KE 5/2016, Vienti & Tuonti, Lisäarvotuotteista piristystä elintarvikkeiden vientiin

Elintarviketeollisuus on onnistunut kääntämään tuotannon kasvuun. Kasvu ei voi kuitenkaan perustua ainoastaan volyymiin, vaan lisäarvotuotteisiin.

Elintarviketeollisuuden tuotannon volyymi ja arvo laskivat rajusti Suomessa vuosina 2014 ja 2015. Merkittävimmät syyt elintarviketeollisuuden tukalalle tilanteelle ovat yleisestä taloudesta johtuva hidas kysynnän kasvu, tiukka hintakilpailu vienti- ja kotimarkkinoilla sekä viennin merkittävä väheneminen.
Elintarviketeollisuuden tuotannon lasku on pysähtynyt ja kääntynyt kasvuun kuluvan vuoden aikana. Voimakkainta tuotannon kasvu on ollut öljyjen ja rasvojen valmistuksessa, leipomotuotteissa ja ryhmässä muut elintarvikkeet. Suomen elintarviketeollisuuden tuotannon kehitys on EU:n keskiarvoa matalampi.
Elintarviketeollisuuden liikevaihdon lasku on hidastunut vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla. Euroopassa liikevaihdon kehitys on kääntynyt positiiviseksi jo aikaisemmin ja ero liikevaihtojen kehityksessä on kasvanut.

Suomen elintarvikevienti ja -tuonti
Viennin ja tuonnin arvon välillä olevaa eroa kutsutaan kauppataseeksi. Suomeen tuotavien elintarvikkeiden arvo on Suomesta vietyjen elintarvikkeiden arvoa suurempi. Tällaisessa tilanteessa kauppatase on alijäämäinen. Elintarvikkeiden kauppataseen alijäämä oli 2,8 miljardia euroa vuonna 2015, mikä on viisi kertaa suurempi kuin EU-jäsenyyden alkumetreillä.
Valtaosa kauppataseen alijäämästä koostuu sellaisista tuotteista, joita ei tuoteta Suomessa lainkaan, tai tuotteista, joiden kotimainen tarjonta ei riitä vastaamaan kysyntää. Tällaisia tuotteita ovat muun muassa hedelmät ja vihannekset sekä kahvi, tee ja mausteet.
Viljatuotteiden osuus Suomen elintarvikkeiden kokonaisviennistä on kolmannes. Viljatuotteiden kauppataseen alijäämä on maltillinen. Tuonnilla täydennetään kotimaista tarjontaa, jotta teollisuus pystyy vastaamaan kotimaiseen kysyntään.
Lihatuotteiden kauppatase on alijäämäinen, vaikka kotimainen tarjonta riittäisi kattamaan kysynnän. Lihasektorin alijäämä syntyy kotimaisen kulutusrakenteen vinoumasta. Suomessa kulutustottumukset painottuvat fileisiin ja muihin arvokkaampiin ruhon osiin. Lihan alijäämän kasvu tasaantui vuonna 2012, jonka jälkeen sen suuruus on säilynyt ennallaan.
Maitotuotteiden kauppatase on pitkään ollut ylijäämäinen. Maidosta valmistettujen lisäarvotuotteiden vienti Venäjälle on ollut kannattavaa liiketoimintaa. Venäjän viennin pysähdyttyä maitotuotteille ei ole löydetty täysin korvaavia markkinoita, ja kauppataseen ylijäämä kuihtui vuonna 2015. Viime vuosina Suomen elintarviketeollisuuden viennistä lähes puolet on kuitenkin ollut maitotuotteita. Maitotuotteiden tuonnin kasvu on hidastunut. Kotimaisella tuotannolla on siis pystytty korvaamaan tuontia.

Elintarvikesektoria on lyöty monelta rintamalta
Heikko yleinen taloustilanne on lisännyt kilpailua elintarvikesektorilla. Kysynnän kasvun hiipuessa tarjonnan tulisi reagoida muuttuneeseen markkinatilanteeseen. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan tuotanto on päinvastoin kasvanut entisestään. Tämä on kiristänyt kilpailua kansainvälisillä markkinoilla entisestään.
Samanaikaisesti Venäjän asettamat kauppapakotteet koskettivat erityisen voimakkaasti Suomen maitosektoria. Venäjän viennin pysähdyttyä tuotteille ei ollut korvaavia markkinoita, mutta niitä on löydetty ja löydetään jatkuvasti lisää.
Elintarvikkeiden vienti ei ole kunnolla elpynyt vuoden 2014 shokin jälkeen. Lihajalosteiden, öljyjen ja rasvojen, jäätelön sekä myllytuotteiden vienti lisääntyy. Ne eivät kuitenkaan riitä täyttämään maitotuotteiden jättämää aukkoa. Neljännes Suomen elintarvikeviennistä kohdistuu Ruotsiin.

Kaikki munat yhteen koriin?
Monesti ajatellaan, että kaikki elintarvikesektorin ongelman johtuisivat Venäjän asettamista kauppapakotteista. On perusteltua pohtia riskin hajauttamista. Yksille markkinoille keskittyminen sisältää suuren riskin. Kun elintarvikesektori on keskittänyt vientinsä Venäjälle, muu markkinapotentiaali on jäänyt hyödyntämättä. Venäjän tuontikieltojen voimaantulo oli kiistatta kova isku elintarvikesektorille.
Venäjän vuonna 2014 asettamat kauppapakotteet jatkuvat ainakin vuoden 2017. Kauppapakotteet ovat kuitenkin mahdollista kääntää pidemmällä aikavälillä Suomen elintarviketeollisuuden hyödyksi. Kun Venäjän markkinat joskus taas aukeavat, elintarviketeollisuutemme ei ole yhtä voimakkaasti riippuvainen niistä, kuin se on perinteisesti ollut. Sen sijaan olemme saaneet sen rinnalle myös muita vientikanavia, ehkä jopa kannattavampia kuin perinteinen vienti Venäjälle.

Tiukkaa hintakilpailua huonossa taloustilanteessa
Elintarvikesektori on kärsinyt huonosta yleisestä taloustilanteesta muiden sektoreiden tavoin. Pitkään jatkunut kysynnän lasku on johtanut tilanteeseen, jossa liiketoiminnan edellytyksiä on tarkasteltu uudelleen.
Hankalassa tilanteessa elintarviketeollisuuden yritykset ovat pakotettuja tarkastelemaan toimintaansa uudella tavalla. Yritykset ovat keskittäneet toimintaansa, luopuneet kannattamattomasta liiketoiminnasta, parantaneet kustannuskilpailukykyään, investoineet tehokkuuteen ja kasvuun sekä investoineet niille liiketoiminnan osa-alueille, jossa haluavat menestyä.
Osa elintarviketeollisuuden toimijoista on hankalasta tilanteesta huolimatta pystynyt parantamaan yrityksensä tilaa. Kunnossa olevat yritykset vahvistavat asemaansa tukalasta tilanteesta huolimatta. Elinvoimaiset yritykset ovat vahvistaneet osaamistaan entisestään toteuttamalla strategiaansa määrätietoisesti.
Suomen elintarvikesektorilla kotimarkkinoiden hintakilpailu on ollut viime vuosina erittäin kireä. Maailmanmarkkinoiden matalat tuottajahinnat ovat heikentäneet teollisuuden neuvotteluasemaa elintarvikeketjussa.

Reagointi muutoksiin on avainasemassa
Tuontikieltojen kumoaminen ei yksin ratkaise elintarvikesektorin ongelmia. Tuotteille on etsittävä ja luotava aktiivisesti uusia markkinoita. Elintarvikkeiden kysynnän kasvu on edelleen maltillista.
Maailmantalouden alamäki on kuitenkin kestänyt varsin pitkään, ja ennen pitkää alamäki taittuu. Talouden elpyminen kasvattaa ihmisten ostovoimaa. Ostovoiman positiivisen kehityksen seurauksena elintarvikkeiden kokonaiskysyntä kasvaa. Myös kotimainen kysyntä kasvaa ostovoiman kasvaessa.
Maailmalla on näkyvissä jo merkkejä tuottajahintojen noususta. Tuottajahintojen nousu maailmalla helpottaa kotimaisen teollisuuden asemaa elintarvikeketjussa. Tuontihintojen noustessa kaupan vaihtoehdot kapenevat. Näin neuvotteluasema muuttuu, ja teollisuuden asema neuvottelupöydässä paranee. Tuottajahintojen nousu maailmalla siirtyy kotimaisiin tuottajahintoihin viiveellä, mutta lopulta nousut siirtyvät myös kotimarkkinoille.

Käänne parempaan on edessä
Elintarvikesektori hyötyy taloustilanteen kohentumisesta muiden teollisuusalojen tavoin. Markkinoiden piristyessä etulyöntiasemassa ovat yritykset, jotka ovat aktiivisesti investoineet liiketoimintansa kehittämiseen. Hyvässä kunnossa olevat yritykset hyötyvät kansantalouden kasvusta eturintamassa.
Elintarviketeollisuus on onnistunut kääntämään tuotannon kasvuun. Kasvu ei voi kuitenkaan perustua ainoastaan volyymiin, vaan sen on perustuttava lisäarvotuotteille. Markkinoita uusille tuotteille tulee etsiä jatkossa entistä aktiivisemmin, ja kuluttajia on kuunneltava entistäkin tarkemmin.

Heini Toikkanen
maatalousekonomisti
Pellervon taloustutkimus PTT
heini.toikkanen(at)ptt.fi

Muut teemajutut samasta lehdestä Nro 5 / 2016: