Maailma mausteilla -blogi

Suomalaisia ja muita ruokia

tiistai 17. lokakuu 2017

Vietin onnistuneen kesäloman Suomen viileän raikkaassa heinäkuussa ja palasin latautuneena takaisin talvisijoilleni taifuunien piinaamaan Aasiaan. Henkilökohtaisesti oli mukava huomata, että lomarasvaa oli kertynyt vain yhden 500 gramman voipaketin verran, kun edelliskesänä niitä kertyi kuusinkertaisesti.
K-Kaupan Väiski oli sijoittanut lihaosastolle nyhtökauraa ja härkistä. Sokerihuurrettu aamiaismuro -osastolle oli sijoitettu marjamyslejä, ja marjoista löytyi jo useampia, hienoja tuotteita. Suomalainen ruoka on taatusti muutoksessa parempaan suuntaan.

Suuri positiivinen muutos suomalaisessa elintarviketeollisuudessa on se, että toimitusjohtajatason ihmiset tulevat kesken lomansakin shortseissaan kokoustamaan ja puhumaan elintarvikeviennistä. Takavuosien maine siitä, että Suomi on heinäkuun kiinni, voi unohtaa. Tämä on hyvä asia, koska varsinkin aasialaiset tekevät mielellään työmatkansa Suomeen juuri heinäkuussa, jolloin kotiseuduilla on kauhean kuuma ja vettä sataa kaatamalla. Suomi puolestaan on miellyttävän raikas ja täynnä värien loistoa.
Aasialaiset hakevat Suomesta jotakin, mitä heillä ei ole: puhdasta ilmaa ja vettä sekä hiljaisuutta. Koska lomia ei juuri ole, työmatkaan sisällytetään myös ”sight seeingia” ja shoppailua. Jos aasialaiselle liikekumppanille avautuu mahdollisuus vierailla suomalaisella kesämökillä, se on taatusti ikimuistoinen elämys. Kokemukseni mukaan valokuvatuimmat kohteet ovat puucee, marjojen poiminta, sauna, järvi ja onginta.
Heinäkuussa mediassa ruoka oli paljon esillä. Hesarin artikkelin otsikko oli jäänyt monen mieleen: korealainen ”koiranlihakuja” on maanpäällinen helvetti. Toimittaja oli käynyt Etelä-Koreassa haistelemassa ja laskemassa, että kyseisellä kujalla oli puolet enemmän koiria teurastavia yrityksiä kuin viranomaisten väittämät kaksi. Koiranlihakeittoa syödään tosin yleensä talvella. Korealainen kesäherkku on sekin kauhea: jääkylmä, pakastettu nuudeliannos.

Koiranlihan ohella Etelä-Korea tunnetaan Pohjois-Korean ohjusohjelmasta. Kukaan ei sen sijaan ollut kuullut, että Samsung takoo ennätysvoittoja, vaikka yrityksen iso johtaja on lukittu vankilaan, kuten maan ex-presidenttikin: molemmat syytettynä korruptiosta. Samsung, olympialaisten pääsponsori, lahjoitti presidentti Parkin ystävän tyttärelle 40 miljoonaa USA:n dollaria hevosen ostoon ja huoltoon. Samsung sai vastineeksi tukea omistusjärjestelylle, jolla yritys säästi pari miljardia dollaria verojen maksussa. Oikeudenmukaisuuden vahvistumisen ja vallankumouksen sai aikaan satojen tuhansien opiskelijanuorten kuukausien mielenosoitusaalto.
Korealainen nuoriso ei syö koiria, mutta aiheuttaa silti megaluokan ongelmia. Nuoret parit ovat lopettaneet lapsien teon ja antavat toisilleen koiranpentuja. Koiran pitäminen on suurkaupungissa erittäin kallista ja hankalaa. Niinpä kennelit täyttyvät ylijäämäkoirista, joita tuodaan Koreasta jo Suomeenkin. Muuten, omasta mielestäni koiranlihakujalla ei haise, eikä ainakaan enempää kuin porsasteurastamossa tai muillakaan perinteisillä lihakaduilla.

Perulaiskylissä marsu on juhlaruokaa. Päävieras saa lautaselle kokonaisen marsun, muut vain puolikkaan. Japanissa maistelin hevosta sushina, joka oli yllättävän hyvää. Amerikassa lapset hiukan kauhistelevat, kun Suomessa syötetään turisteille Petteri punakuonoa. Heille voi huomauttaa, että aussit syövät söpöjä kenguruja ja Filippiineillä katuruokaa ovat kanamunat, joissa on tipu sisällä.
Kiinan Kantonissa nautitaan valikoimasta eläimiä, ja koiranlihan kulutus on siellä paljon suurempi kuin Koreassa. Haineväkeitosta ei ole tänä kesänä näkynyt artikkelia. Itse muistan ikuisesti Shanghaissa, kun eräällä juhla-aterialla kahdeksas eli viimeinen pääruoka oli linnun jalka. Se oli pidempi kuin lautanen oli leveä. Siinä vaiheessa on parempi vain todeta, että on valitettavasti hyvin allerginen tämän harvinaisen linnun jalalle, jotta ei loukkaa isäntäänsä ja saattaa pelastaa seuraavan linnun.

Nopea kysely Suomessa paljasti, että koiran maistaminen ei juuri kiinnosta ketään, mutta suomalaiset turistit käyvät usein maistamassa Soulissa koirakeittoa. On sekin sitten koettu. Koreassa koiran syönti tuli tavaksi köyhässä maassa, jossa lihaa ei ollut 1950-luvun sodan jäljiltä. Etelä-Korea sai vielä 1960-luvulla kehitysapua ollessaan yhtä köyhä kuin esimerkiksi Sudan. Nuorempi polvi syö nykyään mieluummin pekonia ja pitsaa, eikä suuri osa ole edes maistanut koiraa.
Aasian lihantuotanto kärsii koko ajan eläintaudeista, ja kananmunatkin katoavat kaupasta, milloin lintuinfluenssan, milloin antibioottien liikakäytön vuoksi. Kuuma kesä aiheutti sekin miljoonien eläinten menehtymisen. Suomalainen maailman puhtain maatalous ja sopivan lämmin kesäsää ovat suuri vahvuutemme, joka meidän pitää osata käyttää eduksemme.
Tuttu hevosenomistaja Suomessa tosin totesi, että on aikamoista haaskausta, kun hevoset päätyvät Suomessa hautaan eikä meetvurstiksi. Samaan aikaan hyönteiset ovat jo Michelin tähtien arvoista herkkua. Niistä saa vaikka minkälaisen proteiinipirtelön.
Perussa torimyyjä laittoi smoothie-blenderiin hedelmien jatkoksi elävän sammakon. Etelä-Aasiassa katuruokaa ovat paahdetut heinäsirkat, torakat ja skorpionit. Friteeratun torakan limainen mussahdus suussa sai jäädä viimeiseksi, mutta heinäsirkkoja voin syödä toistekin. Kiinalainen ystäväni antoi kerran minulle ohjeen: ”Nielaise käärmeen sappi kokonaisena, älä pure”. Se pätee myös torakoihin. Taitaa olla jo ikävä suomalaisia, puhtaita marjoja, myslejä, meetvurstia ja muita herkkuja.

Ari Virtanen
Soul
Etelä-Korea



Info

Olen Ari Virtanen, nykyisin Finpron Korean viestikeskuksen vetäjänä. Olen asunut 12 vuotta eri puolilla maailmaa USA:ssa, Kiinassa, Perussa ja Koreassa. Samalla matkaillut ja maistellut ruokia eri maanosissa. Kehittyvä Elintarvike -lehden Maailma Mausteilla -palstalla kerron eri maiden ruokakulttuureista.

Tämä blogi kertoo lisätiedot Maailma Mausteilla -juttuihin. Kuvia, reseptejä ja viitteitä tarinoihin löytyy täältä. Ajatuksia ja kertomuksia ruokailun maailmasta.

» Lähetä sähköpostia

Arkisto