KE 3/2016, s. 14: Kunnossapito & Työturvallisuus: Kunnossapidon rooli kasvaa tuotannon tekijänä

Kunnossapito on normaalitilanteessa parhaimmillaan näkymätön tuotannon varmistaja. Tekninen kehitys ohjaa asioita kuitenkin siihen suuntaan, että kunnossapitäjistä tulee yksi tuotannon tärkeimmistä lenkeistä.

Olennaista kunnossapitotoiminnan arvioinnissa ja strategian määrittelyssä on puntaroida yrityksen oman tuotannollisen strategian kautta kunnossapidon rooli yrityksessä sekä määrittää tuotanto- ja kunnossapitotoiminnan organisointimalli ja järjestelmäratkaisut.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana kunnossapito on ollut voimakkaassa muutoksessa sekä tuotannollisten yritysten oman tekemisen että palvelutoiminnan osalta. Ikääntynyt laitekanta ja voimistuva paine kustannussäästöihin on pakottanut kunnossapitäjät arvioimaan omaa toimintaansa kriittisesti. Osa yrityksistä on kyennyt kehittämään toimintamallejaan, mutta tekemistä riittää edelleen.
Kyse ei ole aivan pienestä markkinasta, sillä teollisuuden koneiden kunnossapitoon käytetään Suomessa vuosittain noin 3,5 miljardia euroa. Summa koostuu varaosista, materiaaleista, kunnonvalvonnasta, huolloista, ostetuista palveluista sekä henkilö-, tila- ja konekustannuksista. Teollisuuden kunnossapidon parissa työskentelee arviolta noin 45 000 henkilöä.
Tyypillisesti kunnossapitoon käytetään teollisuusyrityksissä 2–20 prosenttia yrityksen liikevaihdosta. Kappaletavarateollisuudessa, johon osin myös elintarviketeollisuus lukeutuu, osuus vaihtelee noin 2−4 prosentin välillä. Elintarviketeollisuuden kunnossapidon kokonaismarkkina on Suomessa noin 350–400 miljoonaa euroa, ja se työllistää noin 3 000 henkilöä.

Selvitys toi esiin muutostarpeet
Vuonna 2008 Kunnossapitoyhdistys Promaint ry selvitti, minkälaiseksi tuotannon ja kunnossapidon johto näkee kunnossapidon tulevaisuuden haasteet ja kehittymissuunnat. Esille tuli tarve kehittää tuotantolaitteiston ylläpidon ja käytön optimointia ja kokonaistehokkuutta, mikä vaatii suunnitelmallista kunnossapidon strategioiden ja toimintamallien hiomista sekä innovaatiot mahdollistavaa työtapaa.
Selvityksen mukaan Suomen tuotantokoneistot vanhenevat edelleen, koska korvausinvestointeja ei tehdä riittävällä tahdilla. Siksi on tärkeää ennustaa koneiden ja laitteiden elinkaari sekä varmistaa korvausinvestointien oikea-aikaisuus sekä vanhenevien koneiden korkea käytettävyys.
Myös johtamis- ja toimintaprosessit pitää määritellä ja ottaa käyttöön hyvin sekä saada osaavaa ja motivoitunutta henkilöstöä.
Nämä vuonna 2008 tunnistetut haasteet näyttävät edelleen erittäin ajankohtaisilta. Viime vuosien taloudellinen tilanne ei ole juurikaan mahdollistanut investointeja käyttöpääomaan, organisaatioiden kyvykkyyteen eikä ihmisten osaamiseen.
Yritykset tehostavat toimintaansa pääosin leikkaamalla organisaatioitaan ”juustohöylällä” ja unohtavat panostukset oman operatiivisen toiminnan analyysiin ja sen johtopäätöksiin pohjautuvaan kunnossapitostrategian määritykseen, henkilöstön, toimintamallien ja prosessien systemaattiseen kehittämiseen ja käyttöönottoon.

Digitalisaatio tuo muutoksia
Automaatio tulee edelleen vaikuttamaan yhtiöiden tuottavuuden lisäykseen ja tuotantoprosessissa tarvittavan henkilökunnan määrään. Kunnossapitoon liittyvät työpaikat ovat monesti pysyvimpiä, koska paikan päällä on edelleen oltava huoltamassa ja korjaamassa laitteita. Kunnossapidossa etävalvonnan ja automaation osaamisen tarve tulee kasvamaan.
Digitalisaatio tulee myös lisäämään tarvetta kunnossapitäjän moniosaamiselle. Se ohjaa tekemistä yhä pitemmälle verkottuneisiin toimintamalleihin, jotka liittyvät muun muassa prosesseista kerätyn tiedon analysointiin ja johtopäätösten tekoon. Tulevaisuudessa yhä useampi koneenvalmistaja pyrkii valvomaan myymänsä koneen toimintaa etävalvonnan avulla. Tiedon analysointi on erittäin korkeaa osaamista ja vaatii suuria investointeja, joten analyysien teko siirtyy ainakin osittain yksittäisten yritysten omasta kunnossapidosta suurempiin palvelukeskuksiin.
Ydinkysymys on, investoiko yritys omiin kunnossapidon seurantalaitteisiin ja etävalvontaan sekä hallintaan liittyvän osaamisen kehittämiseen? Vai ulkoistaako yritys kunnonvalvonnan ja siihen liittyvän kunnossapitopalvelun ulkopuoliselle asiantuntijalle?

Kunnossapitotöitä tuotannon vastuulle
Tuotantohenkilöstön suorittamien kunnossapitotöiden (käyttäjäkunnossapidon) määrä on lisääntymässä. Tätä kehitystä tukee myös tekninen kehitys, koska esimerkiksi koneiden toimittama tieto ja toimintaohjeet ovat helpommin johdettavissa tuotannon valvonnasta vastuullisille henkilöille. On todennäköistä, että ainakin pienemmät kunnossapitotehtävät ja vastuu korjaustoiminnasta siirtyy tulevaisuudessa yhä enemmän tuotannon vastuulle.
Verkostoituminen kunnossapidon palvelutarjoajien kanssa lisääntyy. Kunnossapidon palveluntarjoajalla, jolla on vahva osaaminen ja joka hallitsee toimialan parhaat käytännöt, on mahdollisuus tehdä muun muassa kunnossapidon prosesseja auditoimalla perusteltuja parannusehdotuksia ja/tai tarjota toimintaa tukevia palvelupaketteja. Samalla on hyvä muistaa, että tuotannon tulee pystyä objektiivisesti arvioimaan ehdotusten ja tarjottujen ratkaisujen todelliset taloudelliset hyödyt toiminnalleen.
Lisäksi tuotantoyritysten olisi oleellista arvioida, mikä on oman yrityksen strategian kannalta keskeistä ja minkälainen toimintamalli tuottaa tuotanto-omaisuuden hallinnan kannalta parhaimman lopputuloksen. Onko järkevää siirtää kunnossapito-osaaminen sekä ymmärrys tuotantolaitteista, niiden kunnonseurannasta ja investointiehdotusten määrittämisestä osittain ulkopuoliselle yritykselle vai investoida omaan kunnossapito-organisaatioon ja varmistaa riittävä käyttövarmuus omalla henkilöstöllä? Miten riskit, kustannukset ja mahdolliset tuotot jakautuvat yrityksen ja ulkopuolisen yrityksen kesken?

Juha Lepikko
Managing Partner
Mabco Oy
Kunnossapitoyhdistys Promaint Ry
hallituksen jäsen

Jaakko Tennilä
toiminnanjohtaja
Kunnossapitoyhdistys Promaint ry

********************************************************************

Kunnossapitoyhdistys Promaint ry

Kunnossapitoyhdistys Promaint ry:n päätehtävänä on kehittää kunnossapidon osaamista yritysten ja yhteisöjenkin kilpailutekijänä ja pyrkiä lisäämään alan yleistä arvostusta Suomessa.
Yhdistys tukee alan tutkimus- ja kehitystyötä yhteistyössä sidosryhmiensä kanssa ja tarjoaa jäsenilleen vuorovaikutusmahdollisuuksia sekä kanavan alan tietouteen, osaamisen kehittämiseen, kansainväliseen tutkimukseen ja standardisointiin.
Yhdistyksellämme on noin 1 400 henkilöjäsentä, 24 yhteistyöjäseniä ja 153 yritysjäsentä.

Lisätietoja:
www.promaint.net

Muut teemajutut samasta lehdestä :