KE 5/2010, s. 16: Kylmäaineiden historiasta nykypäivään

Kylmäaineiden kehityksessä on kuljettu pitkä matka. Parhaillaan on menossa suuri muutos, kun monella tavalla hyväksi todetusta R22-kylmäaineesta joudutaan luopumaan.

Vielä 1900-luvun alussa kaikki yleisessä käytössä olevat kylmäaineet, metyylikloridi, rikkidioksidi ja ammoniakki hiilidioksidia lukuun ottamatta, olivat joko myrkyllisiä tai palavia tai niitä molempia. Hiilidioksidikaan ei ollut ihanteellinen kylmäaine sen suuresta paineesta johtuen.

Vuosisadan alkupuoliskolla kotitalousjääkaapit toimivat absorptioperiaatteella. Jäähdytys saatiin aikaiseksi liuottamalla ammoniakkia veteen. Reaktio on lämpöä vaativaa. Kyseinen lämpöenergia tällä menetelmällä poistettiin jääkaapin sisältä, ja näin se pysyi kylmänä. Sähkövastuksella (vastuskaapit) tai avoliekillä ammoniakkia haihdutettiin jääkaapin alaosassa. Tämän jälkeen ammoniakkihöyrystä ja vesiammoniakkiseoksesta poistettiin lämpöä. Vähän ammoniakkia sisältävä liuos on kevyempää ja nousee ylöspäin kaapin sisään, jossa ammoniakin liukeneminen liuokseen jatkuu.

Absorptio on paljon energiaa vaativa tapa saada jäähdytys aikaiseksi. Sitä kuitenkin käytettiin, koska hienomekaaniset kompressorikaapit olivat paljon kalliimpia.

Ammoniakki on pitänyt hyvin pintansa

Ammoniakkia käytettiin myös suuremmissa kompressorikylmäkoneistoissa kylmäaineena. Ammoniakki on sekä palava että myrkyllinen aine. Sen palavuus on kuitenkin niin pientä, ettei sitä tahdo saada millään syttymään, vaikka yrittäisi.

Hyvä ominaisuus on myös sen voimakas haju. Jo 20 ppm:n pitoisuuden voi haistaa. Siksi merkittävää myrkytyksen vaaraakaan ei ole. Ammoniakki onkin pitänyt hyvin pintansa koko koneellisen kylmätekniikan historian ajan ja on edelleen järkevä vaihtoehto ainakin suuremmissa teollisissa kylmäkoneistoissa.

Pienemmissä kaupallisissa kylmälaitoksissa, kuten kylmähuoneissa, käytettiin yleisesti rikkidioksidia. Suomessa taidettiin olla sen verran suurta maailmaa jäljessä, että vielä 1950-luvullakin uusia kylmälaitoksia rakennettiin rikkidioksidilla.

Herraskaisissa kerrostaloissa saattoi olla nerokas keskusjääkaappijärjestelmä, jossa kylmäaineena oli rikkidioksidi. Siinä oli yksi yhteinen kylmäkoneisto palvelemassa jokaisessa keittiössä olevaa jääkaappia.

Eräs eläkkeellä oleva kylmäasentaja muisteli huoltokeikkaansa tällaiseen taloyhtiöön. Jos jääkaapit eivät toimineet, hän tiesi, että jossakin oli kylmäainevuoto. Vuodon paikantamiseksi hän kiersi taloa ja katsoi, miltä ikkunalaudoilta huonekasvit olivat kuolleet. Helppoa vuodonetsintää, jos kuitenkin hieman vaarallista! Puoli grammaa rikkidioksidia ilmakuutiota kohden saattaa olla ihmiselle kohtalokasta.

Halogenoidut kloorifluorihiilivedyt mullistivat kylmämarkkinat

Metyylikloridia käytettiin pääasiassa jääkaappien kylmäaineena. Se on palavuuden lisäksi myös myrkyllinen kaasu. Amerikassa oli 1920-luvulla jo jonkin verran koneellisia kompressorilla varustettuja jääkaappeja käytössä. Kylmäainevuotojen seurauksena perheitä kuoli myrkytykseen. Siksi ihmiset alkoivat luopua jääkaapeistaan.

Siitä huolestuneena kaksi suurinta jääkaapinvalmistajaa Frigidaire ja General Motors muodostivat työryhmän yhdessä kemian yhtiö DuPontin kanssa 1928 kehittämään turvallisia kylmäaineita. Kun työryhmä oli työskennellyt kolme päivää, he löysivät halogenoidut kloorifluorihiilivedyt. Ensimmäisenä esiteltiin R12, jota myytiin kauppanimellä Freon, vuonna 1931. Seuraavana vuonna markkinoille tuli R11, R22 vuonna 1936 ja R502 vuonna 1951.

Näistä löydöistä alkoi uusien turvakylmäaineiden aika. Ne syrjäyttivät nopeasti kaikki muut vanhat kylmäaineet paitsi ammoniakin. Vuoteen 1935 mennessä Amerikassa oli myyty jo yli 8 miljoonaa jääkaappia, jotka toimivat tällä uudella mullistavalla kylmäaineella: R12:lla!

Otsonikato ja ilmastomuutos laittoivat kaikki uusiksi

Vuonna 1974 ensimmäiset tiedemiehet esittivät arvionsa siitä, että kylmäaineiden kloori saattaa tuhota yläilmakehän otsonikerrosta. Noista hyvistä turvakylmäainesta oli luovuttava ja siirryttävä HFC-kylmäaineiden aikaan. Viime vuosien tärkein ympäristönsuojelutoimi maailmanlaajuisesti on ollut kasvihuoneilmiön hillitseminen. HFC-aineet ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja.

R22 on kylmäteknisesti ollut varmasti yksi kaikkien aikojen parhaista kylmäaineista, monen mielestä se kaikkein parhain. Sitä on voinut käyttää hyvällä kylmäkertoimella lähes kaikissa sovelluksissa ilmastoinnin jäähdytyksestä pakkasvarastointiin. Se on yksi harvoista kylmäaineista, jota on voitu käyttää märkähöyrystimissä, koska se on yksikomponenttinen kylmäaine, jolla ei ole lämpötilaliukumaa.

Ympäristön kannaltakaan R22 ei ole pahimmasta päästä. Sen GWP-arvo on 1500 eli sen kasvihuonevaikutus on alhaisempi kuin monien nykyään käytettävien HFC-kylmäaineiden. Ongelmaksi muodostui sen vaikutus otsonikatoon. R22:n ODP -arvo on 0,055. Se on vain 5,5 %:a vertailulukuna käytetyn R12:n vastaavasta arvosta.

Koska R22:n ODP -arvo on suurempi kuin nolla, vuonna 2000 EY:n asetuksella 2037/2000 sen ja muiden HCFC-aineiden käyttöä alettiin rajoittaa. Silloin määrättiin, että joskus kaukana tulevaisuudessa 1.1.2010 uutta käyttämätöntä HCFC-ainetta ei enää saa käyttää huollossa. Nyt se aikamäärä on ohitettu, ja käyttökiellosta on tullut melkoinen kiusantekijä monelle kylmälaitoksen omistajalle.

Kylmäainevaihto vai koko kylmälaitoksen uusiminen

Samaisen asetuksen mukaan käytettyä toisesta laitoksesta talteen otettua kylmäainetta voi käyttää vuoden 2014 loppuun. Valitettavasti sen määrä on niin pieni, ettei esimerkiksi Suomessa ole mitään talteenotetun kylmäaineen markkinoita.

Vanha hyvä R22 on edelleen luvallista pitää kylmäaineena vanhassa kylmälaitoksessa. Ongelmaksi muodostuu mahdollinen vuototilanne. R22:ta ei saa lisätä kylmäainepiiriin. Silloin hetken helpotuksen voi tuoda joku huoltokylmäaine.
Huoltokylmäaineisiin on lisätty pieni määrä hiilivetyjä, joiden tarkoituksena on kierrättää putkistoon joutunutta vanhan kylmäkoneiston öljyä.

Huoltokylmäaineiden kanssa ei yleensä tarvitse vaihtaa koneiston öljyjä. Jos kylmäaine vaihdetaan uusissa laitoksissa käytettäviin HFC-kylmäaineisiin, myös vanhat öljyt on vaihdettava uusiin polyoliesteriöljyihin. Käytännössä vanha öljy saadaan pois laitoksesta riittävällä määrällä öljynvaihtoja.

Jos kylmäaineen vaihtoa ei tehdä ajan kanssa vaihtamalla riittävä määrä vanhoja komponentteja, uusi huoltokylmäaine vuotaa pois laitoksesta muutaman viikon tai kuukauden kuluttua. Samoin käy, kun R22 korvataan uusissa laitteissa käytettävällä HFC-kylmäaineella. Kuulostaa kalliilta ja ympäristöä pilaavalta.

Jos jäähdytettävä kohde ei ole erityisen kriittinen, kuten toimiston ilmastoinnin jäähdytys, vanhaa R22:ta voidaan edelleen käyttää kylmäkoneiston kylmäaineena. Suuria vahinkoja ei tapahdu, vaikka kylmäkoneisto olisikin kuukauden pari käyttämättä uudistusremontin ajan. Kaikkien kriittisten kohteiden, kuten elintarvikkeiden säilytyksen ja prosessijäähdytyksen, kanssa voidaan ajautua ikäviin ja perin kalliisiin toimenpiteisiin silloin, kun laitokseen tulee kylmäainevuodon seurauksena pitkä käyttökatko.

Paras vaihtoehto on korvata kriittiset R22-laitokset uusilla, nykyaikaisilla kylmälaitteilla. Joka tapauksessa kaikki R22-kylmälaitteet ovat yli kymmenen vuotta vanhoja. Normaalikäytössä kylmälaitoksen eliniäksi arvioidaan 10–15 vuotta. Tekniikka on kehittynyt paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Uusien laitteiden pienempi energiankulutus helpottaa investointipäätöksen tekoa.

Mennäänkö ojasta allikkoon?

Jos kuitenkin päädytään vaihtamaan kylmäaine vanhaan R22-laitokseen, pitää ensin varmistua, että sen pääkomponentit; kompressorit, höyrystimet ja lauhduttimet, ovat hyvässä kunnossa ja ne soveltuvat uudelle kylmäaineelle.

Päädytään sitten huoltokylmäaineeseen, joiden pääkomponentti on yleensä HFC-aine R134a tai uusissa laitteissa käytettäviin HFC-kylmäaineisiin, kylmäainevuodon riski kasvaa räjähdysmäisesti. Se johtuu siitä, että uudet HFC-kylmäaineet liuottavat vanhojen komponenttien tiivisteet pois hyvinkin nopeasti. Siksi lähes kaikki putkistovarusteet on uusittava kylmäainevaihdon yhteydessä.

Markkinoilla on paljon erilaisia huoltokylmäaineita: R417A, R422A, R422D, R424A, R427A, R428A, R434A, R438A ja uusia tulee koko ajan. Kylmäainevalmistajat kehuvat omiaan toisia paremmiksi. Totuus kuitenkin on, että ne kaikki ovat kaukana R22:n hyvistä ominaisuuksista. Varmaa on, että kylmäainevaihdon jälkeen koneiston jäähdytysteho on tippunut 5–25 % laitoksesta ja valitusta huoltokylmäaineesta riippuen. Energiaa kuluu selkeästi enemmän. Kylmäkoneisto ei muutenkaan enää toimi niin hyvin kuin ennen. Kaikilla huoltokylmäaineilla on suuri lämpötilaliukuma, joka huonontaa lämmönsiirtimien toimintaa ja tehoa.

Uuden laitoksen hankinta on selkeä päätös, kun taas ennen kylmäaineen vaihtoon ryhtymistä tulee tehdä kartoitus sen kannattavuudesta ja yleensäkin mahdollisuudesta. Asiantunteva kylmäurakoitsija ja kompressoria koskien sen maahantuoja antavat apua päätöksen teossa.

Ympäristöasiat eivät ole helppoja ja yksiselitteisiä asioita. Nyt kun R22:sta joudutaan luopumaan, pienen otsonikatovaikutuksen tilalle tulee kylmäainevuotojen ja lisääntyneen energiankulutuksen aiheuttama kasvihuoneilmiön kiihtyminen. Päätökset on tehty korkealla taholla, eikä paluuta enää ole. Varmaa on, että 1.1.2010 vietettiin R22:n hautajaisia. Lepää rauhassa.

Matti Jokela
kylmätekniikan kouluttaja
DI (jäähdytystekniikka)
Edupoli
matti.jokela@edupoli.fi

*********************************

Kylmäaineryhmät

CFC-aineet, täysin halogenoidut kloorifluorihiilivedyt
• Esim. R11, R12, R502. CFC-aineiden käyttö on kiellettyä niin uusissa kylmälaitteissa kuin niiden huollossakin.
HCFC-aineet, osittain halogenoidut kloorifluorihiilivedyt
• Esim. R22. HCFC-aineiden käyttö on kiellettyä uusissa kylmälaitteissa ja huollossa kierrätettyä kylmäainetta lukuun ottamatta

HFC-aineet, fluorihiilivedyt
• Esim. R134a, R404A, R407C, R410A ja R413A. HFC-aineita saa käyttää niin uusissa laitteissa kuin huollossakin

HC-aineet, hiilivedyt
• Esim. propaani ja butaani. Hyviä tehokkaita kylmäaineita, mutta valitettavasti palavia. Jo yli kymmenen vuoden ajan kaikissa kotitalousjääkaapeissa ja -pakastimissa on ollut isobutaani kylmäaineena.

Luonnolliset kylmäaineet
• Esim. ammoniakki ja hiilidioksidi. Ammoniakki on tehokas kylmäaine, mutta myrkyllinen ja (huonosti) palava. Hiilidioksidin käyttöpaineet ovat korkeat.

****************************************

Kylmäaineiden haitallisuuskertoimet

ODP = Otsonin haitallisuuskerroin (R-11 = 1,0) (ozon depletion potential)
• Kylmäaineen ODP-luku kuvaa sen otsonikerroksen tuhoamiskykyä verrattuna siinä suhteessa pahimpaan mahdolliseen kylmäaineeseen R11:een.

GWP = Vaikutus kasvihuoneilmiöön (CO2 = 1,0) (global warming potential)
GWP-arvon suhdeluku on 1, joka kuvaa yhden hiilidioksidikilon vaikutusta kasvihuoneilmiöön sadan vuoden kuluessa.

Kylmäaineliukuma
• Osa kylmäaineista on ns. puhtaita kylmäaineita eli ne muodostuvat vain yhdestä ainesosasta. Suurin osa kylmäaineista on kahden tai kolmen puhtaan kylmäaineen seoksia. Näiden kylmäaineiden kylmäainetunnus alkaa numerolla neljä tai viisi. 500-sarjan kylmäaineet, kuten R507A, käyttäytyvät kylmäprosessissa puhtaan kylmäaineen tavoin. Suurin osa nykyisistä kylmäaineista kuuluu 400-sarjaan. Ne kaikki ovat ns. liukuvia kylmäaineita.
• Liukuvien kylmäaineiden lämpötila muuttuu höyrystymisen ja lauhtumisen aikana. Liukuma johtuu siitä, että seoskylmäaine koostuu komponenteista, joilla on erilaiset ominaisuudet.
• Alkuperäiseen sekoitussuhteeseen verrattuna höyrystyy osa komponenteista enemmän höyrystimen alussa ja osa lopussa. Tällöin näiden kylmäaineiden höyrystyessä vakiopaineessa lämpötila kohoaa höyrystinkierron loppua kohden. Vastaavasti lauhtumisessa kylmäaineen lämpötila laskee.
• Osalla kylmäaineista, kuten R404A:lla ja R410A:lla, liukuma on mitättömän pieni. R407C:llä ja huoltokylmäaineilla liukuma on yleensä häiritsevän suurta. Lämpötilamuutos höyrystimessä ja lauhduttimessa voi olla jopa yli viisi astetta. Se pienentää lämmönsiirtimien tehoa ja voi aiheuttaa vedenjäähdyttimen höyrystimen jäätymisen.

*****************************************

Hiilidioksidista takaisin hiilidioksidiin

Myrkyllisiin ja palaviin kylmäaineisiin ei ole paluuta. Siksi yhä tärkeämmäksi vaihtoehdoksi on noussut jälleen vanha kunnon hiilidioksidi. Siinäkö tulevaisuus?
Hiilidioksidin käyttö kylmäaineena onkin kovassa kasvussa.

Syy on sen ympäristöystävällisyys. Yleisesti käytettyjen HFC-aineiden, kuten R404A:n ja R134a:n, GWP-arvot ovat muutamia tuhansia eli toisin sanoen kilogramma HFC-kylmäainetta ilmakehään vuotaneena aiheuttaa yhtä suuren kasvihuoneilmiön kiihtymisen kuin pari kolme tonnia hiilidioksidia.

Hiilidioksidia voidaan hyödyntää kolmella eri prosessilla kylmälaitoksessa: väliaineena, alikriittisenä ja ylikriittisenä.

Hiilidioksidin käyttö väliaineena perustuu siihen, että sen volymetrinen kylmäntuotto on moninkertainen muihin kylmäaineisiin verrattuna. Hiilidioksidia höyrystettäessä nesteestä kaasuksi se sitoo itseensä moninkertaisen määrän lämpöenergiaa muihin kylmäaineisiin verrattuna, ja näin se siirtää pienilläkin nestevirtauksilla suuren jäähdytystehon. Koska hiilidioksidin viskositeetti on alhainen, lämmönsiirtoaineen pumppauskustannukset ovat alhaiset verrattuna perinteisiin aineisiin, kuten glykolivesiseokseen.

Käytössä erityisesti myymälöissä

Ruotsissa on jo pitkään kaikki suurempien markettien pakkaskalusteiden jäähdytys toteutettu näin. R404A-kylmälaitoksen höyrystimenä toimivalla levylämmönsiirtimellä nesteytetään hiilidioksidia. Tätä nestettä kierrätetään pumpulla pakkaskalusteiden höyrystimissä, jolloin osa hiilidioksidista höyrystyy jäähdyttäen kalusteita.

Käyttökokemukset ovat olleet rohkaisevia. Höyrystimien sisäpuolinen lämmönsiirtyminen on tehokkaampaa ja esim. kalusteiden sulatusvälejä on voitu pidentää. Tällaisessa välillisessä kylmälaitoksessa kaikki kylmäaine on konehuoneessa ja kylmäainetäytös erittäin pieni.

Hiilidioksidin kriittinen piste on alhaisempi kuin muilla yleisesti käytetyillä kylmäaineilla. Tämä tarkoittaa sitä, ettei yli 31 °C:een lämpötilassa hiilidioksidia saada enää lauhdutettua nesteeksi. Kaikkien muiden kylmäaineiden kylmäprosessi perustuu siihen, että kun kylmäaineesta poistetaan siihen jäähdytettävässä kohteessa sidottu lämpöenergia, se lauhtuu kaasusta nesteeksi. Alhaisesta kriittisestä lämpötilasta johtuen hiilidioksidi on täysin erilainen kylmäaine kuin muut.

Suomessa on käytössä useita ylikriittisiä järjestelmiä kauppojen kylmän tuottamiseen. Energian säästöodotukset ovat suuria. Osittain niihin päästään varsinaisen kylmäjärjestelmän ulkopuolisilla tekijöillä; energiansäästöpuhaltimilla ja -lampuilla sekä laittamalla kannet ja ovet kylmäkalusteisiin. Lämmön talteenotolla on suuri merkitys. Ylikriittisestä hiilidioksidikylmälaitoksesta se on helppoa, koska kylmäaineen lämpötila kompressorin jälkeen on korkea.

Soveltuu hyvin pakastuslaitoksiin

Jotta hiilidioksidi pysyisi kriittisen pisteensä alapuolella, sitä pitää lauhduttaa toisella kylmäkoneistolla. Tällaista systeemiä nimitetään kaskadijärjestelmäksi. Koska hiilidioksidilla päästään kymmenen astetta alhaisempaan höyrystymislämpötilaan kuin ammoniakilla, on erittäin suositeltavaa rakentaa nykyaikaiset pakastuslaitokset hiilidioksidille. Silloin samoista pakastuslaitteista saadaan paljon enemmän tehoa irti ja pakastettujen elintarvikkeiden laatu paranee.

Yleensä kaskadilaitoksen toisen kylmäainepiirin kylmäaineena on ammoniakki, jonka täytös voi olla vain muutama kymmenen kiloa aiemmin totutun kymmenien tonnien sijaan. Tällaisessa koneistossa ammoniakkijärjestelmän höyrystin on hiilidioksidikylmälaitoksen lauhdutin. Lauhtumislämpötila on noin -10 °C muissa laitoksissa totutun noin +40 °C:een sijaan.

Alikriittisyys voidaan saavuttaa myös muilla menetelmillä. Siitä hyvä esimerkki on Kittilässä sijaitseva Jounin kauppa. Siellä hiilidioksidikylmälaitoksen lauhdelämpö ajetaan maaperään kallioon porattujen lämpökaivojen avulla. Sillä paikalla pohjaveden virtaus on poikkeuksellisen suurta ja kylmää vettä kaivoissa riittää pitämään lauhdutuslämpötilan riittävän alhaisena.

Ylikriittiset hiilidioksidikylmälaitokset ovat jo nimensäkin mukaisesti kaikkein kriittisimpiä. Kriittisen lämpötilan yläpuolella kylmäaine ei enää lauhdu nesteeksi. Käytännössä se on erittäin suuren tiheyden omaavaa kaasua.

Perinteisessä kylmälaitoksessa lämpö poistetaan vakio- tai lähes vakiolämpötilassa. Kylmäaineen olomuotomuutoksen aikana kaasusta nesteeksi lämpötila ei juuri muutu. Ylikriittisessä hiilidioksidijärjestelmässä kaasunjäähdyttimellä kylmäaineen lämpötila koko ajan pienenee, kun siitä poistetaan lämpöenergiaa. Jotta ylikriittinen järjestelmä toimisi taloudellisesti, sen väliaineen lämpötila, johon lämpöä siirretään, tulisi olla mahdollisimman alhainen. Tällaisen järjestelmän kylmäkerroin romahtaa helposti kesähelteillä.

Ylikriittisen hiilidioksidilaitoksen rakentaminen on vielä harvojen käsissä. Tällaisessa järjestelmässä suurin sallittu paine on yleensä 110 bar, kun aiemmin on totuttu noin 26 bar:in paineisiin. Komponentit, putkistot ja erityisesti niiden liitokset joudutaan rakentamaan aivan eri tavalla kuin aiemmin.

Hiilidioksidilaitosten toiminnasta on vielä paljon opittavaa. Näyttää silti siltä, että vastaan on turha pyristellä. Hiilidioksidi on nykypäivää, ja tulevaisuudessa se tullee olemaan yhä suuremmassa roolissa.

Matti Jokela

*******************************

Kylmämuseossa pääsee sisälle kylmähistorian saloihin

Ylöjärvellä Tampereen lähellä sijaitsee mielenkiintoinen vierailukohde: Suomen Jäähdytystekniikan Museo. Sinne on taltioitu satoja kylmäteknisiä esineitä aina 1900-luvun alusta lähtien.

Museossa on esillä lukuisia suuria teollisia kompressoreita. On mm. 18 tonnia painava yksisylinterinen von Linden suunnittelema ammoniakkikoneisto. Koneellinen kylmätekniikka sai alkunsa Suomessa 1891, kun Sinebrychoffille asennettiin kylmäkoneisto. Sen avulla pystyttiin valmistamaan olutta läpi vuoden, eikä oluen paneminen ollut enää luonnon jäästä kiinni. Museolla on Porin panimon vanhat koneistot, joista toisella tehtiin keinojäätä. Kun kauppaan tai kioskiin toimitettiin juomia, samassa suhteessa annettiin jäätä, jotta juomat voitiin myydä kylmänä.

Suomalaisen koneellisen jäähdytyksen historia on paljolti maidon jäähdytystä. Laitteet perustuivat jääpakkisysteemiin. Vesialtaassa olevan höyrystinputkiston pinnalle kerättiin jäätä pienitehoisilla kylmäkoneistoilla. Näin hetkellisesti saatiin suuri jäähdytysteho, kun maitotonkkia jäähdytettiin. Museolla on lukuisia vanhoja maidonjäähdyttimiä esillä.

Kylmämuseon erikoisuus on 1900-luvun alussa keksitty pallojäähdytyskompressori. Suljetun valurautapallon sisällä on kaksisylinterinen mäntäkompressori. Männän varsien päässä on punnukset ja kun palloa pyöritettiin sähkömoottorilla, punnukset saivat mäntien liikkeen aikaiseksi.

Museon yläkerrassa on laaja kokoelma jääkaappeja ja myymäläkalusteita. Jokainen vieras varmaan löytää sen lapsuuden kotinsa jääkaapin sieltä. Mukana on myös ensimmäisiä jääkaappeja, ns. jääsuolakaappeja, joissa jäähdytys hoidettiin luonnonjäällä.

Museossa pääsee hyvin sisälle historiaan laitteiden ja niistä kertovien tarinoiden kautta. Kaikille vieraille pidetään kylmäalan asiantuntijoiden vetämä opastettu museokierros. Museo on auki ryhmille keväästä syksyyn ja vakiaukioloja on kerran joka kesäkuukausi.

Lisätietoja:
www.kylmamuseo.fi