KE 4/2013, s. 26: Funktionaaliset elintarvikkeet − onko niillä edelleen tulevaisuutta?

Funktionaalisille elintarvikkeille on sosiaalinen tilaus, mutta olisi tärkeää saada tutkittua tietoa siitä, onko nyt jo markkinoilla olevista terveysvaikutteisista elintarvikkeista ollut toivottua hyötyä kuluttajille.

Lähes 20 vuotta sitten kirjoitin tähän lehteen artikkelin otsikolla ”Funktionaaliset elintarvikkeet-tulevaisuuden elintarvikkeita”. Arvelin silloin, että tämä Japanista 1980-luvun puolivälissä alkanut trendi leviäisi ympäri maailman kehittyneissä maissa ja voisi tarjota myös Suomen elintarviketutkimukselle ja elintarviketeollisuudelle uusia mahdollisuuksia eräiden kansantautiemme torjuntaan ja väestön ravitsemustason parantamiseen.

Kuluttajien ja lainsäätäjien reagointia oli tuolloin vaikeaa ennakoida, mutta media kiinnostui asiasta ja teki uutta ravitsemustrendiä tunnetuksi kuluttajille. Terveysvaikutteiset elintarvikkeet -konsepti sopi hyvin olosuhteisiin, joissa elämäntapasairaudet ja väestön ikääntyminen olivat tosiasioita. Toisin sanoen terveyttä edistävillä elintarvikkeilla oli sosiaalinen tilaus.

Suomessa ja monissa korkean elintason maissa käynnistettiin 1990-luvun loppupuolella runsaasti tutkimushankkeita terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämiseksi. Kauppoihin alkoi ilmestyä uudentyyppisiä elintarvikkeita, joilla väitettiin olevan terveyttä edistäviä ja jopa sairauksia ehkäiseviä tai parantavia ominaisuuksia. Kuluttajien uskoa testattiin terveysväitteillä, joita ei ollut todennettu riittävillä tutkimuksilla. EU-tasolla ryhdyttiin valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla voitaisiin valvoa ja ohjata funktionaalisten elintarvikkeiden kehitystä ja markkinointia.

Suuria odotuksia, vähän tuotteita

Japanin ohella Suomi on toiminut edelläkävijänä terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämisessä. Kotimaisten elintarvikeraaka-aineiden luontaiset ominaisuudet tarjoavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia terveyttä edistävien elintarvikkeiden valmistamiseen. Näin uskottiin 1990-luvun lopulla, kun maamme tutkimuslaitokset yhteistyössä suomalaisten elintarvikeyritysten kanssa ja julkisen rahoituksen turvin aloittivat monia laajoja tutkimusohjelmia, joissa tutkittiin suomalaisten raaka-aineiden bioaktiivisia yhdisteitä tarkoituksena hyödyntää niitä funktionaalisten tuotteiden ainesosina.

Tämä tieteellinen perustutkimus eli ”biomining” onkin tuottanut runsaasti uutta tietoa Suomessa kasvatettujen vilja- ja öljykasvien, marjojen, hedelmien, vihannesten, juuresten, maidon, lihan ja kananmunien sisältämistä bioaktiivisista yhdisteistä.

Erityisen paljon on asetettu toiveita kotimaisten marjojen sekä rukiin ja kauran terveellisiin ominaisuuksiin ja eristettyjen biokomponenttien soveltamiseen terveellisessä ravitsemuksessa. Myös maitohappobakteerien terveysvaikutukset ovat olleet monipuolisen tutkimuksen kohteena jo parin vuosikymmenen ajan. Uusi tai oikeammin sanottuna ”uusvanha” tutkimuskohde ovat puuperäiset bioaktiiviset yhdisteet, joita on alettu tutkia systemaattisesti hankepohjalla vasta viime aikoina.

Pitkäjänteisen panostuksen tuloksena suomalainen tieteellinen osaaminen on nyt maailmanlaajuisesti tunnettua marjojen, probioottisten bakteerien, ravintokuitujen ja peptidien terveysvaikutusten selvittämisessä. Ravitsemuksen ja terveyden välisten yhteyksien tutkimus on myös kohentunut huipputasolle kansainvälisten vertailujen perusteella. Suomessa on ideoitu 2000-luvun alusta lähtien kymmeniä bioaktiivisiin yhdisteisiin perustuvia tuotekehitysaihioita. Monet tuoteprototyypit ovat päässeet aina ihmisillä tehtyihin tutkimuksiin asti.

Mittava tutkimus- ja tuotekehitystyö on kuitenkin toistaiseksi tuottanut vain muutamia globaalimarkkinoilla menestyneitä tuotteita, kuten Gefilus-, Benecol- ja ksylitolituotteet.

Niidenkin kehitystyö aloitettiin jo paljon aiemmin kuin funktionaalisten elintarvikkeiden konsepti tuli tunnetuksi. Kotimaisilla markkinoilla on lisäksi useita tuotteita, joilla on potentiaalia menestyä laajemminkin, jos tuotteiden terveysvaikutukset voitaisiin osoittaa tieteellisesti riittävillä tutkimuksilla.

Haasteita kasvavilla markkinoilla

Vuonna 2005 Kehittyvä Elintarvike -lehteen kirjoittamassani jutussa totesin, että terveysvaikutteiset elintarvikkeet ovat osoittautuneet pysyväksi trendiksi ja niiden markkinat kasvavat, vaikka hitaasti kehittyvä lainsäädäntö jarruttaa kehitystä monissa maissa. Tilanne kuitenkin parani pian, ja vuodesta 2007 lähtien terveysväitteitä on valvottu melko tehokkaasti Euroopan unionin jäsenmaissa yhteisötasoisen lainsäädännön avulla.

Viimeisten 10−15 vuoden aikana terveysvaikutteisten elintarvikkeiden globaalit markkinat ovat kasvaneet kymmenien miljardien eurojen arvoisiksi. Samanaikaisesti tämän tuotesegmentin kasvua ovat rajoittaneet monet muut ravitsemustrendit, kuten kevyttuotteet, luomu, lähiruoka ja ”karppaaminen”.
Lisäksi kuluttajien luottamusta terveelliseen ja turvalliseen ruokaan ovat horjuttaneet lukuisat elintarvikeskandaalit. Niiden vuoksi suuri osa nykypäivän kuluttajista näyttäisi arvostavan enemmän tietoa prosessoitujen elintarvikkeiden raaka-aineiden alkuperästä ja tuotantotavoista sekä ruuan hyvää makua kuin terveyttä edistäviä ominaisuuksia.

Raaka-aineiden jäljitettävyys ja vastuullisuus ovat nykyään elintarvikkeisiin liitettyjä avainsanoja, joita sekä viranomaiset että kuluttajat seuraavat tarkasti.
Syitä suomalaisten funktionaalisten elintarvikeinnovaatioiden hiipumiseen on siis useita, mutta käsittääkseni tärkeimpiä ovat kuitenkin julkisen rahoituspanostuksen vähentyminen ja voimakas kansainvälinen kilpailu, muun muassa suurten elintarvikeyritysten panostukset ja terveysväitteiden esittäminen tuotemarkkinoinnissa. Seuraavassa kommentoin ainoastaan viimeistä syytä, koska sen on väitetty heikentävän EU-maiden elintarviketeollisuuden tuotekehitystyötä.

Terveysväitteet tuotekehityksen jarruna?

Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittäminen sai Euroopassa yhtenäiset periaatteet, tavoitteet ja terveysväitteiden hyväksyntämenettelyn, kun ravitsemus-ja terveysväiteasetus No.1924/2006 tuli voimaan heinäkuussa 2007. Asetuksen perustavoitteina on kuluttajien suojelu harhaanjohtavaa mainontaa vastaan ja terveellisten elintarvikeinnovaatioiden edistäminen. Elintarvike ja Terveys -lehdessä vuonna 2007 julkaistussa artikkelissani arvelin, että kyseinen asetus tulee ohjaamaan Euroopassa voimakkaasti elintarvikkeiden tutkimusta ja tuotekehitystä. Näin on ilmeisesti tapahtunut, mutta suunta ei ole ollut täysin jälkimmäisen tavoitteen mukainen.

Vastaavaa ohjausta on tehnyt myös vuodesta 1997 lähtien voimassa ollut uuselintarvikeasetus elintarvikkeiden turvallisuuden puolesta. Terveysväitteitä arvioiva EU:n viranomainen EFSA julkaisi vuonna 2011 kolme vuotta kestäneen arviointityön jälkeen ns. positiivilistan yleisistä hyväksytyistä terveysväitteistä. Positiivilistalle pääsi vain 222 väitettä 2758 arvioidun joukosta.

Asetuksen voimaantulon jälkeen EFSA on arvioinut myös lähes 400 yritysten esittämää tuotekohtaista ja lasten ravitsemukseen liittyvää väitehakemusta. Niiden osalta myönteiseen arvioon on päätynyt noin joka kolmas hakemus. Positiivilista tuli voimaan vuoden 2012 lopulla, ja se on saanut runsaasti huomiota sekä elintarviketeollisuuden että kuluttajajärjestöjen tahoilla. Teollisuus on kritisoinut liian tiukkoina pidettyjä arviointikriteerejä, kun taas kuluttajatahot ovat kiitelleet tiukkaa linjaa.

Kriittisiä kommentteja on teollisuudessa herättänyt varsinkin se, että toistaiseksi EFSA ei ole hyväksynyt yhtään probiootteihin liittyvää yleistä tai spesifistä tuotekohtaista terveysväitettä. Useimmissa hakemuksissa hylkäämisen syinä ovat olleet riittämätön kliininen näyttö tilastollisesti ja epäjohdonmukaisesti järjestetyt kliiniset tutkimukset. Syitä voi lukea tarkemmin EFSA Journal -sarjassa julkaistuista lausunnoista. On ilmeistä, että probioottituotteiden valmistajien täytyy arvioida uudelleen tulevien tutkimusten painopisteet ja koejärjestelyt, mahdollisesti yhdessä EFSAn kanssa, jos tavoitteena on terveysväitteiden liittäminen tuotteisiin.

Innovatiivisuus ja oikeudenmukaisuus kadoksissa

Koska kliinisten tutkimusten tekeminen on kallista, funktionaalisten elintarvikkeiden tuotekehitys näyttää suuntautuvan EU-maissa tällä hetkellä tuotteisiin, joihin voidaan liittää jo hyväksyttyjä geneerisiä terveysväitteitä. Markkinoille onkin tullut vitamiineilla, hiven- ja kivennäisaineilla, proteiineilla, omegarasvahapoilla ja kuiduilla (mm. glukomannaani) täydennettyjä maito- ja välipalatuotteita, joiden markkinoinnissa käytetään EFSAn hyväksymiä terveysväitteitä. Tämä kehitys on tietysti linjassa ravitsemus- ja terveysväiteasetuksen kanssa, mutta ei edistä merkittävästi uusien innovaatioiden syntyä.

Tässä yhteydessä on huomattavaa, että Euroopan komissio ei ole antanut EFSAlle lupaa arvioida noin 1700 terveysväitettä, joista monia käytetään nykyään kasviperäisten luontaistuotteiden ja lisäravinteiden markkinoinnissa. Nämä väitteet sisältyvät niihin noin 4500 terveysväitteeseen, jotka EFSA sai arvioitavaksi EU:n jäsenvaltioilta vuonna 2008.

On helppoa ymmärtää, mitkä tahot tästä tilanteesta hyötyvät ja mitkä pitävät sitä epäoikeudenmukaisena. Luontaistuotteet ja lisäravinteet luokitellaan elintarvikkeiksi. Siksi olisi luonnollista, että niihin liitetyt terveysväitteet arvioitaisiin samoilla kriteereillä kuin muutkin elintarvikkeet.

Tuotteille sosiaalinen tilaus

Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehitykselle EU:n jäsenmaissa on nyt olemassa lainsäädäntö, jolla valvotaan uusien tuotteiden turvallisuutta ja terveysvaikutusten esittämistä. Uuselintarvikeasetus ja ravitsemus- ja terveysväiteasetus eivät rajoita uusien tuoteinnovaatioiden kehittämistä, mutta asetukset tulisi huomioida jo silloin, kun tuotekonseptia ryhdytään ideoimaan.

Uusia funktionaalisia elintarvikkeita tarvitaan muun muassa riskiryhmille, jotka ovat alttiita metaboliselle oireyhtymälle (esimerkiksi ylipaino, aikuisän diabetes ja korkea verenpaine). Uusimpien tutkimusten valossa olisi mahdollisuuksia kehittää spesifisiä elintarvikkeita myös dementiaa, Alzheimerin tautia ja autoimmuunitauteja sairastaville.

Genomisen ravitsemustutkimuksen ja molekyyligastronomian nopea kehittyminen avaavat näköaloja henkilökohtaisen ruokavalion optimointiin räätälöityjen, terveyttä edistävien ja ylläpitävien elintarvikkeiden avulla. Epigenetiikan menetelmien kehittyminen voisi mahdollistaa optimaalisen ruokavalion laatimisen jo tuleville sukupolville vähentämään sairastumisriskejä ravintoperäisiin tauteihin. Uusia elintarvikkeiden prosessointitekniikoita (mm. mikro- ja nanokapselointi, korkeapaine- ja ekstruusiotekniikat ja vakuumi-impregnointi) voidaan soveltaa vaikuttavien ainesosien optimaalisen biosaatavuuden parantamiseksi ruokamatriisista.

Funktionaalisille elintarvikkeille on edelleen olemassa sosiaalinen tilaus, mutta olisi tärkeää saada tutkittua tietoa siitä, onko nyt jo markkinoilla olevista terveysvaikutteisista elintarvikkeista ollut toivottua hyötyä kuluttajille. Onko asiaa tutkittu väestö- tai riskiryhmätasolla Suomessa tai muualla?

Hannu Korhonen
professori
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

Kirjoittaja on EFSAn ravitsemus- ja terveysväitteitä arvioivan paneelin jäsen.