 18. huhtikuu 2011

Terveys lautasella, väärennettyä ruokaa, kumous keittiössä, aitoa ruokaa… Lähes joka viikko on joko TV:ssa lehdissä tai kirjoissa joku kohuotsikko ruuasta. Tehomaataloutta ja teollista ruokaa on piiskattu kuin vierasta sikaa.

”Hyvää kypsä kylmänäkin”, sanottiin kansan parissa aikanaan Hämeenlinnassa. Niinhän se on. Teollisuus osaa tehdä kypsää ruokaa niin, että sitä voi turvallisesti, ilman akuuttia ruokamyrkytystä, syödä vaikka lämmittämättä. Ja ruoka vielä maistuukin!

Suomessa on vähän ruokamyrkytysepidemioita. Ja jos on, ne yleensä kulminoituvat enemmän ja vähemmän kypsentämättömään tai vähän kypsennettyyn ruokaan, kuten porkkanaraaste tai kylmäsavustettu kala.

Mutta siitä huolimatta ruoka ja ruuan laatu ovat joutuneet monen toimittajan tehosyynin kohteeksi. TV-ohjelmat ja kirjat ovat ehkä vähän kärjistäneetkin asioita, mutta on todettava, ettei savua ilman tulta. Ehkä jossakin kohtaa homma on mennyt överiksi. Ongelmat eivät niinkään ole mikrobiologisella, vaan kemiallisella puolella. On liikaa ja liian montaa erilaista lisäainetta samassa tuotteessa, vääränlaisia rasvoja, sokeria rasvan tilalla, kemiallisia makeutusaineita… kyllähän näitä riittää. Myös monet tuotenimet ovat usein harhaanjohtavia.

Lähiomaiseni sairastuttua muutama vuosi sitten vakaviin kansantauteihin, olen tarkkaillut entistä tarkemmin tuoteselosteita ja tuotenimiä. Toimittajien havainnot ovat valitettavan usein totta. Mutta se ilahduttaa, että Suomen kaupoista löytyy kyllä runsaasti ravitsemuksellisesti hyviä, vähän lisäaineita sisältäviä, maukkaita, hyvin säilyviä elintarvikkeita, kun vaan viitsii etsiä. Eli kyllä teollisuus osaa tehdä vaikka kuinka hyvää ilman poppaskonsteja. Eivätkä tuotteet, ei edes luomu, aina ole edes kalliimpia! Ja jos tuote maksaakin vähän enemmän, maukkaus korvaa menetetyn rahan.

Kiinnitin huomiota jo tammikuussa Eviran pääjohtajan Jaana Husu-Kallion terveisiin Helsingin yliopiston lihateknologian opetuksen ja tutkimuksen 50-vuotisjuhlaseminaarissa. Hän vahvisti sanomansa maaliskuussa Eviran Tänään pöydällä -kolumnissaan ”Ruoanlaittoa vai lisäaineita”: Husu-Kallio on kuluttajana hyvin kriittinen lisäaineiden suhteen. Ruuanlaitosta pitävänä hän suosii raaka-aineista itse tehtyä ruokaa ja luomua aina, kun se sopii ruokasuunnitelmiin ja sitä on saatavilla.

Jos Suomen ruokaturvallisuudesta vastaava ylin henkilö on tätä mieltä, niin sen pitäisi herätellä meitä itse kutakin. Ja monet ovat jo heränneetkin.

Prosessit, laatu & ravitsemus on tämän lehden teema. Prosesseissa ja hyvissä raaka-aineissa on monen tuotteen hyvän maun ja ravitsemuksellisuuden juju. Olen surrut lähes viimeiset kymmenen vuotta sitä, että Suomessa elintarvikealan prosessitutkimus kutistuu kutistumistaan. Mutta onneksi on vielä valoa jossakin päin. Tämän lehden pääjuttu on ETT Susanna Kariluodon artikkeli folaatin rikastamisesta bioprosessien keinoin. Kannattaa lukea!

Teeman lisäksi lehdessä on muutakin mukavaa asiaa, mm. kognitiivisesta ergonomiasta ja yrityksen perustamisesta.

Raija Ahvenainen-Rantala

päätoimittaja, TkT


Nro 1 / 2011: Superruokaa vai supermyrkkyä?

keskiviikko 02. maaliskuu 2011

Kysymyksiin ei voi vastata ilman luotettavia ja monipuolisia analyysimenetelmiä sekä tehokasta valvontaa. Kumpiakin liikkuu elintarvikemarkkinoilla, ainakin jossain päin maailmaa. Pahimmillaan voi käydä niin, että superfoodiksi tai muuten terveysvaikutteiseksi luultu ruoka sisältääkin myrkkyä, jos ei nyt ihan supermyrkkyä. Tullilaboratorion tutkimukset maahantuoduista superfoodeista eivät ole kaikilta osin mairittelevia.

Joulukuun 2010 ja tammikuun 2011 uutiset Eviran kotisivuilla puhuvat myös puolestaan: Uuselintarvikkeeksi katsotun chia-kasvin siemenet sekä siemenöljy vedetty pois markkinoilta, uuselintarvikkeeksi katsotun mesquite-kasvin kuivattu jauhe vedetty pois markkinoilta, pakastepinaatissa kohonnut Escherichia coli -bakteerimäärä, X-tra Kevyt majoneesi vedetty pois myynnistä, erä Peking Ente -pakasteankkaa poistettu markkinoilta ja allergeenivirhe; epäily maapähkinästä leivässä, takaisinvetoa on laajennettu.

Ja ei se niin sanottu tavallinen perusruokakaan tai luomu välttämättä aina ole turvallista yhä ahneemmaksi käyvässä maailmassa, kuten Saksan dioksiinijupakka osoitti.

Lastenruokaa pidetään yleisesti turvallisena. Tätä kirjoitettaessa tuli uutinen ruotsalaistutkimuksesta, joka paljasti useissa lastenruuissa korkeita pitoisuuksia mangaania, arseenia ja kadmiumia. Uutisen mukaan kyse on maaperässä esiintyvistä hivenaineista. Ruotsin elintarvikevirasto päätti varoittaa aiheesta Karoliinisen instituutin tekemän tutkimuksen vuoksi.

Huonoja uutisia voi siis odottaa melkein miltä suunnalta tahansa. Olen huomannut jo monen alistuneen sille ajatukselle, että on pakko hyväksyä kemikaalikuorman lisääntyminen kehossaan. Mutta onko niin? On entistä tärkeämpää, että niin omavalvonta kuin viranomaisvalvonta toimivat ja EU:n nopea hälytysjärjestelmä RASFF pelaa. Tuskinpa Saksan äskettäisiä dioksiinisikojakaan tai -munia olisi saatu kiinni ilman valvontaa. Osaltaan on kiittäminen hyviä analyysimenetelmiä ja tehokasta valvontaa myös siitä, että dioksiinien pitoisuudet ympäristössä ja siten elintarvikkeissa ovat alentuneet Suomessa 1970-luvun huippuarvoista merkittävästi.

Valvonta ei saisi olla kuitenkaan esteenä liiketoiminnalle, ja sen tulisi olla luonteva osa normaalia toimintaa. Siksi valvontakin tarvitsee kehittämistä. Ehkä siitä on kysymys, kun ollaan siirtymässä ennakkovalvonnasta jälkivalvontaan. Pikkusen kuitenkin mietityttää, mitä tästä seuraa. Vaaniiko loppujen lopuksi vaara työn lisääntymisestä? Nähtäväksi jää, tuleeko enemmän takaisinvetoja ja laitosten sulkemisia. Toiminta saatetaan aloittaa liian helposti, puutteellisimmin tiloin ja käytännöin kuin aikaisemmin.

Myös tutkimus kehittää valvontaa. Tutkimustulokset auttavat kohdentamaan valvontaa kriittisiin pisteisiin. On hienoa, että Helsingin yliopiston Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastolla on oma lehtoraatti myös ympäristöterveydenhuollon valvonnasta. Dosentti Mari Nevas avaakin katsauksellaan Tutkimuksella potkua valvontaan tämän numeron teeman: analytiikka, laboratoriot ja valvonta.

Alkaneena vuonna lehdessä on myös täysin uutta aikaisempaan nähden: joka toisessa numerossa on teollisuusalakohtainen erityisteema. Tässä numerossa on asiaa meijeriteollisuudesta.

Raija Ahvenainen-Rantala

päätoimittaja, TkT

PS. Ei masennuta, vaikka kasvuun tähdännyt ruokastrategia typistyikin eduskunnassa neljään toimenpide-ehdotukseen.