Maailma mausteilla -blogi

KE 3/2019, Maailma mausteilla, Missä olet Suomen elintarvikevientistrategia?

torstai 06. kesäkuu 2019

Vuorineuvos Reijo Karhisen kolumni Onko Suomi suunnannäyttäjä vai ajelehtija? (Kehittyvä elintarvike 2/2019) laittoi ajattelemaan. Vastahan parikymmentä vuotta sitten, noin 1998 AD, ryhmä hollantilaisia professoreita ja yrityskehittäjiä kävi haastattelemassa meitä Tekesin Bio- ja kemianyksikössä. He olivat tekemässä elintarvikestrategiaa omalle maalleen ja kävivät ottamassa oppia parhaista innovaatiosysteemeistä Euroopassa.
Tekes oli vastikään 1990-luvun puolivälissä aloittanut Valiosta siirtyneen Ph.D. Mervi Sibakovin johdolla rohkeat panostukset elintarvikkeiden tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Uudistuva elintarvike -teknologiaohjelma sai koko tutkimuksemme ja teollisuutemme yhteistyössä kehittämään terveysvaikutteisia elintarvikkeita, hygieniaa ja logistiikkaa unohtamatta.

Uudistuva elintarvike -ohjelman loppuarvioinnissa USA:n maatalousministeriön USDAn ohjelmajohtaja Jim Lindsay ja USA:n elintarvikeviraston, FDA:n ylijohtaja Kathy Elwood olivat hyvin otettuja niin tutkimussaavutuksista kuin tutkimusryhmien ja yritysten yhteistyön määrästä.
Muistan, kun vierailimme arvioijien kanssa A.I. Virtasen rekonstruoidussa työhuoneessa Valiolla Pitäjänmäellä. Keskellä huonetta esillä olleet A.I. Virtasen saamat Nobelin palkinto sekä USDAn korkein tunnustus Atwater Memorial -ansiomerkki tekivät vaikutuksen. Artturi Virtasen kemian Nobel vuodelta 1945 on edelleen ainoa kenellekään elintarviketieteilijälle myönnetty Nobelin palkinto. Professori Virtaselle oli erityisen tärkeää saada tutkimuksen avulla voin sekä juuston laatua parannettua, jotta niitä saatiin vietyä ulkomaille.
Mikä on Suomelle paras polku? Liisa Ihmemaassa -kirjan kissa sanoo aika osuvasti: ”Jos et tiedä, mihin olet menossa, on ihan sama, minkä polun valitset.”
Yksi maailman historiassa hyväksi koettu tapa on ottaa mallia muista. Sillä pääsee niin sanotusti jo peesiin. Se ei tietenkään riitä, vaan tarvitaan pieni ryhmä viisaita suomalaisia piirtämään tiekartta aikatauluineen. On iso projekti, mitä maailman puhtaimmassa maassa viljellään ja miten se myydään aasialaisille tai amerikkalaisille kuluttajille.

Maailma mausteilla -palstalla on vuosien varrella kerrottu, että hollantilaiset ovat rakentaneet pienestä maastaan logistiikan keskuksen, jota kautta ecuadorilainen ruusu tai perulainen parsa löytää tiensä S-markettiin.
Ruotsalaiset taas tuplasivat elintarvikevientinsä panostamalla EU-kotimarkkinaan heti liittymisen aikaan. Norja on pistänyt kaikki munat yhteen koriin ja myy aktiivisesti kalaa ja rapuja koko maailmassa. Tanskalainen Arla ja Carlsberg markkinoivat tuotteitaan kaikkialla.
Etelä-Korea on rakentanut vientinsä ravintolakulttuurin varaan. Korean BBQ ja kimchi ovat tavallisia jo pienimmissäkin amerikkalaisissa kaupungeissa. Kiina taas valmistaa massatuotantona edullisesti mitä vain tuotteita, ja suomalaisissakin elintarvikkeissa tai lääkkeissä käytetään kiinalaisia valmistusaineita.

Jokaisella vientimaalla on omiin vahvuuksiinsa perustuva strategia. Eri teollisuudenaloilla on niilläkin omat polkunsa. Viime vuosikymmeninä suomalaiset paperitehtaat ovat siirtyneet valmistamaan lopputuotteitaan lähellä kuluttajaa Kiinassa ja USA:ssa.
Amerikkalainen Hershey-maitosuklaa myy Aasiassa, vaikka sitä ei edes pitäisi kutsua suklaaksi, koska sen kaakaopitoisuus on vain 11 prosenttia, kun esimerkiksi Fazerin sinisessä on yli 30 prosenttia kaakota. USA panostaa huomattavasti markkinointiin tärkeimmillä markkinoillaan Aasiassa. Amerikkalaisyrityksen elintarvikemarkkinoinnista jopa puolet tulee tukena viljelijäjärjestöjen kautta. Saksalaisen ruuan viikot ovat heidän tapa markkinoida tuotteitaan aasialaisissa supermarketeissa.
Määrätietoisella koko ”pellolta ulkomaalaisen kuluttajan pöytään” -ketjun yhteistyöllä ja yhteisillä tavoitteilla Suomi menestyy aivan taatusti. Asetetaan tavoitteet korkealle, valitaan hankkeelle johtaja, annetaan keppi ja porkkana työkaluiksi. Etenemisen varmistamiseksi arvioidaan tulokset ulkopuolisten asiantuntijoiden tekemänä vaikkapa vuosittain ja tarkennetaan kurssia tarpeen mukaan. Elintarvikeviennin tuplaaminen on onnistunut muiltakin mailta. Se onnistuu meiltäkin, jos niin yhdessä tahdomme.

Kirjoittaja on Kehittyvä Elintarvike -lehden vakituinen avustaja, joka asuu Soulissa.



Info

Olen Ari Virtanen, nykyisin Finpron Korean viestikeskuksen vetäjänä. Olen asunut 12 vuotta eri puolilla maailmaa USA:ssa, Kiinassa, Perussa ja Koreassa. Samalla matkaillut ja maistellut ruokia eri maanosissa. Kehittyvä Elintarvike -lehden Maailma Mausteilla -palstalla kerron eri maiden ruokakulttuureista.

Tämä blogi kertoo lisätiedot Maailma Mausteilla -juttuihin. Kuvia, reseptejä ja viitteitä tarinoihin löytyy täältä. Ajatuksia ja kertomuksia ruokailun maailmasta.

» Lähetä sähköpostia

Arkisto