KE 5/2010, s. 40: Lihan kulutus on palannut kasvu-uralle

Lihan kulutus taittui viime vuonna vajaan prosentin miinukselle kasvettuaan sitä ennen pitkään. Tänä vuonna lihaa on käytetty jo lähes kaksi prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Kasvun veturina on siipikarjanliha, ja myös naudanlihaa on syöty enemmän. Sianlihan käyttö on ennallaan.

Kuluttajilta kysyttäessä moni pyrki vähentämään lihan käyttöään syystä tai toisesta. Kuitenkin kulutuksen kokonaismäärä on kasvanut. Talouksien lihan käytössä kun yleensä huomioidaan koko perheen toiveet. Suomalaisista viisi prosenttia ei syö lihaa lainkaan. Kuluttajien mielestä lihasta luopumista estää hyvien vaihtoehtojen puute: ”mikään muu elintarvike ei tarpeeksi hyvin korvaa lihaa” tai ”terveellisen ruokavalion koostaminen olisi vaikeaa ilman lihaa”.

Kuluttajatutkimusten mukaan lihan vahvuus on sekä ravintosisällössä että hyvässä maussa, monipuolisuudessa ja monikäyttöisyydessä. Vakiintuneet kulutustottumukset ja perinteet vakauttavat lihan kulutusta. Lihan osuus ruokamenoista on viidennes, ja se on suurin yksittäinen, kotiin ostettu elintarvikeryhmä euroissa laskettuna. Sekä tavallisimpien että suosituimpien ruokalajien lista koostuu pääosin liharuuista. Lihan hinta vaikuttaa valintoihin, mutta lihatuotteissa riittää valinnan varaa.

Tähän saakka Suomessa tuotettu liha on pääosin riittänyt kotimaan kulutukseen. Pääosa kulutuksesta on kotimaista alkuperää, mutta tuontilihan osuus on kasvussa. Viime vuonna tuonnin osuus kulutuksesta oli 15 % ja tänä vuonna 18 % tammi-heinäkuussa. Sian- ja naudanlihan tuonti on kasvanut, mutta siipikarjanlihan tuonti on vähenemässä tuorelihadirektiivin myötä.

Viime vuonna lihaa tuotettiin 383 miljoonaa kiloa ja kulutettiin 377 miljoonaa kiloa ruholihaksi muunnettuna. Vienti- ja tuontimäärät vastasivat likimain toisiaan. Eri lihalajien ja ruhonosien käyttö vaihtelee eri vuodenaikoina ja sen myötä myös vienti- ja tuontitarve. Kun markkinat ovat integroituneet, kaupankäyntiin vaikuttaa kansainvälinen markkinatilanne: kysyntä, tarjonta ja hinnat.

Kasvu johtuu korkeammasta jalostusasteesta

Lihan kokonaiskulutuksen pieni kasvutrendi jatkunee siipikarjanlihavetoisena. Kasvu on enemmänkin euromääräistä jalostusarvon noustessa. Myös EU-tasolla ja varsinkin maailmanlaajuisesti kysynnän kasvun ennustetaan jatkuvan.

Tuotannon riittävyyttä voidaan arvioida vuoteen 2016 viime keväänä toteutetun laajan viljelijähaastattelun perusteella. Maatilojen Kehitysnäkymät vuoteen 2016- tutkimuksessamme haastateltiin yli 4000 viljelijää. Mukana oli 2 500 maidon, naudanlihan ja sianlihantuottajaa.

Jotta kotimainen tuotanto riittäisi, tarvitaan yrittäjiä, joilla on lujaa tahtoa, tulevaisuudenuskoa, yrittäjäominaisuuksia ja osaamista. Tarvitaan tuottavuuden nousua, kannattavaa tuotantoa ja parempaa kansallista kilpailukykyä. Tarvitaan investointeja ja niihin rahoitusta.

Tilakoot kasvavat ja tuotanto keskittyy

Tutkimuksessa ilmeni suuri huoli heikentyneestä kannattavuudesta, ja pelkona on sen heikkeneminen edelleen. Suurimmiksi kehittämisen jarruiksi koetaan myös pellon niukkuus, maatalouspolitiikan epävarmuus, jaksaminen ja työvoiman saatavuus. Omaa ammattiosaamista ei koetta kehittämisen rajoitteeksi, mutta lisäkoulutusta koetaan tarvittavan.

Kolme neljästä kotieläintilasta on valmis yrittämään ja jatkamaan tuotantoa ainakin vuoteen 2016. Jatkajia on moneksi. Noin 40 prosentilla on suunnitelmissa eläinmäärän lisääminen, useimmiten investoimalla lisää eläinpaikkoja. Osa myös jatkaa tuotantoa siihen liiemmin panostamatta.

Pääosa keskittyy enemmän maatalouteen, osa myös muuhun yritystoimintaan maatalouden ohella ja osa palkkatyöhön. Syntyy tuotannon alueellisia keskittymiä. Urakointi lisääntyy ja tilojen välisessä työjaossa muutenkin erikoistutaan.

Tuotantoa jatkavat lihantuottajat ovat vastuullisia. Panostetaan varsinkin ympäristön tilaa parantaviin investointeihin, eläinten hyvinvointiin, tuotanto-olosuhteiden parantamiseen ja lannan käsittelyn hyödyntämiseen. Valitaan enemmän kuin vähimmäismäärä ympäristötuen lisätoimenpiteitä. Myös kasvinviljely on tärkeää. Tavoitteena on tuottaa laadullisesti ja määrällisesti nykyistä korkeampi sato, on sitten kyse nurmesta tai viljasta.

Lihantuotanto pysynee nykytasolla

Suunnitelmien toteutuessa lihantuotanto voisi pysyä nykytasolla tai hieman kasvaa. Maassamme tuotettaisiin nykyistä enemmän naudanlihaa ja siipikarjanlihaa, mutta korkeintaan nykyinen määrä sianlihaa. Lampaanlihan ja hevosenlihan käyttö onkin pääosin tuonnin varassa: lampaanlihalla 80 prosenttisesti ja hevosenlihalla yli 90 prosenttisesti.

Siipikarjanlihan tuotantoa on lisätty ja säädetään jatkossakin kysynnän mukaan. Kulutus lähentelee tänä vuonna 100 miljoonaa kiloa. Kysyntä on vahvassa kasvussa, ja suomalaisten kulutus alittaa vielä selvästi esimerkiksi EU-keskitason.

Naudanlihaa tuotetaan nykyisin reilut 80 miljoonaa kiloa, ja sitä kuluu noin 95 miljoonaa kiloa. Vuoteen 2016 mennessä tuotanto lähenee kulutuksen tasoa ja voi kasvaa lähes 90 miljoonaan kiloon. Pihvikarjan osuus kasvaa, eikä lypsylehmien määrä vähene.

Sianlihantuotanto ylittää kulutuksen tänä vuonna noin kuudella prosentilla, tuotanto on vähentynyt ja kulutus on ennallaan. Tänä vuonna tuotannon ennakoidaan jäävän noin 195 miljoonaan kiloon ja kulutuksen 184 miljoonaan kiloon. Tuotannossa on kasvupotentiaalia, sillä monella tilalla varsinkin porsastuotoksessa on kehittämisen varaa.

Sikatiloilla on investointisuunnitelmia, mutta hanke on usein vasta suunnitelmissa, ympäristölupa ja varmuus rahoituksesta puuttuvat. Tuotanto voi nousta 200 miljoona kilon tuntumaan, tai se voi laskeutua lähelle kulutusmäärää, noin 190 miljoonaan kiloon vuonna 2016. Edessä voi olla myös jyrkempi lasku, jos porsasmäärä/emakko polkee paikallaan ja eivätkä suunnitellut investointihankkeet toteudu.

Tilatason lisäksi moni ”ulkoinen” tekijä on hämärän peitossa. Suomen lihantuotanto tarvitsisi tukia, mutta edessä on niiden supistuminen. Sitä ei tiedetä, mitä poliittisia päätöksiä tehdään pitkällä tähtäimellä maailmankaupan, EU:n ja kansallisella tasolla ja missä vaiheessa. Miten muun maailman lihan tuotanto kehittyy ja vaihtelee, miten kehittyvät tuotantopanosten hinnat. Viljan hinnoissa on nähty melkoiset vaihtelut, ja vaihtelut jatkuvat.

Anne Kallinen
toimitusjohtaja
Suomen Gallup Elintarviketieto Oy
anne.kallinen(at)tnsglobal.com

Lähteet:
Suomen Gallup Elintarviketieto Oy:
Lihabarometri, tammi-heinäkuu 2010
Suosituimmat ja tavallisimmat ruokalajit
Lihan kulutusta ohjaavat tekijät, Lihatiedotusyhdistys ry
Tilastokeskus:
Kotitalouksien elintarvikemenojen rakenne 2008, Kansantalouden tilinpito