KE 2/2016, s. 34: Elintarvikeketju & Biotalous: Kaikki irti biotalouden pöhinästä

Biotalous pitää nähdä osana elintarvikealan kasvustrategiaa.

EU:n biotalousstrategia, biotalouspaneelit EU:ssa ja Suomessa, kansallinen biotalousstrategia, hallitusohjelman biotalouskirjaukset, biotalous osana kiertotaloutta… Helmikuun alussa joukko Elintarviketeollisuusliiton tutkimustoimikunnan ja ympäristötoimikunnan jäseniä kokoontui aivoriiheen pohtimaan biotaloutta elintarviketeollisuuden näkökulmasta. Aiheen laaja-alainen asiantuntija, VTT:n liiketoiminnan operatiivinen johtaja Anu Kaukovirta-Norja vauhditti keskustelua.
Euroopassa kiertotalous nähdään osana biotaloutta, ja biotalous näyttäytyy siellä juuri elintarviketuotannon kautta. Suomessa biotalous yhdistetään ennen kaikkea metsään ja metsäteollisuuden tuotteisiin. Metsä ja kemia ovat toimialoina profiloituneet aktiivisesti biotalouteen. Elintarviketuotanto on jo itsestään selvästi biotalouden ytimessä. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi elintarviketeollisuus kokoontui vasta nyt pohtimaan biotalouden tuomia mahdollisuuksia ja sitä, miten se voi saada hyödyt irti biotalouden pöhinästä.

Vanhaa ja uutta
Biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen. Biotalous pyrkii vähentämään riippuvuutta fossiilisista luonnonvaroista, ehkäisemään ekosysteemien köyhtymistä, edistämään talouskehitystä ja luomaan uusia työpaikkoja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.
Biotalous ei ole uusi toimiala, vaan se yhdistää monia alkutuotannon ja jalostustoiminnan aloja sekä lopputuotteiden markkinoita (kuva). Ruokalautasella yhdistyy monta tieteen- ja teollisuudenalaa!
Biotalous tuo elintarviketuotannolle uuden tarkastelukehyksen: toimintaympäristön muutokset ja tarve toimia entistäkin resurssitehokkaammin ruuantuotannon turvaamiseksi. Biotalouden perusajatuksena on yhteistyö niin erilaisten teollisuudenalojen välillä kuin toimialojen sisällä isojen ja pienten yritysten kesken. Arvoketjun sijaan puhutaan arvoverkoista. Toimialojen välisellä yhteistyöllä biotalous voi synnyttää uusia liiketoimintamahdollisuuksia erityisesti solmukohdissa.
Vuonna 2030 maailmassa tarvitaan 50 prosenttia nykyistä enemmän ruokaa, 45 prosenttia enemmän energiaa ja 30 prosenttia enemmän vettä. Siksi elintarvikealan biotalous on myös ruokaturva- ja huoltovarmuuskysymys globaalisti ja kansallisesti. Ruuantuotanto on toimivan yhteiskunnan perusedellytys.

Biotalouden lähtökohtia
Kansallisessa ruokaketjussa biotalouden lähtökohtia ovat kansallisen huoltovarmuuden turvaaminen, ruuantuotannon kestävyys, ruuan arvostus ja ravinto terveyden osatekijänä. Ruuassa konkretisoituu kuluttajan hyvinvoinnin ja biotalouden välinen yhteys. Elintarvikeketju tekee biotalouden näkyväksi kuluttajille.
Elintarvikeketjun sisältä aivoriihessä nousi esille muun muassa sivuvirtojen maksimaalinen hyödyntäminen. Sivuvirtojen nykytilasta ja käytännöistä sekä mahdollisista potentiaaleista ja pullonkauloista tarvitaan tarkka selvitys. Elintarviketeollisuusliitto tulee laatimaan sen. Selvitys antaa perustietoa, mutta mahdollistanee myös sivuvirtojen ohjaamisen kenties ihan uusiin uomiin.
Keskusteluissa korostui pakkauksen ja pakkaamisen merkitys. Moni biotalouden perusajatus kilpistyy pakkaukseen, kuten muun muassa toimialojen välinen yhteistyö, uudet materiaalit, toimivuus ja rakenteet tuotteen säilyvyyden kannalta, pakkaukseen liittyvä informaatio sekä edelleen kierrätettävyys.
Kotimaisista luonnonvaroista marjat puhuttivat eniten. Miten metsämarjojen talteenottoa voitaisiin tehostaa ja voitaisiinko marjantuotantoa viedä teollisempaan suuntaan?
Isojen ja pienten yritysten välisessä yhteistyössä nähtiin tärkeäksi tunnistaa tilanteita, joissa startupit olisivat luonnollisia kumppaneita viemään ketterästi uutta liiketoimintaa eteenpäin tiettyyn vaiheeseen saakka. Tämä edellyttää rohkeutta nähdä ja toteuttaa uusia toiminta- ja sopimusmalleja.
Aivoriihessä pohdittiin myös mahdollisuuksia löytää kokonaan uusia ainesosia elintarvikkeissa tai pakkausmateriaaleissa käytettäväksi. Myös digitalisaation hyödyntämistä biotalouden tavoitteiden edistämisessä pohdittiin. Erityisesti nähtiin, että sen avulla voisi vähentää hävikkiä ketjun eri osissa.
Puhtaan veden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Tämä Suomen vahvuus ei suinkaan ole itsestään selvyys, johon myös valtiovallan toivottiin kiinnittävän riittävästi huomiota.

Panostuksia kaivataan biotalouden edistämiseen
Kansallista biotalousstrategiaa tukevalla Biotalous.fi -sivustolla esitellään eri toimialoja. Aivoriihessä todettiin ykskantaan, että elintarvikkeiden osalta sisältö on tällä hetkellä jäsentymätön. On suorastaan välttämätöntä saada sivustoille elintarviketeollisuuden esimerkkejä. Aiheita ja tarinoita alalla riittää. Ne pitää osata nyt viestiä.
Suomessa runsaasta uusiutuvien luonnonvarojen tuotannosta huolimatta riskinä on biotaloustuotteiden alhainen jalostusaste. Suomi ei saa jäädä biotalouden raaka-aineaitaksi, jolloin biopohjaisten tuotteiden lisäarvo tuotetaan muualla. Biotalouden mahdollistaminen riippuu pitkälti yhteiskunnallisesta toimintaympäristöstä. Panostukset tutkimukseen, rahoitusinstrumenttien kehittäminen ja investointeihin kannustaminen ovat keskeisiä elementtejä.
Parhaillaan valtionhallinnossa työstetään uutta ruokapoliittista selontekoa. Ruokaketjun kilpailukyvystä on kannettava huolta. Selonteon tuleekin tarkastella alan kilpailukykyä elintarvikeketjun menestymisen takaamiseksi. Biotalous pitää nähdä osana elintarvikealan kasvustrategiaa.

Marleena Tanhuanpää
johtaja
Elintarviketeollisuusliitto
marleena.tanhuanpaa(at)etl.fi