KE 2/2016, s. 28: Elintarvikeketju & Biotalous: Digitalisaatio vauhdittaa biotalouden keksintöjä

Digitalisaatio kulkee käsi kädessä biotalouden kanssa.

Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymän (LYNET) pääsihteeri Sanna Marttinen sanoo, että liiketoimintajärjestelmät mennevät uusiksi, kun tieto tulee kaikkien käytettäväksi.
− Pienetkin toimijat saavat paremmat mahdollisuudet kehittää liiketoimintaansa, mikä tuo muutoksia kaupan rakenteisiin. Yksittäisten toimijoiden asema paranee, kun ne eivät ole yhden ketjun varassa, Marttinen arvioi.
Hän muistuttaa, että tutkimuksessa ja kaikessa toiminnassa nousee isoksi asiaksi, kuka omistaa tiedon. Esimerkiksi navetoiden ruokintakoneiden keräämä tieto menee suoraan laitevalmistajalle, eikä navetan omistaja välttämättä saa sitä edes käyttöönsä. Jos tuottajan käytössä olisi eri laitteiden keräämä tieto, voitaisiin kehittää sovelluksia tuotannon parempaan ohjaukseen.
− Suomen tutkimuslaitosten tietoaineistot ovat valtava aarreaitta tutkijoille ja muille tiedon hyödyntäjille, Marttinen painottaa.

Uusia tapoja hyödyntää luonnonvaroja
Elintarvikeala on biotalouden ydintä. Siksi alan toimijat ovat olleet ymmällään, mitä ”uusi” biotalous merkitsee. Se pohjautuu Suomen biotalousstrategiaan, jonka tavoitteena on hyödyntää uusiutuvia luonnonvaroja ja kattaa energian, ruuan, materiaalit ja palvelut.
− Kyse on uuden kehittämisestä, vanhojen ajatusmallien tuuletuksesta ja tietojen monipuolisesta hyödyntämisestä. Tulevaisuudessa metsät, pellot ja vedet tarjoavat entistä arvokkaampia biokomponentteja. Pellot voivat tuottaa sekä ruoka- että energiaraaka-aineita, ja vesistöissä voidaan tuottaa uudenlaisia biokomponetteja. Rajana on vain mielikuvitus, Sanna Marttinen täsmentää.
Esimerkiksi kun elintärkeän fosforin kallioperässä olevat varannot hupenevat, on tärkeää kierrättää elintarvikeketjun ravinteet tehokkaasti. Samalla voidaan hyödyntää biomassojen – peltobiomassan, eloperäisten jätteiden ja sivuvirojen sekä lannan – energiasisältö tuottamalla niistä muun muassa biokaasua lämmitykseen tai autojen polttoaineeksi. Myös proteiiniomavaraisuutta pitää parantaa.
− Kasviproteiinien kysyntä on kasvussa. Tarvitaan uusia tuotteita, joista on helppo valmistaa ruokaa arjen kiireessä. Tulevaisuudessa voimme saada eläinproteiinia vaikkapa hyönteisistä tai simpukoista, Marttinen tarkentaa.
Perinteisestä säilörehusta voidaan saada prosessoimalla arvokkaita biokomponentteja eri teollisuudenaloille, ja vesiä voidaan hyödyntää ruuantuotannon ohella energian, ravinteiden ja hyvinvointipalvelujen tuottamiseen.
− Biojalostamoissa on oleellista kaikkien jakeiden hyödyntäminen. Muun muassa Luke ja VTT tutkivat ja kehittävät tätä yhteistyössä. Suomen ruuantuotannolla ei ratkaista maailman ruokapulaa, mutta voimme tehdä osaamisesta vientituotteen, Marttinen sanoo.
Suomen valttina ovat puhtaat vedet ja pellot sekä laaja metsäpinta-ala. Marttinen perää pohtimaan avoimesti, mitä kaikkia ne voisivat tuottaa. Tähän tarvitaan yhteistyötä ja eri alojen ihmisten törmäyttämistä.
− Törmäyksessä syntyy uusien ideoiden ituja, hän uskoo.

Perinteiset toimialarajat hälvenevät
Biotalous tarjoaa muun muassa uusia, jalostetumpia tuotteita ja arvokkaita komponentteja. Tunnettu esimerkki on nanoselluloosa, jota voidaan tuottaa niin puusta kuin perunastakin ja hyödyntää elintarviketeollisuudessa esimerkiksi leivonnan apuaineena ja jogurttien sakeuttajana. Elintarvikeketjuun voidaan saada uusia komponentteja muilta aloilta, ja se voi tuottaa niitä muille aloille.
− Toimialojen rajat menevät nurin. Ruoka ei ole vain ruokaa, vaan se tarjoaa raaka-aineita muille aloille. Lehmä voi tuottaa maidon sijasta lääkkeitä ja entsyymejä, Marttinen kuvaa.
Biotalous on kaikkien yhteinen savotta, jossa yritykset ovat keskiössä. Tutkimus tukee uusien tuotteiden ja toimintamallien syntymistä. Päätöksentekijät voivat mahdollistaa uudistumisen purkamalla sääntelyn pullonkauloja sekä rahoittamalla investointeja ja kokeiluja. Kuluttajalähtöisyys korostuu entisestään uusissa tuotteissa.
Marttisen mielestä kaupungistumisen myötä on syytä miettiä, missä tulevaisuuden ruoka tuotetaan.
− Teollisissa symbiooseissa ruuantuotanto saattaisi olla toisen alan tehtaan kyljessä ja käyttää hyväkseen sen hukkalämpöä tai ylijäämäravinteita. Esimerkkinä voisi olla kalankasvatuslaitos, Marttinen ehdottaa.

Miten Suomi biotalouden eturintamaan?
Sanna Marttinen odottaa erilaisia, uusia biokomponentteja, joilla voidaan korvata fossiilispohjaisia tuotteita.
− Siellä on vielä paljon näkemättä, hän vakuuttaa.
LYNETin tutkimuslaitoksissa työskentelee yli 5 000 asiantuntijaa. He tekevät koko ajan läheistä yhteistyötä myös yritysten kanssa, sillä tutkimus on hyvin ratkaisuhakuista. Marttinen povaa, että uudet keksinnöt putkahtelevat esiin pikkuhiljaa uusina biotuotteina, palveluina ja liiketoimintamalleina.
− Kymmenen vuoden päästä toimintaympäristö on monella tapaa toisennäköinen, hän arvioi.
Elintarvikealan toimijoille Sanna Marttisella on selkeä viesti.
− Tulkaa ulos poteroistanne ja katsokaa, mitä muut tekevät. Etsikää ideoita rajapinnoista ja antakaa uusille ajatuksille tilaa. Työn kierto eri alojen välillä olisi tervetullutta. Tutkijoiden olisi hyvä työskennellä myös yrityksissä ja päinvastoin.

Pirjo Huhtakangas

*******************************************************************

Sillanrakentaja

Sanna Marttinen aloitti viisivuotiskauden LYNETin pääsihteerin tehtävässä 1.5.2015. Hän on valmistunut vuonna 1996 kemistiksi Jyväskylän yliopistosta ja siirtynyt sitten ympäristötieteiden puolelle. Väitöskirjansa hän teki muovipehmentimien käyttäytymisestä jäteveden puhdistuksessa.
– Olen ollut todella iloinen kemistin perustutkinnosta, hän tähdentää.
Jo väitöskirjatyön aikana Marttinen aloitti työskentelyn kuntien ja yritysten omistamassa kehittämisorganisaatiossa. Hän puursi paljon yritysten ympäristöhankkeissa, joissa oli mukana etenkin elintarviketeollisuusyrityksiä.
Kehittämisorganisaatiosta Marttinen siirtyi vuonna 2009 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskukseen ensin erikoistutkijaksi, sitten tutkimuspäälliköksi kehittämään biomassojen hyödyntämistä materiaalina ja energiana. Tähän työhön yhdistyi myös älyteknologioiden hyödyntäminen.
− Rakensin siltoja biomassojen hyödyntämisessä tutkijoiden ja ICT-osaajien välille. Biomassat ja tieto ovat kaksi vajaasti hyödynnettyä resurssia, joissa tutkijoiden kannattaa tehdä yhteistyötä: yhdessä he saavat enemmän aikaan, Marttinen sanoo.
Luonnonvarakeskuksessa hän ehti olla nelisen kuukautta ohjelmapäällikkönä Älykkäästi uusiutuvista luonnonvaroista -tutkimusohjelmassa ja tiimipäällikkönä Energiaratkaisut -tiimissä, Uudet liiketoimintamahdollisuudet -yksikössä ennen siirtymistään LYNETin pääsihteeriksi.
− Urapolullani toimialakehä on koko ajan laajentunut, hän kuvaa työtehtäviensä sisältöä.
Jo nykyiset tietoaineistot ovat valtavia. Esimerkiksi EU:lle tuotetaan vuosittain satoja luonnonvaroja ja ympäristöä koskevia aineistoja. Osa niistä päätyy automaattisesti kansainväliseen levitykseen, kuten Ilmatieteen laitoksen säämittaukset.
LYNETissä on käynnissä kaksi tutkimusohjelmaa: kestävä ruokajärjestelmä ja paikkatieto. Lisäksi järjestetään työpajoja ja keskustelutilaisuuksia ajankohtaisista aiheista.
Toinen tärkeä yhteistyöalue on tutkimuksen infrastruktuurien ja tukipalveluiden kehittäminen. Tässä toiminnassa keskitytään osaamisen kehittämiseen, tietovarantojen ja seurantojen kehittämiseen sekä laboratorioyhteistyöhön.
LYNETin toimintaa johtaa tutkimuslaitosten pääjohtajista koostuva johtoryhmä. Tutkimusjohtajilla ja eri asiantuntijaryhmillä on vertaisverkostoja. Vertaisverkostoissa vaihdetaan koko ajan tietoa, ja ad hoc -ryhmien nopean toiminnan työpajat etsivät yhteisiä ratkaisuja. LYNET piti yöpajan datan visualisoinnista huhtikuussa. Lokakuussa on myös muille avoimet tutkimuspäivät, joissa etsitään luonnonmukaisia ratkaisuja kaupunkiympäristöön.

Lisätietoja:
www.lynet.fi