KE 3/2017, teema Analytiikan merkitys tuotekehityksessä on merkittävä

Analytiikka on tärkeä osa tuotekehitystä ja välttämätöntä lisäarvotuotteiden kehittämisessä, tiivistää Valion tutkimus- ja tuotekehityksen Tutkimusanalytiikka-ryhmän laboratoriopäällikkö Anu Surakka.

Analyysitulokset ovat tärkeitä muun muassa riskinarvioinnin, prosessimuutosten, lainsäädäntö- ja asiakasvaatimusten, tuotteen erityisvaatimusten, säilyvyyskokeiden, pakkausmerkintöjen ja tuotannon laadunvarmistuksen vuoksi.
Tutkimus ja tuotekehitys tarvitsevat analyysituloksia yleensä nopeasti. Sitä ennen pitää selvittää, mistä tarvitaan analyysitulos, miten sitä voi hyödyntää, mikä on tarkoitukseen sopivin analyysimenetelmä huomioiden nopeus, laatu ja hinta sekä pohtia, mitä kannattaa tehdä itse ja mitä teettää ostopalveluna.
Aistinvaraisen arvioinnin lisäksi tuotekehitys ja markkinointi tarvitsevat kemiallisia ja mikrobiologisia analyysejä sekä rakennemäärityksiä uuden tuotteen kehitysvaiheessa. Tuotanto puolestaan tarvitsee menetelmiä, joilla voi analysoida suuria näytemääriä nopeasti. Tehtaiden laadunvarmistusanalytiikassa tarvitaan mahdollisimman automatisoituja pikamenetelmiä esimerkiksi raakamaidon laadunvarmistukseen, hygienia- ja steriiliystesteihin sekä koostumusmäärityksiin.
Analytiikka on tärkeää myös kansainväliselle myynnille, sillä Valio vie tuotteita lähes 60 maahan.
Laboratoriossa tarvitaan analyysiosaamisen lisäksi projektinhallintataitoja, IT-osaamista ja bioinformatiikkaa, verkostoitumista sekä viestintätaitoja.
‒ Ei riitä, että tehdään analyysi, jos ei osata kertoa selkokielellä, mitä tulos tarkoittaa. Pitää ymmärtää, mitä johtopäätöksiä analyysituloksesta voi vetää ja mitä se merkitsee. Analysointityön lisäksi olemme mukana monissa kehitysprojekteissa, Anu Surakka kertoo.

Portinvartijan rooli
Valion tuotekehityksen ja laboratorion asiantuntijat päättävät yhdessä, mitä kannattaa tutkia missäkin vaiheessa.
‒ Olen usein portinvartija, joka miettii tuotekehittäjien ja laboratorion asiantuntijoiden kanssa, mistä tarvitaan analyysituloksia. Myös vanhoja tuloksia kannattaa hyödyntää; töitä olisi enemmän kuin pystymme tekemään. Vaatii jatkuvaa miettimistä, mikä on tärkeintä juuri nyt, Surakka sanoo.
Laboratoriossa tehdään analyysejä monivaiheisessa tuotekehitysprosessissa ideasta kaupan hyllyyn. Alustavia laboratoriokokeita tehdään uudentyyppisestä tuotteesta jo ideavaiheessa reseptiikan kehittämiseksi. Pilottikokeiden kautta edetään koeajoihin. Tässä vaiheessa voidaan tehdä prosessimuutoksia, joiden onnistumisen todentamiseksi tarvitaan analytiikkaa. Lisäksi uusista tuotteista seurataan mikrobiologista laatua ja tehdään esimerkiksi pH- ja vedenaktiivisuusmittauksia mikrobimallinnuksia varten.
Kun tuote on menossa tuotantoon, varmistetaan, että tuotannolla on käytössään tarvittavat laadunvarmistusanalyysimenetelmät. Pääosa tuotannon analyyseistä tehdään joko Valion kahdessa aluelaboratoriossa Seinäjoella ja Lapinlahdella tai kymmenessä tehdaslaboratorioissa eri puolilla Suomea. Laktoosittomuusmäärityksiä tehdään vain tutkimus- ja tuotekehityslaboratoriossa Helsingissä.
Laboratorio tekee töitä jatkuvan aikapaineen alla, mutta kiireessäkin määritykset on tehtävä luotettavasti ja nopeasti.
‒ Tulokset halutaan mahdollisimman nopeasti. Välillä on vaikeaa löytää tarpeeksi nopeita menetelmiä. Pyrimme löytämään markkinoilta mahdollisimman valmiita analyysimenetelmäratkaisuja, mutta teemme itse tarvittaessa modifikaatiota, Surakka kertoo.

Sata uutta tuotetta vuodessa
Valio tuo markkinoille noin sata uutta tuotetta vuodessa. Jatkuva, korkea uutuustuotteiden määrä vaatii paljon analytiikkaa tuotekehitysvaiheessa. Kun kuluttajat haluavat vähentää esimerkiksi suolan ja sokerin käyttöään, heidän toiveisiinsa halutaan vastata nopeasti.
‒ Laboratoriomme erittäin kokeneella ja osaavalla henkilöstöllä on valtavan hyvä omien tuotematriisien tuntemus. On erittäin tärkeää tuntea tuote, jotta voidaan valita luotettavat analyysimenetelmät, Surakka painottaa.
Lisäksi kansainvälisille markkinoille suunnatut tuotteet aiheuttavat vipinää laboratoriossa.
‒ Analytiikan merkitys on kasvanut, ja Valion asiakkaat saattavat vaatia akkreditoituja analyysimenetelmiä. Lisäksi eri maissa on omia standardimenetelmiä. Meillä on asiantuntijarooli, kun tehdään tuotteita kansainväliseen myyntiin. Silloin pitää tuntea kohdemaan lainsäädäntö ja selvittää kansainvälisten asiakkaiden vaatimukset ja se, soveltuvatko meidän käytössä olevat analyysimenetelmämme kohdemaan vaatimuksiin, Surakka summaa.

Toiveena hyvät pikamenetelmät
Anu Surakan mielestä elintarvikeanalytiikassa pitää panostaa pikamenetelmien kehittämiseen.
‒ Tuotannon kannalta parasta olisi, että analytiikkaa voisi tehdä jo tuotannon yhteydessä. Pikamenetelmien kehittämiseksi tehdään usein hyvää kehitystyötä tutkimusprojekteissa, mutta kaupallistamisvaihe jää usein tekemättä. Tutkimustyön hedelmät pitäisi saada rutiinikäyttöön, Surakka toivoo.
Hänen toivelistallaan ovat elintarvikeanalytiikan pikamenetelmät: muun muassa nopeammat mikrobiologiset kvantiointimenetelmät ja rutiinianalytiikkaan soveltuvat biosensorit sekä käytännölliset menetelmät tuotteiden ”mikrorakenteen” määrittämiseen ja kuvantamiseen.

Laaja yhteistyöverkosto
Jo Valion sisällä Tutkimusanalytiikka-ryhmällä on laaja yhteistyöverkosto.
‒ Teemme yhteistyötä esimerkiksi tutkijoiden ja tuotekehittäjien sekä elintarviketurvallisuus- ja laaturyhmän, Valion muiden laboratorioiden, tuotantolaitosten, kansainvälisen myynnin ja kuluttajapalvelun henkilöstön kanssa, Surakka listaa.
Valion ulkopuolella yhteistyötä tehdään esimerkiksi laitetoimittajien, kaupallisten laboratorioiden, viranomaislaboratorioiden sekä tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa.
Kaikkea analytiikkaa ei ole järkevää tehdä itse, ja harvoin tarvittavaa analytiikkaa ostetaan.
‒ Vuosittain olen tekemisissä satojen ammattilaisten kassa, sillä jo tutkimus- ja tuotekehitysyksikössämme on yli sata työntekijää. Laboratoriopäällikön työssä on keskeistä verkostojen ylläpitäminen ja tiedon välittäminen, Surakka tähdentää.

Pirjo Huhtakangas

**************************
Monenlainen analytiikka tarpeen

Tuotekehityksessä tarvitaan monipuolista analytiikkaa: kemiallista ja mikrobiologista analytiikkaa, rakennemäärityksiä sekä aistinvaraista arviointia.

Kemiallinen analytiikka:
• koostumusmääritykset (mm. kuiva-aine, rasva, proteiini, tuhka, hiilihydraatit)
• kivennäisanalytiikka
• laktoosittomuusanalytiikka
• maitoproteiinianalytiikka
• vitamiinianalytiikka
• aromit ja makuvirheet
• jäämäanalytiikka (allergeenit ja haitta-aineet)

Mikrobiologinen analytiikka:
• mikrobien selektiivinen analysointi
• nopeat detektiomenetelmät (omavalvonnan patogeenianalytiikka)
• tunnistus- ja tyypitysmenetelmät
• säilyvyystestit (kokeelliset tulokset, mikrobimallinnukset)

**************
Valion laboratorio sata vuotta

• Valion laboratoriotoiminta alkoi vuonna 1917.
• Nykyisin Valion tutkimus- ja tuotekehitysyksikössä työskentelee 115 työntekijää, joista 18 tekee tutkimusanalytiikkaa.
• Valion tutkimuksen, tuotekehityksen ja laadunvarmistuksen kustannukset olivat vuonna 2016 noin 26,5 miljoonaa euroa.
• Vuosittain Valio lanseeraa noin sata uutuustuotetta sekä omistaa 351 patenttia (50 patenttiperhettä) 50 maassa.

KE 3/2017, teema Atria on vähentänyt soijan käyttöä rehuissa ja tuotteissa

Atria vähentää edelleen soijan käyttöä eläinten rehuissa ja tuotteissa.

Atria Perhetilojen possut syövät noin 80 prosenttia vähemmän soijaa kuin tavanomaiset suomalaiset possut. Perhetilojen lihasikaloissa on siirrytty soijattomaan ruokintaan. Broilerien rehussa soijaa korvataan muun muassa kotimaisella, kuoritulla kauralla.
‒ Kuorittu kaura on erinomainen valkuaisen ja aminohappojen lähde varsinkin broilereille. Sen käyttöä olemme lisänneet koko ajan. Nyt kaura on suurin yksittäinen raaka-aine broilerin rehuissa, siipikarja- ja nautarehujen kehittämispäällikkö Anne Rauhala A-Rehusta kertoo.
Yli puolet broilerin tarvitsemasta valkuaisesta tulee jo nyt kotimaisista viljoista: kuoritusta kaurasta ja vehnästä. Lisäksi soijaa korvataan rypsirouheella ja -puristeella sekä herneellä.
A-Rehu on lisännyt syksystä 2016 lähtien kotimaista rehuhernettä broilerirehuihin. Herne korvaa ruokinnassa soijaa ja vehnää, koska se sisältää paljon valkuaista ja energiaa ja vähentää ulkomaisen lysiiniaminohapon tarvetta. Herne ostetaan A-Rehun Koskenkorvan tehtaalle suoraan tiloilta. Herneen viljely parantaa samalla pellon rakennetta ja vähentää typpilannoituksen tarvetta.
‒ Lisäksi broilereidemme hyvä terveys mahdollistaa matalan kokonaisvalkuaispitoisuuden ruokinnassa, joka jo sinällään vähentää soijan tarvetta. Soijan käyttömäärä on noin 13‒17 prosenttia broilerinrehuissa, ja määrä laskee koko ajan, Anne Rauhala tarkentaa.
Sikoja ruokitaan hyvin paljon elintarviketeollisuuden nestemäisillä sivutuotteilla, kuten ohravalkuaisrehulla, heralla ja maitohuuhteilla. Sioilla on hyvin yleisesti liemiruokinta, mihin nestemäiset sivutuotteet sopivat hyvin. Myös naudat käyttävät paljon sivutuotteita esimerkiksi peruna-, meijeri- ja myllyteollisuudesta. Broilerien ruokinnassa sivutuotteiden käyttöä rajoittaa se, että rehujen täytyy olla kuivia.

Rehusoijalle korvaajia
Tällä hetkellä soijan korvaaminen rehuissa kokonaan ei ole mahdollista ainakaan broilereilla.
‒ Meillä ei ole riittävästi tarpeeksi hyviä muita valkuaisraaka-aineita korvaamaan täysin soijaa. Esimerkiksi rypsin ja härkäpavun käyttöä rajoittavat niiden tietyt haitta-aineet, joille siipikarja on erityisen herkkä. Näitä ovat muun muassa visiini, konvisiini ja trypsiini-inhibiittori. Sika ja nauta pystytään ruokkimaan ilman soijaa, Anne Rauhala kertoo.
Soijan vähentäminen koskee kaikkia broilerin- ja sianrehuja. Naudalla soijan käyttömäärät ovat jo nyt hyvin pieniä. Valkuaisomavaraisuuden nostamiseen sopivat herne, härkäpapu ja rypsi.
‒ Ostamme hernettä suoraan tiloilta ja keskusliikkeiden kautta. Pyrimme lisäämään ja kehittämään herneen sopimusviljelyä aktiivisesti. Toivomme, että herneen viljelyala kasvaa reippaasti nykyisestä. Tällä hetkellä ostamme kaiken herneen, mitä vain saamme, Rauhala toteaa.
Vehnään verrattuna herneellä on korkeampi valkuaispitoisuus ja parempi aminohappokoostumus ja soijaan verrattuna korkeampi energiapitoisuus. Herneessä ei ole broilereille haitallisia aineita kuten esimerkiksi härkäpavussa.
‒ Atrialla on oma rehutehdas, mikä mahdollistaa kehitystä myös lihalopputuotteissa. Siksi tiedämme tarkkaan, mitä eläimet ovat syöneet ja voimme olla varmoja, että ne on ruokittu laadukkailla raaka-aineilla. Raaka-aineissa ja rehuissa ei ole esimerkiksi torjunta-ainejäämiä, muita epäpuhtauksia eikä mikrobiologisia ongelmia, Rauhala täsmentää.
Rauhala tuntee asian hyvin, sillä hän on työskennellyt pitkään rehu- ja lihateollisuudessa ja Atria-konsernissa eri työtehtävissä vuodesta 2002 lähtien.

Lihavalmisteissa ei soijaa
Atria Suomi Oy:n tuotekehitysjohtaja Heimo Hattula kertoo, että soija on poistettu kaikista Atrian lihavalmisteista.
‒ Olemme poistaneet soijan kaikista lihavalmisteistamme, eli makkaroista ja leivänpäällisistä, korvataksemme sen lihalla, mutta myös poistaaksemme merkittävän allergeenin tuotantolinjoistamme, Hattula tarkentaa.
Soijaa on korvattu pääasiassa lihalla, mutta joissakin tapauksissa myös kasvikuiduilla ja hydrokollodeilla. Myös herneproteiinia on ollut käytössä.
‒ Soijan jättäminen kokonaan pois on kustannus- tai makumielessä haasteellinen tehtävä joissakin tuoteryhmissä. Lähihetken tavoitteena se ei ole meillä. Lihavalmisteissa poisto on tehty, mutta periaatteellisia linjauksia tuoteryhmittäin ei ole tehty. Soijan korvaaminen lisääntyy varmasti sopivan edullisten ja toimivien kotimaisten proteiinilähteiden tarjonnan kasvaessa, Heimo Hattula arvioi.

Korvaaminen tuotteissa haastavaa
Soijan korvaajiksi sopivat tuoteryhmästä riippuen joko muut kasvisproteiinit kuten herne ja peruna, kuidut, hydrokolloidit, kananmuna (myös allergeeni) sekä lihaproteiini. Kotimaisesta lihasta valmistettua lihaproteiinia ei ole kuitenkaan saatavilla, joten Atria ei käytä sitä.
‒ Ostamme soijan ja sitä korvaavat raaka-aineet nykyisin muutaman mauste- ja raaka-ainetoimittajan kautta. Jatkossakin luultavasti valmiimpien kokonaisvaltaisten seosten toimittajat ovat vahvoilla, Hattula sanoo.
Hän muistuttaa, että korvaavissakin raaka-aineissa on osittain samojakin haasteita kuin soijassa eli allergeenisuus, osalla lisäainestatus, osalla hinta ja lihaproteiinin kohdalla se, että se ei ole valmistettu kotimaisesta lihasta. Tärkein vertailukohta on tavoiteltu toimivuus oikeassa käyttökohteessa.
‒ Hernettä on vaikea verrata soijaan, josta on lukuisia eri tavoin toimivia tuotteita tarjolla. Useimmilla niistä on erilainen sovelluskäyttö elintarvikkeissa, osa tuo rakennetta, osa sitoo vettä tai rasvaa jne. Jos herneestä löytyy vastaavat versiot ja funktionaalisuus, vain hinta voisi olla käytön rajoite. Joidenkin tuoteryhmien kohdalta, kuten jauhelihatuotteet herneproteiini ei toiminnallisesti juuri eroa soijaproteiinista, mutta maullisesti on eroa, Heimo Hattula selventää.
Hattula on lihateknologi, jonka työura on sisältänyt erilaisia tuotekehityksen, markkinoinnin ja tuotannon johtotehtäviä. Nykyisessä työssään tuotekehitysjohtajana hän vastaa Atria Suomen operatiivisen tuotekehityksen johtamisesta.

Pirjo Huhtakangas

*********************************
Antibioottivapaa-merkintä pakkauksiin

Atria Perhetila -broileripakkauksiin tulee syksyllä 2017 merkintä, joka kertoo, ettei linnuille ole annettu antibiootteja koko niiden elinaikana. Linnut pysyvät terveinä hyvien elinolosuhteiden, asianmukaisen ruokinnan, huolellisen hygienian sekä järjestelmällisen eläintautien ehkäisytyön ansiosta.
Atrialainen broilerintuotanto on täysin antibioottivapaata jo nyt. Koko tuotantoketjussa eläimiä lääkitään vähän ja vain tarpeeseen, valvotusti ja varoaikoja noudattaen.
Broilereiden jälkeen Atria keskittyy sikaketjuun. Sianlihan tuottajat ja Atria ovat aloittaneet antibioottivapaan sianlihan järjestelmällisen tuotannon uudella Puhdas sika -tuotantolinjalla. Antibioottivapaa-merkinnällä varustettuja sianlihaneriä saadaan markkinoille ensi vuoden alussa.
Monissa maissa antibiootteja syötetään tuotantoeläimille rutiininomaisesti. Niillä edistetään broilereiden kasvua ja ehkäistään tauteja ennalta. Näissä maissa lihasta löytyy paljon antibioottiresistenttejä bakteereita, jotka voivat levitä ihmisiin elintarvikkeiden välityksellä tai suoraan eläimistä.

Lisätietoja:
www.atria.fi/antibiottivapaa
www.atria.fi/lihan-alkupera/tilamerkitty-liha/
***************************
Atria lyhyesti

• Atria on Pohjoismaiden, Venäjän ja Viron johtavia liha- ja ruoka-alan yrityksiä.
• Vuonna 2016 liikevaihto oli noin 1,35 miljardia euroa.
• Yrityksen palveluksessa on noin 4 300 työntekijää Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Venäjällä ja Virossa.
• Atria Suomen tuotantolaitokset sijaitsevat Nurmossa, Kuopiossa, Kauhajoella, Forssassa, Sahalahdella ja Jyväskylässä.

KE 3/2017, teema, Laatu ja hygienia kulkevat käsi kädessä

Lihajaloste Korpelan tehtaalla Honkajoella automaatio luo tuotantoon varmuutta, ja mahdollistaa laadun ja hygienian jatkuvan ja helpon tarkkailun.

Lihajaloste Korpelan Honkajoen tehdas rakennettiin vuonna 2004 kirjaimellisesti tuhkasta, entisen palaneen tuotantolaitoksen tilalle.
‒ Alkuvaiheessa kiersimme messuja ja tehtaita ulkomaita myöten ja selvitimme, mitkä olisivat meille parhaita ratkaisuja. Tavoitteena oli uudenaikainen sekä järkevä tuotantolaitos valmisruuan tekemiseen, tehtaanjohtaja Petri Natunen kertoo.
Esimerkiksi paistolinja löytyi Iso-Britanniasta. Sen amerikkalaisvalmisteisen uunin uudelleenohjelmoinnissa on käytetty suomalaista yritystä, joka on kehittänyt Lihajaloste Korpelalle räätälöidyt automatisointiohjelmat.
‒ Halusimme pitkän linjan, jossa on 15 konetta peräjälkeen ja jotka kaikki olisivat ”yhden napin takana”.
Kun siihen päästiin, myös laatu pysyi tasaisen korkeana ja hävikki pienenä. Samalla tiedonkeruu on reaaliaikaista ja raportit syntyvät tietokantaan sitä mukaa, kun tuotteita valmistetaan, Natunen tarkentaa.

Henkilöstön merkitys
Tuotanto lähti liikkeelle muutamalla tuotteella vuonna 2005, ja nykyiseen malliin tehdas saatiin 2009. Toinen esimerkki konehankinnasta ovat lihan muotoilurummut, jotka mahdollistavat lähes minkä muotoisen tuotteen tahansa, asiakkaan toiveen mukaan.
‒ Rummut olivat kallis investointi, minkä lisäksi ne tarvitsevat oman pesukoneensa. Investoimalla alun perin laitteisiin saadaan nyt kerättyä hyötyjä, Natunen tähdentää.
Tehdas on vakiinnuttanut toimintansa ja laajentamassa tuotantoaan.
‒ Automatisoinnin avulla olemme voineet hoitaa tuotannon 15 työntekijällä. Nyt kuitenkin näyttää positiivisesti siltä, että tarvitsemme lisäkäsiä ja teemme vielä tämän vuoden aikana joitakin rekrytointeja.
Natunen korostaa henkilökunnan merkitystä tuotantohygienian ylläpidossa.
‒ Työntekijät perehdytetään alaan, ja koulutamme henkilökuntaa säännöllisesti. Auditointien ja tarkastusten jälkeen keskustelemme esiin tulleista asioista.

Sopiva valvonnan määrä?
Satsaus teknologiaan on mahdollistanut erinomaisen laadun, jonka valvontatulokset osoittavat. Elintarvikealan valvonnassa on Natusen mielestä vielä kehitettävää.
‒ Laatu- ja hygieniavaatimukset ovat kovat. Hygieniakäytäntö ja -toimintatavat menevät yhä pienempiin yksityiskohtiin. Se on hyvä, mutta valvontaa voisi nykyisestä yhtenäistää ja järkevöittää, Natunen sanoo.
Hänen mielestään viranomaisvalvontaa voisi harventaa niissä yrityksissä, jotka ovat osoittaneet huolehtivansa vaatimuksista. Tällä hetkellä kunnan terveystarkastaja voi käydä tarkastuksella joka kuukausi paikkakunnasta riippuen, mutta onko se tarpeen kaikissa yrityksissä? Natunen kysyy.
Terveystarkastaja vierailee Lihajaloste Korpelan Honkajoen tehtaalla tätä nykyä kuusi kertaa vuodessa Oiva-tarkastuksella. Sen lisäksi on kuusi erillistä näytteenottotarkastuskäyntiä. Tämän päälle tulee useita auditointeja vuoden aikana. Kaikkien tarkastusten määrä voi olla parinkymmenen luokkaa vuosittain.
Oiva-tarkastusten määrää on laskettu Honkajoella viime vuodesta paikallisen viranomaisen päätöksellä, koska laitoksen hygieniataso on todistetusti hyvä.
‒ Tämä on hyvä signaali Eviran suunnalta. Sieltä on annettu ymmärtää, että tarkastusten tiheyttä mietittäessä saa käyttää harkintaa. Vielä tarvittaisiin yhtenäinen linja ja reunaehdot koko maahan siitä, millä edellytyksillä käyntiväliä voi harventaa, Natunen toivoo.
Oiva-raporttien yleisenä heikkoutena on arvosanan määräytyminen: Jos tarkastettavana on kuusitoista kohtaa, ja yhdessä kohtaa tulee pieni huomautus, koko arvosana määräytyy sen mukaan.

Laatutason osoittaminen
Honkajoen tehtaalla käytetään ulkopuolista sertifioijaa, minkä lisäksi tuotanto täyttää elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmästandardi ISO 22000:n ja FSSC 22 000:n vaatimukset.
‒ Sertifiointi sparraa ja pitää sopivasti varpaillaan niin, että varmasti huolehditaan hygieniasta ja laadusta. Mieli on luottavainen, kun varmistuksena toimii tuotannon jäljitettävyys, Natunen toteaa.
Jokainen asiakas käy myös auditoimassa tehtaan, ennen kuin ensimmäistäkään tuote-erää lähtee liikkeelle. Työajallisesti valvonta vie Honkajoella noin yhden ihmisen panoksen.
Tehtaan tuotantotilojen puhdistus hoidetaan ostopalveluna elintarviketeollisuuden pesuihin erikoistuneelta yritykseltä. Korpelan Liha on saanut käyttöönsä pesu- ja hygienialaadunseurantajärjestelmän, jonka avulla voi seurata tarkasti hygieniavaatimusten toteutumista. Järjestelmä mahdollistaa aukottoman sähköisen raportoinnin: asioihin pystyy reagoimaan välittömästi, ja tieto menee myös palveluntuottajalle.
Natunen näyttää tietokoneen ruudulta laadunseurantajärjestelmän esimerkkisivua. Ensin näkyy luetteloituna tuotantolaitoksen tilat, esimerkiksi annostelu- ja muotoilutila.
‒ Jos toteutuma ei ole 100 prosenttia, voi avata kyseisen kohdan. Ruudulta selviää, onko kyseessä liemityslaite tai dipperi, ja mitä siinä kohtaa on huomioitavaa. Järjestelmään kirjautuu myös se, mitä kohdalle tehtiin, ja kuka teki ja kuittasi.

Eeva Vänskä

KE 2/2017, teema, Kuusamossa taiotaan lähivesistä monenlaisia kalaherkkuja

Pienen kalan jalostaminen on pitkälle käsityötä.

Kitkan Herkku Oy on kalan jalostamisen asiantuntija, joka toimii Kuusamon kalatalossa Koillismaan ylängöllä puhtaiden kalavesien kupeessa. Raaka-ainetta saadaan läheltä; talon toisessa päässä sijaitsee Koillismaan Luonnonkala Oy, joka on ammattikalastajien yhdessä omistama yhtiö.

Järvestä linjalle
Kala voidaan perata jo kalasatamissa tai Koillismaan Luonnonkalan tiloissa. Perkaamassa on vaihteleva määrä ihmisiä urakkatyönä. Ykköslaji on muikku, toisena tulee kasvatettu kirjolohi ja kolmantena siika.
Raaka-aine siirtyy Kitkan Herkun tuotantotiloihin muutettavaksi eri tuotteiksi, muun muassa kalamassaksi, jota tehdään kirjolohesta, siiasta, särjestä ja hauesta.
Toimitusjohtaja, ”jokapaikanhöylä” Jorma Käkelä kertoo, että yritys on lähtökohtaisesti kehittänyt tuotteet itse.
‒ Maustetun kalamassan olemme kehittäneet yhdessä suurtalouskeittiöiden kanssa. Massaa saa myös maustamattomana.
Muita tuotteita ovat tuoreen kalan lisäksi mädit, säilykkeet, puolisäilykkeet ja puolivalmisteet. Yrityksellä on savustusuuni, massantekolaitteet, keittimet ja autoklaavauslaitteet: kaikki mitä tarvitaan kalan jalostamisessa.
‒ Vuosittain käsittelemme raakakalaa kymmeniä tuhansia kiloja.
Asiakkaina ovat päivittäistavarakauppa, lähialueen suurtaloudet, ravintolat, koulut sekä sairaalat. Myös pääkaupunkiseudulla on merkittäviä asiakkuuksia. Suurin osa tilaajista on vakioasiakkaita, mutta Kitkan Herkku hakee myös uusia markkinoita koko ajan.

Käsiä tarvitaan
Jalosteiden parissa työskentelee kahdesta neljään henkilöä, sesonkina voi käsipareja olla kuusi.
‒ Sesonki ajoittuu kevät- ja syyskylmille, jolloin kala parveutuu, ja saamme hyvin raaka-ainetta. Meillä ei ole alueen puhtailla vesillä makuongelmia kesälläkään, joten kalaa voisi jalostaa myös kesäkaudella.
Jorma Käkelä kertoo, että kalan kierto on nopeaa. Pyrkimys on saada tuote mahdollisimman nopeasti loppukäyttäjälle.
‒ Täyssäilykkeet tietysti säilyvät pitkään. Marinoidut tuotteet, levitteet, mädit, frittimuikut, suolakala, graavi ja tuorekalat sekä lämmin- ja kylmäsavukalat viedään tuotannosta välittömästi myyntiin.

Uusi laitos haastaa
Yritys on ensimmäinen Kuusamossa, joka hyödyntää hiilidioksidia kylmätekniikassa.
‒ Laitteisto on sinänsä hyvä ratkaisu, mutta meillä on ollut alkuvaiheen vaikeuksia linjaston rakenteen kanssa. On suunnittelijoiden asia suunnitella materiaalit olosuhteisiin sopiviksi. Meillä venttiilisarjat eivät ole soveltuneet ilmasto-olosuhteisiin, ja venttiilejä on jouduttu uusimaan.
Kylmätilaa riittää, ja kaikki kala saadaan tarvittaessa nopeasti kylmään.
‒ Tilat ovat hyvät, mutta hiilidioksidilaitteista on aiheutunut merkittäviä sivukuluja. Opiksi kaikille, että kun uutta tekniikkaa otetaan käyttöön, pitää huomioida hyvin takuuajat. Toiseksi suunnitelmien pitää olla niin valmiit, että ongelmia ei pääse syntymään.
Käkelä summaa, että kustannuksiltaan kalliiden laitteistojen pitää olla toimintavarmoja ja kestää käyttöä vähintään kymmenen vuotta, kun huolto-ohjelmaa noudatetaan.

Pienyrityksen näkökulmaa
Kitkan Herkussa työskennellään pienen kalan kanssa, mikä tarkoittaa pitkälle käsityötä.
‒ Yli 11-senttiselle kalalle on perkuulaitteita, mutta pienemmille ei. Työvoimakustannukset nousevat suhteellisesti suuriksi tuotannon volyymiin nähden, Käkelä kertoo.
Hän tarkentaa, että palkat itsessään eivät ole ongelmallisia, päinvastoin: hyvistä työntekijöistä pidetään kynsin hampain kiinni. Palkkojen sivukulut ja himmelit ovat pienille työvoimavaltaisille aloille raskaita.
‒ Lähiruoka on ollut jo tovin trendi, mutta samaan aikaan se ei saisi maksaa paljon. Yrityksen toiminnan jatkuvuuden kannalta on merkittävää, että pitkällä juoksulla myös viivan alle jää jotain.
Jorma Käkelä pitää tärkeänä, että viljellyn kalan osalta päästään sekä myyjää että ostajaa tyydyttävään hintatasoon. Raaka-aineen hinnan heilahtelut ovat kalan jalostajan näkökulmasta ongelmallisia.
‒ Myös pitkät kuljetukset voivat tuottaa päänvaivaa. Isot erät toimitamme vuorokautta ennen kylmäkuljetuksella Etelä-Suomeen, jotta tavara varmasti ehtii ajoissa perille.
Pohjois-Suomen alueella sivukuljetusten aikataulut eivät ole täysin sopineet kalajalostamon tarpeisiin. Esimerkiksi Kuusamosta kuljetusta suoraan Kemijärven kautta Rovaniemelle ei saada ollenkaan näillä volyymeilla.

Paljon hyvää
Käkelä sanoo, että tehtaalla on paljon hyviä asioita, kuten erinomaiset työntekijät, hyvä raaka-ainepohja, hyvä ilmapiiri ja laadukkaat tuotteet.
‒ Kyllä minulla on usko elinkeinoon kaikesta huolimatta. Tarvitsemme vain aktiivisia ja yhteistyökykyisiä toimijoita niin luonnonvesille kuin kasvattamoille, niin että myös paikallinen etu tulee huomioitua.
Käkelä huomauttaa, että kalankasvattajien luvat oikeuttavat usein liian pieniin tuotantomääriin.
‒ Lupaehtoihin tarvitaan lisää joustavuutta.
Yleisesti kotimaan kalantuotannon tulevaisuus näyttää epävarmalta. Baltian maat ovat vahvoilla, ja tällä hetkellä 70 prosenttia silakkalaivastosta on balttien hallinnassa.
‒ Kyläyhteisöt ovat aikanaan rakentuneet ympäri maata. Tarvitsemme maakuntiin nuorille lisää mahdollisuuksia toimeentuloon. Sitä kautta saataisiin hyödynnettyä paikallisia vahvuuksia ja puhtaan luonnon antimia.

Eeva Vänskä

KE 3/2017, teema, Uutta ymmärrystä pakkauksesta kuluttajakokemuksen viestijänä

Uusi tutkimusmenetelmä tunnistaa elintarviketuotteen kuluttajakokemuksen oleellisimmat ominaisuudet sekä ideaalit visuaaliset ärsykkeet, joilla niistä voidaan viestiä kohderyhmälle.

Nälkäisenä ei kannata mennä kauppaan, sanoo vanha viisaus. Etenkin silloin on vaikea vastustaa pakkauksia, jotka kuvaavat sitä autuasta kokemusta, jonka sipsin rapsakan täyteläinen tai makeisen piristävän makea nautinto lupaa tuottaa nälkäiselle keholle.
Joka kerta, kun käsi tarttuu pakkaukseen kaupan hyllyllä, ostopäätös perustuu arvioon kyseisen tuotteen antamasta nauttimiskokemuksesta. Tutulle, jo aiemmin hyväksi havaitulle kokemukselle pakkaus toimii ennen kaikkea visuaalisena tunnisteena. Aikaa ei tarvitse kuluttaa vaihtoehtojen vertailuun, vaan huomio suuntautuu luottobrändin ja -tuotteen löytämiseen pakkausten viidakosta, joskus loputtomilta tuntuvilta myymälän hyllyiltä.
Sama seikka tekee uusien pakkauksien suunnittelusta niin vaikeata. Ostopäätös vaatii navigointia valtavan valikoiman seassa ja merkityksellisimpien viestien tunnistamista tuhansien viestien pommituksessa. Päätökset tehdään intuitiolla, koska aikaa ja energiaa yksittäisten vaihtoehtojen arviointiin jää vähän. Kuluttajat muodostavat hyllyn vieressä alle sekunnissa käsityksensä siitä, mitä pakkaus lupaa. Onnistunut pakkausdesign kiteyttääkin visuaaliseksi ilmentymäksi ainoastaan ne seikat, joissa korostuu ylivertainen kuluttajakokemus kohderyhmän tarpeisiin.

Kohti kokonaisvaltaista kokemusta
Yksilöllistymisen trendi ja kiristyvä kilpailu ajavat myös elintarviketuotteiden ja -brändien kehitystä kohti yhä kokonaisvaltaisempaa kokemuksellisuutta. Kilpaileminen pelkkien aistinvaraisten tuoteominaisuuksien varassa riittää enää harvoin, koska elintarvikkeiden kulutusvalinnoilla luodaan omaa identiteettiä.
Pakkauksilla viestitään myös erilaisia konseptuaalisia ominaisuuksia, esimerkiksi arvomaailmaa, joita brändi ja tuotekonsepti edustavat. Kaukana ovat ajat, kun kaupasta haettiin punaista tai sinistä maitoa. Rasvapitoisuuden lisäksi maitopurkin design kertoo tänä päivänä myös muun muassa luomusta, laktoosittomuudesta, ravintoainepitoisuudesta, suomalaisuudesta, paikallisuudesta, vastuullisuudesta ja turvallisuudesta.
Pakkauksen rajallinen tila ja ostajan rajallinen aika käsitellä informaatiota tekevät pakkausviestinnästä haasteellisen lajin. Tehtävä ei ainakaan helpotu, kun yhtälöön lisätään vaade yhä yksilöllisempien ja abstraktimpien asioiden kommunikoinnista.

Apuväline elintarvikemarkkinoijille
Turun yliopiston Polku Tulevaisuuden Ruokamaailmaan -hankkeessa näihin haasteisiin kehitettiin uusi apuväline: tutkimusmenetelmä visuaalisen pakkausspesifikaation määrittelemiseksi. Sen tehtävä on auttaa elintarvikemarkkinoijia tunnistamaan kaikkein oleellisimmat kuluttajakokemuksen tekijät kohderyhmälle kulloisessakin tuoteryhmässä, eli ne ratkaisevimmat tuoteominaisuudet sekä brändiin ja tuotekonseptiin liittyvät ominaisuudet, joita pakkauksen ulkonäön kannattaa kommunikoida. Tämän lisäksi menetelmä kartoittaa, minkälaiset visuaaliset ärsykkeet viestivät parhaiten näitä kuluttajakokemuksen kriittisiä tekijöitä kohderyhmälle.
Keskeistä menetelmässä on asettaa kuluttajakokemus lähtökohdaksi. Kohderyhmän tuotekokemusmieltymyksiä ja arvomaailmaa tutkimalla havainnoidaan, millainen tuote- ja brändikokemus kyseisessä tuotekategoriassa on heille ideaali, ja millaisia tunnetiloja kokemus toivotusti heissä herättää. Tällöin päästään kiinni niihin merkityksiin, jotka jäävät tuotelähtöisissä kuluttaja- ja konseptitutkimuksissa usein liian yleiselle tasolle

Ymmärtäminen kuluttajakokemuksesta A ja O
Aidosti brändi-, tuote- ja pakkaussuunnittelua ohjaavaa tietoa syntyy vasta silloin, kun ymmärretään riittävän syvällisesti kuluttajakokemus eli mitä ”laadukas”, ”raikas”, ”piristävä” tai ”luotettava” merkitsee juuri kyseiselle kohderyhmälle kyseisessä tuoteryhmässä. Kuluttajakokemuksen syvällinen ymmärtäminen on kriittinen menestystekijä elintarviketuotteen ja -pakkauksen kehityksessä, johon tämä menetelmä tuo uusia mahdollisuuksia.
Lisäksi visuaalisen pakkausspesifikaation menetelmä vie kohderyhmäymmärryksen täysin uudelle, visuaalisen merkityksen tasolle. Menetelmän avulla kartoitetaan, minkälaiset visuaaliset perusärsykkeet kohderyhmä yhdistää sanallisiin kuvauksiin kuluttajakokemuksen kriittisistä tekijöistä. Visuaalisen pakkausspesifikaatin avulla päästään näkemään, minkälaisilla kuvituksilla pakkaus viestii parhaiten eli yksiselitteisimmin kohderyhmälle haluttuja kuluttajakokemuksen tekijöitä.
Visuaalista pakkausspesifikaatiota käyttämällä markkinoijat ja pakkaussuunnittelijat saavat täysin uudenlaista tietoa siitä, miten tuote- ja brändikokemuksen kriittiset tekijät välittyvät nopeimmin ja helpoimmin pakkauskuvituksen avulla kohderyhmän tajuntaan. Se auttaa heitä todella asettumaan kohderyhmän saappaisiin: näkemään ideaalin kulutuskokemuksen kohderyhmän silmin ja suunnittelemaan entistä houkuttelevampia pakkauksia.
‒ Kiteyttäminen ja kuvallinen kristallisointi on parasta tässä menetelmässä. Silloin kaikilla on sama, yhteinen näkemys, joka ei ole minkään työryhmän keksimä, vaan se tulee kuluttajilta. Tämä selkeyttää todella paljon. Yleensä kuluttajatutkimus tehdään siinä vaiheessa, kun on jotakin valmista. Tämän menetelmän avulla kuluttajanäkemys on läsnä heti alussa, ja se on lähtökohta, pakkaussuunnittelija Helimaaria Utriainen KASKI Agencystä kuvaa kokemustaan menetelmästä.

Laura Forsman
Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus
Turun yliopisto
laura.forsman(at)utu.fi

*************************
Polku Tulevaisuuden Ruokamaailmaan

Polku Tulevaisuuden Ruokamaailmaan -hanke on rakentanut tutkimuksellista osaamista Varsinais-Suomeen sijoittuvalle real life -innovaatioalustalle Tulevaisuuden Ruokamaailma. Hanke alkoi 1.1.2016 ja päättyy ensi syksynä. Tutkimuskumppaneina ovat olleet Turun yliopisto, Vaasan yliopisto ja VTT Oy sekä kahdeksan yritystä.
Hanketta ovat rahoittaneet Euroopan aluekehitysrahasto EAKR, TEKES (Innovatiiviset kaupungit -ohjelma) ja yritykset. Hankkeen vastuullisena johtajana on toiminut kehityspäällikkö Mari Norrdal.
Hankkeen tutkimusosiossa on lähestytty kuluttajan kokemusta moniaistisena elämyksenä, jossa tuotteen kuluttajassa herättämää tunnetilaa pyritään analysoimaan moniaistilaboratoriossa. Optimaalisia aistikombinaatioita on etsitty erilaisia aistiärsykkeitä testaamalla.
Moniaistisuutta hyödyntävät konseptit siirretään keväällä 2018 Turun yliopistokampukselle aukeavaan Tulevaisuuden Ruokamaailman tutkimusravintolaan ja kauppaympäristöön, jossa kuluttajan käyttäytymistä seurataan uudenlaisen ns. puuttumattoman havainnointiteknologian avulla. Tätä hanketta rahoitetaan kolmen organisaation Tekes-tutkimusprojektina sekä Turun yliopiston ja VTT:n yhteisenä suurten kaupunkien 6AIKA-kehittämishankkeena, jota koordinoi Uudenmaan liitto. Päärahoittajat ovat Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) sekä Suomen valtio.

Lisätietoja:
• Kehittyvä Elintarvike 2/2017, s. 36.
• https://www.utu.fi/fi/yksikot/fff/palvelut/kehitysprojektit/trm/Sivut/home.aspx

KE 3/2017, teema, Tuotekehitys- ja innovaatioprojektit hyödyttävät opiskelijoita ja yrityksiä

Opiskelijat kertovat usein, että erityisesti vahva työelämäyhteistyö, tekemisen meininki, sopiva vastuu, hyvä yhteishenki, opintojen joustavuus ja opintosisältöjen ajankohtaisuus motivoivat heitä opinnoissa ja niihin kuuluvissa projekteissa. Yrityksille projekteissa syntyy parhaimmillaan laadukkaita ja hyödyllisiä tuloksia.
Metropolia Ammattikorkeakoulun bio- ja elintarviketekniikan insinöörien opintoihin kuuluu paljon projektimuotoista opiskelua: esimerkiksi innovaatioprojekti (10 op) ja tuotekehitysprojekti (5 op). Projektimuotoisella opiskelulla pyritään vastaamaan työelämän tarpeisiin ja haasteisiin. Toisaalta tarkoitus on vahvistaa tekemällä oppimista, yhteistyötaitoja, verkottumista ja vastuunottoa.
Innovaatioprojektit alkoivat Metropoliassa vuonna 2011. Ensimmäisinä vuosina niiden toteutukset hakivat muotoaan, mutta aktiivisen, jatkuvan kehitystyön ja palautteiden hyödyntämisen ansiosta ”lastenkengistä” on otettu askeleita suurempiin saappaisiin. Innovaation määritelmään liitetään kaupallisen hyödyntämisen näkökulma: innovaatioprojektien lopputulos voi olla kaupallisesti tai muuten hyödynnettävissä. Tavoitteena on, että projektin tulos aidosti hyödyttää työelämäkumppania.

Opiskelijaryhmillä päävetovastuu
Työelämälähtöisissä innovaatioprojekteissa kolmannen vuoden opiskelijat perustavat tiimejä, joista kukin etsii itse projektiaiheensa yrityksistä loppukevään ja kesän aikana. Varsinaiset projektit alkavat yhteisesti syksyllä. Tähän mennessä projektiaiheita ovat antaneet erikokoiset yritykset, ja aihepiireinä ovat olleet muun muassa elintarvikepakkauksen muotoilu & pakkausmerkinnät, tuotantotilojen hygieniaselvitykset, prosessi- ja tuotekehitykseen liittyvät aiheet sekä tilastollinen data-analyysi.
Ennen innovaatioprojekteja opiskelijoilla on takanaan opintoja tuotekehitysprojektissa, jossa tuotekehityksen perusteet ovat tulleet tutuksi teorian, vierailijoiden ja käytännön tuotekehitysharjoituksen avulla. Opiskelijaryhmillä on päävetovastuu projekteista, mutta projektit tehdään opettajien ohjauksessa.

Koulutusalat ylittävä yhteistyö vahvuus
Innovaatioprojektien kiistattomaksi vahvuudeksi on osoittautunut koulutusohjelmarajat ylittävä yhteistyö ja tätä kautta uudenlaisten metropolialaisten tulokulmien hyödyntäminen projekteissa. Tuotekehitystiimit ovat voineet koostua esimerkiksi elintarviketekniikan, liiketalouden ja teollisen muotoilun opiskelijoista tai kemiantekniikan, ympäristötalouden ja elintarviketekniikan opiskelijoista. Projektitiimeihin on saatu kansainvälistä vahvistusta vaihto-opiskelijoista.
Opiskelijoille projektit ovat motivoivia oppimismuotoja, sillä he saavat vastuuta ja mahdollisuuden ratkaista oikeita yrityselämän toimeksiantoja. Antoisaa on myös verkostoituminen ja tutustuminen opiskelijan, yrityksen edustajien ja opettajienkin kesken. Yrityksille projekteissa syntyy parhaimmillaan laadukkaita ja hyödyllisiä tuloksia. Opiskelijan näkökulmasta hienointa on ollut huomata, että innovaatioprojektit ovat poikineet insinöörityöpaikkoja, kesätyöpaikkoja ja jopa vakituisia työpaikkoja.

Pia Laine
lehtori
Bio- ja kemiantekniikka
pia.t.laine(at)metropolia.fi

Carola Fortelius
tutkintovastaava
Bio- ja kemiantekniikka
carola.fortelius(at)metropolia.fi

KE 3/2017, teema, Suomen vilja-ala voi kasvaa merkittäväksi vientitoimijaksi

Päijät-Hämeen Viljaklusterin uusi puheenjohtaja Sanna Kivelä näkee vilja-alan tulevaisuuden valoisana.
‒ Uusiutuvien, trendikkäiden ja korkealuokkaisesta kotimaisten viljatuotteiden näkymät ovat hyvät. Erikoistumalla voi kasvaa globaalistikin merkittäväksi toimijaksi, uskoo Viking Maltin hankintapäällikkönä työskentelevä Kivelä.
Viljaklusterin yritykset ovat investoineet alueelle merkittävästi. Viimeisempiä näistä investoinneista on Fazerin Lahden kauramylly laajennuksineen. Kaurabuumi näkyy paikallisen kauran kysynnän kasvuna sekä kehitystyönä ja jalostuksena kansainvälisesti kiinnostaviksi vientituotteiksi.
‒ Se on luonut sekä paikallista kysyntää kotimaiselle kauralle että lisää työpaikkoja. Muillakin viljalajeilla on buumin edellytyksiä. Luonnollisesti odotamme mielenkiinnolla, koska suuri yleisökin löytää esimerkiksi idätetyn viljan terveyshyödyt, Kivelä kertoo.
Idätyksen aikana viljassa tapahtuu monia biokemiallisia muutoksia, joiden ansiosta idätetty vilja on muun muassa erinomainen liukoisen ravintokuidun ja B-ryhmän vitamiinien lähde. Myös ravintoaineiden imeytyminen idätetystä viljasta on parempi kuin idättämättömästä viljasta.

Kattavuus viljaklusterin vahvuus
Päijät-Hämeen Viljaklusteri on Suomen mittavin ja monipuolisin viljaosaamisen keskittymä. Sen vahvuutena on koko arvoketjun kattava ja monimuotoinen jäsenkunta, jossa ovat mukana muun muassa Hartwall, Fazer, Viking Malt, Sinuhe, Teerenpeli sekä joukko pieniä ja keskisuuria vilja-alan yrityksiä ja satoja viljanviljelijöitä.
‒ Vilja-alan toimijoiden keskinäinen ja oma-aloitteisesti käynnistynyt yhteistyömalli on kansainvälisestikin katsoen poikkeuksellinen. Sen voidaan sanoa olleen merkittävä suunnannäyttäjä koko alueen teollisuuden kehittymisessä, Kivelä iloitsee.
Viljaklusteri tukee viljelijöiden ja teollisuuden yhteistyötä käytännönläheisesti. Vientiponnistelujen, perinteisten viljatuotteiden uudistamisen ja tuotekehityksen myötä klusteri tarjoaa alueen viljanviljelijöille mahdollisuuden kehittää omaa yritystoimintaansa kannattavasti pitkäaikaisessa yhteistyössä paikallisen elintarviketeollisuuden kanssa. Klusteri järjestää viljelijöiden ja yritysten yhteisiä keskustelu- ja seminaaritilaisuuksia. Kaksi kertaa vuodessa pidettävään viljelijäseminaariin osallistuu jopa yli 300 viljelijää.
‒ Viljaklusteri on alueen toimijoille tärkeä yhteistyö- ja keskustelufoorumi, joka on tukenut merkittävästi alan arvoketjujen kehittymistä Lahden seudulla. Sekä olut- että leipäketjulla on kansainvälisestikin vertaillen ensiluokkainen tilaisuus yhteistyön syventämiseen ja osaamisen kehittämiseen. Yhdessä toimien paikallinen vilja-alan osaaminen saa ansaitsemaansa huomiota myös suhteessa muihin teollisuudenaloihin, Sanna Kivelä sanoo.

Viljaklubi tiivistää yhteistyötä
Päijät-Hämeen Viljaklusterin sisällä toimii Päijät-Hämeen Viljaklubi, joka perustettiin heti Viljaklusterin alkuvuosina tiivistämään viljelijöiden ja teollisuuden yhteistoimintaa. Siinä on mukana kahdeksan viljelijäjäsentä kaikista Päijät-Hämeen kunnista, viljaklusteriyritysten viljan ostajat Viking Maltilta, Fazerilta ja Vääksyn Myllyltä ja paikallisten neuvontajärjestöjen edustajat MTK Hämeestä ja Lahden Seudun Kehitys Ladec Oy:stä.
‒ Tiedon vaihto, keskustelu sekä toinen toistensa mahdollisuuksien ja rajoitusten ymmärtäminen luovat edellytykset pitkäjänteiselle yhteistyölle viljelijöiden ja teollisuuden kesken. Vilja-osaamista voi kehittää markkinoimalla paikallista vilja-osaamista ja mahdollisuuksia myös uusille vilja-alan tai vilja-alaan liittyville yrityksille, Kivelä tähdentää.
Hänen mukaansa Päijät-Häme on kansallisesti merkittävä vilja-alan osaamisen keskittymä sekä viljan käytöllä että viljatuotteiden jalostusarvolla mitattuna. Viljaklusterin yritykset ovat Suomen johtavia olut- ja leipäketjun toimijoita ja kansainvälisesti arvostettuja elintarvikkeiden viejiä. Viljaklusterin yrityksistä ainakin Lammin Sahti ja Teerenpeli ovat olleet mukana myös Food from Finland -vientiohjelman toiminnassa.

Pirjo Huhtakangas

*******************
Yliopistosta viljabisnekseen

Sanna Kivelä valmistui ensin Hyvinkäältä agrologiksi (AMK), jonka jälkeen hän jatkoi opintoja Viikissä taloustieteen laitoksella.
‒ Valmistuin agronomiksi vuonna 2006 ja aloittelin tutkijan uraa silloisella Maatalouden taloustutkimuslaitoksella ennen siirtymistäni Suomen Rehulle viljan hankintapäälliköksi vuonna 2007. Vuonna 2012 aloitin Viking Maltin hankintapäällikkönä, Kivelä kertoo.
Nykyisessä työssään hän vastaa mallasohran ja muiden viljojen hankinnasta Lahden mallastamolle ja toimii yhtenä lenkkinä Viking Maltin kansainvälisessä hankintatiimissä.
‒ Päivittäinen työ sisältää sekä kaupankäyntiä että keskustelua viljelystä, laadusta ja lajikevalinnoista sopimusviljelijöidemme kanssa, mutta yhtä lailla tiivistä yhteistyötä mallastamon muiden prosessien, tuotannon ja myynnin kanssa. Lajikeasiat ja yhteistyö lajikejalostajien kanssa korostuu mallasohran hankinnassa, ja teemme tiivistä yhteistyötä muun maatalouden panostuotannon ja neuvontajärjestöjen kanssa. Kasvukauden aikana viljan hankintapäällikön paikka on mielestäni mahdollisuuksien mukaan mallasohrapeltojen pientareilla, Kivelä tarkentaa.
Päijät-Hämeen Viljaklusterissa hän kokee erityisen tärkeäksi kehittää viljelijöiden ja elintarviketeollisuuden yhteistyötä. Niin voidaan taata alan elinvoimaisuus ja kehittämismahdollisuudet maakunnassa.
‒ Yksi tulevaisuuden fokusalue viljaklusterin toiminnalle on sen viestinnän ja markkinoinnin tehostaminen, jotta voimme luoda uusia kasvun mahdollisuuksia verkostollemme, Kivelä lisää.
******************
Päijät-Hämeen Viljaklusteri

• Viljaklusteri voidaan jakaa yli 1 000 henkilöä työllistävään olut- ja juomaketjuun sekä lähes 1 200 henkilöä työllistävään leipäketjuun.
• Klusterin juoma- ja leipäketju työllistää yhteensä jopa 1 500 mallasohran, rukiin, vehnän ja kauran viljelijää.
• Viljaklusteriin kuuluvat yritykset ja toimijat tarjoavat suoraan ja välillisesti noin 3 500 työpaikkaa.
• Viljanjalostus on perinteikäs ja samalla moderni elintarviketeollisuuden haara. Suomi 100. vuosi on juhlavuosi myös monelle viljaklusterin yritykselle, Fazer on täyttänyt 125 vuotta, Hartwall 170 vuotta, Vääksyn mylly 75 vuotta, MTK 100 vuotta ja Polttimo ensi vuonna 135 vuotta.

KE 3/2017, teema, Perunan kuorimassan rehuarvo ylös mikrobien avulla

Yksisoluproteiinin tuotanto on lupaava tulevaisuuden vaihtoehto perunateollisuuden sivuvirroille.

Perunateollisuuden prosesseissa merkittävä osa raaka-aineesta päätyy sivuvirtoihin (Ahokas ym. 2014). Niiden hyödyntäminen on haastavaa, koska laatu ja koostumus vaihtelevat. Tarjolla ei ole myöskään kustannustehokkaita ja koeteltuja prosessiratkaisuja. Esimerkiksi perunan kuitusivuvirtojen hyödyntämiseksi on esitetty useita ratkaisuja, joista mikään ei sovellu jakeille, jotka sisältävät runsaasti sitoutunutta vettä.
Merkittävimmät perunasivuvirrat ovat perunamehu ja kuorimassa, joita syntyy muun muassa elintarvike- ja tärkkelysteollisuudessa. Kuorimassa sisältää tärkkelystä, kuituja, proteiinia ja huomattavan määrän nestettä. Sekä kuorimismenetelmä että vuodenaika vaikuttavat sen koostumukseen ja määrään. Kuorimassan kiintoainepitoisuus on melko pieni, vain noin 12–25 prosenttia, minkä selittää osaksi nesteen sitoutuminen sekä perunakuituun että tärkkelysjyväsiin (Soral-Smietana ym. 2003, Bodner &Sieg 2009).
Kuorimassaa voidaan käyttää suoraan karjan rehussa. Sitä pidetään tällä hetkellä edullisimpana jatkojalostusratkaisuna. Uusia vaihtoehtoisia kuorimassan käyttötapoja on etsitty jo pitkään sekä teollisissa että akateemisissa tutkimuksissa, vaikka rehukäyttö on kiistatta perunateollisuudelle taloudellisempaa kuin perinteisen jätevesikäsittely.
Oulun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen Perunajäte arvotuotteiksi -hankkeessa (EAKR, A70161) tutkittiin useita mahdollisia reittejä kuorimassan hyödyntämiseksi. Vuosina 2015–2016 toteutetussa hankkeessa olivat mukana lisäksi Eevia Oy, Jahotec Oy, Pohjolan Peruna Oy, Sweco Oy ja Vaalan Juustola Oy.
Eräänä potentiaalisena sovelluksena selvitettiin mahdollisuutta nostaa perunamassan valkuaispitoisuutta mikrobikasvatuksen avulla. Kuorimassa toimii silloin mikrobien kasvualustana, ja syntyvää mikrobikasvustoa voidaan käyttää rehun joukossa valkuaislisänä. Tätä mikrobien sisältämää valkuaista kutsutaan yleisesti yksisoluproteiiniksi.

Yksisoluproteiinin valmistus kuorimassaa käyttäen
Ravinnepitoisuutensa puolesta perunan kuorimassa soveltuu hyvin mikrobikasvatuksiin, koska se on herkkä pilaantumaan otollisissa olosuhteissa. Perunajäte arvotuotteiksi -hankkeessa kokeiltiin ei-aseptista kasvatusta, jossa käytettiin asidofiilista eli happamissa oloissa viihtyvää hometta.
Kasvatus matalassa pH:ssa estää muiden mikrobien kasvun ja pienentää yleensä välttämättömiä, mikrobipuhtauteen liittyviä kustannuksia. Lisäksi se mahdollistaa kasvatuksen happamissa hydrolysaateissa ilman mittavaa neutralointia. Kyseistä hometta onkin aiemmin tutkittu yksisoluproteiinin tuottoon muun muassa kalajäte-, sammal- ja jätepaperihydrolysaateissa (Chintalapati 1988, Ivarson & Morita 1982)
Hometta kasvatettiin onnistuneesti lisäravinteilla täydennetyssä perunankuorihydrolysaatissa (Kuvat 1–2) . Parhaat kasvatustulokset saatiin, kun kuorimassa pilkottiin ensin rikkihapolla, minkä jälkeen siihen lisättiin suhteellisen vähän lisäravinteita ja pieni määrä kasvatettavaa hometta. Kasvatuksen aikana syntyneen kuorimassa-home-sekoituksen koostumus oli odotetun kaltainen.

Kannattava vaihtoehto jätevedenkäsittelymenetelmille
Tutkimuksen perusteella kuorimassan muuttaminen yksisoluproteiiniksi onnistuisi melko yksinkertaisilla laitteilla. Esimerkiksi nykyään aktiivilieteprosessissa käytettävät järjestelmät voisivat soveltua tarkoitukseen. Talteenottokustannukset sen sijaan voivat nousta jopa 40 prosenttiin kokonaiskustannuksista.
Alustavan teknistaloudellisen arvion perusteella yksisoluproteiinin valmistus laimeista sivuvirroista, kuten kuorimassasta, on kannattavaa, jos vaihtoehtona ovat normaalit jätevedenkäsittelymenetelmät. Samankaltaisia johtopäätöksiä on esitetty myös aiemmissa tutkimuksissa (Tomlinson 1976). Lopullisen kannattavuuden ratkaisevat kuitenkin proteiinimarkkinat ja lopputuotteen laatu sekä se, miten hyvin laitoksen veden- ja energiakäyttöä voidaan tehostaa.
Todellista yksisoluproteiinin markkina-arvoa on hankala arvioida, mutta sen voi olettaa olevan noin 100–200 euroa tonnilta. Prosessin toimivuuden perinpohjainen arviointi vaatii pilotointia koelaitoksessa, jonka investointi vaatisi todennäköisesti useamman yrityksen yhteistyötä ja jonkin verran tukea. Alustavien arvioiden perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että yksisoluproteiinin valmistus kuorimassasta on kiinnostava vaihtoehto suoralle rehukäytölle.

Sanna Taskila
TkT, DI, Tutkijatohtori
Oulun yliopisto
Kemiallinen prosessitekniikka
sanna.taskila(at)oulu.fi

Ville Sotaniemi
DI, Tohtorikoulutettava
Oulun yliopisto
Kemiallinen prosessitekniikka

Mikko Ahokas
FM (Bio- ja ympäristötiede), CEO
Mikko Ahokas Consulting Oy
mikko.ahokas(at)macon.fi

Viitteet

Ahokas M, ym. 2014. Resource assessment for potato biorefinery: side stream potential in Northern Ostrobothnia. Agron Res 12(3):695−704.

Soral-Smietana M, ym. 2003. Potato fibre preparation – Chemical characteristics, microstructure and functional properties in baking products. Polish J Food Nutr Sci 12(Suppl. 2):119−24.

Bodner JM & Sieg J. 2009. Fiber. Ingredients in meat products. Springer; ss. 83−109.

Chintalapati SP. 1988. Studies on the growth of fungus Scytalidium acidophilum in hydrolysates from sphagnum peat moss. Master Thesis. Biochemistry, Memorial University of Newfoundland.

Ivarson KC & Morita H. Single-Cell 1982. Protein-Production by the Acid-Tolerant Fungus Scytalidium-Acidophilum from Acid Hydrolysates of Waste Paper. Appl Env Micr 43(3):643−7.

Tomlinson EJ. 1976. The production of single-cell protein from strong organic waste waters from the food and drink processing industries. The practical and economic feasibility of a non-aseptic batch culture. Water Res 10(5):372−6.
*************
Yksisoluproteiinituotanto pähkinän kuoressa

• Olennaista on löytää sopiva mikrobi, joka täyttää ravitsemus- ja turvallisuuskriteerit sekä kehittää kustannustehokas tuotantoprosessi sen kasvattamiseksi.
• Usein vaikeinta on löytää tarpeeksi edullinen kasvualusta, joka sisältää riittävän määrän hiiltä, typpeä ja muita mikrobeille välttämättömiä ravinteita.
• Suomessa toimi vuosina 1974–1984 Äänekosken rehuhiivatehdas, jossa käytettiin raaka-aineena sulfiittiselluloosatehtaan koivujätelientä. Syntynyt mikrobimassa erotettiin suodattamalla, minkä jälkeen ylimääräinen vesi poistettiin puristimella ja höyrykuivaimella.
• Tehdas jouduttiin sulkemaan, kun sulfiittikeitto lopetettiin, eikä korvaavaa ja tarpeeksi edullista raaka-ainetta tuolloin löytynyt yrityksistä huolimatta.

Lisää aiheesta:
Ritala a. ym. 2016. Yksisoluproteiinin mahdollisuudet proteiinin lähteenä. Kehittyvä Elintarvike 2/2016, s. 45−47.

KE 3/2017, teema, Kalojen sopimuskasvatusmallilla laatua, saatavuutta ja jäljitettävyyttä

Raisioaquan uusi ruokintakonsepti vähentää Itämeren fosfori- ja typpikuormaa.

Raisioaqua on rakentanut Benella-kalojen sopimuskasvattajamallin, joka takaa niiden paremman saatavuuden ja tarkan tiedon kuluttajille siitä, kuka kalan on kasvattanut.
Kalojen ruokinnassa hyödynnetään Itämeren silakasta ja kilohailista tehtyä kalajauhoa ja öljyä. Rehut on ristitty Baltic Blend -rehuiksi, joiden käyttö vähentää Itämeren fosfori ja typpikuormaa ja säästää maailman valtamerien luonnonkalakantoja. Myös kalojen EPA- ja DHA-rasvahapot ovat oikealla tasolla ns. Opti-ruokintakonseptin ansiosta. Sillä varmistetaan, että Benellassa on riittävä määrä ihmisille terveellisiä rasvahappoja.
‒ Alkukasvatusvaiheessa käytetään enemmän rypsiöljyä kuin kalaöljyä sisältäviä rehuja. Loppukasvatusvaiheessa, noin 500‒700 grammaa ennen oletettua perkuuajankohtaa rehun öljysuhde käännetään kalaöljypohjaiseksi. Kala tarvitsee EPA- ja DHA-rasvahappojen muodostamiseen meriperäistä kalaöljyä, Raisioaquan liiketoimintajohtaja Tomi Kantola täsmentää.
Benella on saanut Suomen Sydänliiton myöntämän Sydänmerkin, ja kirjolohi on WWF:n kalaoppaan suositeltavien kalojen vihreällä listalla.

Toimiva yhteistyöverkosto
Päästäkseen Benella-tuottajaksi kalankasvattaja allekirjoittaa tuottajasopimuksen Raision kanssa. Pääjakelija on Kalatukku Eriksson, mutta osa kasvattajista myy kaloja myös paikallisiin kauppoihin. Sopimuskasvattaja sitoutuu tuottamaan Benellan poikastuotantovaiheesta perkuuseen ja toimituksiin asti laadukkaasti ja kasvattamaan kalansa Opti-ruokintakonseptilla.
‒ Eriksson ja kasvattaja sopivat kalan ostosta sovittavat asiat, kuten hinnan ja perkuuaikataulun. Tavoitteena on saada Benellaa myyntiin aina, kun kaupat ja kuluttaja sitä haluavat, Kantola tarkentaa.
Kaudella 2016 sopimuksen allekirjoitti 16 kasvattajaa eri puolilta Suomea. Kantola tähdentää, että Benellan elämä on vasta alkutaipaleella.
‒ Todennäköisesti kasvattajien määrä kasvaa tänä vuonna, mutta myös nykyisillä kasvattajilla on kapasiteettia nostaa tuotantomääriään jopa reilusti. Raision osuus Suomen rehumarkkinoista on yli puolet, joten pystymme kasvattamaan Benellan tuotantomääriä todella paljon, jos tarve kasvaa merkittävästi, Kantola sanoo.
Mahdolliseen kalantuotannon ja rehumenekin nousuun pystytään vastaamaan Raisioaquan uudella valmistuslinjalla, joka avattiin huhtikuun lopulla. Tehtaan kokonaistuotantokapasiteetti kasvaa kolmanneksella, mutta energiankulutus vähenee 30 prosenttia. Noin neljän miljoonan euron investointi lisää yrityksen kilpailukykyä, tekee rehuntuotannon jalanjäljestä kevyemmän ja parantaa rehujen laatua.

Hyvät vientimahdollisuudet
Kalankasvatus on maailman nopeimmin kasvava ruuantuotannon muoto. Suomessa sen ennustetaan kolminkertaistuvan seuraavan viiden vuoden aikana, mikä piristää myös vientiä. Benellaa markkinoidaan laatu- ja ympäristötietoisille kuluttajille, joita arvioidaan olevan Suomessa noin 20‒25 prosenttia väestöstä.
‒ Segmentti on kasvussa niin Suomessa kuin globaalistikin ja myös lähialueillamme. Benellaa voidaan pitää huippulaatuisena niche-tuotteena. Koska Benellaan liittyvä kulutuskäyttäytyminen on kasvussa kaikkialla, sillä on myös hyvät vientimahdollisuudet. Harjoittelemme ensin kotikentällä ja lähdemme sitten kansainvälisiin turnauksiin. Tämän aika ei välttämättä ole kaukana, Tomi Kantola arvioi.
Hän muistuttaa, että Benellan ruokintakonseptia on kansainvälinen: sitä voidaan hyödyntää missä tahansa. Lisäksi Raisioaqua vie rehuja muun muassa Baltian maihin, Venäjälle ja Aasiaan.
‒ On erittäin mahdollista, että Benella-tuottajia on vuonna 2017 muuallakin kuin Suomessa, ja Benellalle aukeavat kansainväliset markkinat tätä kautta, Kantola ennustaa.

Pirjo Huhtakangas
*******************************
Benella Kirjolohi edelläkävijälistalla

Pohjoismaisen ministerineuvoston alaisuudessa toimiva biotalouspaneeli on valinnut Benella Kirjolohen biotalouden edelläkävijöiden joukkoon. Nordic bioeconomy – 25 cases for sustainable change -listaukseen on valittu 25 pohjoismaista tuotetta tai hanketta, jotka edistävät biotalouden innovatiivisuutta, kestävää kehitystä, resurssitehokkuutta ja kilpailukykyä.
Listauksessa on mukana biotalouden edelläkävijöitä Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Islannista, Grönlannista ja Färsaarilta. Suomesta listalle hyväksyttiin myös Sodankylän ja Iin kunta, Digipolis ja UPM:n Biofuel.
Ministerineuvosto on luomassa Pohjoismaiden ensimmäistä yhteistä biotalousstrategiaa. Nordic bioeconomy 25 -listalle valitut tuotteet ovat esimerkkejä pohjoismaisista ratkaisuista edistää kestävää kehitystä.
Biotalousstrategia pohjautuu neljään peruspilariin: korvaa, jalosta, kierrätä ja tee yhteistyötä. Benella Kirjolohen nosti tiennäyttäjien listalle luonnonvarojen kestävän kehityksen mukainen käyttö, innovatiivisuus ja uusi liiketoimintamalli.

Lisätietoja:
www.benellakala.fi

KE 2/2017, Valmistus- ja lisäaineet & Materiaalitehokkuus: Olvi jätti sekajätteen historiaan

Olvin tehtaalla syntyy oluen ja virvoitusjuomien lisäksi melkoinen määrä pahvi- ja muovijaetta. Niiden kierrätyksellä yritys kääntää jätehuollon menot ennen pitkää tuotoiksi.

Savolaisyhtiö päätti ryhtyä kehittämään jätehuoltoaan. Sekajätelavat julistettiin pannaan, ja kaikki, mikä voidaan kierrättää hyötykäyttöön, kierrätetään. Kierrätyskeskus kakkosessa on monta astiaa eri jakeille, isoin niistä on energiajakeelle. Suurimpia syntyviä jakeita Olvilla ovat pahvi sekä erilaiset muovit.
‒ Juuri mitään ei mene enää sekajätteeseen. Astioita on eri jakeille ympäri tehdasta sen mukaan, mitä jätettä missäkin syntyy, sanoo kehittämisprojektissa mukana ollut L&T:n työnjohtaja Anne-Mari Innanen.
Jätehuollon kehittäminen oli Olvin vuoden 2016 iso ponnistus.
‒ Kierrätyksen tehostamisesta on ollut aiemmin puhetta, ja kilpailutuksen kautta tehtiin kokonaisvaltainen jätehuollon sopimus L&T:n kanssa. Ensin oli vuorossa tehtaan puoli, seuraavaksi alkoi kehitystyö terminaaleissa, kertoo Olvin tuotantoteknikko ja työturvallisuuspäällikkö Hannu Fränti.
Olvilla on kierrätetty aiemminkin, ja joistakin jakeista saatiin jopa vähän rahaa. Sekajätteeseen meni kuitenkin aivan liikaa tavaraa, ja siksi jätehuolto oli iso kustannus.
‒ Nyt tavoite on, että rahavirta kääntyy taloon päin, Fränti sanoo.

Lean tehostaa satavuotiaan työtä
Viides lokakuuta 1878 iisalmelaisessa majatalossa kokoonnuttiin pohtimaan oluttehtaan perustamista. Paikalla oli 139 vuotta sitten myös panimomestari Åberg, joka Topeliuksen hengessä halusi tarjota miedompia vaihtoehtoja viinanhimon riivaamille kansalaisille.
Vuonna 1880 tehtaalta myytiin ensimmäisen kerran olutta. Iisalmen Oluttehdas Oy alkoi valmistaa myös sahtia, simaa ja limonaadia.
Omaleimaisen panimoyrityksen taival alkoi pienestä puutalosta. Rakennuksen ympärille Poroveden rannalle on noussut vuosien kuluessa viisi hehtaaria tuotantotilaa, jossa paiskoo töitä lähes 300 ihmistä. Iisalmesta rahdataan janoisille vuosittain 170 miljoonaa litraa juomia.
Pieni puutalo toimii edelleen konttorina, ja sen aulassa komeilee palkinto Suomen toiseksi parhaasta Lean-teosta.
Lean on ennen kaikkea tapa ajatella, eli toimia ja johtaa toimintaa. Se tarjoaa valikoiman erilaisia kehittämistyökaluja, joiden tehokas soveltaminen kuitenkin edellyttää oikeanlaisen ajattelumallin omaksumista.
‒ Tarkoitus ei ole juosta nopeammin, vaan kävellä lyhyempi matka –lause kuvaa hyvin Lean-ajattelua. Lyhyemmän matkan käveleminen tarkoittaa, että keskitymme olennaiseen, poistamme turhia toimenpiteitä ja kehitämme toimintaamme jatkuvasti, Hannu Fränti tarkentaa.
Koko tehtaan tuotantojärjestelmä on rukattu uusiksi.
‒ Leanin tarkoitus on tehostaa työtä, vähentää hukkaa ja pitää paikat siistinä, joten jätehuolto on luonnollinen osa sitä, Innanen lisää.
Tehokkaaseen työskentelyyn kuuluu, että kaikki tavarat säilytetään omilla paikoillaan, jolloin aikaa ei kulu niiden etsimiseen. Olvilla on moneen paikkaan maalattu lattiaan tai seinille paikat, missä mikäkin kone, jakkara tai kärry tulee säilyttää.
‒ Osa Leania on turhan työn karsiminen. Siksi syntypaikkalajittelu – jätteen lajittelu siellä missä se syntyy – on kaiken a ja o.

Asenne kierrätykseen kohdallaan
Modernissa panimossa ei kilise, kolise eikä pauhaa. Linjalla numero kymmenen humisee 75 000 tölkkiä tunnissa kohti suomalaisten kylmiöitä. Infotaulu katonrajassa kertoo reaaliaikaista tietoa muidenkin linjojen tilanteesta: kaikki sujuu niin kuin pitää, ja pienet myöhästymiset saadaan ajettua nopeasti kiinni.
Linjastoilta on lyhyt matka talon isoimpaan kierrätyskeskukseen, numero ykköseen. Pahvin, lasin, metallin, energiajakeen, puun ja alumiinin lavat ovat ojentautuneet siistiin riviin. Tänne kerätään myös trukkien lyijyakut sekä panimokäyttöön vihreällä koodatut kuormalavat, joista rikkinäiset korjataan uudestaan käyttöön.
Kierrätyksen tehostaminen on vaatinut henkilökunnan kouluttamista.
‒ Vaikka aluksi vähän peloteltiin sen työläydellä, kaikki ovat osallistuneet tosi hyvin, Anne-Mari Innanen hymyilee.
‒Koulutus ei ole ollut minun paasaustani, vaan jokainen on päässyt miettimään, mihin mikäkin jae omalta työpisteeltä kuuluu. Olvilaiset ovat tulleet vetämään hihasta ja kysymään, jos on ollut epäselvää, mikä kuuluu minnekin.

Panimolla kaikki kiertää
Tölkkivarastossa kohoavat valtavat seinämät sinistä, punaista, keltaista – kolme miljoonaa tyhjää alumiinitölkkiä odottaa pääsyä täytettäväksi. Varastossa on huomattavan siistiä, ja vasta kovalla etsinnällä yhdestä nurkasta löytyy ruosteiseksi patinoitunut tölkinraato.
Tekninen päällikkö Pekka Kääriäinen kertoo, että henkilökunnan motivointi siisteyteen on ollut helppoa.
‒ Jokaiselle lajittelu on nykyään tuttua puuhaa kotoa tai omasta taloyhtiöstä. Ympäristötietoisuus on ylipäätään hyvällä tasolla.
Infoa lajittelun tärkeydestä ja kehityksestä on jaettu viikkotiedotteissa, infotauluilla ja tiimipalavereissa.
‒ Kaikki ymmärtävät, että oikealla toiminnalla säästyy rahaa. Kierrätys sopii panimomaailmaan luontevasti myös siksi, että perinteisesti kaikki on ollut meillä pantillista – niin pullot, tölkit kuin ravintola-astiat, muistuttaa Hannu Fränti.

Raportointi auttaa tavoitteissa
Hämärässä korkeavarastossa on lievästi apokalyptinen tunnelma. Hämärässä ja autiossa, 112 metriä pitkässä ja 29 metriä korkeassa tilassa hyllymeri jatkuu silmänkantamattomiin. Valoa ei juuri tarvita, sillä työn hoitavat robotit. Ne hyllyttävät ja noutavat 13 824 lavapaikalta tavaraa täysin automaattisesti, hiljaa vinkaisten.
Joskus harvoin automatiikka pettää sen verran, että varaston operaattori joutuu kiipeilyhommiin.
‒ Sitä varten jokaisella on henkilökohtaiset valjaat sekä kuntotesti kerran vuodessa, Fränti hymähtää.
Kierrätyksen tehostamisen projekti päättyi vuoden 2016 lopussa, mutta työ jatkuu edelleen.
‒ Raportointi on hyvällä mallilla. Olvilla nähdään koko ajan L&T:n Ympäristönetistä, miten jakeiden määrät kehittyvät. Myös tehtaalla toimivat alihankkijat täytyy sitouttaa toimintaan, koska kaikki jätehuollon kustannukset valuvat lopulta Olville, muistuttaa L&T:n yksikönpäällikkö Juha Ahonen.
‒ Toimintaympäristö on kunnossa, lajitteluohjeet paikallaan, astioita oikeissa paikoissa oikea määrä – ja tarvittaessa niiden määrää tarkastellaan.

Tähtäin tiukasti nollassa
Jätehuollon projektiryhmä on kokoontunut noin kerran kuussa.
‒ Aika usein on tosin vain todettu, että tämähän on jo hoidossa, ja jatkossa kokoonnutaan tarpeen mukaan, Ahonen summaa.
Yhteistyö on todistajalausuntojen mukaan toimivaa.
‒ Olvilaiset ovat mutkattomia savolaisia – jollainen itsekin olen, nauraa Ahonen.
Anne-Mari Innanen kehuu olvilaisia välittömiksi: Kaikki tervehtivät ja jäävät usein juttelemaan.
‒ Alkuvaiheessa, kun arvuuteltiin eri jakeiden lajittelua, oli helppo siirtää vastuuta vastauksista Anne-Marille. Kynnys kysyä on matala, sanoo puolestaan Fränti.
Tuotekehitysassistentti Mari Uusimäki kehuu myös Innasta.
‒ Helppo on ollut tehdä töitä, Anne-Mari ei vain lupaa asioita palaverissa, vaan kaikki on tehty valmiiksi asti.
Tärkeä tavoite, sekajätteen vähentäminen, on edennyt hyvin: 15 prosentista on tultu roimasti alaspäin. Vuodenvaihteessa luku oli kaksi prosenttia.
‒ Sekajätettä tulee vielä vähän, se on lähinnä lasia, hiekkaa, puusilppua ja muuta epämääräistä, mitä lattioilta lakaistaan. Sen lajittelu olisi jo pinsettihommaa, sanoo Pekka Kääriäinen.
‒ Viiteen prosenttiin pääsy on helppoa, mutta ykköseen ja nollaan pääsy vaatii jo tosi kovaa työtä, Juha Ahonen pohtii.
Fränti ei kuitenkaan lupaa päästää ketään helpolla: ei siihen monta vuotta saa enää mennä.

Teksti: Sami Turunen