KE 6/2010, s. 38: Viljan hinnannousu ei nosta ruuan hintaa taivaisiin

Monet tekijät puhuvat sen puolesta, ettei olla joutumassa samanlaiseen ruokakriisiin, mikä oli kolme vuotta sitten.

Vehnän maailmanmarkkinahinnan nopea ja voimakas nousu on syksyn merkittävin ja toisaalta myös yllättävin tapahtuma ruokamarkkinoilla. Poikkeuksellisista sääolosuhteista johtuvan tuotannon laskun lisäksi markkinoiden epävarmuutta lisäsivät kauppapoliittiset toimenpiteet. Maailman viljamarkkinoilla tapahtuvien muutosten vaikutukset heijastuvat koko elintarvikeketjun läpi niin maailmalla kuin Suomessakin.

Vehnän hinta maailman viljamarkkinoilla nousi syksyllä korkeimmillaan 70 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Maailmanmarkkinahinnan nousu veti viljan hinnat nousuun myös Suomessa. Keskeisin hintoja maailmalla nostanut tekijä on kesän kuivuudesta johtunut tuotannon pienentyminen. Tuotannon pienentyminen erityisesti Mustanmeren alueella vaikuttaa suoraan lähinnä vehnän vientimarkkinoilla.

Vehnän hinnannousua ovat osaltaan voimistaneet myös vientirajoitukset ja niillä uhkailu. Venäjä ilmoitti lopettavansa vehnän viennin ainakin toistaiseksi. Myös Ukrainassa vientirajoitusten asettamista harkittiin.

Viljamarkkinat tasoittuvat

Vehnämarkkinoiden imussa myös muiden viljojen hinnat lähtivät nousuun. Nousu on kuitenkin ollut selvästi maltillisempaa. Suomessa hintojen nousuun ovat maailmanmarkkinahintojen lisäksi vaikuttaneet voimakkaasti pienentynyt vilja-ala sekä selvästi normaalia pienempi rehuviljasato.

Markkinoiden voimakkaat muutokset sekä meillä että muualla ovat merkittäviltä osin ylireagointia. Tuotannon pienentymisestä huolimatta maailman viljasato on yksi kaikkien aikojen suurimmista. Tuotanto riittää kattamaan lähes koko kulutuksen myös ensi vuonna. Varastot kuitenkin pienentyvät, mutta jäävät vähintäänkin tavanomaiselle tasolle.

Suomessa etenkin rehuviljaa riittää tuotannon pienentymisestä huolimatta myös tänä talvena. Kahden edellisen hyvän satovuoden jälkeen myös kotimaan varastoissa riittää edelleen viljaa. Näin ollen kotimainen kulutus pystytään kattamaan helposti.

Viljan hintojen nousu rauhoittui syksyn aikana, ja hinnat asettuivat huippuhintoja alemmalle tasolle. Hintataso pysyy kuitenkin keväälläkin selvästi viime talvea korkeampana. Ensi syksynä hintataso on näillä näkymin selvästi tämän hetken tasoa matalampi. Interventiovarastojen purkaminen lisää tarjontaa markkinoilla ja tasoittaa hintoja Euroopassa. Nämä vaikutukset näkyvät myös Suomen markkinoilla.

Liha- ja maitomarkkinat muuttuvat kulutuksen mukana

Viljan hinnan voimakkaasta noususta huolimatta kulutuksen kasvu on lähivuosina merkittävin lihamarkkinoita ohjaava tekijä. Yleinen talouden elpyminen parantaa kuluttajien ostovoimaa ja nostaa sekä liha- että maitotuotteiden kulutusta.

Kysynnän kasvun seurauksena myös tuotanto kasvaa. Väestön kasvusta johtuen kysynnän kasvu on kuitenkin tuotannon kasvua nopeampaa. Tästä seuraa, että myös tuottajahinnat kääntyvät nousuun. Tuottajahintojen nousu helpottaa viljan hinnasta aiheutuvaa rehukustannusten nousua. EU:ssa ja Suomessa tuottajahintojen nousu jää kuitenkin suhteellisen maltilliseksi.

Suomessa sianlihaa tuotetaan edelleen yli kotimaisen kulutuksen. Sianlihan vientimarkkinat ovat ohuet, eikä tuotannon kasvu muualla maailmassa ainakaan lisää suomalaisen lihan kysyntää. Suomalaisen lihateollisuuden kannalta piristystä tulee kuitenkin siipikarjanlihasta.

Maitotuotemarkkinoilla suurin muutos on ollut vientimarkkinoiden elpyminen. Maidontuotanto on nousussa ja etenkin voin hinta on maailmalla noussut voimakkaasti. Muiden maitotuotteiden osalta hintakehitys on ollut suhteellisen tasaista. Maidontuotanto on pysynyt maailmalla tasaisena, joten kysynnän kasvuun pystytään reagoimaan hyvin. Tämä tasaa hintakehitystä myös jatkossa. Suomessa maidontuotanto on edelleen pienessä kasvussa. Viennin kasvun takia tuottajahinta ei ainakaan laske, vaikka kotimarkkinoilta ei saataisikaan kompensaatiota kaikille kustannusnousuille.

Ruuan hinta nousee kerralla

Koko alkuvuoden jatkunut ruuan hinnan lasku pysähtyi syyskuussa. Hinnat kääntyivät syksyn aikana nousuun, mutta suurimmat nousut nähdään vasta tammikuussa. Viljan hinnan nousun suora vaikutus elintarvikkeiden kuluttajahintoihin jää pieneksi, vaikka vilja- ja leipätuotteiden hintoihin on odotettavissa korotuksia. Kerrannaisvaikutuksia vähentää se, että viljan hinnan noususta aiheutuva rehukustannusten nousu ei siirry täysimääräisesti liha- ja maitotuotteiden kuluttajahintoihin.

Ruuan hinnan kannalta raaka-ainehintojen nousua merkittävämpi tekijä ovat erilaiset veronkorotukset. Heinäkuussa toteutettu yleinen arvonlisäveron korotus, makeisille ja jäätelölle asetettava makeisvero sekä virvoitusjuomaveron korotus nostavat kuluttajahintoja suoraan. Energiaverojen korotukset ja työvoimakustannusten kasvu nostavat ruuan hintaa välillisesti. Toisaalta hintojen nousua hillitsee etenkin liha- ja maitotuotteisiin kohdistuva voimakas tuontikilpailu.
Teollisuus saa suurimman osan kustannuksista siirrettyä eteenpäin, mutta toteutuneita kustannusnousuja suuremmat korotukset jäävät haaveeksi.

Yksittäisten tuotteiden osalta hintoja nostaa tuotevalikoiman laajentuminen, kun sekä kauppa että teollisuus alkavat taantuman jälkeen taas houkutella kuluttajia erilaisten lisäarvotuotteiden pariin.

Kaupan ja teollisuuden sopimussyklistä johtuen ruuan hinnan nousu ajoittuu meillä siis alkuvuoteen. Hinnat nousevat kerralla hieman enemmän, mutta hintojen nousu tasoittuu heti tämän jälkeen. Raaka-ainehintojen nousupaineet hellittävät eikä uusia veronkorotuksia ole näköpiirissä.

Kyösti Arovuori
maatalousekonomisti
Pellervon Taloustutkimus PTT
kyosti.arovuori(at)ptt.fi

Tapani Yrjölä
maatalousekonomisti
Pellervon Taloustutkimus PTT
tapani.yrjola(at)ptt.fi

***************************************

kommentti:
Tuleeko uusi ruokakriisi?

Monilla on tuoreessa muistissa kolmen vuoden takainen ruokakriisi. Silloin kriisi sai alkunsa, kun viljojen hinnat nousivat lyhyessä ajassa hurjasti. Viime kuukausina on nähty lähes yhtä nopeaa hintojen kipuamista, ja hintatasotkin ovat olleen varsin korkealla. Tämän takia maailmalla on kasvanut huoli siitä, tuleeko parin vuoden tauon jälkeen uusi ruokakriisi.

Ensisilmäyksellä tilanne näyttääkin hyvin samanlaiselta. Edellisen ruokakriisin tapaan muutamat maailman suurista viljan viejämaista ovat saaneet heikkoja satoja huonojen olosuhteiden takia, ja vientikieltojakin on asetettu tai ainakin pohdittu merkittävissä viejämaissa. Uutisista olemme saaneet lukea ensimmäisistä ruokamellakoistakin.

Vaikka nykytilanteessa on paljon yhtäläisyyksiä vuoden 2007 tilanteeseen, eroavaisuuksiakin on. Ja ne ovat paljon painavampia.

Vaikka sadot paikoin jäivät varsin huonoiksi, viljasato on kuitenkin selvästi edellisen ruokakriisin aikaista satoa suurempi. Lisäksi varastoissa on tavaraa liki ennätysmäisen paljon, eli viljasta maailmassa ei tällä hetkellä ole pulaa.

Myös FAOn ruuan hintaa kuvaavan indeksin elokuinen viiden prosentin nousu korkeimmalle sitten syyskuun 2008 uutisoitiin näyttävästi. Se jäi kuitenkin usein kertomatta, että tammikuuhun 2010 verrattuna tämä tuore huippulukema oli vain reilun prosentin korkeampi. Mistään huimasta ruuan hintojen noususta ei siis ole kysymys.

Mitä taas tulee Mosambikin ruokamellakoihin, ei niissäkään ole kyse samasta asiasta kuin kolmen vuoden takaisissa mellakoissa. Uutisissa kerrottiin, että ihmiset ovat lähteneet kaduille, koska hallitus oli nostanut leivän hintaa neljänneksellä.

Tosiasiassa Mosambikissa protestoitiin sitä vastaan, että kuluttajahinnat yleensä olivat nousseet, koska Mosambikin valuutta metical on heikentynyt Etelä-Afrikan randiin verrattuna ja varsin suuri osa Mosambikissa myytävistä kulutustavaroista tuodaan rajan takaa Etelä-Afrikasta. Ruokamellakoista puhuminen olikin tässä valossa vähintään hieman erikoista.

Vaikuttaa vähän siltä, että joillekin medioille ruokakriisistä puhuminen ja siihen liittyvän paniikin lietsominen on syystä tai toisesta mieluinen aihe. Oli siihen sitten perusteita tai ei. Tällä kertaa monet tekijät puhuvat sen puolesta, ettei olla joutumassa samanlaiseen tilanteeseen, mikä oli kolme vuotta sitten.

Kyösti Arovuori
Tapani Yrjölä