KE 1/2016, kolumni, s. 8: Hyvä ruoka ja hyvä politiikka – mielenkiintoinen yhdistelmä

Jokaisella kuluttajalla on henkilökohtaiset mieltymykset ja lempiruuat. Perheillä on omat tutut ruokailutavat ja yhteiset ateriat. Kansoilla on paikallisia erikoisuuksia ja perinneruokia. Ruoka, mikä maistuu yhdelle, voi olla kauhistus toiselle.
Minulla on vastuu yksityistaloudestani. Ostopäätökseni yhdessä reilun viiden miljoonan muun suomalaisen kanssa muodostavat vaikuttavan rahavirran. Ajattelenko omaa etuani vai ruokaketjun yhteistä hyvää? Ketä haluan työllistää omilla ostopäätöksilläni? Vai ostanko ollenkaan? Säästänkö oikeassa paikassa, jos ostan suoramyynnistä jalostamatonta ja lisäaineetonta.

Tänä vuonna ruokaketjua pohditaan laajasti kokonaisuutena. Ruokaan liitetään ja liittyy paljon poliittisia merkityksiä. Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus aloitti jo viime vuonna yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa kaksivuotisen tutkimuksen vaihtoehtoisista paikallisen ruuan tulevaisuuden kuvista.
Olen ollut mukana työryhmässä, jossa pohdittiin lyhyttä, vihreää, reilua ja aitoa ruokaketjua. Tosin minulle, kuten useimmille urbaaneille suomalaisille, riittäisi hyvin lähikaupan valikoima kilpailukykyiseen hintaan.

Toinen merkittävä selvitystyö on ruokapoliittisen selonteon valmistelu. Uusi selonteko korvaa aiemman ruokapoliittisen selonteon, elintarviketurvallisuusselonteon, ruokaketjun toimenpideohjelman ja Huomisen ruoka -esitys kansalliseksi ruokastrategiaksi -asiakirjan. Yhdistäminen on hyvä uudistus, sillä turvallisuuden käsittely erillään on ollut hieman teennäistä. Elintarviketurvallisuus on perusoletus, josta kaikki ketjun toimijat vastaavat omalta osaltaan.
Luin vanhat selonteot joulun aikaan. Huomasin monen asian muuttuneen viimeisen reilun viiden vuoden aikana, ja kuinka isot asiat ovat Suomessa tosi hyvin. Harmillista, ettei näitä huomioida riittävästi mediassa, vaan kuluttajat median hyppyyttäminä päätyvät usein pohtimaan aivan turhaan lisäaineiden saantia tai torjunta-ainejäämiä.

Sallittaneen pieni benchmarking. Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi vuonna 2014 Metsäpoliittisen selonteon. Sillä tavoitellaan kasvavaa hyvinvointia kolmen päämäärän kautta:
”Suomi on kilpailukykyinen toimintaympäristö metsiin perustuville liiketoiminnoille, metsäala ja sen rakenteet uudistuvat ja monipuolistuvat sekä metsät ovat aktiivisessa, kestävässä ja monipuolisessa käytössä.
Eduskunnan kannanotossa korostetaan muun muassa Suomen luontaisia edellytyksiä ja osaamista maailman johtavana metsämaana, puuraaka-aineen käytön lisäämistä, sukupolvenvaihdosten toteuttamisen helpottamista metsien käyttöön perustuvan aktiivisen yrittäjyyden edistämiseksi ja uusien investointien edellytysten luomista. Lisäksi kannanotossa korostetaan aloitteellista ja johdonmukaista vaikuttamista EU:n ja kansainvälisen metsä- ja ympäristöpolitiikan valmisteluun.”
Tämä kuulostaa tulevaisuuteen katsovalta ja metsäalan elinkeinojen kehittymistä tukevalta selonteolta. Ei ihme, että metsäala ja metsäteollisuus voivat Suomessa hyvin. Myös eduskunta haluaa pitää huolta metsiin perustuvista liiketoiminnoista ja huolehtia koko alan sekä rakenteiden uudistumisesta ja monipuolistumisesta. Visiossa mainitaan myös, että metsien aktiivinen käyttö on kasvavan hyvinvoinnin lähde.

Voisiko elintarvikepoliittisessa selonteossa tavoitella jotain samaa? Johdettaisiin sektoria mahdollisuuksien ja teknologisen kehittymisen, innovaatioiden, työllisyyden sekä laajan yhteiskunnallisen hyvinvoinnin näkökulmasta? Mitä mahdollisuuksia syntyisikään, jos tuleviin tavoitteisiin kirjataan liiketoiminnasta, jalostuksesta sekä biotaloudesta saatava arvolisä?
Kun Elintarviketurvallisuusviraston tehtäviin lisätään vielä Metsäkeskuksen tapaan alaan liittyvien elinkeinojen edistäminen ja elintarvikeviennin viranomaistehtävien sujuva hoitaminen, niin jo voisi alkaa elintarvikeketjun usko omaan alaan vahvistua ja luoda lisää kaivattua hyvinvointia Suomeen!
Väestönkasvu, kaupungistuminen ja elintason nousu ylläpitävät jalostetun ruuan kysyntää ja edellyttävät uusia toimintamalleja ruokaketjussa. Riittävän raaka-ainetarjonnan, toimivan jalostusketjun ja elinkeinon tuotteistaman monipuolisen valikoiman tarjoaminen kuluttajille sekä vientiin kaikissa olosuhteissa lienee keskeistä, ei niinkään se, mitä minä yksittäisenä kuluttajan syön.

Elisa Piesala
toimialapäällikkö
Elintarviketeollisuusliitto ry
Elintarviketieteiden Seuran hallituksen jäsen