KE 5/2016, Vienti & Tuonti, Myös idänkaupassa pärjää erikoistuotteilla

Idänkaupan pitkän linjan osaaja Esko Aho tähdentää, että suomalaiset yritykset pärjäävät myös idänkaupassa erikoistuotteilla.

Esko Aho on kartuttanut Venäjä-tuntemustaan Suomen pääministerinä 1990-luvun syvän laman aikana, Sitran yliasiamiehenä ja Nokian yhteiskuntasuhdejohtajana. Nykyisin Aho työskentelee East Office of Finnish Industries Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja on mukana kansainvälisen kauppakamarin hallinnossa. Hän on myös Venäjän suurimman pankin, Sberbankin, hallituksen jäsen, ja hän tekee töitä kansainvälisille yrityksille neuvonantajan roolissa.
East Office perustettiin vuonna 2008, jolloin taantuma nosti päätään. Miten idänkaupan tilanne on muuttunut tuosta lähtien?
‒ Ei paljoakaan. Meillä on sama tarve ymmärtää, mitä Venäjällä tapahtuu ja oppia toinen toisiltamme. Tarve on pääsääntöisesti vain kasvanut. Venäjällä valtion rooli on suuri, mutta markkinamekanismi toimii samalla tavalla kuin muuallakin, Aho summaa.

Venäjä panostaa omavaraisuuteen
Esko Aho muistuttaa, että Venäjän pitkän aikavälin intressi on nostaa etenkin elintarvike- ja kulutustavaraomavaraisuuttaan.
‒ Tulevaisuudessakaan Venäjän markkinoilla ei pärjää volyymilla, vaan erikoistuneilla tuotteilla. Suomalaisten yritysten pitää vauhdittaa niihin siirtymistä. Pienen maan strategia on niche, Aho kiteyttää.
Venäjän läheisyys on Suomelle edelleen etu: väkiluvultaan Suomen kokoinen Pietarin alue on lähempänä Helsinkiä kuin Oulu.
‒ Venäjällä on uusia mahdollisuuksia, jos on riskinottokykyä. Venäjällä menestyvät erikoistuotteet ja -ratkaisut, sillä maassa on paljon puutetta monilla aloilla, Aho sanoo.
Vastapakotteiden aikana parhaiten pärjäävät ne yritykset, jotka ovat jatkaneet investointejaan Venäjälle.
‒ Ruplan arvon romahduksesta ovat hyötyneet ne, joilla on tuotantoa Venäjällä. Ne, joilla on pelkkää vientiä, ovat kärsineet. On myös tuotteita, joita Venäjällä tarvitaan. Idänkaupasta luopujissa on lähinnä pieniä yrityksiä, Aho tarkentaa.

Materiaaliteknologissa mahdollisuuksia
Venäjän tarve nostaa keskeisten elintarvikkeiden omavaraisuusastetta ei ole uusi asia.
‒ Venäjä taitaa olla tänä vuonna maailman suurin vehnän viejä. Siellä on satsattu alkutuotantoon, kuten viljanviljelyyn sekä sianlihan ja siipikarjanlihan tuotantoon. Näissä toimissa Venäjä on edistynyt nopeasti, Aho sanoo.
Hän arvioi, että Venäjä jatkaa inventointejaan omaan elintarviketuotantoonsa.
‒ Ympäristöpuolella Venäjä on paljon Suomea jäljessä, mutta tietoisuus ympäristöasioista kasvaa maassa. Koko biotalousala on vasta alkutekijöissään. Alkutuotanto toimii, mutta metsästä ei osata ottaa tuottoa. Lisäksi tuotannon sivutuotteiden muuttaminen hyötykäyttöön on lapsenkengissä. Materiaaliteknologia tarjoaa isoja mahdollisuuksia: se on tulevaisuuden juttu, Aho povaa.
Suomen elintarvikeyritykset näkyvät Venäjällä edelleen hyvin. Esimerkiksi Fazerilla on siellä vahva asema, eikä Valion brändi ole kadonnut mihinkään.
‒Vielä enemmän piilee mahdollisuus omaperäisten tuotteiden markkinointikyvyssä ja omien raaka-aineiden arvostuksessa. Onhan se vähän omituista, että italialaisen pitää tulla Suomeen, jotta ymmärrämme arvostaa tatteja. Täytyy pitää silmät auki mahdollisuuksien suhteen. Ehkä ravintolaelämän muutos vauhdittaa kehittämään uusia tuotteita esimerkiksi kotimaisesta kalasta, Aho toivoo.

Ruoka ja palvelu yhtä arvokkaita
Aho arvioi, että uuden luominen vaatii koko elintarvikeketjun muuttamista.
‒ Meillä on edelleen suuria vaikeuksia ymmärtää, että ruoka ja siihen liittyvät matkailupalvelut ovat merkittäviä. Kun matkailijat haluavat mennä syömään, ravintola saattaakin olla kiinni. Ei ole myöskään alttiutta palvella. Hyvä palvelu on yhtä arvokasta kuin hyvä ruoka, Aho painottaa.
Hän kaipaa elintarvikealalle lisää kekseliäisyyttä ja valmiutta tehdä töitä.
‒ Tuntipanostukset työhön eivät kerro vielä työn ja palvelun laadusta. Suomalaisten työpaikat ratkaisee yritysten menestys ja sitä kautta palkanmaksukyky.

Pirjo Huhtakangas

**************************
Politiikan ja bisneksen hioma

Esko Aho on meritoitunut sekä politiikassa että liike-elämässä. Hän sanoo, että suurimmat erot näiden kahden välillä liittyvät tapaan päättää ja panna asiat täytäntöön.
‒ Kellotaajuus on julkisella puolella hitaampi, yrityksissä nopeampi. Toiseksi yrityskentässä on helppo tunnistaa kannustimia, ansaita ja toteuttaa itseään. Yhteiskunnalliset tehtävät ovat joukkuepelaajien laji, Aho tiivistää.
Hän työskenteli Suomen pääministerinä keväästä 1991 kevääseen 1995. Tuohon ajanjaksoon mahtui maan syvä lama ja Euroopan unioniin liittyminen. Kansanedustajana Aho oli vuosina 1983‒2003 ja Keskustapuolueen puheenjohtajana vuosina 1990‒2002.
Politiikan ”korkeakoulun” jälkeen hän on tehnyt uraa pääasiassa liike-elämän puolella. Nykyisin Aho johtaa Business Team for Russia -yhteistyötä, jossa ovat mukana Suomalais-Venäläinen kauppakamari (SVKK), East Office, Elinkeinoelämän keskusliiton Venäjä-toiminnot, Keskuskauppakamari ja Suomen Yrittäjät. Toiminta linkittyy Team Finland -verkostoon.
Ahon tuorein idänkaupan näköalapaikka on Venäjän suurimman pankin, Sberbankin, hallituksen jäsenyys.

Muut teemajutut samasta lehdestä Nro 5 / 2016: