KE 6/2010, s. 8: Luomuelämäntapa – ratkaisu ruoka-alan murrokseen?

Monet globaalit muutosvoimat – väestökasvu, ilmastonmuutos, energiahaasteet, talouden taantuma – pakottavat yrityksiä miettimään tulevaisuusvisionsa ja -strategiansa uusiksi. Talouskasvun hiipuminen ja työttömyys on vienyt pohjan myös yhteiskuntien strategioilta. Tilannetta kärjistää vielä kvartaalitalouden myötä syntynyt arjen pahoinvointi, joka vie parhaimman terän tulevaisuuden innovaatioiden kasvualustalta. Elämme suurinta murroksen aikakautta yli 100 vuoteen.

Ruuan ja veden riittävyyden globaali yhtälö näyttää tosi pahalta seuraavina vuosikymmeninä: väestökasvu, ilmastomuutos, biopolttoaineet, liha/maitotuotteiden lisäkysyntä, maatalouden öljyriippuvuus ja viljelyalan kasvurajat. Myös ruuan tuotannon ja kulutuksen epätasapaino köyhien ja rikkaiden maiden välillä huutaa ratkaisuja: maailmassa on yhtä paljon nälkäänäkeviä kuin liikalihavia.

Eikä tilannetta helpota kehittyneiden maiden tehoviljely, ruuan tuhlaus tai vesistöjen kuormitus. Kun kehitysmaissa asuvat taistelevat henkiinjäämisestä, kehittyneissä maissa huokaillaan elintaso- ja muistisairauksien kalleudesta. Kvartaalitalouden tehokkuusodotukset ylikuormittavat kehoamme ja mieltämme. Seuraukset näkyvät fyysisenä ja henkisenä pahoinvointina, uniongelmina, pikaruuan kysynnässä ja epäterveellisinä elämäntapoina. Ainoa voittaja tässä pelissä näyttäisi olevan lääketeollisuus. Olemme keskellä ruoka-alan murrosta, ehkä jopa kriisin partaalla.

Kenellä on ymmärrys kokonaisuudesta? Ohjaako päätöksiä vain lyhytjänteinen kilpailu? Missä mietitään haasteiden kokonaisuutta ja yhteisvaikutuksia 15 vuoden perspektiivillä? Mistä syntyy tulevaisuuden menestyksen eväät?

Teollisesta ajattelusta ihmisen ja luonnon kunnioittamiseen

Meidän ei kannata jäädä odottamaan ruoka-alan murroksen syvenemistä kriisiksi. Nyt on oikea hetki virittää uudet rohkeat sävelet, joilla tämä murrosaika voidaan kääntää voitontansseiksi. Murrosajan strategia vaatii kokonaisnäkemystä makro- ja mikrotasolla, ymmärrystä luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin haasteista, sekä oikean näkökulman ja arvoperustan valintaa. Tulevaisuuden menestyksen eväät löytyvät tästä dynaamisesta viidakosta, sen näkyvistä ja piilevistä ongelmista.

Tarvitsemme uusia keinoja, joilla tulevaisuuden avainpääomat – inhimillinen, sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen – saadaan kukoistamaan. Ihmistä ja luontoa on vuosikymmeniä käytetty talouden resursseina, ylikuormitettu yli kestokyvyn. Nyt on raja vastassa. Ratkaisu edellyttää siirtymistä teollisen ajattelun tuotantokeskeisyydestä uudenlaiseen ajatteluun, jossa ihminen ja luonto nostetaan talouden välineestä keskiöön. Ruoka-ala on murrosongelmien ytimessä, joten ratkaisu voisi alkaa sieltä luomalla uudenlainen ajattelun perusta, maatalouden uusi paradigma.

Mistä tulevaisuuden eväät ja eväiden luojat?

Tulevaisuuden uusissa eväissä on kyse ihmisen ja luonnon välisestä tasapainosta, jonka olemme kadottaneet. Luonnonmukainen elämäntapa on yksi innovaatiokonsepti – sateenvarjo, jonka alle voitaisiin linkittää toisiaan tukevia liiketoimintoja. Luomuelämäntapa on enemmän kuin luomuruoka. Ravinnon lisäksi mukaan tulee myös muita ihmisen (ja luonnon) hyvinvoinnin kannalta tärkeitä osa-alueita: terveys, liikunta, uni, taide, musiikki, kulttuuri, yhteisöllisyys, henkisyys, luonto, johtaminen, toimintamallit…

Haaste ihmisen ja luonnon hyvinvoinnista on globaali, joten ratkaisutkin ovat globaaleja. Ruoka-alan tulevaisuuden varmistaminen ja uuden paradigman kehittäminen tulisi olla kaikkien toimijoiden – tuottajien, kuluttajien, vähittäiskaupan ja finanssialan – päällimmäinen intressi, globaalisti. Yhteistyön tulisi luoda edellytykset kestäville, vastuullisille ruokamarkkinoille (procompetitive-ajattelu), eikä kilpailun tulisi olla siinä este. Yhteistyötä tulisi tukea tutkimuksen ja politiikan keinoin sekä kansainvälisillä sertifikaateilla.

Vaikka toimijoiden globaali yhteistyö on tärkeä edellytys, uskon, että tämä paradigmamuutos lähtee liikkeelle alhaalta ylös. Sen pääarkkitehtejä ovat aktiiviset ihmiset, kuluttajat, jotka eivät enää hyväksy luonnon ja ihmisen ylikuormittamista tuhoisin seurauksin. Virtuaalimaailma avaa portit paradigmamuutoksen toteuttamiselle niin ajattelumallien kuin käytännön tasolla.

Virtuaalisuus mullistaa ruoka-alaa yhtä paljon kuin teollistuminen ja koneet ovat tehneet yli 100 vuoden aikana. Virtuaalisuuden valta-asetta käyttävät etenkin nuoret, joita ei käskytetä ruokaympyröillä. Nuoret luovat yhdessä omannäköisen tulevaisuutensa. Siinä virtuaalinen puskaradio kertoo, mikä tuote on hyvä ja mikä joutaa kuolla. Valintakriteerinä voivat olla tuotteen hiili/vesijalanjälki tai lisäaineettomuus.

Suomesta tiennäyttäjä

Suurissa uudistuksissa on aina tiennäyttäjä. Niin nytkin. Olen vakuuttunut siitä, että joku lanseeraa Luomuelämäntavan – pian. Miksei se voisi olla Suomi ja meidän osaajamme? Suomella on alan huippuosaamista, luonnon rauhaa, puhtautta, vettä. Suomi on tutkitusti maailman paras paikka syntyä. Meiltä löytyy myös riittävästi uupuneita pilotteihin. Onnistuneelle lopputulokselle olisi käyttöä taloudessamme ja yhteiskunnassamme.

Yhteistyökumppaniksi valitsisin Japanin: hyvät suhteet, Suomi-arvostus, alan huippuosaaminen, markkinat ja ykkössija pitkäikäisyydessä. Suomi-Japani-yhteistyö Luomuelämäntavassa avaisi huikeita mahdollisuuksia uusille bisnesekosysteemeille.

Mikä parasta, Japanista löytyy myös Luomuelämäntavan tiennäyttäjä, suomalaissyntyinen senaattori Marutei Tsurunen. Hän näkee Luomuelämäntavalle suurta tarvetta myös Japanissa. Itse asiassa hän on koko idean isähahmo – oivallinen esimerkki sen toimivuudesta käytännössä. Sain todeta sen omin silmin viettäessäni viime elokuussa yhden sadepäivän mökillämme tämän viisaan 70-vuotiaan kanssa pohtien Japanin ja Suomen tulevaisuutta. Vakuutuimme siitä, että Luomuelämäntapa on yksi avaintekijöistä ratkaistaessa ihmisen ja luonnon kestävää hyvinvointia tulevaisuudessa maailmanlaajuisesti.

Kaisa Kautto-Koivula
tulevaisuusvalmentaja, FT, tekn.lis.
Mind Gardenia Oy