KE 6/2010, s. 36: Porkkanaa, pillereitä vai personoitua ruokaa?

Uudet tutkimussuunnat esittäytyivät Suomen Ravitsemustieteen yhdistyksen 25-vuotisjuhlaseminaarissa marraskuussa Helsingissä. Lämminhenkisessä tilaisuudessa keskusteltiin myös siitä, mitä politiikan avulla voidaan ravitsemuksessa saavuttaa.
Ravitsemus ja sen terveysvaikutukset ovat mukana monella tasolla päätöksenteossa. Kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaaran mukaan eduskunnassa ollaan aidosti kiinnostuneita ravitsemuksesta, terveydestä ja maataloudesta.

– Salissa puhutaan jatkuvasti kolesterolista, tupakoinnista ja alkoholista. Mikä ravitsemustieteilijöitä todella ajankohtaisesti koskettaa, on lihavuus. Nyt pitäisi keksiä keino, jolla siihen todella vaikutetaan. Syömme liikaa ja epäterveellisesti, ja ravinnon vaikutukset tulevat erityisen hyvin esiin vanhenemisen myötä, Asko-Seljavaara muistutti.

Asko-Seljavaaran mukaan ravitsemusasiantuntijuuden tarve terveydenhuollossa kasvaa, kun ensi keväänä astuu voimaan uusi terveydenhoitolaki. Eduskunnassa puhutaan parhaillaan myös makeis-, jäätelö- ja limsaverosta sekä rasvaverosta. Näiden vaikutuksista Asko-Seljavaara toivoi asiantuntijoilta apua, ja saikin pikimmiten vastauksen professori Pirjo Pietiseltä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Pietisen mukaan verotuksen mahdollisista vaikutuksista ruokatottumuksiin valmistuu loppuvuonna raportti THL:n ja Tampereen yliopiston terveystaloustieteen laitoksen yhteistyönä.

– Alustavasti näyttää siltä, että sokerin verotuksesta olisi hyötyä terveydelle. Ulkomaisten tutkimusten mukaan veron pitäisi kuitenkin nousta vähintään 15–20 prosenttia, Pietinen sanoi.

Aina hinnalla ei kuitenkaan voida vaikuttaa kulutukseen, sillä ruokatottumukset muotoutuvat usein varhain ja mallioppimisella.

– Terveellisten valintojen mahdollistaminen on kustannustehokasta, ja siihen pitäisi panna paukkuja entistä enemmän yhteiskunnassa, Pietinen korosti.

Ravitut aivot ajattelevat

Yksi nopeasti kehittyvä tutkimusalue on ”sielun salaperäisten perhosten” eli aivosolujen, hermoverkkojen ja ajatteluvirtojen tutkimus, johon on tänä päivänä hyvin monenlaisia menetelmiä. Näitä voidaan hyödyntää myös ravitsemustutkimuksessa.

Työterveyslaitoksella toimivan professori Kiti Müllerin mukaan aivojen energiataloudesta ja fysiologiasta on pidettävä huolta, jotta ajattelu sujuu. Tutkijan mukaan aivot ovat myös hyvin emotionaaliset.

– Tutkimuksen avulla tiedetään paljon siitä, kuinka monipuolisesti aivot reagoivat tunteille. Meillä on hyvin vahvat sekä järkeen että tunteeseen perustuvat muistit. Aistit tuovat mielleyhtymiä esille, ja esimerkiksi miellyttävä makuaistimus voi tuoda mieleen jonkin tietyn tilanteen.

Aivot muistavat tunteita ja ovat tietyllä tavalla ”maistavat”. Sanoilla voi houkutella ja viritellä myös ihmisen asennetta ruokaa kohti.

Makumieltymyksiin vaikuttavat maku- ja hajureseptorit, mutta myös tunteet, mielipiteet ja ennakko-odotukset. Kiti Müller kertoi esimerkin kolajuomista.

– Sokkotestissä suurin osa koehenkilöistä pitää Pepsiä parhaimmanmakuisena juomana, mutta kun etukäteen kerrotaan, onko lasissa Pepsiä vai Coca-Colaa, niin suurin osa valitsee hyvänmakuisimmaksi markkinajohtajan eli Coca-Colan.

Ravinto ja geenit

– Ravinto vaikuttaa elimistössä hyvin monipuolisesti, ja vaikutukset välittyvät pitkälti geenien toiminnan kautta. Kun kaikki tieto yhdistetään, puhutaan systeemibiologiasta, kertoi professori Matti Uusitupa Itä-Suomen yliopistosta.

Nutrigenomiikka ja systeemibiologia tarjoavat valtavasti mahdollisuuksia ravintotekijöiden vaikutusten tutkimukseen. Perustietämys ravitsemuksen vaikutuksesta lisääntyy näiden avulla huikeasti, mutta väestötasolla ennaltaehkäisyssä tarvitaan uutta tulemista.

Uusituvan mukaan nutrigenomiikka voi johtaa yksilöllisten ravitsemussuositusten syntymiseen, mutta jatkossakin tarvitaan yleisiä ravitsemussuosituksia.

Kaisu Meronen

**********************************

Suomen Ravitsemustieteen Yhdistys 25 vuotta

– Suomen Ravitsemustieteen Yhdistys voi hyvin, totesi yhdistyksen puheenjohtaja, perustajajäseniin kuuluva professori Riitta Korpela Helsingin yliopistosta.

Yhdistyksen 25-vuotisjuhlaseminaari Ravitsemustieteen tulevaisuus – Porkkanoita, pillereitä vai personoitua ruokaa? kokosi 170 jäsentä kuulemaan monipuolista katsausta alan ajankohtaisista aiheista.

SRY on tieteellinen seura, jonka tarkoituksena on tukea ja edistää ravitsemustutkimusta Suomessa. Yhdistys järjestää vuosittain tieteellisiä symposiumeja ja jakaa tutkimus- ja matka-apurahoja jäsenilleen. Suurimmalla osalla yhdistyksen noin 400 jäsenestä on ylempi korkeakoulututkinto ravitsemustieteestä. Jäsenkuntaan kuuluu myös lääketieteen, luonnontieteiden ja tekniikan alan tutkijoita ja asiantuntijoita. Yhdistyksen kannattajajäseninä on useita elintarvike- ja lääkealan yrityksiä.

**********************************

FTO-geeni lihottaa myös suomalaisia

Lihavuuden nopea yleistyminen selittyy suurelta osin ympäristötekijöillä, mutta lihomisherkkyys on säädelty myös geneettisesti. Geenit ja elintavat vaikuttavat toisiinsa monin eri tavoin. Lihavuuden geenitutkimus on vasta lapsenkengissä, ja tällä hetkellä tunnetaan muutamia yksittäisiä painonvaihteluun vaikuttavia geenejä. Vastikään on muun muassa tunnistettu lihomiselle altistava FTO-geenin (fat mass and obesity associated) haitallinen muoto, joka vaikuttaa energia-aineenvaihduntaan.

Liikunta ja ruokavalio tehoavat

Saman FTO-geenin on havaittu olevan yhteydessä lihavuuteen myös suomalaisen diabeteksen ehkäisytutkimuksen (DPS) osallistujilla. Terveystieteiden maisteri Tiina Lappalaisen väitöstutkimuksessa ne, joilla oli FTO-geenin lihavuudelle altistava muoto, pystyivät kuitenkin pudottamaan painoaan yhtä tehokkaasti kuin muutkin. Tutkimus osoitti, että terveellinen, nykyisten ravitsemussuositusten mukainen, vähän energiaa sisältävä ruokavalio ja säännöllinen liikunta ovat tehokkaita painonhallintakeinoja myös niille, joita FTO-geeni altisti lihomiselle.

Rasvakudoksen määrään ja lihavuuteen liittyvän FTO-geenin haitallisen muodon tiedetään siis lisäävän ihmisen lihomistaipumusta, mutta sen mekanismi on vielä tuntematon. FTO-geeni on väestössä poikkeuksellisen yleinen, sillä keskimäärin 16 prosenttia eurooppalaisista kantaa kyseisen geenin kahta haitallista kopiota. Lihomiselle altistavan FTO-geenimuodon kantajat painavat noin kolme kilogrammaa enemmän kuin muut.

Alustavaa tietoa sydäntautiriskistä

Kuopion yliopiston ravitsemustieteen alaan kuuluvassa väitöksessä selvitettiin FTO-geenissä esiintyvän haitallisen, yhden nukleotidin sekvenssimuutoksen yhteyttä painoindeksiin, tulehdustekijöihin, seerumin lipideihin, painonmuutokseen sekä sydän- ja verisuonitautien riskiin suomalaisessa DPS-aineistossa.

Tutkimukseen osallistui 522 keski-ikäistä henkilöä, jotka olivat ylipainoisia ja joilla oli todettu heikentynyt glukoosinsieto. Interventioryhmässä mukana olleet osallistuivat tehostettuun ruokavalio- ja liikuntaohjaukseen, jonka tuloksena lähes puolet laihtui vähintään viisi prosenttia lähtöpainostaan.

Miehillä FTO-geenin haitallisen muodon havaittiin olevan yhteydessä tiettyjen tulehdustekijöiden kohonneisiin seerumipitoisuuksiin ja madaltuneeseen HDL-kolesterolipitoisuuteen. Lisäksi miehillä todettiin noin kymmenen vuoden seurannan aikana saman haitallisen FTO-geenimuodon olevan yhteydessä suurentuneeseen vaaraan sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Tämä yhteys havaittiin myös laajassa Metabolinen Oireyhtymä Miehillä -tutkimuksessa henkilöillä, joilla oli tyypin 2 diabetes.

Lisäksi väitöstutkimuksessa selvitettiin FTO:n ja tulehdusta edistävän seerumin amyloidi A:n eli SAA:n ilmentymistä ihonalaisessa rasvakudoksessa sekä normaalipainoisilla että ylipainoisilla henkilöillä, joilla oli metabolisen oireyhtymän piirteitä. Lihavuudessa rasvakudoksen määrä on suurentunut, ja rasvakudoksen on osoitettu toimivan paitsi energiavarastona, myös aktiivisesti erittävänä endokriinisena elimenä. Tässä tutkimuksessa ryhmien välillä ei kuitenkaan havaittu eroa SAA-geenin ilmentymisessä, vaikka seerumin SAA-pitoisuudet olivat suuremmat ylipainoisilla henkilöillä. Uusi havainto oli, että SAA korreloi voimakkaasti rasvakudoksesta erittyvän ja ruokahalua säätelevän leptiinin kanssa sekä seerumipitoisuuden että geenien ilmentymisen tasolla.

Lisätietoja:
TtM Tiina Lappalaisen väitöskirja Obesity, Low-grade Inflammation and Cardiovascular Diseases – Special Emphasis on Fat Mass and Obesity Associated (FTO) and Serum Amyloid A (SAA) Genes (Lihavuus, matala-asteinen tulehdustila sekä sydän- ja verisuonisairaudet: FTO- ja SAA- geenien merkitys)