KE 5/2016, Koulutus & Kansainvälistyminen, Mobiilia oppimista Seinäjoen ammattikorkeakoulussa

Mobiililaboratorion liikuteltavat mittalaitteet tarjoavat monipuolisen valikoiman opiskelijoiden harjoitustöihin ja laajentavat oppimisympäristöä ulos koulutiloista erilaisiin käytännön sovellutuksiin missä tahansa.

Seinäjoen ammattikorkeakoulun (SeAMK) Elintarvike- ja maatalousyksikössä koulutetaan osaajia ruokaketjun eri vaiheisiin. Tänä syksynä alkoi neljäs toimintavuosi. Agrologien, bio- ja elintarviketekniikan insinöörien sekä restonomien opetus on keskitetty samaan yksikköön. Tällä menettelyllä tavoitellaan koko ruokaketjun parempaa ymmärrystä, taitoa ja intoa alan kehittämiseen. Yksikön ylempi AMK-koulutus tarjoaa ruokaketjun kehittämisen opintoja monialaisissa ryhmissä.
Vuonna 2015 päättyneen Frami food -projektin tavoitteena oli koko elintarvikeketjun mittaisen, uutta teknologiaa ja yritysyhteyksiä hyödyntävän oppimisympäristön kehittäminen. Projektissa integroitiin mobiilia teknologiaa oppiaineisiin alkutuotannosta ruoka-alan palvelukonsepteihin asti.
Yksikön oppiaineiden oppimisympäristöinä toimivat luokkatilojen ohella navetta, harjoittelumaatilat, kemian, elintarviketeknologian ja mikrobiologian laboratoriot sekä opetusravintola Prikka.
Frami food projektin konkreettisimpana tuloksena hankittiin välineitä, jotka palvelevat monipuolista kokemuksen kautta oppimista. Agrologien koulutustarpeita varten hankittiin maan tiiviysmittari, penetrometri, restonomien koulutukseen verkkoravintolakonseptiin tähtäävä mobiili tilausten vastaanottojärjestelmä ja omavalvonnan tueksi luminometri sekä bio ja elintarviketekniikan opetukseen mobiilia laboratoriovälineistöä.

Mobiili konsepti digitaalisessa oppimisympäristössä
Kiinteät laboratoriot ovat bio- ja elintarviketekniikan opetuksen ydinympäristö. Laboratorioharjoituksissa opiskelijat oppivat alansa tärkeimmät teknologiat ja menetelmät, mutta olosuhteet tarjoavat rajalliset kytkökset yritystoimintaan ja todellisiin tilanteisiin yritysten tiloissa. Mobiililaboratorion liikuteltavat mittalaitteet tarjoavat monipuolisen valikoiman opiskelijoiden harjoitustöihin ja laajentavat oppimisympäristöä ulos koulutiloista erilaisiin käytännön sovellutuksiin missä tahansa.
Projektissa hankitut mobiilin laboratoriotekniikan laitteet ovat valmistajan mukaan suunniteltu opetuskäyttöön havainnollistamaan erilaisia ilmiöitä. SeAMKissa todettiin tarve kolmeen eri kokonaisuuteen: perusanalytiikkaan, erilaisten prosessien mittareihin sekä hygienia- ja omavalvontamittareihin. Perusanalytiikassa voidaan esimerkiksi seurata lämpötilaa tai happamuuden muutoksia erilaisista kohteista ja mitata prosessin aikana muuttuvia kaasuja. Hygienia- ja omavalvonnassa voidaan ottaa pintanäytteitä tai tarkastella pintojen puhtautta UV-valolla.
Hankitut mobiilit laitteet ovat kalibroitavia, eli laitteiden määritystarkkuutta voidaan tarkistaa joko vertaamalla kiinteisiin mittalaitteisiin, tai tiedettyyn arvoon, kuten kiehuva vesi ja jäävesi, tai tietyn pH:n omaaviin puskuriliuoksiin. Tehdyissä vertailuissa on havaittu mobiilien laitteiden toimivan loogisella tavalla, ja suurelta osin mittareiden tulokset olivat identtisiä vertailureferenssinsä suhteen.

Yritystoimeksiantoja ja kansainvälisyyttä
Projektin aikana oli mahdollista toteuttaa kaksi yritystoimeksiantoa. Ensimmäisessä toimeksiannossa happamuuden mittaamiseen tarkoitettua mobiilia pH-anturia käytettiin leipomoalan yrityksen prosessi- ja reseptikehityksen apuna sopivaa laiteinvestointia suunniteltaessa ja sen toteutumista odottaessa.
Toisessa yritystoimeksiannossa tuettiin vihannesalan yrityksen omavalvontaa sen kylmätiloissa tehdyillä lämpötila- ja kosteusmittauksilla. Mobiilien laitteiden etuna oli mahdollisuus sijoittaa ne samaan mittauskohteeseen ja synkronoida keskenään, jolloin mittauksen kulku pystyttiin suunnittelemaan kokonaisuutena.
Hankkeessa toteutui myös kuuden viikon pituinen kansainvälinen pilottiprojekti Smart specialization in food technology. Siinä kahdesta eri korkeakoulusta (SeAMK ja Viron maatalousyliopisto) kootut opiskelijaryhmät saivat ratkaistavakseen kaksi erilaista tehtävää mobiileilla laitteilla digitaalisessa oppimisympäristössä. Salaatin säilyvyysprojektin lähestymistapa oli ongelmanratkaisutyyppinen, ja perunatärkkelyksen erotteluprojekti puolestaan keskittyi teknisen menetelmän hallintaan. Opiskelijat totesivat kummassakin lähestymistavassa olevan hyvät puolensa.
Vieras kieli (englanti) aiheutti jonkun verran haasteita kommunikointiin ja ymmärtämiseen, mutta kaikki osallistujat kokivat kielen harjoittelun hyödylliseksi. Käytetty pilvipalvelu todettiin toimivaksi tavaksi jakaa tiedostoja. Opiskelijat tekivät myös posterit, joissa he kuvasivat käytetyt tutkimusmenetelmät ja keskeiset tulokset. Posterit tulostettiin ja asetettiin näytteille laboratoriotiloihin.
Projektissa seurattiin opiskelijoiden edistymistä säännöllisesti välipalaverein, joissa jaettiin kokemuksia ja esiteltiin tulevia suunnitelmia. Lopuksi järjestettiin verkon välityksellä loppukokoontuminen, jossa opiskelijat esittelivät valitut tutkimusmenetelmät, keskeiset tulokset sekä loppupäätelmät. Samalla pohdittiin tehtävien asettelua, haasteita ja oppimisprosessia kokonaisuutena.
Erityisen positiiviseksi opiskelijat kokivat opintokokonaisuuteen sisältyneen vierailumatkan Tarton maatalousyliopistoon. Matkalle pääsemistä jo sinänsä voidaan pitää innostuksen ja motivaation lähteenä, mutta keskeistä on henkilökohtaisten tapaamisten merkitys osana toimivan yhteistyön rakentamista. Vierailun aikaansaama luottamus ja opiskelijoiden välille syntynyt keskinäinen ymmärrys olivat avainasemassa myöhemmin toteutetuissa internet-yhteyksissä, loppuseminaarien järjestämisessä ja postereiden teossa.

Mitä opittiin?
Uudet oppimisvälineet eivät tule osaksi opetusta, oppimista ja yritysyhteistyötä ”yhdessä yössä”, vaan niiden käyttöönotto vaatii suunnittelua, perehtymistä ja rohkaisuakin. Oppilaitoksen on oltava välineistöltään ja opetusmenetelmiltään ajan hermolla. Sekä mobiili mittaaminen että digitalisaatio tulevat kaikilla mittareilla mitattuna lisääntymään, joten niiden oppiminen ja hyödyntäminen ovat jatkossakin oleellisia työelämätaitoja.
Kansainvälisessä projektissa huomattiin, ettei yhteydenpito sähköisin välinein ollut korkeakouluopiskelijoille itsestään selvää. Tiedollisten ja taidollisten taitojen hankkiminen osana koulutuksen digitalisoitumista vaatii systemaattista harjoittelua, jota joudutaan aktiivisesti tuomaan oppimisympäristöihin.
Projektissa hankittujen välineiden käyttöönottoa edistettiin henkilökunnan ja opiskelijoiden perehdyttämisellä ja erityisesti laboratoriovälineiden osalta myös käyttöohjeiden suomentamisella. Välineet ovat olleet ja ovat opetuskäytössä usealla kurssilla. Kymmenet opiskelijat ovat hyödyntäneet niitä harjoitustöissään.
Aktiivinen yritysyhteistyö vaatii paljon aikaa, jota ei ole koskaan riittävästi. Harjoitus- ja opinnäytetöiden avulla yhä useampi yrittäjä tulee tietoiseksi ammattikorkeakoulun tarjoamista menetelmistä ja välineistä. Mobiilin oppimisen toimintaympäristö on tosin vielä varsin vakiintumaton, ja sen laajemmat käyttömahdollisuudet ovat tulevien toteutuksien varassa.

Nina Alkava
projektipäällikkö
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
nina.alkava(at)seamk.fi

Frami Food oli Euroopan unionin aluekehitysrahaston (EAKR) rahoittama projekti, jonka toteutusaika oli 1.8.2013−30.6.2015.

**************************
Elintarvikealan korkeakoulutuksesta

Koko ruokaketjun tunteminen on tärkeää. Opetus ei kuitenkaan saa olla liian yleistasoista, vaan siinä tulee keskittyä opettamaan ydinasia kunnolla. Agrologin tai agronomin tulee tietää maataloudesta elintarvikeinsinööriä tai -teknologia enemmän. Elintarvikkeen tai ruoka-annoksen turvallinen ja taloudellinen valmistaminen sekä niiden myynti ovat mielestäni jatkossakin ydinosaamista, joka on hallittava jokaisen jalostamista ja markkinointia opiskelleen henkilön. Oleellista on halu ymmärtää ketju kokonaisuudessaan.
Alan oppilaitosten pitää tuntea vahvuutensa ruokaketjun opetuksessa ja pyrkiä hakemaan sopivia yhteistyötahoja, erityisesti muita oppilaitoksia, joilla vahvuuksia voidaan vahvistaa ja tukea heikompia osa-alueita.
Yritysyhteistyötä tulee rakentaa pitkäjänteisesti. Parasta olisi, jos oppilaitoksella olisi kumppaniyrityksiä, jotka sitoutuisivat yhteistyöhön ainakin kolmeksi vuodeksi. Opiskelijoiden ohjaaminen vaatii sekä opettajalta että yritykseltä paljon resursseja. Uskallan väittää, että yritys on yhteistyön suurin hyötyjä pidemmällä aikavälillä, kun ohjaus tehdään hyvin ja suunnitellusti. Toivoisin yritysten näkevän yhteistyön myös yhteiskuntavastuun osana.
Opinto-ohjelmiin pitäisi kuulua pakollisena vähintään lukukauden opinnot tai työskentely toisessa maassa. Kaksois- ja jopa kolmoistutkinnot ulkomaisten oppilaitosten kanssa ovat hienoja mahdollisuuksia. Niiden kautta opiskelija voi löytää aivan uudenlaista kiinnostusta koko alaa kohtaan. Kielitaitoisten ja siipiään ulkomailla kokeilleiden osaajien avulla vienti saadaan uuteen nousuun!

Nina Alkava

Muut teemajutut samasta lehdestä Nro 5 / 2016: