KE 6/2016, Hankinnat & Vastuullisuus, Lähellä tuotetun naudanlihan vastuullisuutta on helpompi arvioida

Lähellä tuotetun naudanlihan ympäristövaikutuksia on usein helpompi arvioida kuin tuontilihan. Lisäksi kotimainen tuotanto tukee kansallista omavaraisuutta, ja tuotantoketju on ulkomaista tuotantoa läpinäkyvämpi.

Ruuan tuotantoketjut ovat nykyisin pääsääntöisesti pitkiä, mikä hankaloittaa tuotannon hallintaa ja vastuullisuuden arviointia. Suomalainen naudanlihantuotanto perustuu pitkälti tilan omiin tai etupäässä suomalaisiin rehuihin, mikä helpottaa lihan vastuullisuuden arviointia.
Lähiruualla ei kuitenkaan saavuteta automaattisesti merkittäviä päästövähennyksiä, koska esimerkiksi kuljetusten osuus ruuan ympäristövaikutuksista on pieni. Tuotannon ympäristövaikutukset riippuvat toimijan ammattitaidosta sekä alueen olosuhteiden soveltuvuudesta tehokkaaseen ja ympäristöystävälliseen tuotantoon.

Tuotanto-olosuhteet vaikuttavat ympäristöön
Suomessa nautojen rehuista merkittävä osa on nurmea, ja se on merkittävä nautojen energian lähde. Nurmen tuotanto ylläpitää suomalaisen maatalousympäristön monimuotoisuutta ja maaperän kasvukuntoa.
Nurmien viljelyyn on Suomessa erittäin suotuisat olosuhteet. Suomessa muun muassa kasvukauden lyhyys ja viileys aiheuttavat sen, että nurmituotannossa suhteellinen kilpailukyky on melko hyvä verrattuna muuhun Eurooppaan.
Rehuntuotannon tehokkuus on kuitenkin matalampi Suomessa kuin Euroopassa alhaisempien satotasojen vuoksi, johtuen muun muassa ilmastollisista oloista, kasvukauden pituudesta ja tilusrakenteesta. Useille kasveille suotuisat olosuhteet ovat tyypillisesti lämpöisemmillä ilmastovyöhykkeillä, mutta samoilla alueilla tuotannossa saatetaan tarvita huomattavia määriä kasvinsuojeluaineita tuholaisia ja/tai kasvitauteja vastaan. Lisäksi ilmastoltaan suotuisemmilla alueilla saatetaan käyttää alueellisesti niukkoja resursseja, kuten vettä ja maa-alaa.
Eurooppalaisesta tuotannosta poiketen soijarehuja ei syötetä juuri lainkaan suomalaisille naudoille. Soijan tuotannossa trooppisten metsien raivaus aiheuttaa useita ympäristövaikutuksia. Sen vuoksi rehusoijan viljely ja karjankasvatus vähentävät luonnon monimuotoisuutta Etelä-Amerikassa. Lisäksi raivauksesta aiheutuu merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä jopa vuosikymmenten ajan, kun maaperän hiilivarastot pienentyvät viljelyssä.

Yhdistetty maidon- ja lihantuotanto etu
Lihan ja lihatuotteiden hiilijalanjäljen arvioinnissa otetaan huomioon vain ilmastovaikutukset eli kasvihuonekaasupäästöt, jotka syntyvät isoilta osin alkutuotannon biologisissa prosesseissa. Näitä ovat rehuntuotannossa maaperästä vapautuvat dityppioksidipäästöt (N2O) viljelymaahan lisätystä ja kasvien sitomasta typestä, märehtijöiden ruuansulatuksessa vapautuvat metaanit (CH4) sekä lannan varastoinnista ja levityksestä vapautuvat metaani- ja dityppioksidipäästöt. Sitä vastoin energiaperäisillä hiilidioksidipäästöillä ei ole niin suurta merkitystä kuin muilla tuotannon ja kulutuksen osa-alueilla.
Naudanlihan ilmastovaikutuksia on tutkittu paljon, mutta eroja tutkimusten välille aiheuttavat muun muassa, millä menetelmillä ja laskentateknisillä valinnoilla ja rajauksilla laskelmat on tehty, minkälaista tuotantoa niillä on tarkasteltu ja millä tarkkuudella ne on tehty sekä millaiseen ja kuinka yksityiskohtaiseen aineistoon tuotannosta hiilijalanjälkilaskelmat perustuvat. Laskennan vaihtelun ohella myös esimerkiksi eläinten kasvatus ja ruokinta, tuotannon johtaminen sekä ilmasto- ja maaperäolot vaihtelevat eri tiloilla ja eri alueilla.
Kotieläintuotannon tutkimuksissa naudanlihan ilmastovaikutusten vaihtelu on kaikkein suurin. Vaihtelu johtuu erityisesti siitä, onko tarkastelussa lihakarjan tuotanto (liharotuiset) vai yhdistetty maidon- ja lihantuotanto (maitorotuiset). Iso osa yhdistetyn maidon- ja lihantuotannon ympäristövaikutuksista voidaan nimittäin laskea maidontuotannon kuormitukseksi.
Tällaisesta ketjusta tulevan naudanlihan ilmastovaikutukset ovat suomalaisten ja eurooppalaisten tutkimusten mukaan noin kolmanneksen pienemmät lihakarjan tuotantoon verrattuna. Suomessa yli 80 prosenttia naudanlihasta tulee yhdistetystä tuotannosta, Euroopassa arviolta keskimäärin reilu 60 prosenttia. Tämä on yksi suomalaisen tuotannon etu.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) FootprintBeef hankkeessa on arvioitu keskimääräisen suomalaisen naudanlihan ympäristövaikutuksia. Ilmastovaikutusten osalta näyttää siltä, että maito- ja liharotuisten nautojen lihan vaikutukset ovat EU:n keskitasoa tai hieman sen yläpuolella, kun ulkomaisen tuotannon päästöihin ei sisällytetä maankäytön muutoksista (trooppisten metsien raivaus soijan viljelyssä) päästöjä.
Suomessa yhdistetystä naudanlihan- ja maidontuotannosta saadaan hieman isompi osuus naudanlihasta kuin Euroopassa keskimäärin, minkä vuoksi ero tasoittuu jo kokonaiskulutuksen tasolla keskimääräistä naudanlihakiloa kohti
Kotimaisten ja ulkomaisten tuontituotteiden ympäristövaikutusten luotettavaan vertailuun tarvittaisiin lisää tieteellistä tutkimusta, jotta voitaisiin ymmärtää, mistä mahdolliset erot syntyvät. Lukella on parhaillaan käynnissä selvitys kotimaisen, tanskalaisen ja saksalaisen naudanlihan ilmastovaikutuksista.

Paikallisilla olosuhteilla iso merkitys
Osa ruuantuotannon vaikutuksista on globaaleja, osa hyvinkin paikallisia. Suomessa happamoitumiselle herkkien ekosysteemien maa-ala on pienentynyt noin 90 prosenttia viimeisten 20 vuoden aikana. Näillä alueilla happamoituminen on ylittänyt sellaisen tason, joka ei nykytietämyksen mukaan aiheuta herkille ympäristön osille pitkällä aikavälillä merkittäviä, haitallisia vaikutuksia. Tällä hetkellä kriittinen kuormitus ylittyy Suomessa vain alle kahdella prosentilla herkistä alueista. Euroopassa monin paikoin happamoituminen on merkittävä ongelma.
Naudanlihan tuotannon happamoittavat vaikutukset saattavat olla haitallisia paikallisesti Euroopassa, koska eläintuotanto aiheuttaa merkittävän osan happamoittavista ammoniakkipäästöistä. Rehevöityminen on puolestaan Itämeren alueen ruuantuotannon suurimpia ongelmia.
Arktisista olosuhteista on myös hyötyä suomalaiselle naudanlihantuotannolle. Muun muassa kasvintorjunta-aineiden tarve on vähäisempi kuin EU-maissa keskimäärin. Viileä ilmasto vähentää kasvintuhoojien esiintymistä hidastamalla niiden lisääntymistä ja estää sellaisten lajien leviämistä Suomeen, jotka eivät selviä talvikauden yli. Myös antibioottien tarve ja käyttö ovat pienempiä, koska pohjoisen viileät olosuhteet hidastavat tautien leviämistä.

Hannele Pulkkinen
tutkija
hannele.pulkkinen(at)luke.fi

Perttu Virkajärvi
professori
perttu.virkajarvi(at)luke.fi

Juha-Matti Katajajuuri
erikoistutkija, tiimipäällikkö
juha-matti.katajajuuri(at)luke.fi

Luonnonvarakeskus