KE 2/2016, s. 32: Elintarvikeketju & biotalous: Kiertotalous tarjoaa uusia näkökulmia elintarvikealalle

Elintarvikeala on nostettu Euroopan komission kiertotalouspaketissa yhdeksi keskeiseksi toimialaksi. Toimenpiteet kohdistuvat lähinnä elintarvikehävikkiin, sivuvirtoihin ja pakkausjätteisiin. Kiertotalous tarjoaa myös muita näkökulmia parantaa ruokaketjun ympäristötehokkuutta.

Kiertotalouspaketin toimintasuunnitelmassa esitetään, että ruokahävikille laaditaan yhteinen laskentamenetelmä ja seurantaindikaattoreita. Jäsenmaille yhteisten menetelmien ja seurantakäytäntöjen asteittainen luominen on hyvä lähestymistapa tilanteessa, jossa ei ole olemassa edes yhteistä ruokahävikin määritelmää. Vertailukelpoisuuden turvaamiseksi on tärkeää sopia myös yhteinen määritelmä. Määritelmän ja toimenpiteiden pitää kattaa koko ruokaketju. Lisäksi määritelmässä tulee huomioida erikseen syömiskelpoinen ja -kelvoton jae, jotta voidaan arvioida todellinen hävikin vähentämispotentiaali.
Ruokahävikkiä varten esitetään perustettavaksi EU-tason sidosryhmäfoorumi. Keskustelun koordinoimiseksi tarvitaan vastaava kansallinen foorumi. Ruokahävikkiä koskevia toimenpiteitä määrittelee myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin (Sustainable Development Goals, SDGs) kuuluva tavoite vähentää hävikkiä.
Ruokahävikin ehkäisy ja hyödyntäminen liittyvät myös jäte-, elintarvike- ja rehulainsäädäntöjen rajapintoihin. Niitä esitetään tarkistettavaksi, jotta voidaan purkaa keinotekoisia lainsäädännön esteitä. Toimenpidesuunnitelmassa esitetään lisäksi elintarvikkeiden päiväysmerkintöihin ja ruokalahjoituksiin liittyviä toimenpiteitä.
Kiertotalouspaketissa pureudutaan myös sivutuotteita koskeviin ongelmiin. Tavoitteena on selkiyttää sivutuotteiden roolia, jotta niihin liittyvä potentiaali voidaan hyödyntää aikaisempaa paremmin. Myös muut tuotannon sivuvirrat on hyvä saada ”näkyviksi”. Esimerkiksi kansallisesti ruokaketjussa syntyvien sivuvirtojen määrä ja status ovat tilastoinnissa epäselviä.
Toinen elintarvikeketjun erityisnäkökohta ovat eläinperäiset sivutuotteet. Muun muassa kemikaali-, jäte- ja tuotelainsäädäntöjen rajapintoja täytyy selventää, jotta voidaan hyödyntää paremmin erilaisia sivuvirtoja.
Muita elintarviketeollisuutta koskevia näkökohtia ovat esimerkiksi veden uudelleenkäyttö, kiertotalousajattelun yhtymäkohdat tuotannon ympäristöpäästöjen vähentämiseen sekä käynnissä olevien, kestävän kulutuksen ja tuotannon aloitteiden arvioiminen kiertotalouden näkökulmasta. Näitä ovat muun muassa tuotteiden ympäristöjalanjäljen laskenta ja viestintä, ympäristömerkit sekä kestävät julkiset hankinnat.

Jätedirektiivien muutosehdotukset
Jätelainsäädännön muutoksista keskeisimmät, elintarvikealaa koskevat esitykset käsittelevät pakkauksia ja pakkausjätettä. Kiertotalouspaketissa esitetään kiristyksiä pakkausjätteen kierrätystavoitteisiin. Niiden osalta on hyvä säilyttää realismin ja kunnianhimon välinen tasapaino. Kansallisilla olosuhteilla on suuri merkitys pakkausjätteen kierrätyspotentiaaliin, joten niille tulisi antaa riittävästi painoarvoa.
Paketissa esitetään lisäksi, että pakkausten uudelleenkäytön valmistelu huomioidaan osana kierrätystavoitteiden laskentaa. Tämä on erittäin kannatettava ja rohkeakin avaus: uudelleenkäytettävät pakkaukset ovat kierrätettävän pakkausmateriaalin ohella keskeinen osa kiertotaloutta.
Pakkausten tuottajavastuulle (Extended Producer Responsibility, EPR) esitetään EU-tason vähimmäisvaatimuksia. Yhteiset EU-tason pelisäännöt tai perusperiaatteet ovat tärkeitä erityisesti useammassa jäsenmaassa toimiville yrityksille. Pakkausten tuottajavastuun velvoitteet ja niitä koskevat järjestelmät vaihtelevat kuitenkin jäsenmaittain niin paljon, että järjestelmän ylläpidossa tulisi turvata kansallinen liikkumavara jatkossakin.
Kiertotalouspaketissa on lisäksi tunnistettu aikaisempaa paremmin jätteen energiahyödyntämisen merkitys osana kiertotaloutta. Aihetta tarkasteleva Jätteestä energiaa -tiedonanto julkaistaan mahdollisesti jo myöhemmin tänä vuonna.
Jätelainsäädäntöä EU-tasolla ja kansallisesti ohjaava etusijajärjestys eli jätehierarkia on periaatteessa hyvä tapa mallintaa tärkeysjärjestystä myös jätelainsäädäntöä ja ohjauskeinoja määriteltäessä. Kiertotalouden mukainen ajattelutapa haastaa kuitenkin perinteisen tavan jäsentää jätevirtoja. Nykymuodossaan se on jäykkä ja pahimmassa tapauksessa voi muodostua kiertotalouden kehittämisen esteeksi. Jos poliittista valmiutta tarkastella jätehierarkiaa uudelleen ei ole, tulisi mahdollisuuksia poiketa siitä kehittää joustavimmiksi.

Anna Vainikainen
toimialapäällikkö
Elintarviketeollisuusliitto
anna.vainikainen(at)etl.fi

Lisätietoja:
▪ http://ec.europa.eu/environment/circular-economy/index_en.htm
▪ http://www.ellenmacarthurfoundation.org/circular-economy/interactive-diagram
▪ http://www.sitra.fi/ekologia/kiertotalous

*******************************************************************

Elintarvikkeet ja kiertotalous

Elintarvikkeet poikkeavat ominaisuuksiltaan tuotanto- ja käyttövaiheissa monista muista kulutushyödykkeistä. Siksi kiertotalouden ratkaisut näyttäytyvät toimialalle osin erilaisina kuin muita kulutushyödykkeitä koskevat toimenpide-ehdotukset. Lähtökohtina edistää elintarvikeketjun kiertotaloutta ovat esimerkiksi seuraavat käytännöt:
• Tehokas raaka-aineiden, veden ja energian sekä muiden tuotantopanosten käyttö.
• Elintarvikkeiden tuoteominaisuuksien ja valmistusprosessien ympäristövastuun parantaminen (mm. tuoteryhmäkohtaiset laskentamallit ja ympäristöviestintä)
• Alan toimitusketjujen kehittäminen (vastuulliset hankintakäytännöt ja muut toimenpiteet)
• Kuluttajien ja muiden loppukäyttäjien kanssa tehtävä yhteistyö (tuotteet, pakkaukset ja muut ratkaisut)