KE 1/2016, s. 20: Nykyiset laboratoriopalvelut pääosin riittäviä Suomessa

Alihankinnalla, uusilla hyvillä käytännöillä ja joustavuudella voidaan varmistaa laboratoriopalvelujen riittävyys.

Laboratoriokenttä on yksityistynyt ja samalla harventunut viime vuosien aikana voimakkaasti (kuva 1). Samaan aikaan erityisesti viranomaisasiakkaiden huoli laboratoriopalveluiden saatavuudesta ja niiden laadusta on kasvanut.
Näistä syistä Evira selvitti vuonna 2014 maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta laboratoriopalveluiden saatavuutta, riittävyyttä ja käyttöä elintarvikkeiden omavalvonta- ja viranomaistutkimuksissa. Tavoitteena oli myös löytää indikaattoreita laboratorioverkoston riittävyyden arvioimiseen. Selvitystä varten kerättiin tietoja muun muassa Eviran rekistereistä ja keskitetystä valvontatietokannasta (KUTI). Lisäksi tehtiin kysely valvontayksiköiden johtajille, laboratorioiden johtajille ja elintarvikealan toimijoille.
Selvitys osoitti, että laboratorioiden elintarvikeanalyysivalikoima perustuu kysyntään, jonka aiheuttavat pääosin elintarvikelainsäädännössä asetetut tutkimusvaatimukset ja elintarvikealan toimijoiden tarpeet.
Tällä hetkellä kymmenestä palvelulaboratoriosta on saatavilla mikrobiologinen perusanalyysivalikoima, joka riittää, kun aletaan selvittää muun muassa ruokamyrkytysten syitä. Tätä palvelua tarjoavien laboratorioiden määrä on pysynyt suurin piirtein samana jo vuosia.
Hieman suppeampi patogeeni- ja indikaattorimikrobien analyysivalikoima on parilla kymmenellä laboratoriolla. Näistä osa ei tarjoa palveluanalytiikkaa. Mikrobiologiselle analytiikalle on selvästi tarvetta, ja omavalvontalaboratorioissa on sekä osaamista että resursseja ”reservissä” mahdollisesti myös valtakunnalliseen tarpeeseen.
Elintarvikkeiden kemiallista perusanalytiikkaa tekee noin kymmenen palvelulaboratoriota, mutta useimmilla laboratorioilla kemiallisten menetelmien valikoima on suppea. Parhaiten on saatavilla ravintosisältötutkimuksia, pH-määritystä sekä suolan, nitraatin, raskasmetallien ja vitamiinien määrityksiä. Useat laboratoriot tarjoavat kemiallisia tutkimuksia alihankintana.

Analytiikan ohella palvelutarjontaa
Jopa yli puolella vastanneista valvontayksiköistä ja noin neljänneksellä toimijoista on tarvetta ostaa laboratoriolta myös muita kuin analyysipalveluita. Yhä useammat laboratoriot myös vastaavat tähän kysyntään.
Yleisimmin tarjolla oleva muu palvelu on näytteenotto ja/tai näytteenhaku. Tämä oli kyselyssä myös valvontaviranomaisten eniten tarvitsema muu palvelu ja toimijoillakin heti toisena näytteenotto- ja tutkimussuunnitelman laatimisen jälkeen. Sekä valvojat että toimijat kaipaavat laboratorioilta myös neuvonta- ja asiantuntijapalveluita kuten tulosten tulkintaa ja lausuntoja.
Muiden palveluiden kysynnän kasvu ja erityisesti viranomaisnäytteenoton ulkoistaminen laboratorioille lisäävät tarvetta luoda selkeät kriteerit ja ohjeet ulkopuolisen asiantuntijan käytölle viranomaistoiminnassa.

Vähentynyt näytteenotto huolettaa
Elintarvikenäytteiden ja niistä tehtyjen tutkimusten määrä on viime vuosina vähentynyt erityisesti viranomaisvalvonnassa. Omavalvontanäytteiden ja tutkimusten määrästä ei toistaiseksi ole tarkkoja lukuja saatavilla. Tarjolla olevat laboratoriopalvelut voivat vaikuttaa monella tavalla näyte ja analyysimääriin.
Kyselyssä tuli esille esimerkiksi, että viranomaisnäytteenottoa on vähennetty, koska laboratorio on kaukana. Jotkut valvontayksiköt ja toimijat tekivät puolestaan näytteenottoa tai analyysejä enemmän kuin todellinen tarve olisi ollut, koska alueella on oma laboratorio.
Näytemäärän riittävyyttä elintarviketurvallisuuden ylläpitämiseen tulisi arvioida Evirassa tarkemmin muun muassa siltä kannalta, liittyykö vähäinen alueellinen viranomaisnäytteenotto parempaan omavalvonnan toimivuuteen. Siitä voisi kertoa esimerkiksi Oiva-tarkastuksen tietyistä riveistä annetut hyvät arvosanat.

Alihankinta täydentää palvelutarjontaa
Laboratorioselvityksen perusteella nykyisten laboratoriopalveluiden riittävyys voi olla kyseenalainen lähinnä laajoissa tai useissa päällekkäisissä erityistilanteissa sellaisten tutkimusten osalta, jotka normaalioloissa pystyy hoitamaan yksi laboratorio Suomessa. Laboratoriopalveluiden riittävyyden varmistamiseksi näihin tutkimuksiin tulisi olla etukäteen nimetty alihankinta- tai varalaboratorio.
Normaalioloissa viranomaisten ja elintarvikealan toimijoiden tällä hetkellä tarvitsemat laboratoriopalvelut ovat pääosin hyvin saatavilla. Alihankinta mahdollistaa hyvinkin laajan analyysivalikoiman lähes minkä tahansa suomalaisen laboratorion kautta. Alueilla, joilla ei ole laboratoriota, on yleensä saatavilla ainakin näytteenotto- ja näytteenhakupalveluita.
Kyselyyn vastanneista laboratorioista 76 prosenttia teettää elintarvikeanalyyseissa alihankintaa säännöllisesti tai tilapäisesti (kuva 2). Ilahduttavaa on, että alihankintalaboratoriot ovat useammin suomalaisia kuin ulkomaisia. Ulkomainen alihankinta voi puolestaan olla ketjutettua. Alihankinta on yleisempää palvelulaboratorioissa kuin omavalvontalaboratorioissa.
Osa toimijoista ja viranomaisista kokee kuitenkin saatavilla olevat laboratoriopalvelut jollain tavoin riittämättömiksi. Myös laboratoriopalvelun laatuun oltiin osin tyytymättömiä. Esimerkiksi valvojat kokivat analyysitodistusten olevan puutteellisia tai jopa virheellisiä, toimijat puolestaan pitivät niitä sekavina.

Taija Rissanen
ylitarkastaja
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
taija.rissanen(at)evira.fi

Eviran laboratorioselvitys 2014 on julkaistu keväällä 2015 Eviran Julkaisuja-sarjassa numerolla 1/2015.
Se on ladattavissa Eviran internetsivuilta (www.evira.fi → julkaisut).

****************************************************

Laboratoriokentän nykytila

• Lokakuussa 2015 tehdyn laskennan mukaan Suomessa on Eviran hyväksymiä elintarvikelaboratorioita 45, joista 27 tekee palveluanalytiikkaa.
• Osalla laboratorioista, varsinkin omavalvontaa tekevillä, elintarvikeanalyysien valikoima on suppea.
• Palveluanalytiikkaa tarjoavilla laboratorioilla on enimmäkseen 10−20 akkreditoitua elintarvikemenetelmää. Kuusi laboratoriota tarjoaa tätä laajempaa akkreditoitua elintarvikeanalyysivalikoimaa.
• Pohjoisin palvelulaboratorio sijaitsee Oulussa.
• Hyväksytyistä elintarvikelaboratorioista 29 on yksityisessä omistuksessa, seitsemän on vesiensuojeluyhdistyksiä, kuusi kuntien omistamia yhtiöitä ja kolme valtion laboratoriota.
• Hyväksyttyjen laboratorioiden lisäksi elintarvikeanalytiikkaa on saatavilla vertailulaboratorioista (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tullilaboratorio ja Evira) sekä tiettyjä tutkimuksia mm. Säteilyturvakeskuksesta, VTT Oy:stä ja yliopistoista.

*****************************************************

Kommentti:
Epävarmuutta ilmassa

Elintarvikeanalyysien saatavuuteen lähitulevaisuudessa luo epävarmuutta niiden vähäinen osuus kaikista laboratorioissa tehtävistä laboratorioanalyyseistä.
Yli kolmanneksella Eviran laboratorioselvityksen kyselyyn vastanneista laboratorioista elintarvikeanalyysien osuus kaikista analyyseistä oli alle kymmenen prosenttia. Tämä voi vaikuttaa näiden laboratorioiden halukkuuteen ylläpitää elintarvikeanalytiikkaa jatkossa.
Yhtiömuotoisissa laboratorioissa on yhä tärkeämpää pystyä luotettavasti arvioimaan muun muassa lakisääteisiin tutkimuksiin liittyviä analyysimääriä ja niiden kannattavuutta. Elintarvikemenetelmien ylläpitämiseen ja uusien menetelmien pystyttämiseen laboratorioissa voikin vaikuttaa negatiivisesti elintarvikelainsäädännön väljyys hyväksyttävissä raja-arvoissa ja enimmäismääriin liittyvissä tutkimusvaatimuksissa.
Todelliset laboratoriokentän muutoksen vaikutukset ja yhtiömuotoisten laboratorioiden elinkelpoisuus näkyvät vasta muutaman vuoden päästä.
Toimivan yhteistyön jatkumiseksi harventuva ja muuttuva laboratoriokenttä vaatii joka tapauksessa asiakkailta uusia toimintatapoja kuten laboratoriopalveluille asetettavien kriteereiden määrittelyä, näytteenoton entistä tarkempaa suunnittelua, näytteiden lähettämistä ja pakkaamista. Lisäksi tarvitaan uudenlaista osaamista esimerkiksi hankinnoista ja kilpailutuksesta sekä mahdollisesti tutkimustulosten tulkinnasta. Laboratorioiden on puolestaan oltava entistä joustavampia muun muassa aukioloaikojen suhteen.
Näiden toimintatapojen omaksumista tulisi helpottaa esimerkiksi ohjeistuksella ja koulutuksella, joita voivat tarjota niin Evira kuin muutkin tahot kuten laboratoriot. Evirassa onkin alettu laatia ohjeistusta sekä ulkopuolisen asiantuntijan käytöstä viranomaisnäytteenotossa että lakisääteisten tutkimusten alihankintakriteereistä. Edellinen valmistuu alkuvuodesta 2016 ja jälkimmäinen vuoden 2016 aikana.
Laboratoriokapasiteetin kehittymisen seuraamiseen ja riittävyyden osoittamiseen tulee olla muutamia säännöllisesti seurattavia muuttujia, joiden avulla arvioidaan myös mahdollisten toimenpiteiden tarvetta.
Laboratorioselvityksessä ehdotettiin komissiolle toimitettavassa monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman (VASU) vuosiraportissa seurattavaksi muun muassa palvelu- ja omavalvontalaboratorioiden lukumäärää, kemiallisia ja mikrobiologisia perusanalyysipalveluita tarjoavien laboratorioiden lukumäärää, joidenkin mikrobiologisten perusanalyysien määriä, tiettyjen elintarvikevälitteisten virusten ja alkueläinten ja harvinaisempien taudinaiheuttajabakteerien analytiikan saatavuutta (laboratorioiden lukumäärä) sekä viranomais- ja omavalvontanäytteiden määriä.

Taija Rissanen