KE 6/2010, kolumni, s. 6: Jokainen päivä tuotekehittäjän työssä vaatii luovuutta

Nopeasti muuttuva ja yhä monimutkaistuva maailma haastaa tuotekehittäjää tekemään luovia ratkaisuja joka päivä työssään. Ne voivat olla pieniä, mutta ratkaisevia muutoksia työn tekemisessä, kun stressi tuotteiden lanseerausaikataulusta painaa päälle ja aika työn tekemiseen jatkuvasti lyhenee.

Miten parhaiten voimme tukea ja edistää tuotekehittäjän innovatiivisuutta ja luovuutta hänen jokapäiväisessä työssään? Missä vaiheessa ja missä asiassa sitä eniten tarvitaan? Voidaanko luovuuteen paineen alla tehtävässä työssä kouluttaa tai voiko sitä itse opetella?

”Kyllä työ tekijäänsä opettaa” sanotaan vanhassa sananlaskussa, jossa piilee kyllä totuutta. Tuotekehitystyöhön eivät kaikki sovellu, mutta se joka työhön hakeutuu, oppii kyllä vuosien aikana ottamaan vastaan työn tuomat haasteet. Pitää oppia, että kaikki projektit eivät johda uuteen tuotteeseen tai että omasta mielestä tosi hyvä idea ei olekaan teknologisesti tai kaupallisesti toteutettavissa. Joustavuus, hyvä itseluottamus ja hyvä huumorintaju auttavat.

Tekijät, jotka ohjaavat tuotekehitystä, ovat hyvä maku ja rakenne, terveellisyys, ekologisuus ja helppokäyttöisyys. Useimmat näistä ominaisuuksista ovat täysin toteutettavissa, mutta vaatimukset varsinaisessa tuotteen kehitysvaiheessa ovatkin paljon monimutkaisemmat.

Tuotevaatimuksina näiden lisäksi voivat olla maidottomuus tai laktoosittomuus ja vähärasvaisuus. Lisäksi tuotteen pitäisi olla mahdollisimman vähäsokerinen ja vähäsuolainenkin. Tuotekehityksen loppuvaiheessa voivat sitten vielä tulla lisävaatimuksina luomu tai lisäaineettomuus. Haasteellista on, että samaan tuotteeseen halutaan yhdistää liikaa tavoitteita ja niiden toteuttaminen samanaikaisesti tuotteeseen vaatii melkoista tasapainottelua. Kun maku on hyvä, ravintoarvo ei täytä toivottuja vaatimuksia. Kun rakenne on hyvä, on käytetty liikaa lisäaineita jne.

Jatkuvasti muuttuva lainsäädäntö, merkintöjen oikeellisuuden tarkistaminen ja muutosten aikatauluttaminen siten, että samalla saadaan minimoitua raaka-aine- ja pakkaushävikit, on lähes jokapäiväistä työtä tuotekehityksessä. Tämän lisäksi pakkaukseen tai tuotteisiin tulee markkinoinnin toivomuksesta myös paljon muita muutoksia. Muutoksen hallinta onkin tärkeä kouluttamisen ja kehittämisen alue myös tuotekehittäjällä.

Tuotekehittäjän työtä helpottamaan on suunniteltu paljon erilaisia hallintaohjelmia ja järjestelmiä. Teollisuuden käyttöön on kehitetty erilaisia PLM-hallintaohjelmia (Product Life Cycle Management), jolla voi hallinnoida sekä tuotekehitysprojekteja (NPD = New Product Development) että tuotetietoja (PDM = Product Data Management). Nämä ohjelmat ovat kuitenkin kalliita ja niiden käyttöönotto vaati alussa paljon työtä ja erityisesti uuden toimintatavan opettelemista. Kaikki muutokset vaativat tuotekehittäjiltä luovuutta, joustavuutta ja halua oppia uutta.

Tuotekehittäjän tiedon kartuttamiseksi voidaan tehdä kuluttajatutkimuksia, nettikyselyjä tai käyttää tuotetietopankkeja, kuten esimerkiksi Mintel (Global New Products Database), josta voi hakea tietoja uusista lanseeratuista tuotteista noin 50 eri maasta. Uusien alan tutkimusten seuraamiseksi on äskettäin tullut hyviä verkkoja kuten Food for Life Platform ja Nutritech. Jos tarvitsee tarkempia tietoja julkaisuista, voi käyttää tietopankkeja kuten FSTA, Foodline/Science ja Chemical Abstracts. Ongelma ei siis ole tiedon saatavuudessa vaan kapasiteetissa käsitellä sitä, löytää niistä ne oikeat, omaa työtä hyödyttävät jutut ja saada sovellettua ne luovasti käytäntöön.

Tuotekehittäjä voi olla koulutukseltaan insinööri, elintarvikekemisti, kotitalousteknikko, ravitsemusasiantuntija, leipuri, kokki, riippuen yrityksestä ja toimenkuvasta. Tärkeää on jatkokouluttaminen työhön joko omassa yrityksessä tai ulkopuolisella koulutuksella.

Pirjo Alho-Lehto
tuotekehitysjohtaja
Elintarvikeyksikkö
Raisio Konserni